Author: Päivi

Earth hour: valitse ruokasi viisaammin!

Earth hour: valitse ruokasi viisaammin!

Tänään vietetään maailman suurinta ilmastotapahtumaa, eli WWF:n Earth hour’a. Tarkoituksena on miettiä omia valintojaan ympäristön kannalta. Niinpä kutsun teidätkin kaikki mukaan kynttiläillalliselle miettimään omia ruokavalintojanne.

Kuluttajina suurimmat ympäristövaikutuksemme tulevat siitä, miten asumme ja liikumme sekä miten syömme ja mitä ostamme. Asuntoa ja autoa voi olla vaikea vaihtaa tänään, mutta ruoan suhteen teemme uusia valintoja joka päivä. Siksi siitä on helpointa aloittaa. Mukavinta on se, että ympäristöystävällisempi ruoka on myös terveellisempää: lihan ja maitotuotteiden sijaan kasviksia ja vaikkapa kalaa. Mutta kuitenkin harva meistä syö erityisen ilmastoystävällisesti.

Tässä muutama vinkki sekasyöjältä, joka on pikkuhiljaa vähentänyt lihan ja maitotuotteiden käyttöä. Kuukausi kuukaudelta huomaan kuormittavani ympäristöä vähemmän ja vähemmän omilla ruokailutavoillani. Siitä tulee hyvä mieli.

1 Älä osta enempää ruokaa kuin perheesi syö

Jos kotona menee jatkuvasti leipää, hedelmiä, kasviksia tai jotain muuta biojätteeseen, niin tiedät ostavasi niitä liikaa. Älä osta niin paljoa. Melko todennäköisesti lähelläsi on kauppa, josta saat tarvittaessa lisää.

2 Älä avaa uutta pakettia ennen kuin vanha on syöty

Ihanaa tuoretta leipää! Ja sitten vanha leipä jää kuivumaan. Pidä huoli, että kaikki tulee syötyä.

3 Hyödynnä ruoantähteet

Klassisesti puuroista saa sämpylöitä, tosin pikkulapsiperheissä tiedetään, että sämpylöitä ei välttämättä pysty tekemään samaa tahtia kuin puuroa jää. Mutta mieti, mihinkäkin voisi laittaa: keitetyt perunat tai pasta sopivat salaattiin, juustot ja kasvikset voi heittää kastikkeisiin, laatikoihin yms. Jos ruokaa jää yli ja tiedät, ettet heti syö, niin pakasta. Älä suunnittele ruokaa viikon jokaiselle päivälle, vaan pidä jämäpäiviä.

4 Ota lounaspaikoissa vain sen minkä syöt

Onko nolompaa kuin aikuinen ottaa itse ruoan lautaselle eikä syö kaikkea? Jos syöt lounaan paikoissa, joissa ruoan saa annoksina, voit pyytää pienemmän annoksen, jos tiedät ettet jaksa syödä kaikkea.

5 Vaihda maitotuotteita kasvipohjaisiin

Juon teetä (joka sekään ei ole mikään ekoteko-juoma), johon lorautan tilkan maitoa. Kokeilin kaurajuomaa, ja se maistui hirveältä: teeni oli muuttunut makeaksi kaurapuuroksi. Lapseni siis juo pääsääntöisesti kaurajuomaa, ja käytän sitä toisinaan puuron pohjana, lettutaikinoissa jne. Niihin se sopii. Eli osan maitotuotteista voi hyvin vaihtaa kasvipohjaisiin. Itse olen vaihtanut jogurtin soijapohjaiseen ja kaurasta tehdyt kermatyyppiset tuotteet ovat hyviä vaikkapa keitoissa.

Mutta kaurajuoma ei ole ainoa vaihtoehto. Kokeile muitakin kasvijuomia. Manteli- ja cashewjuomat maistuvat hyvältä, myös teessä.

6 Opettele muutama hyvä kasvisruokaresepti

Arjen kiireessä menee siitä, missä aita on matalin. Joka perheessä on vakkariruoat, joita syödään, kun ei keksi mitään. Meillä syödään kasvissosekeittoa, avokadopastaa ja pinaattilettuja. Etsi niin pitkään, että löydät koko perheelle maistuvan kasvisruoan ja tee sitä niin usein, että siitä tulee teidän vakioruoka.

