Month: lokakuu 2017

Miten vähentää ruokahävikkiä ravintolassa?

Miten vähentää ruokahävikkiä ravintolassa?

Käytiin viikonloppuna Makaronitehtaassa syömässä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kuten sanotaan. Jouduin tosin rehellisyyden nimissä lähettämään ensimmäisen annokseni takaisin keittiöön, mutta toinen lautasellinen ja muut annokset olivat hyviä. Ja ruokaa oli tosiaan riittävästi. Siis valtavasti. Lapselle ei maistunutkaan oma annos, vaan se jäi lähes koskemattomaksi. Lapsen annos oli reilu puolikas, ja onneksi tarjoilija tarjosi sen mukaan otettavaksi. Se oli lämmitettynä ihan kelvollinen lounas JA päivällinen minulle seuraavana päivänä. Lapsen annos riitti siis minulle kahdeksi ateriaksi, kun lisäsin siihen kasviksia lisäkkeeksi.

Suomalainen heittää pois valtavat määrät alun perin syömäkelpoista ruokaa, biojätteeseen tai pahimmillaan sekajätteeseen. Suurin osa tästä tulee kotona (20­-30 kiloa), mutta kilotolkulla myös ravintoloissa.

Kerro vakkarilounaspaikalle toiveesi

Lounasravintoloissa hävikkiä tulee kahdella tapaa: ravintola tekee ruokaa, joka ei koskaan päädykään asiakkaan lautaselle tai sitten asiakas ottaa liikaa ruokaa ja heittää sen pois.

Käyn arkipäivisin usein syömässä lounasravintolassa, olen tehnyt niin vuosia, olinhan pitkään yliopistolla opiskelijana ja töissä. Itse noudatan yhden lautasen taktiikkaa: helpompi kasata lautasmallin mukainen annos ja välttyä liialta ruoalta (sekä painonhallinta- että ympäristökysymys!). Lisäksi olen se ärsyttävä ihminen, joka käy etukäteen kurkkimassa, mitä on tarjolla ja miltä ruoka näyttää. Olen toki lukenut ruokalistan, mutta valitsen ruokani sen ulkonäön perusteella. Jos linjastolla onkin myöhemmin jotain paremman näköistä tarjolla (tai vaikka eilisiä pinaattilettuja!), niin kiusaus ottaa liikaa ruokaa kasvaa.

Lueskelin ruokahävikistä Fazer Amican sivuilta (joka tarjoaa 30 miljoonaa lounasta vuosittain), että on tärkeää myös kertoa vakkarilounaspaikkaan omia mieltymyksiä: mistä tykkää ja mistä ei, näin voivat suunnitella paremmin. Koulutuksen ja suunnittelun avulla Amicat olivat onnistuneet hävittämään tuotannon hävikkiä vuosien 2015-16 aikana noin neljänneksen. Siihenkin voi siis vaikuttaa.

Tolkkua annoskokoihin

Buffee-ravintoloissa asiakas voi itse vaikuttaa hävikkiin, mutta kun tilataan annoksina, niin hukassa ollaan. Vaikka olen isokokoinen nainen, niin ravintola-annokset ovat toisinaan jäätävän kokoisia, ja tähteitä jää. Muutenkin mietin usein, että voisimme jakaa annoksen lapsen kanssa (kohta 5v, ei ole nirso, mutta hyvin siro, joten ei syö kovin paljoa). Minusta vaan tuntuu, että se on paheksuttavaa, kun lapsi on jo noin vanha. Ja eihän aina mieltymyksetkään yhteen sovi.

