Miten ihmeessä se biojäte ei osu oikeaan pönttöön?

Miten ihmeessä se biojäte ei osu oikeaan pönttöön?

Miksi osa meistä ei lajittele jätteitään? Sitä osittain elää omassa kuplassaan, kun kuvittelee, että kaikkihan nyt lajittelevat. Ainakin biojätteensä. Eivätpä lajittele. Itseasiassa suurempi osa biojätteestä jää lajittelematta. Vain 40 prosenttia kotitalouksien biojätteestä päätyy oikeaan pönttöön!

Biojäte on keittiössä syntyvää kompostoituvaa jätettä, kuten ruoanvalmistusjätettä, pilaantunutta ruokaa, pehmopapereita, kahvinpuruja suodatinpusseineen ja niin edelleen. Biojätettä voidaan käsitellä vähän eri tavoin, mutta täällä pääkaupunkiseudulla sitä mädätetään, jolloin saadaan talteen biokaasua (jota voidaan käyttää vaikka polttoaineena autoissa fossiilisten polttoaineiden sijaan). Mädätysjäännös ja osa biojätteestä kompostoidaan, jolloin saadaan ravinteet palautettua takaisin luontoon.

Sekajäte sen sijaan on sellaista jätettä, jota ei voida hyödyntää muuten (kuin energiaksi). Mitään (orgaanisia) kotitalouksien jätteitä ei ole saanut muutamaan vuoteen viedä enää kaatopaikoille, joten esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla sekajäte viedään poltettavaksi. Järkikin toivottavasti sanoo, että biojätettä ei kannata polttaa. Jos ei sano, niin kokeilepa polttaa banaanin kuoria (OMAN!) kesämökkisaunasi kiukaassa.

Sata kiloa biojätettä

HSY (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) tutki pääkaupunkiseutulaisten jätteitä vuodelta 2015. Sekajätettä syntyi kotitalouksissa keskimäärin 180 kiloa per nuppi. Siis puoli kiloa päivässä. Huh huh! Oikeastihan se ei ole siis pelkästään sekajätettä (eli hyötykäyttöön kelpaamatonta jätettä), vaan siitä iso osa eli 65 kiloa oli biojätettä. Biojätettä erilliskerättiin kotitalouksista noin 34 kiloa asukasta kohden.

Miksi ihmeessä niin monet ihmiset eivät sitten lajittele jätteitään?

Pikainen vilkaisu Vauva-lehden av-palstalle (josta löytyy vastaukset suunnilleen kaikkeen mahdolliseen) kertoo, että jätteitä ei lajitella, koska se on vaivalloista, ei huvita tai tuntuu, että ei siitä ole mitään hyötyä. Yksi roskakuskikin oli sanonut, että samaan paikkaan ne kaikki kuitenkin viedään.

Miksi minä sitten lajittelen? Suitsiakseni ilmastonmuutosta ja saadakseni materiaalit järkevästi kiertoon. Jos ilmastonmuutos karkaa käsistä ja luonnonvarat ehtyvät, meidän yhteiskunta ja talous heittävät häränpyllyä. Jätteitä lajittelemalla säästää myös ihan omaa rahaa, sillä esimerkiksi muovipakkaukset saan viedä maksutta aluekeräyspisteeseen, mutta sekajätteestä maksan yhtiövastikkeen ja vuokran yhteydessä. Toki taloyhtiössä säästöä tulee vasta sitten, kun riittävän moni naapuri tekee samoin. Lisäksi koen, että se on minun velvollisuuteni: kun olen ostanut tai hankkinut jotain, niin minun kuuluu huolehtia siitä loppuun asti. Ajattelen niin, että jos ei huvita huolehtia tavaroista ja hyödykkeistä loppuun asti, niin sitten pitää jättää hankkimatta. Ja kuten lakikin sanoo, niin kaikessa toiminnassa pitää noudattaa etusijajärjestystä: jos en voi välttää jätteen syntyä, niin ainakin kierrätän sen.

Ja vielä uusi sanontani: jos en minä tee, niin ei tee kukaan mukaan.

Saisiko ainakin ruokahävikin minimiin?

