Category: Jätteet

6 ekovinkkiä, joilla voit kohentaa elämänlaatuasi heti

6 ekovinkkiä, joilla voit kohentaa elämänlaatuasi heti

Ympäristöteoista puhutaan edelleen ankeaan sävyyn: mistä olisivat valmis luopumaan tai kuka ilmastokriisin ratkaisut maksaa. Se, että lopettaa jonkin asian tekemisen, ei ole välttämättä luopumista. Se voi olla myös siirtymistä parempaan. Kysy vaikka entisiltä tupakoitsijoilta. Lisäksi monet ympäristöteot säästävät sinun rahojasi. Aloitetaan!

1. Lopeta ruoan tuhlaaminen

Suomalainen heittää ruokaa kotonaan keskimäärin 23 kiloa vuodessa. Poisheitetyn ruoan arvo on 125 euroa. Päälle tulevat hävikki kaupoissa ja ravintoloissa. Vedä ruokahävikki kotonasi minimiin ja käy sen sijaan kolme kertaa hierojalla. Löydä ruokaa halvemmalla hävikkiruokaan erikoistuneiden palveluiden avulla.

2. Älä lämmitä liikaa

Rakennusten lämmittäminen tuottaa suuren osan hiilidioksidipäästöistämme, ja päästöihin vaikuttavat kodin koko, valittu energianlähde sekä lämpötila lämmityskaudella. Kahteen ensimmäiseen et voi tänään vaikuttaa, mutta pidä ne jatkoa varten mielessäsi.

Sen sijaan kotisi lämpötilan voit säätää noin 21 asteeseen: se on miellyttävä ja terveydenkin kannalta hyvä lämpötila. Makuuhuoneessa voi olla vieläkin viileämpää, sillä nukumme paremmin viileässä. Lämmitys myös maksaa. Omakotitaloasuja huomaa vaikutuksen heti kukkarossa. Kerrostaloissa lämmityskulu on usein leivottu vastikkeeseen ja vuokraan, mutta yhtä kaikki: se maksaa.

3. Syö terveellisemmin

Maatalous on toinen suuri päästölähde:  viljely vaatii koneita, lannoitteita ja maata muokataan usein epäedulliseen suuntaan. Kilosta kauraa riittää ihmiselle ravinnoksi paljon enemmän, kun se valmistetaan suoraan lautaselle käyttämättä sitä välillä lehmän pötsissä. Lisäksi nautaeläimet märehtiessään lisäävät metaanipäästöjä ja kiihdyttävät siten ilmastonmuutosta.

Punainen eli naudan, sian ja lampaan liha liiaksi syötynä lisää syöpäriskiä. Terveyssuositusten mukaan lihaa tulisi syödä korkeintaan puoli kiloa viikossa. Tee siis terveysteko ja syö punaista lihaan korkeintaan kolmesti viikossa. Rahan säästökin on mahdollista: jos olet syönyt ei-halvinta, vähärasvaista lihaa ja vaihdat papuihin tai edullisiin kaloihin, säästät rahaa. Toki halvimman jauhelihan vaihtaminen kuhaan kasvattaa kauppalaskuasi.

4. Osta vähemmän roskaa

Kyllästyttääkö siivoaminen, tavarakasojen hoitaminen ja vaateryökkiöiden läpikäynti? Moni käy taistoon jätesäkein, mutta järkevämpää on pysäyttää tulva. Joka kerta, kun avaat kukkaroasi tai naputat korttisi numeron verkkoon, ostat roskaa. Kyllä! 99-prosenttisesti ostat roskaa! Vai kuinka monta ihmisiän ylittänyttä esinettä sinulla on kotonasi? Lähes jokaisesta ostamastasi tavarasta tulee jätettä seuraavan 80 vuoden aikana. Jos et jaksa huolehtia tavarasta, jos et tarvitse sitä tai tiedät, että tulet pettymään siihen, älä osta. Helpotat omaa elämääsi huomattavasti ja säästät toki rahaakin.