7 Vaihda vähemmän kuormittavaan

Jos syöt valtavasti punaista lihaa, niin vaihda valkoiseen (lintuihin) tai riistaan. Tai vaihda kalaan. Tee pieniä askelia. Yksi ruokailu kerrallaan.

8 Syö hyvää kasvisruokaa kylässä tai ravintolassa

Jos mielikuvasi kasvisruoasta on sellainen, että se ei ole täyttävää/maukasta/hyvää/pidä nälkää tms. niin ota selvää, mistä saa parasta mahdollista kasvis- tai vegaaniruokaa ja anna luutuneille käsityksillesi kyytiä. Hakeudu loistavien annosten ääreen. Siitä saattaa syntyä kipinä opetella tekemään kotonakin yhtä hyvää ruokaa. Minulle on käynyt näin. 🙂

Maistuuko sinulle kasvis- tai vegaaniruoka?

 

 

 

 

 

 

 

Vuokraisitko auton naapurilta/naapurille?

Vuokraisitko auton naapurilta/naapurille?

Testaamiset jatkuvat, tällä kertaa vuorossa vertaisvuokraus.

Autottomuutemme jatkuu toistaiseksi. Auto siis romuttui kolarissa korjauskelvottomaksi (kukaan ei loukkaantunut!), ja harkitsemme tässä seuraavaa siirtoa. Olemme aina silloin tällöin pohtineet mahdollisuutta elää ilman autoa, ja tämä on nyt hyvä kohta tutkia, miten pärjäämme.

Edellinen postaukseni käsitteli ruokakassien tilaamista kotiin, mutta autottomuus on muuttanut myös muita tapojamme. Pääsemme nykyään molemmat pääsääntöisesti töihin ilman autoa, joten tarve ei ole jokapäiväistä. Ilman autoa ei kuitenkaan kaikkialle pääse, joten olemme testanneet autonvuokrausta: perinteisesti ja vertaisvuokrausta.

Junailu vaatii autollisen apua

Miehellä on talviloma meneillään, ja läksivät pikku kundin kanssa mummolaan. Kulkuvälineeksi Savon reissulle valikoitui juna, koska se on bussia mukavampi (minulle on ihan sama, kun matkustan yksin). Ja mies sai suksetkin mukaan, mutta veikkaan, että tavalliseen tapaan ei taida olla kovin paljoa mummon pakastimesta marjoja tulossa (saimme niitä muulla autokyydillä pari viikko sitten). Isomman rinkan hankkimista harkittiin, mutta vielä mennään nykyisillä.

Pientä järjestelyähän matkustaminen kuitenkin vaati. Heidät piti hakea juna-asemalta 40 kilometrin päästä. Turvaistuin löytyi lainaan pienellä kyselyringillä. Ukin luokse (30 kilometriä mummolasta) pääsivät lainaamalla mummon autoa. Miehen isä siis asuu paikassa, jonne ei julkisilla pääse. Aikuiset voivat aina hypätä taksiin, mutta lapselle ei välttämättä löydy turvaistuinta.

Eli meidän autottomuutemme mahdollistaa se, että jollain muulla on auto.

Auton voi myös vertaisvuokrata

Ja se joku muu ei välttämättä ole kukaan tuttu. Heti kolarin jälkeen vuokrasimme auton ”normaalisti” liikkeestä, mutta viikko sitten kävimme Imatralla ja testasimme Shareit Blox Car -palvelua. Tai oikeastaan mies testasi, minä en osallistunut muulla tavoin, kunhan istuin osan matkasta kyydissä (kuljimme eri aikaa ja menin itse junalla perässä).

Kuka tahansa voi tarjota autoaan vuoralle palvelun kautta, ja jokainen määrittelee myös autolle vuokraushinnan. Siitä syystä hinnat saattavat vaihdella aika paljon. Hinnat ovat joko tunti-, päivä- tai viikkohintoja. Ja siihen kuuluu jokin määrä kilometrejä. Meiltä lähimmän auton löytää tällä hetkellä kilometrin päästä, välillä on ollut lähempänäkin. Valinnanvaraa löytyy. Tarjolla olisi Helsingin puolella vaikka Tesla kolmensadan euron päivähintaan. 😀

Auto haetaan ja palautetaan sovitusti (siihenkin saa palvelun, jos ei voi olla itse autoa antamassa), ja laskutetaan jälkikäteen toteutuneet kilometrit huomioiden. Auton naarmut jne kannattaa tarkistaa ja valokuvata etukäteen, ja tietysti tarkistaa, millainen vakuutus autossa on. Nekin vaihtelevat autoittain, mutta palvelu tarjoaa siihen lisäosia.