Biojätettä siis kertyy kodeissa keskimäärin sata kiloa per nuppi. Ruokahävikkiä siitä on noin neljännes. Olisiko sen välttäminen se mielekkäin osa? Varmaan ruokahävikin välttäminenkin on osittain vaivalloista, kun pitää joskus syödä samaa ruokaa useampana päivänä ja ennakoida. Mutta hyötyä siitä ainakin on, kun hukatun ruoan mukana lompakko kevenee 125 euroa vuodessa henkeä kohden. Ja onhan se aika turhaa trafiikkiakin, kun ruoka pitää ensin kantaa sisään ja sitten ulos.

Biojätteen lajittelun hyödyistä pitää vaan jaksaa puhua ja kirjoittaa. Ehkäpä asiaa auttaa muiden esimerkki, ja se, että jätteitä pääsee lajittelemaan kodin ulkopuolella: päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Surullista tuossa edellä mainitussa HSY:n tutkimuksessa oli se, että päiväkotien ja koulujen sekajäte sisälsi aika paljon muutakin kuin varsinaista sekajätettä: biojätettä, paperia ja kartonkia.

Lajitellaanko sinun työpaikallasi esimerkiksi biojätteet? Jos ei, niin voit hyvinkin ehdottaa sellaista. Ehkäpä joku kollega saisi kipinän alkaa lajitella niitä myös kotonaan. (Oletan nimittäin, että tämän jutun lukevat vain sellaiset, jotka lajittelevat jätteensä. Jos et lajittele, niin kerro ihmeessä kommenttiboksissa, miksi et halua lajitella.)

 

Mainittu HSY:n tutkimus luettavissa täällä.

 

 

 

 

 

Sinäkin voit kompensoida lentopäästöjäsi

Sinäkin voit kompensoida lentopäästöjäsi

Kysyin viime talvena, voiko elää lentämättä. Jokainen voi, mutta kuka haluaa. Etenkin kun siihen on niin helposti mahdollisuus? Näitä asioita on hyvä välillä miettiä.

Ruotsissa otettiin käyttöön viime keväänä lentovero (esim YLEn uutinen), ja toivon, että samaan ryhdytään täällä Suomessakin ja koko EU:n alueella. On nimittäin hölmöä, miten lentoliikennettä TUETAAN verohelpotuksin, vaikka se on saastuttavin liikkumismuoto. Polttoaineesta ei makseta veroja ja kansainvälinen lentoliikenne on vapautettu arvonlisäverosta. Eihän meidän pitäisi antaa verohelpotuksia saastuttavalle toiminnalle, vaan asettaa hiilidioksidipäästöille hinta, jolloin päästöjä aiheuttava toimija leipoo saastuttamisen hinnan palvelun hintaan. Yksinkertaista, mutta välillä niin kaukana todellisuudesta.

Olet ehkä kuullut, että lentoliikenteen päästöt ovat vain muutaman prosentin koko maailman päästöistä. Toki näin on (sillä suurin osa maailman ihmisistä ei lennä yhtään mihinkään), mutta se on niitä harvoja aloja, joissa päästöt ja ilmastovaikutukset kasvavat koko ajan. Ja huimasti kasvavatkin.

Tiesithän, että lentomatkustamista voi kompensoida maksamalle jollekin taholle, joka investoi varoilla uusiutuvaan energiaan, istuttaa puita jne, yleensä kehittyvissä maissa. Matkustimme perheen kanssa Tanskaan lomamatkalle ja lensimme Kööpenhaminaan ja takaisin. En ole sen kummemmin perehtynyt kompensaatiota tarjoaviin järjestöihin, mutta nappasin toinen Sitran ja WCEF2018 ehdottamista järjestöistä: MyClimate. Kompensaation maksaminen oli hyvin helppoa: kirjoitin lähtö- ja saapumiskentät ja kuinka monta meitä matkustajia oli. Kolmen edestakaisen lentomatkan kompensaatio Kööpenhaminaan oli 30 euroa. Katsoin, että hinta on euroina ja maksoin kortilla. Se oli siinä. Paljon helpompaa kuin lentolippujen varaaminen. 😉

PS. Mietin, että onko tämä nyt sellainen postaus, jonka tarkoitus on kehuskella, että minäpä maksan kompensaatiot. Ei ole. Jos olisin tosi ekoihminen, en olisi lentänyt ollenkaan.

