Author: Päivi

Yksinkertaista matematiikkaa: lentäminen saattaa tuplata jalanjälkesi

Yksinkertaista matematiikkaa: lentäminen saattaa tuplata jalanjälkesi

Muutamille meistä on iskostunut päähän, että maailman hiilidioksidipäästöistä vain pari prosenttia syntyy lentämisestä. Kaksi prosenttia kuulostaa niin vähältä, että sillä ei tunnu olevan merkitystä. Ja siitähän on hyvä vetää yhtäsuuruusmerkit siihen, että nythän sitä voi lentää aivan surutta, ei se ilmastokriisiä hetkauta.

Minusta tuntuu, että nämä samat ihmiset myös vetoavat siihen, että ei meidän kannata tehdä mitään, koska Kiina tai koska Intia.

Jos hetkeksi pysähtyy miettimään, niin ymmärtää, että lentämisen päästöt ovat sen pari, kolme prosenttia koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä siitä yksinkertaisesta syystä, että suurin osa ihmisistä ei lennä yhtään mihinkään. Ei lentoja, ei päästöjä. Jos koko maailman ihmiset lentäisivät samalla tavalla kuin suomalaiset, koko maapallon päästöt olisivat paljon suuremmat kuin nykyään. Todella paljon suuremmat.

Jos et työksesi ratkaise ilmastokriisiä, niin silloin ensisijainen tehtäväsi tässä kriisissä on huolehtia lähinnä omistasi, oman perheesi ja oman työsi päästöistä, ei kiinalaisten tai afrikkalaisten päästöistä. Omassa elämässäsi lentämisellä on suuri vaikutus. Lentämisellä on itse asiassa niin suuri vaikutus, että jatkuvaa lentämistä et pysty kompensoimaan millään muilla valinnoilla. Testasin Sitran elämäntapatestillä, että jos eläisin muuten nykyistä ”melko kohtuullista” elämääni, mutta lentäisin parikymmentä tuntia vuodessa kompensoimatta päästöjä, hiilijalanjälkeni tuplaantuisi. Eli kaukana lomailu voi aiheuttaa yhtä paljon päästöjä kuin kaikki syömiseni, asumiseni ja muu liikkuminen yhteensä.

En jaa tähän kolmea vinkkiäni, mitä tehdä. Kyllä sinä sen itsekin tiedät.

 

6 ekovinkkiä, joilla voit kohentaa elämänlaatuasi heti

6 ekovinkkiä, joilla voit kohentaa elämänlaatuasi heti

Ympäristöteoista puhutaan edelleen ankeaan sävyyn: mistä olisivat valmis luopumaan tai kuka ilmastokriisin ratkaisut maksaa. Se, että lopettaa jonkin asian tekemisen, ei ole välttämättä luopumista. Se voi olla myös siirtymistä parempaan. Kysy vaikka entisiltä tupakoitsijoilta. Lisäksi monet ympäristöteot säästävät sinun rahojasi. Aloitetaan!

1. Lopeta ruoan tuhlaaminen

Suomalainen heittää ruokaa kotonaan keskimäärin 23 kiloa vuodessa. Poisheitetyn ruoan arvo on 125 euroa. Päälle tulevat hävikki kaupoissa ja ravintoloissa. Vedä ruokahävikki kotonasi minimiin ja käy sen sijaan kolme kertaa hierojalla. Löydä ruokaa halvemmalla hävikkiruokaan erikoistuneiden palveluiden avulla.

2. Älä lämmitä liikaa

Rakennusten lämmittäminen tuottaa suuren osan hiilidioksidipäästöistämme, ja päästöihin vaikuttavat kodin koko, valittu energianlähde sekä lämpötila lämmityskaudella. Kahteen ensimmäiseen et voi tänään vaikuttaa, mutta pidä ne jatkoa varten mielessäsi.

Sen sijaan kotisi lämpötilan voit säätää noin 21 asteeseen: se on miellyttävä ja terveydenkin kannalta hyvä lämpötila. Makuuhuoneessa voi olla vieläkin viileämpää, sillä nukumme paremmin viileässä. Lämmitys myös maksaa. Omakotitaloasuja huomaa vaikutuksen heti kukkarossa. Kerrostaloissa lämmityskulu on usein leivottu vastikkeeseen ja vuokraan, mutta yhtä kaikki: se maksaa.