Kaikki sujui sovitusti, ja auto oli siisti ilman mitään yllätyksiä.

Auton voi vuokrata myös jopa vain tunniksi, mikä kuulostaa tässä tilanteessa tarpeelliselta palvelulta, kun tietokone (pöytämac) pitäisi viedä huoltoon.

Mitä mieltä olet otsikon kysymyksestä? Voisitko harkita vertaisvuokrausta?


 

Onko kotiin tilattu ruokakassi ekoteko?

Onko kotiin tilattu ruokakassi ekoteko?

Ruoan tilaaminen kotiinkuljetuksella verkkokaupasta on pikku hiljaa kasvava trendi. Nimenomaan pikku hiljaa. Edelläkävijät ovat tehneet niin jo kauan aikaa sitten, mutta ei siitä mitään valtavirtaa ole vielä tullut.

Minäkin nautin kotiin kannetuista ruokakasseista jo toistakymmentä vuotta sitten, kun asuin Lontoossa. Ja vuoden 2016 tilastoista näkeekin, että briteistä lähes puolet olivat tilanneet ruokaa viimeisen vuoden aikana verkkokaupasta kotiin, kun Suomessa vastaava prosenttiluku oli kuusi. Voluumiltaan myynti oli prosentin kymmenesosia. Verkkokaupasta on ollut vaikea tehdä kannattavaa, mutta tämän kevään aikana on kuulemma jotain muutoksia odotettavissa.

Ruokakaupaan hiljentymään

Minä en ole tilannut ruokakasseja kotiin lähinnä siitä syystä, että en erityisemmin inhoa kaupassa käyntiä. Siis pikemminkin pidän siitä. Kerran viikossa tai parissa menen pitkän ostoslistan kanssa kauppaan ja kiertelen tunnin ja tulen pois isojen kassien kanssa. Suorastaan meditatiivinen kokemus. Lisäksi meillä on noin kolmen sadan metrin päässä 24/7 avoinna oleva S-market, josta voi hakea täydennystä milloin haluaa.

En myöskään tarvitse aterioiden suunnittelupalveluita, minusta sekin on ihan mukavaa. Ja olenhan ruokalehtien ja reseptien suurkuluttaja.

Ongelma on se, että olen mennyt sinne ruokakauppaan autolla ja meillä ei ole juuri nyt autoa. Ja kun K-ryhmä tarjosi sovelluksessaan yhtä ilmaista kotiinkuljetusta, niin pitihän se kokeilla. Meille kuljettavia K-kauppoja oli tarjolla kaksi. Kummassakaan en ole koskaan käynyt, vaikka eivät ne kovin kaukana olleet. Muut vaihtoehdot ovat olleet paremmin kulkureittien varrella.

Klikkailin tilausta puhelimen sovelluksella. En ollut koskaan käyttänyt edes sen ostoslista-ominaisuutta, joten sekin oli uusi. Sovellus tarjosi listaa eniten ostamistani tuotteista, joka oli pääosin ihan uskottava. Mutta listalla oli myös iskukuumennettu kevyt maito. Tuskin olen ikinä ostanut. Kotikutoinen Sherlock Holmes selvitteli, että miksi ihmeessä mies ostaa moista selkäni takana. 😉

Sain tilauksen tehtyä. Ihan kaikkea en saanut, mitä halusin. Tuoretta kalaa ei saanut. Lisäksi tiettyä porkkanapussia tai kananmunia ei saanut, mutta muun merkkisiä kylläkin. Annoin luvan vaihtaa puuttuvat vastaaviin tuotteisiin, ja yllättäen sellaisia olivat leipä ja hapankermatuote. Molemmat sellaisia, joita melko varmasti löytyy mistä tahansa pikkukaupastakin.

Hyöty ympäristölle?

Onko tästä ympäristölle jotain hyötyä? Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, niin pakkauksia ja kuljetuksia tärkeämpää on se itse ruoka. Eli ilmastoystävällisempää ruokaa, ei turhia kaloreita eikä etenkään ruokahävikkiä. Niihin kotiin tilaaminen ei minulla juuri vaikuta. Ihan samoja ruokia ostin kotisohvalta kuin kaupastakin.

