Category: Ekoteko

Työmatkalla ilmastotalkoisiin

Työmatkalla ilmastotalkoisiin

Tänään vietetään autotonta päivää.

Vastoin omia arvoja eläminen on rassaavaa, mutta sitähän arki joskus on: kompromissia kompromissin perään. Aina on puutetta jostain, rahasta, ajasta ja jaksamisesta ja niin edelleen. Mutta silti on aina hyvä miettiä, että voisiko valita toisin. Työmatkat ovat yksi kohta elämää, jossa voi miettiä hiilijalanjälkeään. Yksityisautoilu kun ei tosiaankaan ole mikään ekoteko.

Meillä on auto, jolla ajoin koko viime talven arkipäivisin töihin. Ja automme ei suinkaan ole mikään vähäpäästöinen kaasu- tai sähköauto, vaan ihan perhemallinen volkkari, joka käyttää polttoaineenaan vielä dieseliä. Eikä kovin uusikaan. Kuten monesti on sanottu ympäristöasioissa on joskus suo siellä, vetelä täällä. Dieseliähän pidettiin jossain vaiheessa ympäristön kannalta bensaa parempana: kulutuslukemat ja hiilidioksidipäästöt olivat matalammat kuin bensiinillä. Mutta nyt tiedetään, että typenoksidit ja pienhiukkaset pilaavat lähi-ilman, vaikka ilmastopäästöissä vähän voitetaan. Plus sitten vielä oli volkkarin päästömittaushuijaukset ja tietysti pienhiukkaset.

 

Ideaalitilanteessa kulkisin töihin pyörällä, niin kuin yleensä tein Jyväskylässä. Nyt minulla on noin 15 kilometrin työmatka, olen liian laiska pyöräilemään sitä. Pyörämatkan päälle pitäisi päästä suihkuun eli mukana pitäisi kantaa pyyhkeestä ja hiustenkuivaajasta lähtien vaikka mitä. Tiedän, että on selittelyn makua, kun mies on pyöräillyt jopa 30 kilometriä suuntaansa työmatkaa. Tosin hän ei sitä hiustenkuivaajaa tarvitse, ja käy työvuoron aikana muutenkin suihkussa. Kuljin kesän aikana työmatkan pyörällä neljä kertaa. Autolla hurautan matkan reilussa 20 minuutissa, julkisilla kuluu lähes tunti ja vähintään kerran pitää vaihtaa kulkuneuvoa.

Ensinnäkin inhottaa olla osa yksinajelevien ilmansaastuttajien letkaa. Inhoan istua liikkumattomassa autossa, sillä kolareita ja muita hidasteita matkan varrelle osuu. Tuntuu, että aika kuluu hukkaan. En tykkää radiosta. Minulla on vain kaksi cd-levyä autossa, joten olen kiukutellut huonoa musiikkia ja ärsyttäviä mainoksia. Pitäisi-listalla ovat podcastit tai äänikirjat, ne voisivat olla viihdyttävää kuunneltavaa. Talvella matka-aikaa pidensivät myös auton puhdistaminen lumesta.

Keväällä aloin kokeilla julkista liikennettä, ja kuljen nykyään julkisilla töihin 2-4 kertaa viikossa. Siinä on lukuisia ilon aiheita. Koska matkat kotoa pysäkille ja toisaalta taas pysäkiltä töihin vievät kukin noin 7-8 minuuttia, niin kävelen joka päivä puoli tuntia enemmän kuin muuten kävelisin. Olen vienyt myös lapsen päiväkotiin kävellen, mikä on ollut todella kivaa yhteistä aikaa. Tie vie mukavasti pienen metsän läpi, mikä rentouttava aloitus päivälle.

Toinen iloinen asia on lukeminen. Jostain syystä lukuharrastus on kuihtunut lähes olemattomiin ja harmittelen sitä jatkuvasti. Laskin, että ehdin lukea päivän aikana noin 60 sivua. Sehän tarkoittaa suunnilleen yhtä kirjaa viikossa! Wau.