3. Syö terveellisemmin

Maatalous on toinen suuri päästölähde:  viljely vaatii koneita, lannoitteita ja maata muokataan usein epäedulliseen suuntaan. Kilosta kauraa riittää ihmiselle ravinnoksi paljon enemmän, kun se valmistetaan suoraan lautaselle käyttämättä sitä välillä lehmän pötsissä. Lisäksi nautaeläimet märehtiessään lisäävät metaanipäästöjä ja kiihdyttävät siten ilmastonmuutosta.

Punainen eli naudan, sian ja lampaan liha liiaksi syötynä lisää syöpäriskiä. Terveyssuositusten mukaan lihaa tulisi syödä korkeintaan puoli kiloa viikossa. Tee siis terveysteko ja syö punaista lihaan korkeintaan kolmesti viikossa. Rahan säästökin on mahdollista: jos olet syönyt ei-halvinta, vähärasvaista lihaa ja vaihdat papuihin tai edullisiin kaloihin, säästät rahaa. Toki halvimman jauhelihan vaihtaminen kuhaan kasvattaa kauppalaskuasi.

4. Osta vähemmän roskaa

Kyllästyttääkö siivoaminen, tavarakasojen hoitaminen ja vaateryökkiöiden läpikäynti? Moni käy taistoon jätesäkein, mutta järkevämpää on pysäyttää tulva. Joka kerta, kun avaat kukkaroasi tai naputat korttisi numeron verkkoon, ostat roskaa. Kyllä! 99-prosenttisesti ostat roskaa! Vai kuinka monta ihmisiän ylittänyttä esinettä sinulla on kotonasi? Lähes jokaisesta ostamastasi tavarasta tulee jätettä seuraavan 80 vuoden aikana. Jos et jaksa huolehtia tavarasta, jos et tarvitse sitä tai tiedät, että tulet pettymään siihen, älä osta. Helpotat omaa elämääsi huomattavasti ja säästät toki rahaakin.

5. Ylituottoa sijoituksista

Jos sijoitat rahojasi, niin harkitse vastuullista sijoittamista. Jos yritysten joukosta poimii vastuullisia tekijöitä, niin pitkällä aikavälillä tuotot voivat olla parempia kuin ilman poimimista (esim. prof. Silvola Kauppalehdessä). Toki vastuullisuus pitää sisällään ympäristön lisäksi taloudellisen ja sosiaalisen vastuullisuuden, mutta ei kai siitäkään haittaa ole.

6. Kulje julkisilla

Moni tarvitsee autoa työmatkoihin ja muutenkin arjessa, mutta jos matkustaa johonkin kauemmaksi, niin kannattaa kokeilla julkisia: junaa tai bussia. Oman auton voi jättää asemalle parkkiin ja matkaliput eivät ole enää niin kalliita kuin takavuosina. Bussilla pääsee usein halvemmalla kuin omalla autolla. Julkisissa voi tehdä sellaista, mitä autolla ajaessa ei voi tehdä: lukea, neuloa, katsoa elokuvia tai nauttia eväistä. Suosittelen!

 

 

Miksi ”koska Kiina” -argumentti ontuu?

Miksi ”koska Kiina” -argumentti ontuu?

Ilmastoasiat ovat viimein saaneet sille kuuluvaa palstatilaa mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Suuret massat taisivat tajuta tilanteen vakavuuden viime syksynä, ja nyt nuoret menivät lakkoon ja vaativat toimia. Ilmastonmuutoksenkieltäjiä tai muita trollipeikkoja on kai vielä kourallinen, näin päättelen somea seuratessani. Sen sijaan ”meidän ei kannata tehdä mitään, koska Kiina” -ihmisiä on enemmän. Yritetään pilkata muutosta vaativia tahoja, koska eiväthän meidän päästöt ole kuin nolla pilkku jotain.

Täytynee vääntää tämä asia nyt rautalangasta.

Ensinnäkin. Kukaan tuskin on täällä Suomessa väittänyt, että meidän pitäisi Kiinan tai Intian päästöjä vähentää (paitsi siltä osin, mikä on meidän kulutusta). Meidän pitää vähentää omia päästöjämme. Me olemme allekirjoittaneet ja ratifioineet sopimuksen, jonka mukaan me vähennämme kasvihuonekaasupäästöjä. Ja nyt akateemikot, nuoret ja ties mitkä joukot vaativat, että teemme sen, minkä olemme luvanneet ja teemme sen järkevässä aikataulussa eli nopeasti.

Eikö Suomella ole mitään vaikutusvaltaa?

Koska Kiina -argumentin ydin on ilmeisesti se, että Suomella ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta tällä pallolla. Ei niin. Mehän ei ole koskaan tehty mitään, joka olisi levinnyt maamme ulkopuolelle. Kukaan koko maailmasta ei millään aikakaudella ole kuullut suomalaisesta koulutus-, metsäteollisuus- tai matkapuhelinosaamisesta. Niinpä. Toisaalta Suomi tekee yhteistyötä monen kanssa. Väitän, että Suomella yhdessä muiden samanmielisten kanssa on valtaa EU:ssa ja EU:lla valtaa tällä planeetalla.

Kolmanneksi milloin olemme siirtyneet edelläkävijöistä perässä hiihtelijöihin? No, oikeasti näen tätä kyllä ympärilläni, mutta en haluaisi uskoa sitä. Koulutuksesta nipistetään ja korkeakoulutettujen osuus ei ole  enää kovin kummoinen OECD-maiden joukossa. Minusta emme voi olla tyytyväisiä siihen, että yksi kovimpia tuotteitamme on vessapaperin raaka-aine.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on halvempaa kuin siihen sopeutuminen. Siksi se kannattaa tehdä nyt. Lisäksi siihen liittyy valtava liiketoimintapotentiaali. Esimerkiksi kiertotalouden hyöty pelkästään Euroopassa on arvioitu olevan jopa 1800 miljardia (1,8 biljoonaa) euroa vuoteen 2030 mennessä*. Jotkut siis saavat tämän hyödyn ja minun mielestäni Suomen kannattaa olla tätäkin kakkua jakamassa.

Eli

  1. Vähennetään omat päästömme järkevässä aikataulussa eli nopeasti.
  2. Meillä on vaikutusvaltaa.
  3. Hyödynnynnetään se taloudellinen potentiaali, joka edelläkävijöille on tarjolla.

 

* Ellen MacArthur säätiön raportti: https://www.ellenmacarthurfoundation.org/publications/growth-within-a-circular-economy-vision-for-a-competitive-europe

Miten ihmeessä se biojäte ei osu oikeaan pönttöön?

Miten ihmeessä se biojäte ei osu oikeaan pönttöön?

Miksi osa meistä ei lajittele jätteitään? Sitä osittain elää omassa kuplassaan, kun kuvittelee, että kaikkihan nyt lajittelevat. Ainakin biojätteensä. Eivätpä lajittele. Itseasiassa suurempi osa biojätteestä jää lajittelematta. Vain 40 prosenttia kotitalouksien biojätteestä päätyy oikeaan pönttöön!

Biojäte on keittiössä syntyvää kompostoituvaa jätettä, kuten ruoanvalmistusjätettä, pilaantunutta ruokaa, pehmopapereita, kahvinpuruja suodatinpusseineen ja niin edelleen. Biojätettä voidaan käsitellä vähän eri tavoin, mutta täällä pääkaupunkiseudulla sitä mädätetään, jolloin saadaan talteen biokaasua (jota voidaan käyttää vaikka polttoaineena autoissa fossiilisten polttoaineiden sijaan). Mädätysjäännös ja osa biojätteestä kompostoidaan, jolloin saadaan ravinteet palautettua takaisin luontoon.

Sekajäte sen sijaan on sellaista jätettä, jota ei voida hyödyntää muuten (kuin energiaksi). Mitään (orgaanisia) kotitalouksien jätteitä ei ole saanut muutamaan vuoteen viedä enää kaatopaikoille, joten esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla sekajäte viedään poltettavaksi. Järkikin toivottavasti sanoo, että biojätettä ei kannata polttaa. Jos ei sano, niin kokeilepa polttaa banaanin kuoria (OMAN!) kesämökkisaunasi kiukaassa.