Mutta kun miettii ruoan kuljeltusta kokonaisuudessaan, niin suuri merkitys on sillä viimeisellä kuljetusmatkalla eli kaupasta kotiin. Minä olen tehnyt kauppareissuni omalla autolla ja usein yksin. Joskus mennään koko perhe Selloon ja hoidetaan muitakin asioita samalla tai sitten olen napannut siskoni mukaan. Nyt toivon, että samalla jakokierroksella oli useampiakin tilaajia, ja yhdellä autolla saatiin useampaan kotiin ruokaa ja ainakin osa säästi automatkan.

Ostokset tuotiin sisälle pahvilaatikoissa. En ole vielä päättänyt, että oliko tämä uhka vai mahdollisuus. Ostan kaupasta silloin tällöin muovikassin (sen verran, kun tarvitsemme niitä muovijätteiden poiskuljettamiseen), mutta normaalisti ostokset kulkevat repussa ja kasseissa. Jos kauppakassipalvelussa käytettäisiin muovikasseja, niitä kertyisi liikaa. Pahvilaatikot saa antaa seuraavalla kerralla takaisin, mutta niiden säilyttämiseen ei meidän kodissa oikein ole tilaa. Ehkä pantilliset kauppakassit olisivat paras ratkaisu? Pakkauksista oli nyt peritty 60 sentin maksu.

Saatan tilata uudestaankin, mutta vähän epäilen, että tuleeko normaaliosa arkeani. Kerron sitten jouluna.

PS. Mies kävi bussilla hiihtämässä ja toi samalla matkalla sen puuttuvan kalan.

 

 

 

 

 

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kännykän tekemiseen tarvitaan lasia, muovia ja pitkä liuta erilaisia metalleja. Pitkä liuta tarkoittaa eri lähteiden mukaan 30-70 eri metallia tai puolimetallia. Jotkut tuttuja tai vähän tuntemattomampia: alumiinia, kuparia, kultaa, hopeaa, platinaa ja kobolttia. Ja joukossa ainakin minulle ihan mysteerejä: kuten vaikkapa harvinainen maametalli yttrium tai indinium.

Kännyköiden lisäksi meillä on kotitalouksissa ja teollisuudessa toinen toistaan erikoisempaa härveliä, jotka vaativat erilaisia raaka-aineita. Ja kuten olet huomannut, takapihallasi ei ole tehdasta, joka tuottaisi niitä harvinaisempia maametalleja. Valtaosa harvinaisista maametalleista tuotetaan Kiinassa (jopa 97%), joka luonnollisesti voi asettaa niille haluamiaan hintoja. Joitain harvinaisia raaka-aineita tulee epämääräisistä oloista vaikkapa Afrikasta: noin puolet maailman koboltista tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, ja tuskin kukaan on välttänyt kuulemasta veritimanteista ja verikännyköistä.

Kriittiset raaka-aineet

EU on listannut joukon kaikkein kriittisimpiä raaka-aineita: siellä on kobolttia, maametalleja ja indiniumia, yhteensä 14 erilaista (esim T&T on luetellut ne kaikki täällä). Ne ovat tärkeitä Euroopan taloudella ja niiden saatavuusriski on suuri. Monia raaka-aineita ei osata korvata millään muulla. Jos saatavuus heikkenee, niin talous sakkaa. Pulassa ollaan.

Jos yhtäkkinen kriisi puskee päälle ja jonkin raaka-aineen saanti vaikeutuu, niin uusia kaivoksiakaan ei ihan ensi hätään synny: sellaisen perustaminen löydöksen jälkeen kestää helposti kymmenen vuotta.

Mitä voisit tehdä?

Jos jotain raaka-ainetta ei ole, niin vaihtoehdoja on keksiä korvaavia raaka-aineita ja kierrättää käytettyjä.

Kuinka monta kännykkää olet omistanut? Kuinka moni niistä makaa laatikoissasi? En löytänyt tähän hätään arvioita siitä, kuinka monta kännykkää on kaiken kaikkiaan maailmassa valmistettu. Kännykän käyttäjiä on arvioiden mukaan jo lähemmäs viisi miljardia, ja isolla osalla ei ole menossa ensimmäinen puhelin. Numerolla ei ole väliä, määrä on aivan älyttömän paljon.

