Month: heinäkuu 2017

Onko se vielä käyttökelpoinen?

Onko se vielä käyttökelpoinen?

Tämä on toinen osa jätteitä käsittelevässä postaussarjassa. Luitko jo ensimmäisen osan ja vähennät jätteiden määrää hankkimalla vähemmän tavaroita ja asioita? Niistä kun tulee kaikista lopulta jätettä.

EU-tasolla on päätetty viisiportainen hierarkia, joka ohjaa (tai ainakin pitäisi ohjata) kaikkea jätehuoltoa. Jätteen määrän vähentämisen jälkeen seuraavaksi tärkein asia jätehierarkiassa on seuraava:

Käytä uudelleen

Kun olet hankkinut laadukkaan tavaran tai vaatteen, niin on itsestään selvää, että voit käyttää sitä monta kertaa. Pidä siitä hyvää huolta, niin voit käyttää vieläkin useamman kerran: pese tai pesetä vaatteet ohjeiden mukaan, kiinnitä irronneet napit ja korjaa/korjauta ratkenneet saumat ja vetoketjut. Suojele elektroniikka kolhuilta suojakuorilla ja kengät suojasuihkeella, puhdista sähkölaitteesi pölystä. Huollata fillarit, tietokoneet ja autot. Korjaa tai korjauta pikkuviat vaatteista, kengistä, huonekaluista ja elektroniikasta. Näin voit käyttää niitä uudelleen erityisen monta kertaa eikä niistä tule vielä jätettä.

Tavaraa tai esinettä voi muokata niin, että sitä voi käyttää uudelleen. Mekosta voi tulla hame tai huonekalu voi vaihtaa väriä. Uudistuisiko lattiakin uudelleen lakkaamalla tai keittiön välitilan kaakelit maalaamalla?

Haluaako joku muu käyttää uudelleen? Joku saattaa osata korjata pikkuvikaisen dvd-soittimen ja vanhoja rillejä kerätään kehitysmaihin käytettäväksi. Kirjan tai lehden haluaa lukea joku muukin (etenkin, jos et ole hillonnut sitä kaapissasi vuosikausia). Tämä voi olla työläs vaihtoehto, jos tekisi mieli vaan heittää tavara menemään. Itse ajattelen niin, että kun hankkii tavaran, niin samalla sitoutuu huolehtimaan siitä asianmukaisesti niin, että se on minun tai jonkun muun käytössä mahdollisimman kauan. Facebookin roskalavaryhmät voivat olla hyvä tapa päästä eroon itselle tarpeettomista tavaroista.

Jopa ruoasta voi ajatella, että voisiko jämät käyttää uuteen ruokaan. Perunamuusista tulee ihania rieskoja, puurot voi leipoa sämpylöihin ja juustot uppoavat kastikkeisiin tai laatikoihin. Tekeepä joku mansikanperkeistä yrttijuomaakin.

Minä otan toisinaan kaupasta niitä pikkupusseja, mutta en koskaan laita muovinkeräykseen käyttämättä uudelleen: sujautan niihin eväsleivät, käytän vessassa pikkuroskiksen pusseina ja kannan patterit ja vanhentuneet lääkkeet keräyksiin.

Tällä osastolla jokainen tietysti päättää, miten pitkälle menee. Suodatinpussien peseminen voi tuntua liitoittelulta, ja onkin hyvä muistaa, että yleensä isoimmat ja kalleimmat asiat ovat olennaisimpia. Aika monta kertakäyttöpilliä saat pestä, jos yrität kompensoida puolen vuoden käytön jälkeen poisheittämäsi kännykän tai nahkasaappaat. Ja kyllä, olen joskus huuhtaissut pillin uudelleen käyttöön, kun niitä tuntui yhteen aikaan kuluvan aika paljon. 🙂

Postaussarjan muut osat:

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?
Omat ympäristösyntini

Omat ympäristösyntini

Jotta omaa elämäntapaansa voi muuttaa kestävämmäksi ja ekologisemmaksi, pitää ensin tietää, missä kohdin voi parantaa. On paljon mukavampi listata niitä asioita, jotka tekee jo hyvin ja joista on ylpeä. Omien huonojen tapojen, vikojen ja muiden negatiivisten asioiden luetteleminen onkin kiusallisempaa.

Vaikka keskustelen jatkuvasti ympäristöasioista, niin en silti tee kaikkia asioita parhaan tietoni mukaan. En välttämättä ole ollenkaan hyvä esimerkki. Syitä on useita: laiskuus, tapa, joskus ajan tai rahan puute, tai ihan vain kaiken maailman tekosyyt.