Sata kiloa biojätettä

HSY (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) tutki pääkaupunkiseutulaisten jätteitä vuodelta 2015. Sekajätettä syntyi kotitalouksissa keskimäärin 180 kiloa per nuppi. Siis puoli kiloa päivässä. Huh huh! Oikeastihan se ei ole siis pelkästään sekajätettä (eli hyötykäyttöön kelpaamatonta jätettä), vaan siitä iso osa eli 65 kiloa oli biojätettä. Biojätettä erilliskerättiin kotitalouksista noin 34 kiloa asukasta kohden.

Miksi ihmeessä niin monet ihmiset eivät sitten lajittele jätteitään?

Pikainen vilkaisu Vauva-lehden av-palstalle (josta löytyy vastaukset suunnilleen kaikkeen mahdolliseen) kertoo, että jätteitä ei lajitella, koska se on vaivalloista, ei huvita tai tuntuu, että ei siitä ole mitään hyötyä. Yksi roskakuskikin oli sanonut, että samaan paikkaan ne kaikki kuitenkin viedään.

Miksi minä sitten lajittelen? Suitsiakseni ilmastonmuutosta ja saadakseni materiaalit järkevästi kiertoon. Jos ilmastonmuutos karkaa käsistä ja luonnonvarat ehtyvät, meidän yhteiskunta ja talous heittävät häränpyllyä. Jätteitä lajittelemalla säästää myös ihan omaa rahaa, sillä esimerkiksi muovipakkaukset saan viedä maksutta aluekeräyspisteeseen, mutta sekajätteestä maksan yhtiövastikkeen ja vuokran yhteydessä. Toki taloyhtiössä säästöä tulee vasta sitten, kun riittävän moni naapuri tekee samoin. Lisäksi koen, että se on minun velvollisuuteni: kun olen ostanut tai hankkinut jotain, niin minun kuuluu huolehtia siitä loppuun asti. Ajattelen niin, että jos ei huvita huolehtia tavaroista ja hyödykkeistä loppuun asti, niin sitten pitää jättää hankkimatta. Ja kuten lakikin sanoo, niin kaikessa toiminnassa pitää noudattaa etusijajärjestystä: jos en voi välttää jätteen syntyä, niin ainakin kierrätän sen.

Ja vielä uusi sanontani: jos en minä tee, niin ei tee kukaan mukaan.

Saisiko ainakin ruokahävikin minimiin?

Biojätettä siis kertyy kodeissa keskimäärin sata kiloa per nuppi. Ruokahävikkiä siitä on noin neljännes. Olisiko sen välttäminen se mielekkäin osa? Varmaan ruokahävikin välttäminenkin on osittain vaivalloista, kun pitää joskus syödä samaa ruokaa useampana päivänä ja ennakoida. Mutta hyötyä siitä ainakin on, kun hukatun ruoan mukana lompakko kevenee 125 euroa vuodessa henkeä kohden. Ja onhan se aika turhaa trafiikkiakin, kun ruoka pitää ensin kantaa sisään ja sitten ulos.

Biojätteen lajittelun hyödyistä pitää vaan jaksaa puhua ja kirjoittaa. Ehkäpä asiaa auttaa muiden esimerkki, ja se, että jätteitä pääsee lajittelemaan kodin ulkopuolella: päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Surullista tuossa edellä mainitussa HSY:n tutkimuksessa oli se, että päiväkotien ja koulujen sekajäte sisälsi aika paljon muutakin kuin varsinaista sekajätettä: biojätettä, paperia ja kartonkia.

Lajitellaanko sinun työpaikallasi esimerkiksi biojätteet? Jos ei, niin voit hyvinkin ehdottaa sellaista. Ehkäpä joku kollega saisi kipinän alkaa lajitella niitä myös kotonaan. (Oletan nimittäin, että tämän jutun lukevat vain sellaiset, jotka lajittelevat jätteensä. Jos et lajittele, niin kerro ihmeessä kommenttiboksissa, miksi et halua lajitella.)

