Älä pelkää pyöräilijää

Älä pelkää pyöräilijää

 

Kuulun siihen porukkaan, joka liikkuu sekä kävellen, autolla, fillarilla että julkisilla välineillä. Nojoo, Helsingin ydinkeskustassa en autoile; ajokorttini ei ole voimassa seuduilla, joilla liikkuu raitiovaunuja eli Lontoossa ajoin, Helsingissä en. 😉

Silloin tällöin törmää somessa ja lehtien palstoilla käsittämättömään fillariraivoon. Elokuun lopussa Hesarin Lontoon-kirjeenvaihtaja Anna-Mari Sipilä vaati kolumnissaan fillarointia luvanvaraiseksi, sillä pyöräily on kun hänen mukaansa Helsingissä kohtuuttoman etuoikeutetussa asemassa ja glorian kohteena.

Kohtuuttoman etuoikeutettu? Pyöräily on halpaa. Pyöräily ei saastuta. Pyöräily vie vähän tilaa (autoihin verrattuna). Pyöräily tekee hyvää kansanterveydelle. Pyöräily on kaupunkioloissa mukavan nopea väline, matkasta ja pyöräilijästä riippuen joskus jopa nopein. Pyörällä pääsee paikkoihin, joihin ei muilla välineillä pääse. Eiköhän se ole kaiken gloriansa ansainnut!

Entä se raivon aihe? No kun pyöräilijät ajavat jalankulkijoiden päälle. Todellako? Pyöräilijän ja jalankulkijan vakavat yhteentörmäykset ovat niin harvinaisia, että en löytänyt siitä edes mitään tilastoa. Niin harvinaisia, että esimerkiksi Savon Sanomat uutisoi eilen, että Britanniassa tällainen valitettava onnettomuus oli tapahtunut viime vuonna ja jalankulkija siis kuollut. Lakipykälät eivät tunteneet tällaista rikosta, ja tapahtumaan sovellettiin hevosvaunuja koskevaa pykälää.

Kyllä. Kaistapäisiä ihmisiä on liikenteessä, niin pyörillä, autoilla kuin jopa juostenkin. Muutamat jopa kulkevat oman henkensä vaarantaen, mutta suurin osa meistä ei tee niin. Pääsääntöisesti jokainen pyöräilijä välttää viimeiseen asti törmäystä jalankulkijaan. Miksikö? Jos nyt ei mitään muuta syytä keksi törmäysten välttelyyn, niin toisin kuin jalankulkijan päälle ajanut autoilija, pyöräilijä loukkaa törmäyksessä todennäköisesti myös itsensäkin. Päätä ei ole kiva kolautta asfalttiin, vaikka kypärä olisikin.

Vaikka oma vauhti olisi jo keski-ikäisenä hiipunut köpöttelyyn ja tasapainoilu yhdellä jalalla olisi muisto vain, niin voi luottaa, että pyöräilijä hallitsee ajokkinsa. Hänellä on jo vaikka kuinka paljon kokemusta säntäilevien eläkeläisten ja lasten ohittamisesta. Säikähtää voi hänkin yllättäen pyöräkaistalle tupsahtanutta turistia, siitä ne ärräpäät.

Mieleen tulee kaverini ohje, kun kauhistelin Shanghaissa liikenneruuhkaa: kävele rauhallisesti tasaista tahtia eteenpäin, älä tee mitään äkkinäistä, niin kukaan ei aja päällesi.

TallennaTallenna

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: