Author: Päivi

Miksi emme rakentaisi puusta?

Miksi emme rakentaisi puusta?

Olen tehnyt alkukesän aikana töissä erästä projektia, joka liittyy puurakentamiseen. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja asiantuntijoiden kanssa puusta rakennusmateriaalina ja tutkinut millaisia puusta rakennettuja julkisia ja muita suuria rakennuksia meillä tässä maassa on.

Myönnän, että en tunne erityisen hyvin metsäteollisuutta, mutta olen vuosikausia ihmetellyt, että miksi me täällä korkean osaamisen maassa valmistamme ja viemme lähinnä paperia, sellua ja sahatavaraa. Kai meidän osaaminen riittäisi monimutkaisempaankin? Eikö se olisi pitkällä aikavälillä taloudellisesti järkevämpää tuottaa korkeammin jalostettuja tuotteita? Ei vain kiinalaisten vessapaperin raaka-ainetta?

Rakentaminenkaan ei ole minun syvintä osaamisaluetta, mutta sen tiedän, että sementtiä ja betonia valmistetaan valtavia määriä (vuosittain satoja kiloja per naama koko maailmassa) ja niiden ilmastovaikutukset eivät ole pikku juttu (esim Ylen uutinen viime syksyltä). Vaihtoehtoja on hyvä keksiä, ja miksei se voisi olla puu? Puu on uusiutuva luonnonvara ja puisen rakennuksen ilmastovaikutukset ovat koko elinkaaren mitalta tarkasteltuna pienemmät kuin tavanomaisen talon.

Materiaaleilla on yllättävänkin suuri ilmastovaikutus, kertoo Sitran tuore raportti. Eli ilmastonmuutosta ei torjuta pelkästään polttoaineita vaihtamalla ja vähentämällä, vaan täytyy keskittyä myös materiaalien oikeaan valintaan ja tehokkaaseen hyödyntämiseen koko elinkaaren ajalta. Raportissa puhutaan neljästä avainmateriaalista: betoni, teräs, alumiini ja muovi.

Juuri oikean kokoiset tilat moduuleilla

Valtaosa pientaloistamme on puisia, vapaa-ajan asunnot miltein kaikki, sen sijaan suurempia rakennuksia tai julkisia rakennuksia on hyvin vähän. Ihan viime vuosina on rakennettu ihan muutamia puisia kouluja, kuten Kuhmoon Tuupalan koulu (YLE). Puurakentaminen ei vaan ole täysillä lyönyt läpi, mikä tuntuu oudolta tässä metsien maassa. Voiko olla oudompaa kuin keskieurooppalaisesta havupuusta rakennettu rakennus Suomessa? Nuuksion Haltia-luontokeskushan (YLE) on rakennettu itävaltalaisesta kuusesta, koska kuusi vuotta sitten ei vielä suomalaisesta puusta valmistettu CLT-elementtejä.

Julkisissa rakennuksissa, kuten kouluissa ongelma on usein myös se, että neliöitä (tai kuutioita) on usein väärässä paikassa. Yksi koulu pullistelee seiniä myöten ja toinen tyhjenee. Mikäli koulut (päiväkodit, neuvolat, nuorisotilat jne) rakennettaisiin moduuleista, niin niitä voitaisiin kasvattaa ja pienentää tarpeen mukaan ja jopa melko nopeastikin. Yksi koulun osa voitaisiin siirtää toisaalle päiväkodin tarpeisiin. Olen nähnyt kuvia erilaisista moduuleista, ja niissä ei ollut kyse mistään kammottavista parakeista, vaan moduuleista voidaan rakentaa ihan yhtä hienoja rakennuksia kuin ei-moduuli-taloistakin. Ei se sen kummempaa ole, totesi arkkitehti minulle. Betonista sen sijaan siirrettäviä moduuleja ei voi rakentaa.

Eikö väärissä paikoissa olevat neliöt koske ainoastaan julkisia rakennuksia, vaan pääkaupunkiseudulla on noin miljoona neliötä tyhjää toimistotilaa (Kauppalehti), ja silti koko ajan rakennetaan lisää. Vääränlaista tilaa väärässä paikassa. Tämä ei ole kiertotalouden hengen mukaista.