 

Mainittu HSY:n tutkimus luettavissa täällä.

 

 

 

 

 

Sinäkin voit kompensoida lentopäästöjäsi

Sinäkin voit kompensoida lentopäästöjäsi

Kysyin viime talvena, voiko elää lentämättä. Jokainen voi, mutta kuka haluaa. Etenkin kun siihen on niin helposti mahdollisuus? Näitä asioita on hyvä välillä miettiä.

Ruotsissa otettiin käyttöön viime keväänä lentovero (esim YLEn uutinen), ja toivon, että samaan ryhdytään täällä Suomessakin ja koko EU:n alueella. On nimittäin hölmöä, miten lentoliikennettä TUETAAN verohelpotuksin, vaikka se on saastuttavin liikkumismuoto. Polttoaineesta ei makseta veroja ja kansainvälinen lentoliikenne on vapautettu arvonlisäverosta. Eihän meidän pitäisi antaa verohelpotuksia saastuttavalle toiminnalle, vaan asettaa hiilidioksidipäästöille hinta, jolloin päästöjä aiheuttava toimija leipoo saastuttamisen hinnan palvelun hintaan. Yksinkertaista, mutta välillä niin kaukana todellisuudesta.

Olet ehkä kuullut, että lentoliikenteen päästöt ovat vain muutaman prosentin koko maailman päästöistä. Toki näin on (sillä suurin osa maailman ihmisistä ei lennä yhtään mihinkään), mutta se on niitä harvoja aloja, joissa päästöt ja ilmastovaikutukset kasvavat koko ajan. Ja huimasti kasvavatkin.

Tiesithän, että lentomatkustamista voi kompensoida maksamalle jollekin taholle, joka investoi varoilla uusiutuvaan energiaan, istuttaa puita jne, yleensä kehittyvissä maissa. Matkustimme perheen kanssa Tanskaan lomamatkalle ja lensimme Kööpenhaminaan ja takaisin. En ole sen kummemmin perehtynyt kompensaatiota tarjoaviin järjestöihin, mutta nappasin toinen Sitran ja WCEF2018 ehdottamista järjestöistä: MyClimate. Kompensaation maksaminen oli hyvin helppoa: kirjoitin lähtö- ja saapumiskentät ja kuinka monta meitä matkustajia oli. Kolmen edestakaisen lentomatkan kompensaatio Kööpenhaminaan oli 30 euroa. Katsoin, että hinta on euroina ja maksoin kortilla. Se oli siinä. Paljon helpompaa kuin lentolippujen varaaminen. 😉

PS. Mietin, että onko tämä nyt sellainen postaus, jonka tarkoitus on kehuskella, että minäpä maksan kompensaatiot. Ei ole. Jos olisin tosi ekoihminen, en olisi lentänyt ollenkaan.

Miksi emme rakentaisi puusta?

Miksi emme rakentaisi puusta?

Olen tehnyt alkukesän aikana töissä erästä projektia, joka liittyy puurakentamiseen. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja asiantuntijoiden kanssa puusta rakennusmateriaalina ja tutkinut millaisia puusta rakennettuja julkisia ja muita suuria rakennuksia meillä tässä maassa on.

Myönnän, että en tunne erityisen hyvin metsäteollisuutta, mutta olen vuosikausia ihmetellyt, että miksi me täällä korkean osaamisen maassa valmistamme ja viemme lähinnä paperia, sellua ja sahatavaraa. Kai meidän osaaminen riittäisi monimutkaisempaankin? Eikö se olisi pitkällä aikavälillä taloudellisesti järkevämpää tuottaa korkeammin jalostettuja tuotteita? Ei vain kiinalaisten vessapaperin raaka-ainetta?

Rakentaminenkaan ei ole minun syvintä osaamisaluetta, mutta sen tiedän, että sementtiä ja betonia valmistetaan valtavia määriä (vuosittain satoja kiloja per naama koko maailmassa) ja niiden ilmastovaikutukset eivät ole pikku juttu (esim Ylen uutinen viime syksyltä). Vaihtoehtoja on hyvä keksiä, ja miksei se voisi olla puu? Puu on uusiutuva luonnonvara ja puisen rakennuksen ilmastovaikutukset ovat koko elinkaaren mitalta tarkasteltuna pienemmät kuin tavanomaisen talon.