Ravintolassa käyminen on arkipäiväistynyt: vuosituhannen vaihteessa 40 prosenttia meistä kävi säännöllisesti ravintolassa, mutta viime vuonna 77% prosenttia vastasi kyllä kysymykseen, oliko syönyt ravintolassa viimeksi kuluneen kahden viikon aikana. Vaihtoehdot ovat ähkyyn syöminen tai suuri hävikki, kumpikaan ei ole tietenkään hyväksi. Puolikkaita annoksia ei yleensä myydä kuin lapsille. Monesti alku- ja jälkiruoka jää syömättä siksi, kun tietää annosten olevan valtavia. Aina ei voi ottaa tähteitä mukaan, jos ei kestä joko kuljetusta/uudelleen lämmitystä. Herätkää ravintolat, en haluaisi tuhlata!

Jääkö sulla ravintolassa ruokaa tähteeksi?

Mitä on kiertotalous?

Mitä on kiertotalous?

Jos yhtään seuraa talousuutisia, niin ei ole voinut välttyä kiertotaloudelta. Se tulee täysillä, ja se on monille yrityksille se juttu. Se millä ne menestyvät. Kiertotalous pelastaa talouden ja maapallon.

Mutta mitä se kiertotalous oikeastaan on? Lajitellaan muovipurtelot entistä huolellisemmin eikä osteta muovikasseja, niin maailma pelastuu? Ei ihan.

Kiertotalous tarkoittaa sitä, että materiaalit pysyvät käytössä mahdollisimman pitkään ja resursseja hukataan jokaisessa vaiheessa mahdollisimman vähän. Tuotteet muutetaan palveluiksi ja usein digitaalisaatiolla saadaan lisäarvoa.

Kaikki alkaa huolellisesta suunnittelusta. Tehdään juuri sellaista, mitä asiakas haluaa ja tarvitsee. Suunnitellaan tuotteen valmistus, jakelu, käyttö ja käytöstä poistaminen niin, että mahdollisimman vähän resursseja tuhlaantuu. Ei päästetä hiirtä kissalle räätäliksi, vaan suunnitellaan vaatteen kaava niin, että kankaasta jää mahdollisimman vähän hukkapaloja. Se mikä kuitenkin jää yli, palautetaan suoraan tehtaalta uudelleen kiertoon ja uudeksi kankaaksi. Optimoimaan tuotantolaitoksen tilat, optimoidaan logistiikka ja jakelu. Kun asia on etukäteen suunniteltu, ei tule tilannetta, että meillä on käsissä roska, mutta emme tiedä, mitä sillä tehdä.

Suuri murros on myös se, että tuotteet muuttuvat palveluiksi. Suurille ikäluokille voi tavaroiden omistaminen olla vielä tärkeää. Pikku hiljaa yhä suuremmalle osalle ei ole. En minä halua omistaa autoa, vaan haluan päästä näppärästi sinne minne olen menossa silloin kun haluan. En halua omistaa kirjoja, vaan lukea niitä. Monet jutut ovat jo tuttuja: en halua vuokrata dvd:tä, vaan elokuvan. Klassisesti ihminen ei tarvitse poraa, vaan reiän seinään, tai oikeastaan taulun seinälle.

Vaatekauppiaasta voisi tulla vaatevuokraaja: vuokraammehan jo nyt harvoin käytettyjä juhlavaatteita ja naamiaisasuja, miksei laskettelutakkeja ja -housuja samalla kun vuokrataan sukset. Joku muoti-intoilija kyllästyy vaatteisiin nopeasti, joten hän voisi olla kuukausisopimuksella putiikissa, joka vuokraa arkivaatteita. Aina uutta kivaa päällepantavaa ja vielä valmiiksi pestynä, silitettynä ja ilman repsottavia nappeja. Kun vaate tulee tiensä päähän, vaatevuokraaja tietää mistä materiaalista vaatteet on tehty ja voi palauttaa ne tehokkaasti tehtaalle, jossa niistä tehdään uusiokuitua ja uusia vaatteita. Tämä oli suunniteltu jo ihan alunperinkin: ei esimerkiksi sekoiteta sellaisia materiaaleja keskenään, jotka tekevät tuotteesta kierrätyskelvottoman, jos muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Tämä kaikkihan on vain taloudellisesti järkevää, joten jälkipolvet miettivät, että miksi on ikinä millään muulla tavalla asioita tehtykään. Ja kun emme tuhlaa resursseja, emme tuhlaa luonnonvaroja. Ympäristöystävällistä siis.