Valtaosaa kännyköistä ei kierrätetä asianmukaisesti. Vaikka maailmalla tilanne on paikoin aivan surkea, ei meillä täällä Suomessakaan ei ole erityistä hurraamisen aihetta: 70 prosenttia muistia sisältävistä laitteista jää kierrättämättä. Tämä on erityisen typerää siitäkin syystä, että melkein kaikki raaka-aineet saataisiin laitteista talteen.

SER-jätteen (jota kännykät ja tietokoneetkin ovat) voi viedä maksutta kierrätyspisteisiin, joita on vaikkapa kaikkien isojen kauppojen auloissa tai pääkaupunkiseudulla Sortti-asemilla.

Monella jää kännykät lojumaan laatikoihin tietoturvan takia: pelottaa, että joku kaivaa kaivelee tietoja esiin. Ainakin sellainen palvelu on olemassa kuin Seiffi. En ole kokeillut, mutta vaikuttaa helpolta. Vitosella saa vanhan kännykän tietoturvallisesti eteenpäin ja kympillä voi lähettää kymmenen kiloa eli koko suvun vanhat puhelimet.

Kertokaa ihmeessä, miten olette omat kännykät kierrättäneet.

 

Kuinka kauan sähkölaitteet kestävät?

Kuinka kauan sähkölaitteet kestävät?

Televisiomme vetelee viimeisiään ja se herätteli minua miettimään kauanko nykyajan laitteet kestävät. Listaan omat härvelini, niin voit peilata omiin vastaaviisi. Olisi hauska kuulla kokemuksiasi! Ihan tarkkaan en muista kaikkia hankkimiani sähkölaitteita, mutta olen käyttänyt ajan  hahmottamiseen seuraavia rajapyykkejä: lapseni syntymä (5v), miehen kanssa seurustelun aloittaminen (10v) ja lapsuuden kodista poismuuttaminen (20v).

Kohtuullisen pitkäikäistä elektroniikkaa?

Äsken mainittu televisio on siis hankittu minun ja miehen ensimmäiseen yhteiseen kotiin eli muistaakseni yhdeksän vuotta sitten. Telkkari on temppuillut jo vuoden verran. Toisaalta se on hyvin vähällä käytöllä verrattuna  keskiarvoon, vaikka lineaarisen tv:n lisäksi siitä katsotaan joskus myös elokuvia tai peilataan pädiltä muita ohjelmia.

Tallentava digiboxi on ja kestää, kun sen käyttö lopetettiin vuosia sitten. Samoin uskon, että alle 10 vuotta vanha bluray-soitin kestää, jos sitä käyttää kahdesti kuukaudessa. Vahvistin on miehen tuoma, en ole varma, mutta veikkaan että eri vuosisadalta. Olohuoneesta löytyvät vielä uusimmat laitteet eli vuoden vanha modeemi (vanha, mutta toimiva jätettiin vanhaan asuntoon) ja kuukauden vanha verkkokovalevy (vanhat ulkoiset kovalevyt ovat toimivia, mutta jääneet pieneksi).

Tietokone ostettiin häälahjarahoilla vuonna 2010 eli reilu seitsemän vuotta sitten. Se kaipaa sisuskaluilleen päivitystä, joka on perheen laiskasti etenevällä to do -listalla. Olen hyvin pettynyt, jos kone ei kiintolevyn vaihdon jälkeen toimi vielä viittä vuotta. Noin kahdeksanvuotias tulostin aika kovalla käytöllä (tulostan kuvia) ja toimii, kun syytää rahaa musteisiin.

Pädi on viisi vuotta vanha, vähän hidastelee toisinaan, mutta käyttökelpoinen. Melkein päivittäisessä käytössä, ennen minun käytössä, nyt lapsen ja miehen. Samaan aikaan ostin kannettavan kaiuttimen, mutta sellainen kai kestää.