Keksin myös yhdistää pyöräilyn ja julkisen liikenteen: olen välillä pyöräillyt lähimmälle juna-asemalle (vajaa 5 kilometriä) ja siitä mennyt loppumatkan kahdella junalla. Matka-aika on suunnilleen sama kuin koko matka bussilla ja junalla kulkiessa. Todellinen win-win-tilanne: saa vähän liikuntaa ja olla ulkona sekä ehtii muutaman sivun lukea.

Haen lapsen päiväkodista noin viisi-kuusi kertaa kuukaudessa. Niinä päivinä olen kulkenut autolla, sillä olen häntä hakemassa 40 minuuttia aiemmin.

Etäpäivät ovat monelle yksi tapa vähentää työmatka-autoilua. Osalle ne eivät tule koskaan mahdolliseksi (opettajat, hoitajat, bussikuskit ja palomiehet pysykööt työpaikoillaan), mutta ottakoot käyttöön ne, joille se sopii. Toinen työni verkkokurssin tuntiopettajana on alusta lähtien ollut omassa kodissani tietokoneen äärellä. Kerran vuodessa matkustan paikan päälle opettamaan ja toisen kerran olen tavannut pomoani suunnittelun merkeissä. Nyt sovittiin sekin palaveri kameran välityksellä pidettäväksi.

Suurimpien kaupunkien ulkopuolella julkinen liikenne ei yleensä valitettavasti toimi omien tarpeiden mukaan. Neljältä kotiin pääsevä ei ehkä ehdi viimeiseen bussiin tai bussit eivät kulje ollenkaan. Niissä monesti kimppakyydit ovat hyvä vaihtoehto. Samalle työpaikalle tulevat osaavat usein järjestää kyytinsä, mutta toivottavasti tulee hyviä sovelluksia, jotka osaavat ehdottaa samaan autokyytiin myös toisille tuntemattomia ihmisiä.

Jääkö sinulla auto tänään kotiin? Ovatko työmatkasi ekoteko?

 

TallennaTallenna

Nollapäästöpäivä (koska nuorissa on tulevaisuus)

Nollapäästöpäivä (koska nuorissa on tulevaisuus)

Tänään saatetaan viettää lapsesi koulussa nollapäästöpäivää. Ensinnäkin on hyvä, että erilaisia teemapäiviä ja -viikkoja vietetään. Viime viikollahan oli ruokahävikistä muistuttava viikko. Erilaisia päiviä on loputtomasti, joten varmaan niistä joku osuu omalle kohdallekin. Ja toiseksi minusta on erittäin tärkeää, että erityisesti lapsille ja nuorille puhutaan ympäristöasioista. Muistan joskus lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan koko perheen tavat voivat muuttua, jos nuori saa koulussa oppia esimerkiksi kierrättämiseen. Moni äiti ja isä ovat tutustuneet vaikkapa kasvisruokavalioon lapsensa myötä. Nuoret voivat ohjata osaltaan myös koko perheen kulutusta. Muna on kanaa viisaampi, niin kuin äitini joskus sanoi.

Oma lapseni on vielä päiväkoti-ikäinen, neljävuotias, mutta keskustelemme hänen kanssaan ympäristöasioista vähintään viikottain. Hän rakenteli legoista jätevedenpuhdistamoita parivuotiaana, nyt osaa melko hyvin lajitella roskansa ja muutama ilta sitten toisteli sanojani siitä, mikä kaikki on tuhlaaminen tuhlaa myös rahaa (veden tuhlaaminen, sähkön tuhlaaminen ja niin edelleen). Se naurattaa aina, kun kuulee omat sanansa lapsen suusta. Oli tullut vähän aamulla paasattua… 🙂

Perheet arvot siirtyvät lapselle toki osittain ihan elämää elämällä, mutta kyllä minä myös selitän, miksi emme tuhlaa vettä tai ruokaa tai mitä ilmastonmuutos tarkoittaa, kun siitä kerta huolissaan ollaan.