Miksi emme rakentaisi puusta?

Miksi emme rakentaisi puusta?

Olen tehnyt alkukesän aikana töissä erästä projektia, joka liittyy puurakentamiseen. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja asiantuntijoiden kanssa puusta rakennusmateriaalina ja tutkinut millaisia puusta rakennettuja julkisia ja muita suuria rakennuksia meillä tässä maassa on.

Myönnän, että en tunne erityisen hyvin metsäteollisuutta, mutta olen vuosikausia ihmetellyt, että miksi me täällä korkean osaamisen maassa valmistamme ja viemme lähinnä paperia, sellua ja sahatavaraa. Kai meidän osaaminen riittäisi monimutkaisempaankin? Eikö se olisi pitkällä aikavälillä taloudellisesti järkevämpää tuottaa korkeammin jalostettuja tuotteita? Ei vain kiinalaisten vessapaperin raaka-ainetta?

Rakentaminenkaan ei ole minun syvintä osaamisaluetta, mutta sen tiedän, että sementtiä ja betonia valmistetaan valtavia määriä (vuosittain satoja kiloja per naama koko maailmassa) ja niiden ilmastovaikutukset eivät ole pikku juttu (esim Ylen uutinen viime syksyltä). Vaihtoehtoja on hyvä keksiä, ja miksei se voisi olla puu? Puu on uusiutuva luonnonvara ja puisen rakennuksen ilmastovaikutukset ovat koko elinkaaren mitalta tarkasteltuna pienemmät kuin tavanomaisen talon.

Materiaaleilla on yllättävänkin suuri ilmastovaikutus, kertoo Sitran tuore raportti. Eli ilmastonmuutosta ei torjuta pelkästään polttoaineita vaihtamalla ja vähentämällä, vaan täytyy keskittyä myös materiaalien oikeaan valintaan ja tehokkaaseen hyödyntämiseen koko elinkaaren ajalta. Raportissa puhutaan neljästä avainmateriaalista: betoni, teräs, alumiini ja muovi.

Juuri oikean kokoiset tilat moduuleilla

Valtaosa pientaloistamme on puisia, vapaa-ajan asunnot miltein kaikki, sen sijaan suurempia rakennuksia tai julkisia rakennuksia on hyvin vähän. Ihan viime vuosina on rakennettu ihan muutamia puisia kouluja, kuten Kuhmoon Tuupalan koulu (YLE). Puurakentaminen ei vaan ole täysillä lyönyt läpi, mikä tuntuu oudolta tässä metsien maassa. Voiko olla oudompaa kuin keskieurooppalaisesta havupuusta rakennettu rakennus Suomessa? Nuuksion Haltia-luontokeskushan (YLE) on rakennettu itävaltalaisesta kuusesta, koska kuusi vuotta sitten ei vielä suomalaisesta puusta valmistettu CLT-elementtejä.

Julkisissa rakennuksissa, kuten kouluissa ongelma on usein myös se, että neliöitä (tai kuutioita) on usein väärässä paikassa. Yksi koulu pullistelee seiniä myöten ja toinen tyhjenee. Mikäli koulut (päiväkodit, neuvolat, nuorisotilat jne) rakennettaisiin moduuleista, niin niitä voitaisiin kasvattaa ja pienentää tarpeen mukaan ja jopa melko nopeastikin. Yksi koulun osa voitaisiin siirtää toisaalle päiväkodin tarpeisiin. Olen nähnyt kuvia erilaisista moduuleista, ja niissä ei ollut kyse mistään kammottavista parakeista, vaan moduuleista voidaan rakentaa ihan yhtä hienoja rakennuksia kuin ei-moduuli-taloistakin. Ei se sen kummempaa ole, totesi arkkitehti minulle. Betonista sen sijaan siirrettäviä moduuleja ei voi rakentaa.