Puhelimet eivät kauaa kestä

Sen sijaan puhelimet eivät hirvittävän kauaa kestä. Olen aina ollut puhelimen hevijuuseri, ensin puhumaan ja myöhemmin näpyttämään. En osaa tarkasti sanoa, montako puhelinta minulla olisi ollut tämän 20 vuoden aikana. Kahdeksan? Milloin niistä on irronnnut nappulat ja milloin tapahtunut mitäkin. Alle viisi vuotta sitten ostettiin miehen kanssa molemmat tehdashuolletut omenapuhelimet, vanhaa tekniikkaa jo lähtökohtaisesti. Mies muisteli, että hänen kesti reilu pari vuotta. Minun kesti vähemmän. Ehdin rikkoa näytön jo reilu vuosi sitten ostetusta puhelimestakin. Teippasin sen enkä ehtinyt edes korjauttaa lasia, kun siirryin käyttämään töistä saamaani puhelinta, joka taas meni äsken jumiin (sain käytettynä). Jatkossa hankin parempia suojakuoria yms puhelimeeni (nekin kun ovat hajonneet). Ja ehkä helpottaisi, jos ostaisi laadukkaamman puhelimen? Minua vaan aina hirvittää useiden satojen puhelimet.

Kestävätkö kodinkoneet?

Uusimme isot kylmälaitteet muutama vuosi sitten, vanhat olivat 90-luvun puolivälistä, korjattu 2000-luvulla (asunnon edellisen omistajan toimia). Siellä ne edelleen puksuttavat, mitä nyt vuokralainen oli rikkonut jotain sisusosia. Sen asunnon hella on kymmenisen vuotta vanha, ja astianpesukone on ostettu käytettynä vajaa 10 vuotta sitten. Ei ainakaan viestiä ole tullut, etteikö pelittäisi.

Pyykkikone on television kanssa samanikäinen eli noin yhdeksän vuotta. Tähän saakka se on toiminut moitteettomasti, mutta viime viikkoina siitä on alkanut kuulua lingotessa joskus outoa ääntä.

Imuri on kuulemma ainakin 20 vuotta vanha, kertoi mies. Pölypusseja etsiessä joutuu säätämään, kun nykypussit eivät tunne mallia.

Vanhoja pienkoneita

Silitysrauta vähällä käytöllä enkä tiedä, miten vanha se on. 20 vuotta? Keittiössä mikro ehkä 6-7 vuotta. Toinen käsivatkain hajosi noin 15-vuotiaana, minun ensimmäiseni eli pian 20-vuotias pitää karmeaa kolinaa, mutta toimii vielä. Leivänpaahdin ja voileipägrilli ostettu käytettynä 7-10 vuotta sitten. Sauvasekoitin meni rikki muutamassa kuukaudessa, mutta sain tilalle uuden. Se on ollut pari vuotta käytössä, olisikohan vielä takuutakin.

Föönaan tätä nykyä hiukseni joka aamu lähes 20-vuotiaalla kaunottarella. Useita kertoja se on jo uupunut, mutta herännyt seuraavalla kerralla henkiin. Toimii.

Voi olla että useampikin laite unohtui, mutta kokonaisuutena olen jopa vähän yllättänyt, miten pitkään laitteet toimivat. Ja tietenkin iloinen, en erityisemmin pidä niiden uusimisesta.

Tärkeää olisi tietenkin se, että koneita voisi korjata ja päivittää nykyaikaisemmaksi. Niistä ei ole juurikaan kokemusta, toki työlistalla on se tietokoneen kovalevyn vaihto.

Ja muistakaa, että jos laite menee heti takuuajan päättymisen jälkeen rikki, niin voi vaatia korjausta. Laitteille on määritelty aika, minkä niiden pitää kestää eikä se ole vuosi tai kaksi. Ja jos ei voi korjata, niin hajonneen laitteen oikea osoite on SER-piste; sähkö- ja elektroniikkaromua otetaan ilmaiseksi vastaan siellä missä laitteita myydään ja useissa keskikokoisissa ruokakaupoissakin.

 

 

 

 

 

En ole luonnonsuojelija

En ole luonnonsuojelija

Hesari ja muutama muukin taho uutisoi hiljattain luontosuhteesta ja siitä, miten henkilökohtainen tunneside vahvistaa innostusta luonnonsuojeluun.

Minun luontosuhteeni ei ole erityisen vahva. Koska olen suomalaista metsäkansaa, niin minua melkein nolottaa myöntää tätä. Etenkin opiskellessani bio- ja ympäristötieteen laitoksella huomasin olevani vähän outo lintu. Siellä kun partio, kalastus, retkeily ja sienestäminen olivat ihan tavallisia harrastuksia.