Kansallisvarallisuudestamme suuri osa on kiinni rakennuksissa eikä silloin ole ihan sama, missä ne ne neliöt ovat. Minulla on ollut sellainen käsitys, että puurakennus ei ole pitkässä juoksussa välttämättä juuri sen kalliimpi kuin betoninenkaan. Tämänsuuntaisia ajatuksia on näköjään myös Imatralla, jossa suunnitellaan maan suurinta puukoulua, tai oikeastaan monitoimitilaa (YLE). Jos rakentamisen hinnassa eroa tulee, niin pitkässä juoksussa tasoittuu tehokkuuden vuoksi.

Paitsi että puu on ympäristöystävällisempi vaihtoehto, niin monessa projektissa puisella rakennuksella haetaan myös parempaa sisäilmaa ja terveellisempää tilaa. Vaikka puiden halaaminen saatetaan leimata huuhaaksi, niin puinen sisätila ja puun koskettaminen tosiaan rauhoittavat meitä ja viihdymme paremmin puisessa tilassa. Puu vaikuttaa myönteisesti myös ilman kosteustasapainoon ja tekee tilasta miellyttävämmän. Ei huonoja juttuja ollenkaan.

 

 

Mihin perustuu naiseus tai miehyys?

Mihin perustuu naiseus tai miehyys?

Tänään menemme katsomaan juhlahumua, kun Pride-viikko huipentuu kulkueeseen ja pääjuhlaan. Jo viikolla kerroin lapselleni, että olemme menossa sitä katsomaan ja eilen tajusin, että en ollut selittänyt, että mistä asiassa on kyse. Siitähän tuli pitkä selvitys eikä lapsi jaksanut kuunnella. Höpötykseni päätteeksi hän sanoi, että mullakin on asiaa (hienosti odotettu omaa puheenvuoroa!). Hänen tarinansa alkoi paloasemalta ja arvelin ensin, että nyt vaihdettiin kokonaan puheenaihetta, kuten 5-vuotiaan kanssa vielä usein tapahtuu. Mutta hänen tarinansa päättyi siihen, että vaikka iso osa palomiehistä on miehiä, niin ei ole yhtään omituista vaikka nainen on palomies.

Ei ole yhtään omituista vaikka nainen on palomies.

 

Bingo. Jokainen valitsee omat taistelunsa, ja tämä on asia, jota minä haluan viedä eteenpäin.

Tässä maassa ei ole helppo olla sukupuolen perusteella johonkin vähimmistöön kuuluva, ja seksuaalisen suuntautuneisuuden kanssakin joutuu vielä syrjityksi. Lehdistä olen lukenut tarinoita ihmisistä, jotka ovat eri sukupuolta kuin on aluksi luultu. Yksi asia niissä tarinoissa tekee minut surulliseksi. Monissa tarinoissa nimittäin kerrottu jotain tähän tyyliin: jo lapsena tykkäsi käyttää mekkoja ja leikkiä nukeilla TAI leikki rajuja leikkejä. Siis ihan tavallisia juttuja, joita kuka tahansa ”saa” tehdä. Korostan, että en missään tapauksessa epäile yhdenkään transihmisen kokemusta sukupuolestaan, näitä asioita voi olla vaikea sanoittaa. Ihminen yleensä varmaankin vaan tietää, mitä sukupuolta on, mutta liian usein muut määrittelevät sitä tekojen kautta. Tuollaisten ihan tavallisten tekojen.

Sukupuoli ohjaa ammatinvalintaa

Suomi on monilla tavoilla aika tasa-arvoinen maa. Sellainen kummallisuus meillä täällä on, että housujen sisältö vaikuttaa hämmentävän paljon ammatinvalintaan, kuten vaikka Hesari tuossa keväällä kirjoitti. Ja ammatinvalinta ei suinkaan ole ainoa asia, vaan moni muukin tekeminen.

Tein joskus nuorena aikuisena Setan sivuilla testaa sukupuolesi -testin. (Testiä ei enää ole, mutta googlailemalla selviää, että sellainen on ollut olemassa). En suinkaan saanut vastaukseksi, että olet nainen vaan androgyyni. Vaikka olen identiteettini suhteen aikoinaan paininut varmaan siinä missä muutkin nuoret ja nuoret aikuiset, en ole sitä koskaan epäillyt, ettenkö olisi nainen. Kyllä minä olen nainen, ja ihan sellainen nainen kuin haluan olla.