Eikö väärissä paikoissa olevat neliöt koske ainoastaan julkisia rakennuksia, vaan pääkaupunkiseudulla on noin miljoona neliötä tyhjää toimistotilaa (Kauppalehti), ja silti koko ajan rakennetaan lisää. Vääränlaista tilaa väärässä paikassa. Tämä ei ole kiertotalouden hengen mukaista.

Kansallisvarallisuudestamme suuri osa on kiinni rakennuksissa eikä silloin ole ihan sama, missä ne ne neliöt ovat. Minulla on ollut sellainen käsitys, että puurakennus ei ole pitkässä juoksussa välttämättä juuri sen kalliimpi kuin betoninenkaan. Tämänsuuntaisia ajatuksia on näköjään myös Imatralla, jossa suunnitellaan maan suurinta puukoulua, tai oikeastaan monitoimitilaa (YLE). Jos rakentamisen hinnassa eroa tulee, niin pitkässä juoksussa tasoittuu tehokkuuden vuoksi.

Paitsi että puu on ympäristöystävällisempi vaihtoehto, niin monessa projektissa puisella rakennuksella haetaan myös parempaa sisäilmaa ja terveellisempää tilaa. Vaikka puiden halaaminen saatetaan leimata huuhaaksi, niin puinen sisätila ja puun koskettaminen tosiaan rauhoittavat meitä ja viihdymme paremmin puisessa tilassa. Puu vaikuttaa myönteisesti myös ilman kosteustasapainoon ja tekee tilasta miellyttävämmän. Ei huonoja juttuja ollenkaan.

 

 

Mihin perustuu naiseus tai miehyys?

Mihin perustuu naiseus tai miehyys?

Tänään menemme katsomaan juhlahumua, kun Pride-viikko huipentuu kulkueeseen ja pääjuhlaan. Jo viikolla kerroin lapselleni, että olemme menossa sitä katsomaan ja eilen tajusin, että en ollut selittänyt, että mistä asiassa on kyse. Siitähän tuli pitkä selvitys eikä lapsi jaksanut kuunnella. Höpötykseni päätteeksi hän sanoi, että mullakin on asiaa (hienosti odotettu omaa puheenvuoroa!). Hänen tarinansa alkoi paloasemalta ja arvelin ensin, että nyt vaihdettiin kokonaan puheenaihetta, kuten 5-vuotiaan kanssa vielä usein tapahtuu. Mutta hänen tarinansa päättyi siihen, että vaikka iso osa palomiehistä on miehiä, niin ei ole yhtään omituista vaikka nainen on palomies.

Ei ole yhtään omituista vaikka nainen on palomies.

 

Bingo. Jokainen valitsee omat taistelunsa, ja tämä on asia, jota minä haluan viedä eteenpäin.

Tässä maassa ei ole helppo olla sukupuolen perusteella johonkin vähimmistöön kuuluva, ja seksuaalisen suuntautuneisuuden kanssakin joutuu vielä syrjityksi. Lehdistä olen lukenut tarinoita ihmisistä, jotka ovat eri sukupuolta kuin on aluksi luultu. Yksi asia niissä tarinoissa tekee minut surulliseksi. Monissa tarinoissa nimittäin kerrottu jotain tähän tyyliin: jo lapsena tykkäsi käyttää mekkoja ja leikkiä nukeilla TAI leikki rajuja leikkejä. Siis ihan tavallisia juttuja, joita kuka tahansa ”saa” tehdä. Korostan, että en missään tapauksessa epäile yhdenkään transihmisen kokemusta sukupuolestaan, näitä asioita voi olla vaikea sanoittaa. Ihminen yleensä varmaankin vaan tietää, mitä sukupuolta on, mutta liian usein muut määrittelevät sitä tekojen kautta. Tuollaisten ihan tavallisten tekojen.

Sukupuoli ohjaa ammatinvalintaa

Suomi on monilla tavoilla aika tasa-arvoinen maa. Sellainen kummallisuus meillä täällä on, että housujen sisältö vaikuttaa hämmentävän paljon ammatinvalintaan, kuten vaikka Hesari tuossa keväällä kirjoitti. Ja ammatinvalinta ei suinkaan ole ainoa asia, vaan moni muukin tekeminen.