Minä tykkään kyllä metsistä ja metsäretkistä. Eväsretket ovat parhaita! Olen kiinnostunut biologiaan kuuluvista asioista, niin kuin olen kiinnostunut kymmenistä muistakin asioista, mutta en mitenkään erityisesti. Opintoihini kuului yksi ainoa pakollinen biologian kurssi, nimittäin kasvintunnistuskurssi, joten tunnistan jopa muutamia muitakin kasveja kuusen ja mustikan lisäksi. Lintuja tai kaloja en tunne. Ötökät ovat minulle ötököitä. En väittäisi, että luontosuhteeni on mitenkään vahva. Enkä siis opiskellut biologiaa juuri pakollista enempää.

Minä olen kuitenkin vahvasti ympäristönsuojelija, ympäristöihminen. Jonkun mielestä siinä on ristiriita, mutta ei siinä ole.

Luonnon määritelmä voi olla vähän vaikea, mutta yleensä tarkoitamme luonnolla kaikkea sitä mitä täällä maapallolla on olemassa, mutta mikä ei ole ihmisen tekemää ja tuottamaa. Ympäristöön taas kuuluu taas luonnon lisäksi kaikki ihmisen tekemä. Eikä ihmisen tekemät asiat ole pelkästään tupruttavia tehtaita ja pikitietä. Olisiko pelto ihmisen käsialaa, mutta siinä olevat kasvit sitä luontoa?

Määritelmällä sinänsä ei ole merkitystä, mutta haluan erottaa toisistaan luonnonsuojelun ja ympäristönsuojelun. Asiaan vihkiytymättömät näkevät luonnonsuojelun usein ”heikompien” suojeluna: suojelemme vaikkapa söpöjä otuksia pahoilta ihmisiltä. Toisaalta se nähdään esimerkiksi talouden kannalta ylimääräisenä kuluna. Ajatellaan, että se on ehkä eettisesti oikein, mutta siihen ryhdytään vain jos resursseja jää yli ja jos siitä saisi vähän peeärrää.

Ympäristönsuojelu taas tarkoittaa mielestäni sitä, että me suojelemme luontoa ja myös ihmisen luomaa ympäristöä IHMISEN vuoksi. Pidämme huolen puhtaan veden saannista, jotta meille riittäisi juotavaa. Kehitämme parempia polttotekniikoita, jotta emme sairastuisi ilmansaasteista. Kun olen hillitsemässä ilmastonmuutosta, olen ihmisen asialla, en nälkiintyneen jääkarhun.

Minä teen työtä ympäristön eli ihmisen hyväksi. Minä säästelen luonnonvaroja, jotta resursseja riittäisi seuraavillekin sukupolville. Minä suojelen ympäristöä, jotta meidän talouden rattaat pyörivät.

Muovipussi lempieläimeni kilpikonnan päässä on erittäin surullinen näky. Se on väärin myös kilpikonnaa kohtaan. Mutta muovia ei saa heittää ympäristöön, koska se pilkkoutuu mikromuoviksi, jota planktonit syövät, joka sitten kertyy ympäristömyrkkyjen kyllästämänä suurempiin eläimiin ja päätyy ihmisen lautasille. Muovia ei saa heittää veteen, koska se tuhoaa mereneläviä eli meidän ruokaa. Muovi ei kuulu mereen sotkemaan kiertokulkua ja prosesseja, jotka ovat meille ihmisille elintärkeitä. Muovi pilaa meidän maiseman. Fossiilisesta öljystä tehty muovi siirtää hiiltä väärään paikkaan, ja valmistusprosessissa vapautuu kasvihuonekaasuja, jotka heikentävät meidän ihmisten elämää.

Ei luontoa tarvitse suojella. Viime kädessä se kyllä selviää ja pärjää. Ihmistä sen sijaan pitää suojella.

PS. Ja vielä selvyyden vuoksi. Koska luonnon prosessikaavio on niin käsittämättömän monimutkainen, niin luonnonsuojelu hyödyttää yleensä viime kädessä myös ihmistä. Kyllä luonnonsuojelijat sen ymmärtävät, ovat aina ymmärtäneet.

 

***

Klikkaa ”tykkää” tai ”jaa” jos tykkäsit. 🙂