Päätin listata ”ympäristösyntini”, joita voin sitten jatkossa petrata. Tässä tulee kolmen kärki:

  1. Yksityisautoilu diesel-autolla
  2. Lihansyönti
  3. Ruoan tuhlaaminen

Perheessämme on dieselillä kulkeva auto, jolla tulee kilometrejä runsaasti, yli 20 000 kilometriä vuodessa. Kuljin viime talven töihin autolla, mutta keväällä se jo suututti minua. 36 kilometriä päivässä saastutusta. En ole riittävän reipas pyöräilemään sitä päivittäin, mutta olen kulkenut välillä julkisilla ja nyt uusin yritykseni on kulkea osan matkaa pyörällä ja loppumatka kahdella junalla. Autoa ei ole pakko omistaa, etenkin jos vuokra-auton saisi jostain läheltä käyttöön, mutta monet kivat asiat jäisivät tekemättä ja monet asiat olisivat hankalia. Mutta monessa kohdin voi valita pyörän tai julkisen.

Toinen on auton polttoaine. Seuraavaksi autoksi haluan vähäpäästöisemmän. Tässä kohdin puhuu valitettavasti myös raha.

Syön lihaa viikottain, useitakin kertoja, mutta vähemmän kuin keskivertosuomalainen (81 kg/vuosi eli 1,5 kiloa viikossa). (Punaisen) Lihan vähentäminen on kuitenkin yksi helpoimmista tavoista pienentää hiilijalanjälkeä. Tapakysymys. Ravintolassa tilaan yleensä liharuoan.

Ruoan tuhlaaminen on näistä kolmesta mielestäni nolointa. Meillä taloudessa kaksi ihmistä tekee ruokaa, ja liian usein jääkaappiin unohtuu avattu kerma tai juusto, kasvikset pilaantuvat, hedelmät homehtuvat. Kun yrittää käydä harvemmin kaupassa, ruokaa on niin paljon, että kaikkea ei heti näe. Lisäksi ylipainoisena ihmisenä syön enemmän kuin energiantarpeeni on.

Tiedän, mitä asioille voin tehdä. Pikkuhiljaa. Esimerkiksi talvella voi taas tutkailla omia tapojani, mikä on muuttunut.

Mitkä ovat sinun ympäristö”syntisi”?

Mikä jäteasioissa on olennaista?

Mikä jäteasioissa on olennaista?

Kannattaako muovinen jogurttipikari polttaa energiaksi? Vai lajitella erikseen ja kierrättää uusiksi muovipusseiksi? Onkohan tämä teepussi biojätettä?

Jäte. Roska. Haluat olla ympäristöystävällinen, mutta mikä on olennaista. Oletko tehnyt kaikkesi, kun tunnollisesti kierrätät kaiken syntyvän jätteen? Oikeasti jäteasioiden miettiminen alkaa jo siinä vaiheessa, kun olet hölläämässä kukkarosi nyörejä.

EU:n tasolla on mietitty direktiivi, jätehierarkia, joka määrittelee, mikä on tärkeysjärjestys jätekysymyksissä. Hierarkiassa on viisi tasoa ja valotan sitä tässä viiden postauksen sarjassa. Tämän ensimmäisen postauksen ydin on:

Jätteen määrän vähentäminen on kaikkein olennaisinta

Jäte eli roska on mitä tahansa, minkä heität pois käytöstä. Eli toisinpäin ajateltuna: jokainen esine, tavara ja asia, jonka ostat tai otat vastaan, on jonain päivänä jätettä. Se voi olla jätettä jo siinä vaiheessa, kun olet vielä kaupan eteisessä (suklaapatukan kääre) tai vasta satojen vuosien päästä (perintökoru, joka kulkeutuu suvussa eteenpäin).

Sisään kannetussa tavarassa on olennaista on siis se, että ostat mahdollisimman vähän, vain tarpeeseen ja mahdollisimman pitkään kulutusta kestävää. Useimmiten nämä kaksi asiaa ovat myös keinoja parantaa oman elämänsä laatua, eli kyse ei ole oman elämän ankeuttamisesta.