Materiaaleilla on yllättävänkin suuri ilmastovaikutus, kertoo Sitran tuore raportti. Eli ilmastonmuutosta ei torjuta pelkästään polttoaineita vaihtamalla ja vähentämällä, vaan täytyy keskittyä myös materiaalien oikeaan valintaan ja tehokkaaseen hyödyntämiseen koko elinkaaren ajalta. Raportissa puhutaan neljästä avainmateriaalista: betoni, teräs, alumiini ja muovi.

Juuri oikean kokoiset tilat moduuleilla

Valtaosa pientaloistamme on puisia, vapaa-ajan asunnot miltein kaikki, sen sijaan suurempia rakennuksia tai julkisia rakennuksia on hyvin vähän. Ihan viime vuosina on rakennettu ihan muutamia puisia kouluja, kuten Kuhmoon Tuupalan koulu (YLE). Puurakentaminen ei vaan ole täysillä lyönyt läpi, mikä tuntuu oudolta tässä metsien maassa. Voiko olla oudompaa kuin keskieurooppalaisesta havupuusta rakennettu rakennus Suomessa? Nuuksion Haltia-luontokeskushan (YLE) on rakennettu itävaltalaisesta kuusesta, koska kuusi vuotta sitten ei vielä suomalaisesta puusta valmistettu CLT-elementtejä.

Julkisissa rakennuksissa, kuten kouluissa ongelma on usein myös se, että neliöitä (tai kuutioita) on usein väärässä paikassa. Yksi koulu pullistelee seiniä myöten ja toinen tyhjenee. Mikäli koulut (päiväkodit, neuvolat, nuorisotilat jne) rakennettaisiin moduuleista, niin niitä voitaisiin kasvattaa ja pienentää tarpeen mukaan ja jopa melko nopeastikin. Yksi koulun osa voitaisiin siirtää toisaalle päiväkodin tarpeisiin. Olen nähnyt kuvia erilaisista moduuleista, ja niissä ei ollut kyse mistään kammottavista parakeista, vaan moduuleista voidaan rakentaa ihan yhtä hienoja rakennuksia kuin ei-moduuli-taloistakin. Ei se sen kummempaa ole, totesi arkkitehti minulle. Betonista sen sijaan siirrettäviä moduuleja ei voi rakentaa.

Eikö väärissä paikoissa olevat neliöt koske ainoastaan julkisia rakennuksia, vaan pääkaupunkiseudulla on noin miljoona neliötä tyhjää toimistotilaa (Kauppalehti), ja silti koko ajan rakennetaan lisää. Vääränlaista tilaa väärässä paikassa. Tämä ei ole kiertotalouden hengen mukaista.

Kansallisvarallisuudestamme suuri osa on kiinni rakennuksissa eikä silloin ole ihan sama, missä ne ne neliöt ovat. Minulla on ollut sellainen käsitys, että puurakennus ei ole pitkässä juoksussa välttämättä juuri sen kalliimpi kuin betoninenkaan. Tämänsuuntaisia ajatuksia on näköjään myös Imatralla, jossa suunnitellaan maan suurinta puukoulua, tai oikeastaan monitoimitilaa (YLE). Jos rakentamisen hinnassa eroa tulee, niin pitkässä juoksussa tasoittuu tehokkuuden vuoksi.

Paitsi että puu on ympäristöystävällisempi vaihtoehto, niin monessa projektissa puisella rakennuksella haetaan myös parempaa sisäilmaa ja terveellisempää tilaa. Vaikka puiden halaaminen saatetaan leimata huuhaaksi, niin puinen sisätila ja puun koskettaminen tosiaan rauhoittavat meitä ja viihdymme paremmin puisessa tilassa. Puu vaikuttaa myönteisesti myös ilman kosteustasapainoon ja tekee tilasta miellyttävämmän. Ei huonoja juttuja ollenkaan.