Tein joskus nuorena aikuisena Setan sivuilla testaa sukupuolesi -testin. (Testiä ei enää ole, mutta googlailemalla selviää, että sellainen on ollut olemassa). En suinkaan saanut vastaukseksi, että olet nainen vaan androgyyni. Vaikka olen identiteettini suhteen aikoinaan paininut varmaan siinä missä muutkin nuoret ja nuoret aikuiset, en ole sitä koskaan epäillyt, ettenkö olisi nainen. Kyllä minä olen nainen, ja ihan sellainen nainen kuin haluan olla.

Mitä naiseus tai mieheys? Mitä naisena tai miehenä oleminen sinulle tarkoittaa? Se voi olla aika vaikea kysymys, mutta kannattaa miettiä. Minun naiseuteni ei liity hameeseen tai koulussa opiskeltaviin aineisiin. Teini-ikäisenä mekko ei ollut minulle luonteva vaate enkä ottanut kuuleviin korviinikaan matikan opettajan vihjailuja siitä, että naiset eivät osaa luonnontieteitä.

Meillä on 5-vuotiaan kanssa keskusteltu tyttöjen ja poikien jutuista. Valitettavasti nämä tarinat liittyvät aina päiväkotiin. Siellähän sitä ryhmässä opitaan uusia asioita, sekä tarpeellisia että huuhaata. Sejase sanoi, että joku väri on tyttöjen/poikien väri. Tämä on poikien kirja, tämä on tyttöjen leikki. Aikuisethan näitä asioita lapsilleen opettavat: pojat ovat sellaisia raisuja ja villejä (joo, jotkut pojat ovat, eivät kaikki) ja tytöt niin siistejä ja järjestelmällisiä (really?) . Sukupuolten sisällä on niin suuria eroja, että yleistäminen on typerää.

Sama pätee aikuisten maailmaan. Enkä nyt tarkoita edes sitä koodausta, että valkoinen tylliunelma on naisen häävaate, vaan asioita joita kaikki sukupuolet ihan yleisesti tekevät. En oikeasti aina edes muista, että luonnontieteet, talousasiat, ruoanlaitto tai liikunta on yhdistetty johonkin sukupuoleen.

Meillä on 5-vuotiaani kanssa tähän liittyvä muistisääntö: jos asiaan ei tarvita pimppiä tai pippeliä, niin se ei ole tyttöjen tai poikien juttu. Jos tarvitset pimppiä tai pippeliä leipomiseen, niin pliis, älä tarjoa minulle kakkua.

Mahtavaa Pridea kaikille!

 

PS. Olen tietoinen, että olen määritellyt tässä tekstissä sukupuolta housujen sisällön perusteella, vaikka eihän se niin aina ole. Käytin tyylikeinona, että saan streotypioiden naurettavuuden paremmin esiin.

 

Earth hour: valitse ruokasi viisaammin!

Earth hour: valitse ruokasi viisaammin!

Tänään vietetään maailman suurinta ilmastotapahtumaa, eli WWF:n Earth hour’a. Tarkoituksena on miettiä omia valintojaan ympäristön kannalta. Niinpä kutsun teidätkin kaikki mukaan kynttiläillalliselle miettimään omia ruokavalintojanne.

Kuluttajina suurimmat ympäristövaikutuksemme tulevat siitä, miten asumme ja liikumme sekä miten syömme ja mitä ostamme. Asuntoa ja autoa voi olla vaikea vaihtaa tänään, mutta ruoan suhteen teemme uusia valintoja joka päivä. Siksi siitä on helpointa aloittaa. Mukavinta on se, että ympäristöystävällisempi ruoka on myös terveellisempää: lihan ja maitotuotteiden sijaan kasviksia ja vaikkapa kalaa. Mutta kuitenkin harva meistä syö erityisen ilmastoystävällisesti.