Mitä naiseus tai mieheys? Mitä naisena tai miehenä oleminen sinulle tarkoittaa? Se voi olla aika vaikea kysymys, mutta kannattaa miettiä. Minun naiseuteni ei liity hameeseen tai koulussa opiskeltaviin aineisiin. Teini-ikäisenä mekko ei ollut minulle luonteva vaate enkä ottanut kuuleviin korviinikaan matikan opettajan vihjailuja siitä, että naiset eivät osaa luonnontieteitä.

Meillä on 5-vuotiaan kanssa keskusteltu tyttöjen ja poikien jutuista. Valitettavasti nämä tarinat liittyvät aina päiväkotiin. Siellähän sitä ryhmässä opitaan uusia asioita, sekä tarpeellisia että huuhaata. Sejase sanoi, että joku väri on tyttöjen/poikien väri. Tämä on poikien kirja, tämä on tyttöjen leikki. Aikuisethan näitä asioita lapsilleen opettavat: pojat ovat sellaisia raisuja ja villejä (joo, jotkut pojat ovat, eivät kaikki) ja tytöt niin siistejä ja järjestelmällisiä (really?) . Sukupuolten sisällä on niin suuria eroja, että yleistäminen on typerää.

Sama pätee aikuisten maailmaan. Enkä nyt tarkoita edes sitä koodausta, että valkoinen tylliunelma on naisen häävaate, vaan asioita joita kaikki sukupuolet ihan yleisesti tekevät. En oikeasti aina edes muista, että luonnontieteet, talousasiat, ruoanlaitto tai liikunta on yhdistetty johonkin sukupuoleen.

Meillä on 5-vuotiaani kanssa tähän liittyvä muistisääntö: jos asiaan ei tarvita pimppiä tai pippeliä, niin se ei ole tyttöjen tai poikien juttu. Jos tarvitset pimppiä tai pippeliä leipomiseen, niin pliis, älä tarjoa minulle kakkua.

Mahtavaa Pridea kaikille!

 

PS. Olen tietoinen, että olen määritellyt tässä tekstissä sukupuolta housujen sisällön perusteella, vaikka eihän se niin aina ole. Käytin tyylikeinona, että saan streotypioiden naurettavuuden paremmin esiin.

 

Earth hour: valitse ruokasi viisaammin!

Earth hour: valitse ruokasi viisaammin!

Tänään vietetään maailman suurinta ilmastotapahtumaa, eli WWF:n Earth hour’a. Tarkoituksena on miettiä omia valintojaan ympäristön kannalta. Niinpä kutsun teidätkin kaikki mukaan kynttiläillalliselle miettimään omia ruokavalintojanne.

Kuluttajina suurimmat ympäristövaikutuksemme tulevat siitä, miten asumme ja liikumme sekä miten syömme ja mitä ostamme. Asuntoa ja autoa voi olla vaikea vaihtaa tänään, mutta ruoan suhteen teemme uusia valintoja joka päivä. Siksi siitä on helpointa aloittaa. Mukavinta on se, että ympäristöystävällisempi ruoka on myös terveellisempää: lihan ja maitotuotteiden sijaan kasviksia ja vaikkapa kalaa. Mutta kuitenkin harva meistä syö erityisen ilmastoystävällisesti.

Tässä muutama vinkki sekasyöjältä, joka on pikkuhiljaa vähentänyt lihan ja maitotuotteiden käyttöä. Kuukausi kuukaudelta huomaan kuormittavani ympäristöä vähemmän ja vähemmän omilla ruokailutavoillani. Siitä tulee hyvä mieli.

1 Älä osta enempää ruokaa kuin perheesi syö

Jos kotona menee jatkuvasti leipää, hedelmiä, kasviksia tai jotain muuta biojätteeseen, niin tiedät ostavasi niitä liikaa. Älä osta niin paljoa. Melko todennäköisesti lähelläsi on kauppa, josta saat tarvittaessa lisää.