Jos lapsenne koulussa ei ollut tänään nollapäästöpäivää, niin tee ekoteko ja kerro, miksi ja miten ilmastotekoja tehdään. Miktä perheenne valinnoista on tehty ympäristösyistä tai miten itse toimit kuluttajana vastuullisesti. Opetushallituksen sivuilla on materiaalia opettajille, mutta saa niitä sieltä kuka tahansa katsoa. Koululaisia houkutellaan kisaankin, jossa voi voittaa koko luokalle retkiä tai vaikka leffalippuja. Somesta löytyy #nollapäästöpäivä.

Huomenna sitten vietetään autotonta päivää. Mieti jo tänään, voisitko jättää auton huomenna kotiin.

 

Onko se vielä käyttökelpoinen?

Onko se vielä käyttökelpoinen?

Tämä on toinen osa jätteitä käsittelevässä postaussarjassa. Luitko jo ensimmäisen osan ja vähennät jätteiden määrää hankkimalla vähemmän tavaroita ja asioita? Niistä kun tulee kaikista lopulta jätettä.

EU-tasolla on päätetty viisiportainen hierarkia, joka ohjaa (tai ainakin pitäisi ohjata) kaikkea jätehuoltoa. Jätteen määrän vähentämisen jälkeen seuraavaksi tärkein asia jätehierarkiassa on seuraava:

Käytä uudelleen

Kun olet hankkinut laadukkaan tavaran tai vaatteen, niin on itsestään selvää, että voit käyttää sitä monta kertaa. Pidä siitä hyvää huolta, niin voit käyttää vieläkin useamman kerran: pese tai pesetä vaatteet ohjeiden mukaan, kiinnitä irronneet napit ja korjaa/korjauta ratkenneet saumat ja vetoketjut. Suojele elektroniikka kolhuilta suojakuorilla ja kengät suojasuihkeella, puhdista sähkölaitteesi pölystä. Huollata fillarit, tietokoneet ja autot. Korjaa tai korjauta pikkuviat vaatteista, kengistä, huonekaluista ja elektroniikasta. Näin voit käyttää niitä uudelleen erityisen monta kertaa eikä niistä tule vielä jätettä.

Tavaraa tai esinettä voi muokata niin, että sitä voi käyttää uudelleen. Mekosta voi tulla hame tai huonekalu voi vaihtaa väriä. Uudistuisiko lattiakin uudelleen lakkaamalla tai keittiön välitilan kaakelit maalaamalla?

Haluaako joku muu käyttää uudelleen? Joku saattaa osata korjata pikkuvikaisen dvd-soittimen ja vanhoja rillejä kerätään kehitysmaihin käytettäväksi. Kirjan tai lehden haluaa lukea joku muukin (etenkin, jos et ole hillonnut sitä kaapissasi vuosikausia). Tämä voi olla työläs vaihtoehto, jos tekisi mieli vaan heittää tavara menemään. Itse ajattelen niin, että kun hankkii tavaran, niin samalla sitoutuu huolehtimaan siitä asianmukaisesti niin, että se on minun tai jonkun muun käytössä mahdollisimman kauan. Facebookin roskalavaryhmät voivat olla hyvä tapa päästä eroon itselle tarpeettomista tavaroista.

Jopa ruoasta voi ajatella, että voisiko jämät käyttää uuteen ruokaan. Perunamuusista tulee ihania rieskoja, puurot voi leipoa sämpylöihin ja juustot uppoavat kastikkeisiin tai laatikoihin. Tekeepä joku mansikanperkeistä yrttijuomaakin.

Minä otan toisinaan kaupasta niitä pikkupusseja, mutta en koskaan laita muovinkeräykseen käyttämättä uudelleen: sujautan niihin eväsleivät, käytän vessassa pikkuroskiksen pusseina ja kannan patterit ja vanhentuneet lääkkeet keräyksiin.