Täysin kiertävää taloutta ei ole, se taitaa olla fysiikan lakien vastaista. Mutta paljon kiertävämpään talouteen päästään. Suomalaisten ylikulutuspäivä on huhtikuun alussa eli eihän meidän ihan kaikkea kulutusta tarvitsekaan ympäristön vuoksi leikata, vaan pienentää se kolmannekseen. Kuinka nopeasti me se tehdään?

Olen kirjoittanut aiemmin ylikulutuspäivästä täällä.

TallennaTallenna

TallennaTallenna

Terveydelle ja ympäristölle haitallinen leluvuori

Terveydelle ja ympäristölle haitallinen leluvuori

Aika harvoin kuulee kenenkään valittavan, että kotona olisi liian vähän tavaraa, mutta samaan aikaan ihmisen toiveet ja tarpeet tuntuvat olevan loputtomia. Tämän asian kanssa tasapainoileminen aloitetaan jo hyvin varhain, lapsena.

Etenkin lastenhuoneissa tavaraa, leluja, on valtavasti. Luen parhaillaan Ilana Aallon, ammattijärjestäjän, kirjaa Paikka kaikelle. Hän kertoo parikymmentä vuotta vanhasta ruotsalaistutkimuksesta, jonka mukaan kahdeksanvuotiaan lapsen huoneessa on keskimäärin 560 lelua. Tämän päivän suomalaislapsella on tuskin yhtään sen vähempää. Toisen tutkimuksen mukaan lapset leikkivät päivittäin vain 12 lempilelullaan eli vain murto-osa leluista on käytössä.

Mitä haittaa leluvuoresta on?

Tavarakaaosta voi olla vaikea taltuttaa, ja kaikille leluille ei välttämättä ole hyvää säilytyspaikkaa. Lelut ovat sikinsokin isoissa laatikoissa ja lojuvat lattioilla. Sotku stressaa sekä lasta että vanhempaa. Aikaa kuluu siivoamiseen ja etsimiseen. Keittiöpsykologina mietin, että leluihin on vaikea muodostaa tunnesiteitä, kun niitä on paljon. Luovuuskin kehittyy kuulemma paremmin, kun leluja on niukemmin.

Lelu, jolla ei juuri leikitä, on turhaa rahan ja ympäristön tuhlausta: sen valmistamiseen on käytetty luonnonvaroja ja muita resursseja. Joitain leluja voi kierrättää lapselta toiselle, mutta sen jälkeen ne ovat pääsääntöisesti sekajätettä. Niitä ei voi lajitella mihinkään uusiokäyttöön, vaan menevät polttoon. Eli siis muovisetkaan lelut eivät kuulu muovinkeräykseen, vaan seka/energiajätteeseen.

Erityisen huolestuttavaa on se, että lastenhuoneissa on mitattu suurempia pitoisuuksia haitallisia kemikaaleja kuin muissa kodin huoneissa. Muoveissa on ftalaatteja eli muovinpehmentimiä ja sähkölaitteissa bromattuja palonestoaineita. Kumpikin kemikaaliryhmä on terveydelle haitallista. Ne sitoutuvat pölyyn ja laskeutuvat lattioille. Ja lapset vielä viihtyvät siellä lattiatasolla paremmin kuin aikuiset.

Minulla oli ennen lapsen syntymää melko realistinen kuva lapsiperheen elämästä enkä ole kovinkaan monessa asiassa joutunut perumaan idealistisia sanojani. Mutta leluasia on sellainen, jossa en ole toiminut niin kuin olisin halunnut. Niitä leluja tuntuu vaan tulevan enkä osaa toimia riittävänä portinvartijana.