2 Älä avaa uutta pakettia ennen kuin vanha on syöty

Ihanaa tuoretta leipää! Ja sitten vanha leipä jää kuivumaan. Pidä huoli, että kaikki tulee syötyä.

3 Hyödynnä ruoantähteet

Klassisesti puuroista saa sämpylöitä, tosin pikkulapsiperheissä tiedetään, että sämpylöitä ei välttämättä pysty tekemään samaa tahtia kuin puuroa jää. Mutta mieti, mihinkäkin voisi laittaa: keitetyt perunat tai pasta sopivat salaattiin, juustot ja kasvikset voi heittää kastikkeisiin, laatikoihin yms. Jos ruokaa jää yli ja tiedät, ettet heti syö, niin pakasta. Älä suunnittele ruokaa viikon jokaiselle päivälle, vaan pidä jämäpäiviä.

4 Ota lounaspaikoissa vain sen minkä syöt

Onko nolompaa kuin aikuinen ottaa itse ruoan lautaselle eikä syö kaikkea? Jos syöt lounaan paikoissa, joissa ruoan saa annoksina, voit pyytää pienemmän annoksen, jos tiedät ettet jaksa syödä kaikkea.

5 Vaihda maitotuotteita kasvipohjaisiin

Juon teetä (joka sekään ei ole mikään ekoteko-juoma), johon lorautan tilkan maitoa. Kokeilin kaurajuomaa, ja se maistui hirveältä: teeni oli muuttunut makeaksi kaurapuuroksi. Lapseni siis juo pääsääntöisesti kaurajuomaa, ja käytän sitä toisinaan puuron pohjana, lettutaikinoissa jne. Niihin se sopii. Eli osan maitotuotteista voi hyvin vaihtaa kasvipohjaisiin. Itse olen vaihtanut jogurtin soijapohjaiseen ja kaurasta tehdyt kermatyyppiset tuotteet ovat hyviä vaikkapa keitoissa.

Mutta kaurajuoma ei ole ainoa vaihtoehto. Kokeile muitakin kasvijuomia. Manteli- ja cashewjuomat maistuvat hyvältä, myös teessä.

6 Opettele muutama hyvä kasvisruokaresepti

Arjen kiireessä menee siitä, missä aita on matalin. Joka perheessä on vakkariruoat, joita syödään, kun ei keksi mitään. Meillä syödään kasvissosekeittoa, avokadopastaa ja pinaattilettuja. Etsi niin pitkään, että löydät koko perheelle maistuvan kasvisruoan ja tee sitä niin usein, että siitä tulee teidän vakioruoka.

7 Vaihda vähemmän kuormittavaan

Jos syöt valtavasti punaista lihaa, niin vaihda valkoiseen (lintuihin) tai riistaan. Tai vaihda kalaan. Tee pieniä askelia. Yksi ruokailu kerrallaan.

8 Syö hyvää kasvisruokaa kylässä tai ravintolassa

Jos mielikuvasi kasvisruoasta on sellainen, että se ei ole täyttävää/maukasta/hyvää/pidä nälkää tms. niin ota selvää, mistä saa parasta mahdollista kasvis- tai vegaaniruokaa ja anna luutuneille käsityksillesi kyytiä. Hakeudu loistavien annosten ääreen. Siitä saattaa syntyä kipinä opetella tekemään kotonakin yhtä hyvää ruokaa. Minulle on käynyt näin. 🙂

Maistuuko sinulle kasvis- tai vegaaniruoka?

 

 

 

 

 

 

 

Vuokraisitko auton naapurilta/naapurille?

Vuokraisitko auton naapurilta/naapurille?

Testaamiset jatkuvat, tällä kertaa vuorossa vertaisvuokraus.

Autottomuutemme jatkuu toistaiseksi. Auto siis romuttui kolarissa korjauskelvottomaksi (kukaan ei loukkaantunut!), ja harkitsemme tässä seuraavaa siirtoa. Olemme aina silloin tällöin pohtineet mahdollisuutta elää ilman autoa, ja tämä on nyt hyvä kohta tutkia, miten pärjäämme.