Tällä osastolla jokainen tietysti päättää, miten pitkälle menee. Suodatinpussien peseminen voi tuntua liitoittelulta, ja onkin hyvä muistaa, että yleensä isoimmat ja kalleimmat asiat ovat olennaisimpia. Aika monta kertakäyttöpilliä saat pestä, jos yrität kompensoida puolen vuoden käytön jälkeen poisheittämäsi kännykän tai nahkasaappaat. Ja kyllä, olen joskus huuhtaissut pillin uudelleen käyttöön, kun niitä tuntui yhteen aikaan kuluvan aika paljon. 🙂

Postaussarjan muut osat:

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?
Omat ympäristösyntini

Omat ympäristösyntini

Jotta omaa elämäntapaansa voi muuttaa kestävämmäksi ja ekologisemmaksi, pitää ensin tietää, missä kohdin voi parantaa. On paljon mukavampi listata niitä asioita, jotka tekee jo hyvin ja joista on ylpeä. Omien huonojen tapojen, vikojen ja muiden negatiivisten asioiden luetteleminen onkin kiusallisempaa.

Vaikka keskustelen jatkuvasti ympäristöasioista, niin en silti tee kaikkia asioita parhaan tietoni mukaan. En välttämättä ole ollenkaan hyvä esimerkki. Syitä on useita: laiskuus, tapa, joskus ajan tai rahan puute, tai ihan vain kaiken maailman tekosyyt.

Päätin listata ”ympäristösyntini”, joita voin sitten jatkossa petrata. Tässä tulee kolmen kärki:

  1. Yksityisautoilu diesel-autolla
  2. Lihansyönti
  3. Ruoan tuhlaaminen

Perheessämme on dieselillä kulkeva auto, jolla tulee kilometrejä runsaasti, yli 20 000 kilometriä vuodessa. Kuljin viime talven töihin autolla, mutta keväällä se jo suututti minua. 36 kilometriä päivässä saastutusta. En ole riittävän reipas pyöräilemään sitä päivittäin, mutta olen kulkenut välillä julkisilla ja nyt uusin yritykseni on kulkea osan matkaa pyörällä ja loppumatka kahdella junalla. Autoa ei ole pakko omistaa, etenkin jos vuokra-auton saisi jostain läheltä käyttöön, mutta monet kivat asiat jäisivät tekemättä ja monet asiat olisivat hankalia. Mutta monessa kohdin voi valita pyörän tai julkisen.

Toinen on auton polttoaine. Seuraavaksi autoksi haluan vähäpäästöisemmän. Tässä kohdin puhuu valitettavasti myös raha.

Syön lihaa viikottain, useitakin kertoja, mutta vähemmän kuin keskivertosuomalainen (81 kg/vuosi eli 1,5 kiloa viikossa). (Punaisen) Lihan vähentäminen on kuitenkin yksi helpoimmista tavoista pienentää hiilijalanjälkeä. Tapakysymys. Ravintolassa tilaan yleensä liharuoan.

Ruoan tuhlaaminen on näistä kolmesta mielestäni nolointa. Meillä taloudessa kaksi ihmistä tekee ruokaa, ja liian usein jääkaappiin unohtuu avattu kerma tai juusto, kasvikset pilaantuvat, hedelmät homehtuvat. Kun yrittää käydä harvemmin kaupassa, ruokaa on niin paljon, että kaikkea ei heti näe. Lisäksi ylipainoisena ihmisenä syön enemmän kuin energiantarpeeni on.

Tiedän, mitä asioille voin tehdä. Pikkuhiljaa. Esimerkiksi talvella voi taas tutkailla omia tapojani, mikä on muuttunut.

Mitkä ovat sinun ympäristö”syntisi”?

Menitkö sekaisin ekotermeissä? Saako ekohammasharjan laittaa biojätteeseen?

Menitkö sekaisin ekotermeissä? Saako ekohammasharjan laittaa biojätteeseen?

Joskus on vaikea toimia ympäristöystävällisesti, ja vielä vaikeampaa se on, kun ympärillä olevat yritykset viljelevät villisti eko-sanoja. Kaikki eko ei ole ekologista eikä vihreä niin kovin vihreää. Vaikka ympäristöystävällisyyteen viittaavia mainossanoja oikeasti säädelläänkin, niin jokainen tajuaa, ettei vähän vihreämpi citymaasturi kovin vihreä ole, jos sillä rällää päivät pitkät kaupungilla. Ympäristöystävällisyyteen liittyy termejä, jotka eivät välttämättä aukene heti. Biohajoava? Kompostoituva? Maatuva? Biomuovi?