Muistan joulun, kun pikkukundi oli juuri täyttänyt kaksi vuottaOlimme anopin luona koko joulun, ja lahjojen jaon aikaan näin, miten lapseni lahjakasa paisui valtavaksi. Se aiheutti turhaa kateutta isommissa lapsissa (jotka toki viettivät osan joulusta muualla, joten he saivat myös muualla lahjoja). Se aiheutti negatiivisia fiboja minussa; mitä ihmettä me teemme kaikella tällä tavaralla. Entä pikku kundi? Hän avasi yhden lahjan. Yhden ainoan lahjan. Sieltä paljastui 5 ja 6 vuotta vanhempien serkkujen antama (heidän vanha) legobussi, joka oli pikku kundin mielestä paras ja aivan riittävä lahja. Yritin vähän maanitella avaamaan muitakin lahjoja, mutta lapsi ei suostunut. Siitä valtavasti lahjavuoresta onneksi iso osa oli myös vaatteita ja kirjoja ja ihan mukavia leluja ja ”tarpeellisia” leluja kuten liukuri ja pehmolelua.

Lelujen määrää en ole onnistunut rajaamaan niin paljoa kuin olisin halunnut. Sen sijaan vanhoja muovileluja meillä ei ole (niissä haitallisten muovinpehmentimien määrä voi olla hurja) eikä juuri elektroniikkaa lapsen huoneessa.

 

 

 

TallennaTallenna

Viisi helppoa vinkkiä ympäristöystävällisempään vaatekaappiin

Viisi helppoa vinkkiä ympäristöystävällisempään vaatekaappiin

Syksy on uuden aikaa ja kesän jäljiltä täytyy pukea enemmän vaatteita. On kolmeplusykköstä ja hulluapäivää. Vaatetta pitää ja haluaa ostaa. Haluaisitko olla ekologisempi vaatekaupoilla? Tehdä ympäristöystävällisempiä valintoja?

Kun kirjoittaa googleen ekologiset vaatteet, saa pitkän liudan vaatekauppoja ja vaatemerkkejä. Kukapa niistä tietäisi, ilman suurta tutkiskelua, että mikä niistä on ekologisin?

Mutta oikeasti ensimmäiset ja suurimmat askeleet eivät ole ollenkaan vaikeita:

  1. Hanki uutta vain tarpeeseen ja käytä vaatteesi loppuun asti.
  2. Yritä ostaa mahdollisimman laadukas vaate, joka kestää pitkään ja josta tykkäät pitkään.
  3. Pidä hyvää huolta vaatteistasi (pidä puhtaana, poista tahrat tuoreena, säilytä siististi kaapissa ja korjaa/korjauta rikkimenneet).
  4. Tuunaa ja ajanmukaista ne vaatteet, jotka meinaavat jäädä käyttämättä. Jos et osaa, niin vie ompelijalle.
  5. Yritä kierrättää käytöstä poistetut vaatteet ja tekstiilit.

Minä tarvitsen tätä ja minä haluan tämän ovat tietenkin eri asia. Mutta niin on myös minä haluan ostaa tämän nyt ja minä haluan käyttää tätä vuosikausia. En ole mikään psykologi, mutta ehkä oman elämänlaadun kannalta kannattaa pohtia niitä omia haluja.

Loppuun asti on tietenkin myös suhteellinen käsite. Luin jokin aika sitten eräästä blogista, että kirjoittaja ottaa alkukesästä käyttöön viidet tennarit ja syksyllä sitten heittää ne menemään, kun eivät enää edes kirpparille kelpaa. Jäin miettimään, mitä hän niillä kengillä tekee, kun omani tuntuvat kestävän paljon pidempään.