  • Osta ruokaa, jonka syöt kaiken.
  • Osta kosmetiikkaa, jonka käytät kaiken.
  • Osta harkiten vaatteita, joita varmasti pidät ja jotka kestävät pitkään hyvinä (eli ovat laadukkaita).
  • Harkitse tarkkaan ostamasi elektroniikka, uusia malleja tulee markkinoille jatkuvasti: et ikinä voi omistaa kaikkein uusinta mallia kaikesta. Onko vanha puhelimesi/telkkarisi/tablettisi/tietokoneesi vielä niin käyttökelpoinen, että voisit lykätä uuden hankintaa vielä hetken. Kuukauden, puoli vuotta, vuoden tai kaksi? Tarvitset niitä elämäsi varrella useita, ja jos venytät hankintaväliä, niin tarvitset vähemmän. (Toki joskus laitteet, kuten autot tai ikivanhat pakastimet, kuluttavat esimerkiksi niin paljon energiaa, että vaihtaminen voi olla ympäristön kannaltakin järkevää.)
  • Tarvitsetko härveliä ollenkaan? Voisitko lainata tai vuokrata ompelukoneen, pistosahan, sukset tai moottoripyörän?

Konmaria mukaillen: osta vain tavaroita, joista on sinulle iloa pitkään. Jos ei ole varaa ostaa laadukasta nyt, säästä ja osta myöhemmin. Laadukkaissa tavaroissa on se mukava puoli, että vaikka kyllästyisitkin asioihin nopeasti, niin niillä on yleensä jonkinlainen jälleenmyyntiarvo. Halpisrytkyä ei kukaan halua kolmen pesun jälkeen, mutta puolivuosisataa vanha mekko voi olla hyvinkin hintava, sama pätee huonekaluihin ja lyhemmällä aikajänteellä jopa elektroniikkaan.

Tämän päivän ongelma on se, että aina ei tiedä, mikä on laadukasta. Yleensä voi rajata pois ne kaikkein huonolaatuisimmat, mutta lopuista ei tiedä etukäteen. Jos vertailun ja arvioinnin jälkeen huomaa pienen käytön jälkeen, että surkeahan tämä olikin, niin sitten pitää valittaa: vie tavara takaisin kauppaan, lähetä valmistajalle sähköpostia ja huuda sosiaalisessa mediassa: vaadimme laadukkaampia tuotteita, vaadimme vähemmän jätettä.

Seuraava osa tulee ensi maanantaina. Sitä ennen keskustellaan viikonloppuna jostain ihan muusta.

Pysy mukana ja seuraa Pyjamapäiviä facebookissa, twitterissä tai bloglovinissa tai tilaa postaukset sähköpostiisi sivupalkin nappulasta.

Menitkö sekaisin ekotermeissä? Saako ekohammasharjan laittaa biojätteeseen?

Menitkö sekaisin ekotermeissä? Saako ekohammasharjan laittaa biojätteeseen?

Joskus on vaikea toimia ympäristöystävällisesti, ja vielä vaikeampaa se on, kun ympärillä olevat yritykset viljelevät villisti eko-sanoja. Kaikki eko ei ole ekologista eikä vihreä niin kovin vihreää. Vaikka ympäristöystävällisyyteen viittaavia mainossanoja oikeasti säädelläänkin, niin jokainen tajuaa, ettei vähän vihreämpi citymaasturi kovin vihreä ole, jos sillä rällää päivät pitkät kaupungilla. Ympäristöystävällisyyteen liittyy termejä, jotka eivät välttämättä aukene heti. Biohajoava? Kompostoituva? Maatuva? Biomuovi?

Hajoava tarkoittaa sitä, että esine hajoaa jollakin tavoin (fysikaalisesti, kemiallisesti tai biologisesti, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia) ympäristössä jossakin ajassa. Valtaosa esineistä hajoaa kyllä joskus. Biohajoava tarkoittaa sitä, että mikrobit (usein bakteerit) hajottavat esineen jossain ajassa. Tärkeä merkitys on juuri ajalla ja olosuhteilla. Bakteerit kyllä hajottavat puuvillaisen paidan, mutta ei kovin nopeasti verrattuna ruokajätteeseen eikä sitä kukaan yritäkään laittaa biojätteeseen.