Hajoava tarkoittaa sitä, että esine hajoaa jollakin tavoin (fysikaalisesti, kemiallisesti tai biologisesti, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia) ympäristössä jossakin ajassa. Valtaosa esineistä hajoaa kyllä joskus. Biohajoava tarkoittaa sitä, että mikrobit (usein bakteerit) hajottavat esineen jossain ajassa. Tärkeä merkitys on juuri ajalla ja olosuhteilla. Bakteerit kyllä hajottavat puuvillaisen paidan, mutta ei kovin nopeasti verrattuna ruokajätteeseen eikä sitä kukaan yritäkään laittaa biojätteeseen.

 

Kompostoituva on sitä, miltä se kuulostaa. Eli jos jätteen laittaa kompostiin, niin siitä pitäisi tulla suhteellisen tasalaatuista humuksen kaltaista ainetta eli se muuttuu mullaksi. Tässäkin tulee vastaan aika, eivät ne jätteet siellä kompostissa vuosikymmeniä ole. Esimerkiksi ekokaupoissa myytävää bambuvartista hammasharjaa mainostettiin kompostoituvaksi pari vuotta sitten. Huomautin asiasta, ja nyt markkinointiteksti kuuluu, että kompostoituva 2-3 vuodessa. Nyt kuluttajan pitäisi ymmärtää, että käytännössä kukaan tai mikään ei kompostoi jätteitä kolmea vuotta, vuosikin on jo aika pitkä aika. Eli kyseinen hammasharja kuuluu poltettavan jätteen joukkoon, aivan kuten ”perinteinen” muovinenkin. Eli sen ekologisuus jää tuotteen elinkaaren alkupäähän. Suurissa kompostointilaitoksissa jäte voi kulkea esimerkiksi kompostointitunnelin tai -rummun läpi viikossa tai muutamassa viikossa. Sen jälkeen se saattaa maata aumakompostissa. Maatuva tarkoittaa yleensä suunnilleen samaa kuin kompostoituva.

Biomuovi taas voi tarkoittaa kahta asiaa. Se voi olla valmistettu kasvipohjaisista, uusiutuvista raaka-aineista. Tai sitten se voi olla biohajoava. Parhaimmillaan tietenkin molempia, mutta ei välttämättä. Eli biomuovi, joka ei ole biohajoava, hajoaa vaikkapa mereen yhtä hankalaksi silpuksi kuin öljypohjainenkin muovi.

Ja vastaus otsikon kysymykseen? Ekohammasharja ei kuulu biojätteeseen. Edes biomuovipussit eivät usein ehdi kompostoitua ja ne noukitaan biojätteen seasta pois. Tyhjät jauhopussit ovatkin hyvä vaihtoehto biopusseiksi, toki ne hajoavat usein jo ennen kuin saa vietyä pussin pois keittiöstä.

Nyhtökaura ja muut kasviproteiinit

Nyhtökaura ja muut kasviproteiinit

Varmasti jokaisen korvaan on jo kantautunut viesti siitä, että lihan, erityisesti punaisen lihan, kulutusta tulisi vähentää sekä ympäristö- että terveyssyistä. Tuotamme syömällä noin viidenneksen kasvuhuonekaasupäästöistämme, ja erityisen paljon ilmastoon vaikuttaa naudanlihan syöminen. Lisäksi punainen liha on terveysriski, ja uusimmissa ravitsemussuosituksissa kehoitetaan rajoittamaan sen syöntiä korkeintaan puoleen kiloon viikossa.

Kun elämänmenoa seuraa medioista, niin elämme kasvisruokabuumia nyhtökauroineen ja härkäpapuineen. Lihaa kuitenkin tuotettiin vuonna 2016 enemmän kuin koskaan aiemmin (kertoo Luke eli Luonnonvarakeskus), ja lihaa myös syötiin pari prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena eli 81 kiloa. Kasvissyöjiä joukossamme on kolmisen prosenttia ja vegaaneja prosentti.