Laadukkaan vaatteen tunnistaminen voi olla vaikeaa, mutta ainakin sen todella huonolaatuisen tunnistaa, esimerkiksi napit ja saumat huonosti ommeltu ja näyttää jo vähän nuhjuiselta kaupassa. Itse olen oppinut kurkistamaan tuotetietoja lapuista ja jättämään ainakin kaiken akryylipitoisen kauppaan. Hinta ei välttämättä kerro mitään laadusta: muistan edelleen karvaasti 50 euron hintaiset kotimaiset (kangas toki todennäköisesti kudottu ulkomailla) legginsit, jotka nyppyyntyivät jo ensimmäisellä käyttökerralla. Vaikka sain uudet tilalle, niin nekin olivat parissa kuukaudessa reikäiset.

Jos ei osaa itse korjata, niin ompelijoita ja suutareita kannattaa käyttää. Ja hiiteen sellainen ajattelu, että ei kannata korjata, jos korjaaminen maksaa enemmän kuin uusi halpistuote. Olen itse vaihdattanut vetoketjun talvitakkiin, josta maksoin kirpparilla vitosen. Maksoin nahkasaappaiden uusista pohjista kolmekymppiä ja saan käyttää hyviä kenkiäni vielä vuosia.

 

Kirjat kiertoon!

Kirjat kiertoon!

Teini-ikäisenä ajattelin, että isona minulla olisi kodissani kirjastohuone: suuri kirjahyllyllinen kirjoja ja ihana lukunurkkaus muhkeine nojatuoleineen. Kirjat olivat mielestäni sivistyksen mittari, ja minä halusin olla sivistynyt. Lapsena luinkin tosi paljon, nuorenakin vielä kohtalaisesti. Nuorena aikuisena lainasin valtavasti kirjoja kirjastosta, mutta kaikkea en ehtinyt millään lukemaan.

kirjat.jpg

Nyt häpeillen myönnän, että en lue ollenkaan niin paljon kuin haluaisin. Nimittäin kirjoja. Luen kyllä blogeja, lehtiä, uutisia ja artikkeleita. Kirjoistakin useimmiten luen tietokirjoja ja kirjojen alkupuolia on kertynyt paljon enemmän kuin loppuja. Moni menee selaillessa ja parhaat palat noukkien. Tänä vuonna olen kiristänyt vähän tahtia aiempiin vuosiin verrattuna, ja nyt on kasassa parikymmentä kirjaa kannesta kanteen. Mieheni luki vielä ennen lapsen syntymää aika paljon. Kyllä hänellä edelleenkin on jatkuvasti kirja kesken, mutta tahti on hiljentynyt. Hän arvioi lukevansa toistakymmentä kirjaa vuodessa. Lastenkirjoja toki luetaan päivittäin, mutta usein hyllystä otetaan joku tuttu tarina.

Ei tällä lukutahdilla mitään kirjastoa kannata pitää, turha on neliöitä siihen haaskata. Lisäksi internet ja wikipedia on korvannut tietosanakirjat ja pinterest sisustuskirjat. Monista asioista saa netistä uudempaa ja parempaa tietoa kuin kirjoista. Romaaneja tulee harvemmin useampaan kertaan luettua.

Kirja ei ole sama esine kuin aiemmin. Kirjat pitää saada kiertoon. Pari vuotta sitten karsimme kolmasosan kirjoistamme, jotta saimme pikku kundin sängyn mahtumaan kotiimme. Osan annoimme pois kavereille ja loput veimme antikvariaattiin. Euroja ei siinä vaihdossa kulkenut, ja lopulta lahjoitimme kirjat sinne, kun kukaan ei muistanut käyttää saatua lahjakorttia. Nyt olemme pyrkineet siihen, että kaikki kirjat mahtuvat kirjahyllyyn eli kirjoja menisi ulospäin vähintään yhtä paljon kuin tulee sisään. Toki kirjastoakin käytämme ahkerasti.