5. Ylituottoa sijoituksista

Jos sijoitat rahojasi, niin harkitse vastuullista sijoittamista. Jos yritysten joukosta poimii vastuullisia tekijöitä, niin pitkällä aikavälillä tuotot voivat olla parempia kuin ilman poimimista (esim. prof. Silvola Kauppalehdessä). Toki vastuullisuus pitää sisällään ympäristön lisäksi taloudellisen ja sosiaalisen vastuullisuuden, mutta ei kai siitäkään haittaa ole.

6. Kulje julkisilla

Moni tarvitsee autoa työmatkoihin ja muutenkin arjessa, mutta jos matkustaa johonkin kauemmaksi, niin kannattaa kokeilla julkisia: junaa tai bussia. Oman auton voi jättää asemalle parkkiin ja matkaliput eivät ole enää niin kalliita kuin takavuosina. Bussilla pääsee usein halvemmalla kuin omalla autolla. Julkisissa voi tehdä sellaista, mitä autolla ajaessa ei voi tehdä: lukea, neuloa, katsoa elokuvia tai nauttia eväistä. Suosittelen!

 

 

Miten ihmeessä se biojäte ei osu oikeaan pönttöön?

Miten ihmeessä se biojäte ei osu oikeaan pönttöön?

Miksi osa meistä ei lajittele jätteitään? Sitä osittain elää omassa kuplassaan, kun kuvittelee, että kaikkihan nyt lajittelevat. Ainakin biojätteensä. Eivätpä lajittele. Itseasiassa suurempi osa biojätteestä jää lajittelematta. Vain 40 prosenttia kotitalouksien biojätteestä päätyy oikeaan pönttöön!

Biojäte on keittiössä syntyvää kompostoituvaa jätettä, kuten ruoanvalmistusjätettä, pilaantunutta ruokaa, pehmopapereita, kahvinpuruja suodatinpusseineen ja niin edelleen. Biojätettä voidaan käsitellä vähän eri tavoin, mutta täällä pääkaupunkiseudulla sitä mädätetään, jolloin saadaan talteen biokaasua (jota voidaan käyttää vaikka polttoaineena autoissa fossiilisten polttoaineiden sijaan). Mädätysjäännös ja osa biojätteestä kompostoidaan, jolloin saadaan ravinteet palautettua takaisin luontoon.

Sekajäte sen sijaan on sellaista jätettä, jota ei voida hyödyntää muuten (kuin energiaksi). Mitään (orgaanisia) kotitalouksien jätteitä ei ole saanut muutamaan vuoteen viedä enää kaatopaikoille, joten esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla sekajäte viedään poltettavaksi. Järkikin toivottavasti sanoo, että biojätettä ei kannata polttaa. Jos ei sano, niin kokeilepa polttaa banaanin kuoria (OMAN!) kesämökkisaunasi kiukaassa.

Sata kiloa biojätettä

HSY (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) tutki pääkaupunkiseutulaisten jätteitä vuodelta 2015. Sekajätettä syntyi kotitalouksissa keskimäärin 180 kiloa per nuppi. Siis puoli kiloa päivässä. Huh huh! Oikeastihan se ei ole siis pelkästään sekajätettä (eli hyötykäyttöön kelpaamatonta jätettä), vaan siitä iso osa eli 65 kiloa oli biojätettä. Biojätettä erilliskerättiin kotitalouksista noin 34 kiloa asukasta kohden.

Miksi ihmeessä niin monet ihmiset eivät sitten lajittele jätteitään?

Pikainen vilkaisu Vauva-lehden av-palstalle (josta löytyy vastaukset suunnilleen kaikkeen mahdolliseen) kertoo, että jätteitä ei lajitella, koska se on vaivalloista, ei huvita tai tuntuu, että ei siitä ole mitään hyötyä. Yksi roskakuskikin oli sanonut, että samaan paikkaan ne kaikki kuitenkin viedään.