Edellinen postaukseni käsitteli ruokakassien tilaamista kotiin, mutta autottomuus on muuttanut myös muita tapojamme. Pääsemme nykyään molemmat pääsääntöisesti töihin ilman autoa, joten tarve ei ole jokapäiväistä. Ilman autoa ei kuitenkaan kaikkialle pääse, joten olemme testanneet autonvuokrausta: perinteisesti ja vertaisvuokrausta.

Junailu vaatii autollisen apua

Miehellä on talviloma meneillään, ja läksivät pikku kundin kanssa mummolaan. Kulkuvälineeksi Savon reissulle valikoitui juna, koska se on bussia mukavampi (minulle on ihan sama, kun matkustan yksin). Ja mies sai suksetkin mukaan, mutta veikkaan, että tavalliseen tapaan ei taida olla kovin paljoa mummon pakastimesta marjoja tulossa (saimme niitä muulla autokyydillä pari viikko sitten). Isomman rinkan hankkimista harkittiin, mutta vielä mennään nykyisillä.

Pientä järjestelyähän matkustaminen kuitenkin vaati. Heidät piti hakea juna-asemalta 40 kilometrin päästä. Turvaistuin löytyi lainaan pienellä kyselyringillä. Ukin luokse (30 kilometriä mummolasta) pääsivät lainaamalla mummon autoa. Miehen isä siis asuu paikassa, jonne ei julkisilla pääse. Aikuiset voivat aina hypätä taksiin, mutta lapselle ei välttämättä löydy turvaistuinta.

Eli meidän autottomuutemme mahdollistaa se, että jollain muulla on auto.

Auton voi myös vertaisvuokrata

Ja se joku muu ei välttämättä ole kukaan tuttu. Heti kolarin jälkeen vuokrasimme auton ”normaalisti” liikkeestä, mutta viikko sitten kävimme Imatralla ja testasimme Shareit Blox Car -palvelua. Tai oikeastaan mies testasi, minä en osallistunut muulla tavoin, kunhan istuin osan matkasta kyydissä (kuljimme eri aikaa ja menin itse junalla perässä).

Kuka tahansa voi tarjota autoaan vuoralle palvelun kautta, ja jokainen määrittelee myös autolle vuokraushinnan. Siitä syystä hinnat saattavat vaihdella aika paljon. Hinnat ovat joko tunti-, päivä- tai viikkohintoja. Ja siihen kuuluu jokin määrä kilometrejä. Meiltä lähimmän auton löytää tällä hetkellä kilometrin päästä, välillä on ollut lähempänäkin. Valinnanvaraa löytyy. Tarjolla olisi Helsingin puolella vaikka Tesla kolmensadan euron päivähintaan. 😀

Auto haetaan ja palautetaan sovitusti (siihenkin saa palvelun, jos ei voi olla itse autoa antamassa), ja laskutetaan jälkikäteen toteutuneet kilometrit huomioiden. Auton naarmut jne kannattaa tarkistaa ja valokuvata etukäteen, ja tietysti tarkistaa, millainen vakuutus autossa on. Nekin vaihtelevat autoittain, mutta palvelu tarjoaa siihen lisäosia.

Kaikki sujui sovitusti, ja auto oli siisti ilman mitään yllätyksiä.

Auton voi vuokrata myös jopa vain tunniksi, mikä kuulostaa tässä tilanteessa tarpeelliselta palvelulta, kun tietokone (pöytämac) pitäisi viedä huoltoon.

Mitä mieltä olet otsikon kysymyksestä? Voisitko harkita vertaisvuokrausta?


 

Onko kotiin tilattu ruokakassi ekoteko?

Onko kotiin tilattu ruokakassi ekoteko?

Ruoan tilaaminen kotiinkuljetuksella verkkokaupasta on pikku hiljaa kasvava trendi. Nimenomaan pikku hiljaa. Edelläkävijät ovat tehneet niin jo kauan aikaa sitten, mutta ei siitä mitään valtavirtaa ole vielä tullut.

Minäkin nautin kotiin kannetuista ruokakasseista jo toistakymmentä vuotta sitten, kun asuin Lontoossa. Ja vuoden 2016 tilastoista näkeekin, että briteistä lähes puolet olivat tilanneet ruokaa viimeisen vuoden aikana verkkokaupasta kotiin, kun Suomessa vastaava prosenttiluku oli kuusi. Voluumiltaan myynti oli prosentin kymmenesosia. Verkkokaupasta on ollut vaikea tehdä kannattavaa, mutta tämän kevään aikana on kuulemma jotain muutoksia odotettavissa.