Kun menee tapaamiseen tai juhliin, jossa on useampia ihmisiä koolla, niin nappaan toisinaan mukaan viimeksi lukemani pokkarin. Usein se kelpaa jollekin. Kirjoja voi jättää vaikka puiston penkille tai kahvilaan odottamaan seuraavaa lukijaa. Jotkut ovat ihan hurahtaneet siihen liittyvään harrastukseen, bookcrossingiin, jolloin voi seurata kirjan liikkeitä. Useimmissa kirjastoissa on eteisessä omat hyllynsä kirjoille, jotka on laitettu kiertoon.

Jos on hankkinut uutuusromaanin, lukenut sen ja haluaa laittaa kiertoon, niin jos sen tekee nopeasti, niin kirjasta voi vielä saada muutaman euronkin. Kirjojen arvo kun tuntuu laskevan aika nopeasti, jos vaikka kirpparilla kirjoja selailee. Kukaan ei halua ostaa sisustuskirjoja, joita olen hillonnut hyllyssäni kymmenen vuotta. Toki tietyt kirjat säilyttävät arvonsa pitkään: siskoni kertoi jahdanneensa pari vuotta jotain tiettyä anatomian kirjaa. Sen jälleenmyyntiarvo on pyörinyt 80-90 euron kieppeillä, mutta nyt oli onnistunut saamaan sen 50 eurolla.

Lisäksi olen pikku hiljaa siirtymässä sähköisiin kirjoihin. Etenkin reissuun lähtiessä pädi kulkee joka tapauksessa mukana. Yhtään romaania en ole vielä sähköisenä lukenut, mutta tietokirjoja useita. Kirjaston kautta saa lainattua ilmaiseksi e-kirjoja, ja hesarin tilauksen mukana tulee viikon kirja. Maksullisia palveluja on vaikka kuinka paljon. Puhelimessakin testasin yhden palvelun, ihan toimiva. Tarjonnat alkavat olla hyviä ja hinta ei päätä hirvitä (jos vaan tulee luettua!).

kijrat.jpg

Entä se ekologisuus? Yhden painetun kirjan hiilijalanjälki on VTT:n laskelmien mukaan 1,2 kiloa hiilidioksidiekvivalenttina eli helposti tuplaat jalanjäljen, jos ajat autolla ostamaan kirjan. Ylipäätään sanomalehtien, kirjojen ja muiden paperituotteiden osuus kokonaishiilijalanjäljestä on yhden prosentin luokkaa (ollut vuonna 2005, mutta ei se siitä ainakaan kasvanut ole). Jonkin laskelman mukaan kun lukulaitteella on lukenut 14 e-kirjaa, niin sen jälkeen lukulaite on ilmastoystävällisempi kuin painettu kirja. Jätepuolelta sellainen tieto, että kustantajilta poistoon menevät kirjat eivät mene liiman vuoksi uusiopaperiksi vaan ne poltetaan.

Valinnassa fyysisen ja e-kirjan välillä ei välttämättä siis ilmastokysymykset kovin paljoa paina. Tietenkin kirjoista, etenkin kirjaston kirjoista, on pidettävä hyvä huoli, että kestävät mahdollisimman pitkään. Ei sivuja hiirenkorville eikä makkaraa sivujen väliin. Ehkä paras ilmasto- ja ympäristöteko voisi olla se, että lukee jonkin hyvän aiheeseen liittyvän kirjan ja muuttaa toimiaan sen myötä. Pistänkin korvan taakse, että postaan oman suosikkilistani.

Hesari kirjoitti kesällä, että kirjahyllyt ovat katoamassa kodeista. Kyllä meillä on vielä kirjahylly täynnä kirjoja. Kirjahylly ei tosin ole olohuoneessa, vaan meidän vanhempien makuuhuoneessa. Ja keskeneräisiä kirjoja on kaikkialla kodissamme, jospa saisi taas jonkun luettua loppuun.