Tässä muutama vinkki sekasyöjältä, joka on pikkuhiljaa vähentänyt lihan ja maitotuotteiden käyttöä. Kuukausi kuukaudelta huomaan kuormittavani ympäristöä vähemmän ja vähemmän omilla ruokailutavoillani. Siitä tulee hyvä mieli.

1 Älä osta enempää ruokaa kuin perheesi syö

Jos kotona menee jatkuvasti leipää, hedelmiä, kasviksia tai jotain muuta biojätteeseen, niin tiedät ostavasi niitä liikaa. Älä osta niin paljoa. Melko todennäköisesti lähelläsi on kauppa, josta saat tarvittaessa lisää.

2 Älä avaa uutta pakettia ennen kuin vanha on syöty

Ihanaa tuoretta leipää! Ja sitten vanha leipä jää kuivumaan. Pidä huoli, että kaikki tulee syötyä.

3 Hyödynnä ruoantähteet

Klassisesti puuroista saa sämpylöitä, tosin pikkulapsiperheissä tiedetään, että sämpylöitä ei välttämättä pysty tekemään samaa tahtia kuin puuroa jää. Mutta mieti, mihinkäkin voisi laittaa: keitetyt perunat tai pasta sopivat salaattiin, juustot ja kasvikset voi heittää kastikkeisiin, laatikoihin yms. Jos ruokaa jää yli ja tiedät, ettet heti syö, niin pakasta. Älä suunnittele ruokaa viikon jokaiselle päivälle, vaan pidä jämäpäiviä.

4 Ota lounaspaikoissa vain sen minkä syöt

Onko nolompaa kuin aikuinen ottaa itse ruoan lautaselle eikä syö kaikkea? Jos syöt lounaan paikoissa, joissa ruoan saa annoksina, voit pyytää pienemmän annoksen, jos tiedät ettet jaksa syödä kaikkea.

5 Vaihda maitotuotteita kasvipohjaisiin

Juon teetä (joka sekään ei ole mikään ekoteko-juoma), johon lorautan tilkan maitoa. Kokeilin kaurajuomaa, ja se maistui hirveältä: teeni oli muuttunut makeaksi kaurapuuroksi. Lapseni siis juo pääsääntöisesti kaurajuomaa, ja käytän sitä toisinaan puuron pohjana, lettutaikinoissa jne. Niihin se sopii. Eli osan maitotuotteista voi hyvin vaihtaa kasvipohjaisiin. Itse olen vaihtanut jogurtin soijapohjaiseen ja kaurasta tehdyt kermatyyppiset tuotteet ovat hyviä vaikkapa keitoissa.

Mutta kaurajuoma ei ole ainoa vaihtoehto. Kokeile muitakin kasvijuomia. Manteli- ja cashewjuomat maistuvat hyvältä, myös teessä.

6 Opettele muutama hyvä kasvisruokaresepti

Arjen kiireessä menee siitä, missä aita on matalin. Joka perheessä on vakkariruoat, joita syödään, kun ei keksi mitään. Meillä syödään kasvissosekeittoa, avokadopastaa ja pinaattilettuja. Etsi niin pitkään, että löydät koko perheelle maistuvan kasvisruoan ja tee sitä niin usein, että siitä tulee teidän vakioruoka.

7 Vaihda vähemmän kuormittavaan

Jos syöt valtavasti punaista lihaa, niin vaihda valkoiseen (lintuihin) tai riistaan. Tai vaihda kalaan. Tee pieniä askelia. Yksi ruokailu kerrallaan.

8 Syö hyvää kasvisruokaa kylässä tai ravintolassa

Jos mielikuvasi kasvisruoasta on sellainen, että se ei ole täyttävää/maukasta/hyvää/pidä nälkää tms. niin ota selvää, mistä saa parasta mahdollista kasvis- tai vegaaniruokaa ja anna luutuneille käsityksillesi kyytiä. Hakeudu loistavien annosten ääreen. Siitä saattaa syntyä kipinä opetella tekemään kotonakin yhtä hyvää ruokaa. Minulle on käynyt näin. 🙂

Maistuuko sinulle kasvis- tai vegaaniruoka?

 

 

 

 

 

 

 

Vuokraisitko auton naapurilta/naapurille?