Ruokakaupaan hiljentymään

Minä en ole tilannut ruokakasseja kotiin lähinnä siitä syystä, että en erityisemmin inhoa kaupassa käyntiä. Siis pikemminkin pidän siitä. Kerran viikossa tai parissa menen pitkän ostoslistan kanssa kauppaan ja kiertelen tunnin ja tulen pois isojen kassien kanssa. Suorastaan meditatiivinen kokemus. Lisäksi meillä on noin kolmen sadan metrin päässä 24/7 avoinna oleva S-market, josta voi hakea täydennystä milloin haluaa.

En myöskään tarvitse aterioiden suunnittelupalveluita, minusta sekin on ihan mukavaa. Ja olenhan ruokalehtien ja reseptien suurkuluttaja.

Ongelma on se, että olen mennyt sinne ruokakauppaan autolla ja meillä ei ole juuri nyt autoa. Ja kun K-ryhmä tarjosi sovelluksessaan yhtä ilmaista kotiinkuljetusta, niin pitihän se kokeilla. Meille kuljettavia K-kauppoja oli tarjolla kaksi. Kummassakaan en ole koskaan käynyt, vaikka eivät ne kovin kaukana olleet. Muut vaihtoehdot ovat olleet paremmin kulkureittien varrella.

Klikkailin tilausta puhelimen sovelluksella. En ollut koskaan käyttänyt edes sen ostoslista-ominaisuutta, joten sekin oli uusi. Sovellus tarjosi listaa eniten ostamistani tuotteista, joka oli pääosin ihan uskottava. Mutta listalla oli myös iskukuumennettu kevyt maito. Tuskin olen ikinä ostanut. Kotikutoinen Sherlock Holmes selvitteli, että miksi ihmeessä mies ostaa moista selkäni takana. 😉

Sain tilauksen tehtyä. Ihan kaikkea en saanut, mitä halusin. Tuoretta kalaa ei saanut. Lisäksi tiettyä porkkanapussia tai kananmunia ei saanut, mutta muun merkkisiä kylläkin. Annoin luvan vaihtaa puuttuvat vastaaviin tuotteisiin, ja yllättäen sellaisia olivat leipä ja hapankermatuote. Molemmat sellaisia, joita melko varmasti löytyy mistä tahansa pikkukaupastakin.

Hyöty ympäristölle?

Onko tästä ympäristölle jotain hyötyä? Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, niin pakkauksia ja kuljetuksia tärkeämpää on se itse ruoka. Eli ilmastoystävällisempää ruokaa, ei turhia kaloreita eikä etenkään ruokahävikkiä. Niihin kotiin tilaaminen ei minulla juuri vaikuta. Ihan samoja ruokia ostin kotisohvalta kuin kaupastakin.

Mutta kun miettii ruoan kuljeltusta kokonaisuudessaan, niin suuri merkitys on sillä viimeisellä kuljetusmatkalla eli kaupasta kotiin. Minä olen tehnyt kauppareissuni omalla autolla ja usein yksin. Joskus mennään koko perhe Selloon ja hoidetaan muitakin asioita samalla tai sitten olen napannut siskoni mukaan. Nyt toivon, että samalla jakokierroksella oli useampiakin tilaajia, ja yhdellä autolla saatiin useampaan kotiin ruokaa ja ainakin osa säästi automatkan.

Ostokset tuotiin sisälle pahvilaatikoissa. En ole vielä päättänyt, että oliko tämä uhka vai mahdollisuus. Ostan kaupasta silloin tällöin muovikassin (sen verran, kun tarvitsemme niitä muovijätteiden poiskuljettamiseen), mutta normaalisti ostokset kulkevat repussa ja kasseissa. Jos kauppakassipalvelussa käytettäisiin muovikasseja, niitä kertyisi liikaa. Pahvilaatikot saa antaa seuraavalla kerralla takaisin, mutta niiden säilyttämiseen ei meidän kodissa oikein ole tilaa. Ehkä pantilliset kauppakassit olisivat paras ratkaisu? Pakkauksista oli nyt peritty 60 sentin maksu.