 

Kompostoituva on sitä, miltä se kuulostaa. Eli jos jätteen laittaa kompostiin, niin siitä pitäisi tulla suhteellisen tasalaatuista humuksen kaltaista ainetta eli se muuttuu mullaksi. Tässäkin tulee vastaan aika, eivät ne jätteet siellä kompostissa vuosikymmeniä ole. Esimerkiksi ekokaupoissa myytävää bambuvartista hammasharjaa mainostettiin kompostoituvaksi pari vuotta sitten. Huomautin asiasta, ja nyt markkinointiteksti kuuluu, että kompostoituva 2-3 vuodessa. Nyt kuluttajan pitäisi ymmärtää, että käytännössä kukaan tai mikään ei kompostoi jätteitä kolmea vuotta, vuosikin on jo aika pitkä aika. Eli kyseinen hammasharja kuuluu poltettavan jätteen joukkoon, aivan kuten ”perinteinen” muovinenkin. Eli sen ekologisuus jää tuotteen elinkaaren alkupäähän. Suurissa kompostointilaitoksissa jäte voi kulkea esimerkiksi kompostointitunnelin tai -rummun läpi viikossa tai muutamassa viikossa. Sen jälkeen se saattaa maata aumakompostissa. Maatuva tarkoittaa yleensä suunnilleen samaa kuin kompostoituva.

Biomuovi taas voi tarkoittaa kahta asiaa. Se voi olla valmistettu kasvipohjaisista, uusiutuvista raaka-aineista. Tai sitten se voi olla biohajoava. Parhaimmillaan tietenkin molempia, mutta ei välttämättä. Eli biomuovi, joka ei ole biohajoava, hajoaa vaikkapa mereen yhtä hankalaksi silpuksi kuin öljypohjainenkin muovi.

Ja vastaus otsikon kysymykseen? Ekohammasharja ei kuulu biojätteeseen. Edes biomuovipussit eivät usein ehdi kompostoitua ja ne noukitaan biojätteen seasta pois. Tyhjät jauhopussit ovatkin hyvä vaihtoehto biopusseiksi, toki ne hajoavat usein jo ennen kuin saa vietyä pussin pois keittiöstä.

Ostammeko liian vähän vaatteita?

Ostammeko liian vähän vaatteita?

Tänään alkaa Helsinki Fashion Week, joten on aika parille postaukselle muodista, erityisesti ekologisesta muodista sekä vaatteista ylipäätään. On nimittäin jännä juttu, miten erilaisissa kuplissa elämme, ja miten erilainen näkemys meillä on samasta asiasta. Hesari kirjoitti keväällä suomalaisten käyttävän vaatetukseen vuosittain satoja euroja vähemmän kuin ruotsalaisten. Suomalainen ostaa siis vuosittain 662 eurolla vaatteita ja 119 eurolla kenkiä, ja jutusta paistaa se, että rahaa palaa aivan liian vähän. Pitäisi ostaa enemmän.

Silti puoli Suomea tuntuu konmarittavan vaatekaappejaan, kun kaikkea on liikaa. Vaatejätettä poltetaan tonnitolkulla jätteepolttolaitoksissa.

Yksi syy tähän liian vähäiseen osteluun on muotikaupan mukaan se, että emme ole niin kiinnostuneita ulkonäöstämme: Meillä ei mietitä samalla tapaa ulkonäköä kuin vaikkapa Italiassa, jossa sen ajatellaan lisäävän uskottavuutta. Tuulipukukansakin mainitaan.

Joitain piirejä kun Suomessakin tuijottaa, niin tuntuu ettei nyt ainakaan enempää kannattaisi ulkonäköä miettiä, kun paineet ovat jo nyt kovat. Ehkä ne paineet kohdistuvat enemmän kroppaan tai hiivatin hiusten väriin, mutta kai niiden vaatteidenkin pitäisi olla jonkinlaiset.

On tietysti yksi suunta, jolloin kaikki kiittävät: vaatekaapin tiivistäjät, ympäristöihmiset ja (suomalainen) muotiteollisuuskin: ostetaan määrällisesti vähemmän, mutta laadukkaampaa ja kalliimpaa. Ja eiköhän ne laadukkaammat vaatteet usein myös näytä paremmilta.

PS. Kun se tuulipukukansa kerta mainitaan, niin yhteen ulkoiluvaatekertaan voi käyttää sen koko suomalaisen vuosibudjetin. Helposti.

Kuva: Pixabay.

Nyhtökaura ja muut kasviproteiinit

Nyhtökaura ja muut kasviproteiinit

Varmasti jokaisen korvaan on jo kantautunut viesti siitä, että lihan, erityisesti punaisen lihan, kulutusta tulisi vähentää sekä ympäristö- että terveyssyistä. Tuotamme syömällä noin viidenneksen kasvuhuonekaasupäästöistämme, ja erityisen paljon ilmastoon vaikuttaa naudanlihan syöminen. Lisäksi punainen liha on terveysriski, ja uusimmissa ravitsemussuosituksissa kehoitetaan rajoittamaan sen syöntiä korkeintaan puoleen kiloon viikossa.