Miksi minä sitten lajittelen? Suitsiakseni ilmastonmuutosta ja saadakseni materiaalit järkevästi kiertoon. Jos ilmastonmuutos karkaa käsistä ja luonnonvarat ehtyvät, meidän yhteiskunta ja talous heittävät häränpyllyä. Jätteitä lajittelemalla säästää myös ihan omaa rahaa, sillä esimerkiksi muovipakkaukset saan viedä maksutta aluekeräyspisteeseen, mutta sekajätteestä maksan yhtiövastikkeen ja vuokran yhteydessä. Toki taloyhtiössä säästöä tulee vasta sitten, kun riittävän moni naapuri tekee samoin. Lisäksi koen, että se on minun velvollisuuteni: kun olen ostanut tai hankkinut jotain, niin minun kuuluu huolehtia siitä loppuun asti. Ajattelen niin, että jos ei huvita huolehtia tavaroista ja hyödykkeistä loppuun asti, niin sitten pitää jättää hankkimatta. Ja kuten lakikin sanoo, niin kaikessa toiminnassa pitää noudattaa etusijajärjestystä: jos en voi välttää jätteen syntyä, niin ainakin kierrätän sen.

Ja vielä uusi sanontani: jos en minä tee, niin ei tee kukaan mukaan.

Saisiko ainakin ruokahävikin minimiin?

Biojätettä siis kertyy kodeissa keskimäärin sata kiloa per nuppi. Ruokahävikkiä siitä on noin neljännes. Olisiko sen välttäminen se mielekkäin osa? Varmaan ruokahävikin välttäminenkin on osittain vaivalloista, kun pitää joskus syödä samaa ruokaa useampana päivänä ja ennakoida. Mutta hyötyä siitä ainakin on, kun hukatun ruoan mukana lompakko kevenee 125 euroa vuodessa henkeä kohden. Ja onhan se aika turhaa trafiikkiakin, kun ruoka pitää ensin kantaa sisään ja sitten ulos.

Biojätteen lajittelun hyödyistä pitää vaan jaksaa puhua ja kirjoittaa. Ehkäpä asiaa auttaa muiden esimerkki, ja se, että jätteitä pääsee lajittelemaan kodin ulkopuolella: päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Surullista tuossa edellä mainitussa HSY:n tutkimuksessa oli se, että päiväkotien ja koulujen sekajäte sisälsi aika paljon muutakin kuin varsinaista sekajätettä: biojätettä, paperia ja kartonkia.

Lajitellaanko sinun työpaikallasi esimerkiksi biojätteet? Jos ei, niin voit hyvinkin ehdottaa sellaista. Ehkäpä joku kollega saisi kipinän alkaa lajitella niitä myös kotonaan. (Oletan nimittäin, että tämän jutun lukevat vain sellaiset, jotka lajittelevat jätteensä. Jos et lajittele, niin kerro ihmeessä kommenttiboksissa, miksi et halua lajitella.)

 

Mainittu HSY:n tutkimus luettavissa täällä.

 

 

 

 

 

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kännykän tekemiseen tarvitaan lasia, muovia ja pitkä liuta erilaisia metalleja. Pitkä liuta tarkoittaa eri lähteiden mukaan 30-70 eri metallia tai puolimetallia. Jotkut tuttuja tai vähän tuntemattomampia: alumiinia, kuparia, kultaa, hopeaa, platinaa ja kobolttia. Ja joukossa ainakin minulle ihan mysteerejä: kuten vaikkapa harvinainen maametalli yttrium tai indinium.

Kännyköiden lisäksi meillä on kotitalouksissa ja teollisuudessa toinen toistaan erikoisempaa härveliä, jotka vaativat erilaisia raaka-aineita. Ja kuten olet huomannut, takapihallasi ei ole tehdasta, joka tuottaisi niitä harvinaisempia maametalleja. Valtaosa harvinaisista maametalleista tuotetaan Kiinassa (jopa 97%), joka luonnollisesti voi asettaa niille haluamiaan hintoja. Joitain harvinaisia raaka-aineita tulee epämääräisistä oloista vaikkapa Afrikasta: noin puolet maailman koboltista tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, ja tuskin kukaan on välttänyt kuulemasta veritimanteista ja verikännyköistä.

Kriittiset raaka-aineet

EU on listannut joukon kaikkein kriittisimpiä raaka-aineita: siellä on kobolttia, maametalleja ja indiniumia, yhteensä 14 erilaista (esim T&T on luetellut ne kaikki täällä). Ne ovat tärkeitä Euroopan taloudella ja niiden saatavuusriski on suuri. Monia raaka-aineita ei osata korvata millään muulla. Jos saatavuus heikkenee, niin talous sakkaa. Pulassa ollaan.