Vuokraisitko auton naapurilta/naapurille?

Testaamiset jatkuvat, tällä kertaa vuorossa vertaisvuokraus.

Autottomuutemme jatkuu toistaiseksi. Auto siis romuttui kolarissa korjauskelvottomaksi (kukaan ei loukkaantunut!), ja harkitsemme tässä seuraavaa siirtoa. Olemme aina silloin tällöin pohtineet mahdollisuutta elää ilman autoa, ja tämä on nyt hyvä kohta tutkia, miten pärjäämme.

Edellinen postaukseni käsitteli ruokakassien tilaamista kotiin, mutta autottomuus on muuttanut myös muita tapojamme. Pääsemme nykyään molemmat pääsääntöisesti töihin ilman autoa, joten tarve ei ole jokapäiväistä. Ilman autoa ei kuitenkaan kaikkialle pääse, joten olemme testanneet autonvuokrausta: perinteisesti ja vertaisvuokrausta.

Junailu vaatii autollisen apua

Miehellä on talviloma meneillään, ja läksivät pikku kundin kanssa mummolaan. Kulkuvälineeksi Savon reissulle valikoitui juna, koska se on bussia mukavampi (minulle on ihan sama, kun matkustan yksin). Ja mies sai suksetkin mukaan, mutta veikkaan, että tavalliseen tapaan ei taida olla kovin paljoa mummon pakastimesta marjoja tulossa (saimme niitä muulla autokyydillä pari viikko sitten). Isomman rinkan hankkimista harkittiin, mutta vielä mennään nykyisillä.

Pientä järjestelyähän matkustaminen kuitenkin vaati. Heidät piti hakea juna-asemalta 40 kilometrin päästä. Turvaistuin löytyi lainaan pienellä kyselyringillä. Ukin luokse (30 kilometriä mummolasta) pääsivät lainaamalla mummon autoa. Miehen isä siis asuu paikassa, jonne ei julkisilla pääse. Aikuiset voivat aina hypätä taksiin, mutta lapselle ei välttämättä löydy turvaistuinta.

Eli meidän autottomuutemme mahdollistaa se, että jollain muulla on auto.

Auton voi myös vertaisvuokrata

Ja se joku muu ei välttämättä ole kukaan tuttu. Heti kolarin jälkeen vuokrasimme auton ”normaalisti” liikkeestä, mutta viikko sitten kävimme Imatralla ja testasimme Shareit Blox Car -palvelua. Tai oikeastaan mies testasi, minä en osallistunut muulla tavoin, kunhan istuin osan matkasta kyydissä (kuljimme eri aikaa ja menin itse junalla perässä).

Kuka tahansa voi tarjota autoaan vuoralle palvelun kautta, ja jokainen määrittelee myös autolle vuokraushinnan. Siitä syystä hinnat saattavat vaihdella aika paljon. Hinnat ovat joko tunti-, päivä- tai viikkohintoja. Ja siihen kuuluu jokin määrä kilometrejä. Meiltä lähimmän auton löytää tällä hetkellä kilometrin päästä, välillä on ollut lähempänäkin. Valinnanvaraa löytyy. Tarjolla olisi Helsingin puolella vaikka Tesla kolmensadan euron päivähintaan. 😀

Auto haetaan ja palautetaan sovitusti (siihenkin saa palvelun, jos ei voi olla itse autoa antamassa), ja laskutetaan jälkikäteen toteutuneet kilometrit huomioiden. Auton naarmut jne kannattaa tarkistaa ja valokuvata etukäteen, ja tietysti tarkistaa, millainen vakuutus autossa on. Nekin vaihtelevat autoittain, mutta palvelu tarjoaa siihen lisäosia.

Kaikki sujui sovitusti, ja auto oli siisti ilman mitään yllätyksiä.

Auton voi vuokrata myös jopa vain tunniksi, mikä kuulostaa tässä tilanteessa tarpeelliselta palvelulta, kun tietokone (pöytämac) pitäisi viedä huoltoon.

Mitä mieltä olet otsikon kysymyksestä? Voisitko harkita vertaisvuokrausta?