Kun elämänmenoa seuraa medioista, niin elämme kasvisruokabuumia nyhtökauroineen ja härkäpapuineen. Lihaa kuitenkin tuotettiin vuonna 2016 enemmän kuin koskaan aiemmin (kertoo Luke eli Luonnonvarakeskus), ja lihaa myös syötiin pari prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena eli 81 kiloa. Kasvissyöjiä joukossamme on kolmisen prosenttia ja vegaaneja prosentti.

Ruokailutapojen muutos voi olla hyvin hidasta. Joku ehkä saa ahaa-elämyksen ja muuttaa tapojaan nopeastikin, mutta tyypillisempää on muuttaa niitä pikku hiljaa. Aika kauas olen minäkin tullut siitä nuoresta neidistä, joka eli sokerijogurtilla, leivällä, makaronilla ja kahvilla.

Olen itse kiinnittänyt huomiota lihan kulutukseeni usean vuoden ajan. (Oikeastaan olin yhden talven ilman lihaa ja kalaa jo reilut kymmenen vuotta sitten, mutta silloin asiaan ei liittynyt erityistä pohdintaa, mutta todistetusti pystyn olemaan syömättä lihaa). Jo muutama vuosi sitten huomasin, että harvoin tulee syötyä kolmea kertaa viikossa punaista lihaa, joten pysyn terveyssuositusten sisällä. Kalasta pidämme ja syömme sitä useamman kerran viikossa (viime viikolla haukea ja savustettua lohta), toki kalatiskillä meinaa välillä iskeä piheys.

Terveysasiat ovat meidän perheessä tärkeitä ja aikuisten epämääräisten vatsaongelmien syitä on pohdittu. Tykkäämme ruoanlaitosta ja syömme hyvin vähän eineksiä tai puolivalmisteita: ne eivät vaan maistu hyvältä. Suuri osa ostamastamme ruoasta ei tarvitse ainesosaluetteloa tai se on hyvin lyhyt. Vaikka en pelkää lisäaineita sinänsä, niin niiden joukossa ruokaan tulee usein myös suolaa ja/tai sokeria. Toisaalta ruoka on myös usein miellyttävämpää ja paremman makuista, kun se tehdään tuoreista ja käsittelemättömistä raaka-aineista.

pyjamapaivia_bataattivuoka

Kun siirtyy lihasta ja kalasta kohti kasviproteiineja, niin pitää opetella uusia ruoanlaittotapoja, tietenkin. Pavuissa, soijasuikaleissa tai tofussa on toki kaikissa hyvin lyhyet ainesosaluettelot, mutta ne eivät tunnu ihan samalla tavalla tuoreelta kuin tiskistä ostettu liha tai kala. (No rehellisyyden nimissä emme kovin usein osta lihaa tiskistä, mutta naudanliha tulee osin tutulta eteläsavolaiselta tilalta). Tosin esimerkiksi tofua en osaa hirvittävästi käyttääkään: paistan pannulla ja se on siinä.

Ja suurempi juttu ovat nuo trendikkäät nyhtökaurat ja härkikset: maustamattominakin niiden tuoteselosteet ovat aika pitkiä ja etenkin härkis sisältää asioita, joita en tiedä mitä ne ovat ja molempiin on lisätty suolaa. Niin, nehän ovat eineksiä. Siitä tulee vähän ristiriitainen olo: eineksiin siirtyminen terveellisemmän ja ilmastoystävällisemmän ruoan nimissä tuntuu oudolta. Haluan kuitenkin antaa niille mahdollisuuden silloin tällöin, vaikka eivät ehkä jokapäiväiseen ruokapöytään mahdukaan.

Olemme onnistuneet tekemään nyhtökaurasta ja härkiksestä muutamia oikein hyviäkin ruokia: esimerkiksi tortillojen sisään sujahtavat mukavasti. Kirjastosta löysin nyhtökauralle omistetun keittokirjan, muutama ohje houkuttaa kokeilemaan.

Löytyykö sinun arkiruokapankista joku ruoka, jota suosittelisit?

PS. Kuvassa yksi meidän perheen suosikkiruoka linsseistä: bbq-bataattipata, ohje esimerkiksi täällä. Tuoretta minttua meillä ei koskaan ole, joten se jää pois.

PS2. Ylemmässä kuvassa on pikku kundin kasaama tortilla.