Saatan tilata uudestaankin, mutta vähän epäilen, että tuleeko normaaliosa arkeani. Kerron sitten jouluna.

PS. Mies kävi bussilla hiihtämässä ja toi samalla matkalla sen puuttuvan kalan.

 

 

 

 

 

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kännykän tekemiseen tarvitaan lasia, muovia ja pitkä liuta erilaisia metalleja. Pitkä liuta tarkoittaa eri lähteiden mukaan 30-70 eri metallia tai puolimetallia. Jotkut tuttuja tai vähän tuntemattomampia: alumiinia, kuparia, kultaa, hopeaa, platinaa ja kobolttia. Ja joukossa ainakin minulle ihan mysteerejä: kuten vaikkapa harvinainen maametalli yttrium tai indinium.

Kännyköiden lisäksi meillä on kotitalouksissa ja teollisuudessa toinen toistaan erikoisempaa härveliä, jotka vaativat erilaisia raaka-aineita. Ja kuten olet huomannut, takapihallasi ei ole tehdasta, joka tuottaisi niitä harvinaisempia maametalleja. Valtaosa harvinaisista maametalleista tuotetaan Kiinassa (jopa 97%), joka luonnollisesti voi asettaa niille haluamiaan hintoja. Joitain harvinaisia raaka-aineita tulee epämääräisistä oloista vaikkapa Afrikasta: noin puolet maailman koboltista tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, ja tuskin kukaan on välttänyt kuulemasta veritimanteista ja verikännyköistä.

Kriittiset raaka-aineet

EU on listannut joukon kaikkein kriittisimpiä raaka-aineita: siellä on kobolttia, maametalleja ja indiniumia, yhteensä 14 erilaista (esim T&T on luetellut ne kaikki täällä). Ne ovat tärkeitä Euroopan taloudella ja niiden saatavuusriski on suuri. Monia raaka-aineita ei osata korvata millään muulla. Jos saatavuus heikkenee, niin talous sakkaa. Pulassa ollaan.

Jos yhtäkkinen kriisi puskee päälle ja jonkin raaka-aineen saanti vaikeutuu, niin uusia kaivoksiakaan ei ihan ensi hätään synny: sellaisen perustaminen löydöksen jälkeen kestää helposti kymmenen vuotta.

Mitä voisit tehdä?

Jos jotain raaka-ainetta ei ole, niin vaihtoehdoja on keksiä korvaavia raaka-aineita ja kierrättää käytettyjä.

Kuinka monta kännykkää olet omistanut? Kuinka moni niistä makaa laatikoissasi? En löytänyt tähän hätään arvioita siitä, kuinka monta kännykkää on kaiken kaikkiaan maailmassa valmistettu. Kännykän käyttäjiä on arvioiden mukaan jo lähemmäs viisi miljardia, ja isolla osalla ei ole menossa ensimmäinen puhelin. Numerolla ei ole väliä, määrä on aivan älyttömän paljon.

Valtaosaa kännyköistä ei kierrätetä asianmukaisesti. Vaikka maailmalla tilanne on paikoin aivan surkea, ei meillä täällä Suomessakaan ei ole erityistä hurraamisen aihetta: 70 prosenttia muistia sisältävistä laitteista jää kierrättämättä. Tämä on erityisen typerää siitäkin syystä, että melkein kaikki raaka-aineet saataisiin laitteista talteen.

SER-jätteen (jota kännykät ja tietokoneetkin ovat) voi viedä maksutta kierrätyspisteisiin, joita on vaikkapa kaikkien isojen kauppojen auloissa tai pääkaupunkiseudulla Sortti-asemilla.

Monella jää kännykät lojumaan laatikoihin tietoturvan takia: pelottaa, että joku kaivaa kaivelee tietoja esiin. Ainakin sellainen palvelu on olemassa kuin Seiffi. En ole kokeillut, mutta vaikuttaa helpolta. Vitosella saa vanhan kännykän tietoturvallisesti eteenpäin ja kympillä voi lähettää kymmenen kiloa eli koko suvun vanhat puhelimet.

Kertokaa ihmeessä, miten olette omat kännykät kierrättäneet.