Ruokailutapojen muutos voi olla hyvin hidasta. Joku ehkä saa ahaa-elämyksen ja muuttaa tapojaan nopeastikin, mutta tyypillisempää on muuttaa niitä pikku hiljaa. Aika kauas olen minäkin tullut siitä nuoresta neidistä, joka eli sokerijogurtilla, leivällä, makaronilla ja kahvilla.

Olen itse kiinnittänyt huomiota lihan kulutukseeni usean vuoden ajan. (Oikeastaan olin yhden talven ilman lihaa ja kalaa jo reilut kymmenen vuotta sitten, mutta silloin asiaan ei liittynyt erityistä pohdintaa, mutta todistetusti pystyn olemaan syömättä lihaa). Jo muutama vuosi sitten huomasin, että harvoin tulee syötyä kolmea kertaa viikossa punaista lihaa, joten pysyn terveyssuositusten sisällä. Kalasta pidämme ja syömme sitä useamman kerran viikossa (viime viikolla haukea ja savustettua lohta), toki kalatiskillä meinaa välillä iskeä piheys.

Terveysasiat ovat meidän perheessä tärkeitä ja aikuisten epämääräisten vatsaongelmien syitä on pohdittu. Tykkäämme ruoanlaitosta ja syömme hyvin vähän eineksiä tai puolivalmisteita: ne eivät vaan maistu hyvältä. Suuri osa ostamastamme ruoasta ei tarvitse ainesosaluetteloa tai se on hyvin lyhyt. Vaikka en pelkää lisäaineita sinänsä, niin niiden joukossa ruokaan tulee usein myös suolaa ja/tai sokeria. Toisaalta ruoka on myös usein miellyttävämpää ja paremman makuista, kun se tehdään tuoreista ja käsittelemättömistä raaka-aineista.

pyjamapaivia_bataattivuoka

Kun siirtyy lihasta ja kalasta kohti kasviproteiineja, niin pitää opetella uusia ruoanlaittotapoja, tietenkin. Pavuissa, soijasuikaleissa tai tofussa on toki kaikissa hyvin lyhyet ainesosaluettelot, mutta ne eivät tunnu ihan samalla tavalla tuoreelta kuin tiskistä ostettu liha tai kala. (No rehellisyyden nimissä emme kovin usein osta lihaa tiskistä, mutta naudanliha tulee osin tutulta eteläsavolaiselta tilalta). Tosin esimerkiksi tofua en osaa hirvittävästi käyttääkään: paistan pannulla ja se on siinä.

Ja suurempi juttu ovat nuo trendikkäät nyhtökaurat ja härkikset: maustamattominakin niiden tuoteselosteet ovat aika pitkiä ja etenkin härkis sisältää asioita, joita en tiedä mitä ne ovat ja molempiin on lisätty suolaa. Niin, nehän ovat eineksiä. Siitä tulee vähän ristiriitainen olo: eineksiin siirtyminen terveellisemmän ja ilmastoystävällisemmän ruoan nimissä tuntuu oudolta. Haluan kuitenkin antaa niille mahdollisuuden silloin tällöin, vaikka eivät ehkä jokapäiväiseen ruokapöytään mahdukaan.

Olemme onnistuneet tekemään nyhtökaurasta ja härkiksestä muutamia oikein hyviäkin ruokia: esimerkiksi tortillojen sisään sujahtavat mukavasti. Kirjastosta löysin nyhtökauralle omistetun keittokirjan, muutama ohje houkuttaa kokeilemaan.

Löytyykö sinun arkiruokapankista joku ruoka, jota suosittelisit?

PS. Kuvassa yksi meidän perheen suosikkiruoka linsseistä: bbq-bataattipata, ohje esimerkiksi täällä. Tuoretta minttua meillä ei koskaan ole, joten se jää pois.

PS2. Ylemmässä kuvassa on pikku kundin kasaama tortilla.