Jos yhtäkkinen kriisi puskee päälle ja jonkin raaka-aineen saanti vaikeutuu, niin uusia kaivoksiakaan ei ihan ensi hätään synny: sellaisen perustaminen löydöksen jälkeen kestää helposti kymmenen vuotta.

Mitä voisit tehdä?

Jos jotain raaka-ainetta ei ole, niin vaihtoehdoja on keksiä korvaavia raaka-aineita ja kierrättää käytettyjä.

Kuinka monta kännykkää olet omistanut? Kuinka moni niistä makaa laatikoissasi? En löytänyt tähän hätään arvioita siitä, kuinka monta kännykkää on kaiken kaikkiaan maailmassa valmistettu. Kännykän käyttäjiä on arvioiden mukaan jo lähemmäs viisi miljardia, ja isolla osalla ei ole menossa ensimmäinen puhelin. Numerolla ei ole väliä, määrä on aivan älyttömän paljon.

Valtaosaa kännyköistä ei kierrätetä asianmukaisesti. Vaikka maailmalla tilanne on paikoin aivan surkea, ei meillä täällä Suomessakaan ei ole erityistä hurraamisen aihetta: 70 prosenttia muistia sisältävistä laitteista jää kierrättämättä. Tämä on erityisen typerää siitäkin syystä, että melkein kaikki raaka-aineet saataisiin laitteista talteen.

SER-jätteen (jota kännykät ja tietokoneetkin ovat) voi viedä maksutta kierrätyspisteisiin, joita on vaikkapa kaikkien isojen kauppojen auloissa tai pääkaupunkiseudulla Sortti-asemilla.

Monella jää kännykät lojumaan laatikoihin tietoturvan takia: pelottaa, että joku kaivaa kaivelee tietoja esiin. Ainakin sellainen palvelu on olemassa kuin Seiffi. En ole kokeillut, mutta vaikuttaa helpolta. Vitosella saa vanhan kännykän tietoturvallisesti eteenpäin ja kympillä voi lähettää kymmenen kiloa eli koko suvun vanhat puhelimet.

Kertokaa ihmeessä, miten olette omat kännykät kierrättäneet.

 

Kolme viime hetken ekovinkkiä jouluun

Kolme viime hetken ekovinkkiä jouluun

Tänään on vuoden pimein päivä ja täällä Espoossa ulkona sataa vettä. Valon juhla tulee mitä parhaimpaan hetkeen!

Joululahjat on monella jo hankittuna, tai ainakin melkein ja juhlapyhien tarjottavat suunniteltu ja ehkä jo osin tehty tai hankittukin. Mutta vilkkaimmat kauppapäivät ovat vielä edessä. Kokosin random-listan joulun ajan ekotekovinkeistä, vaikka oikeastaan oman elämän ympäristötekoihin voi soveltaa isäni filosofiaa syömisestä: on tärkeämpää mitä tekee uudenvuoden ja joulun välillä kuin joulun ja uudenvuoden välillä. 😉

Älä  hanki mitään turhaa edes viime hetken paniikissa

Aineettomat lahjat ovat hieno asia, mutta kyllä tavaroitakin voi hankkia, jos ne ovat pitkäikäisiä ja kestäviä ja lahjansaaja tarvitsee/käyttää sitä pitkään. Mutta väsyneenä ja pää tyhjänä kaupassa haahuillessa ei kannata tarttua johon heppoiseen oljenkorteen. Jos et keksi mitään lahjaa, niin anna lahjakortti tai omaa aikaasi. Äläkä osta ruokakaupasta mitään extraa, jonka tiedät jäävän syömättä. Etkä tarvitse mitään vain varmuuden vuoksi.

Vinkki: Olen antanut lahjaksi kirjastosta lainattuja kirjoja. Eipähän harmita, jos ei osukaan nappiin.

Lajittele jätteesi joulunakin

Samalla mennään arjet ja pyhät. Joulunakin tulee roskaa, joka on syytä ohjata oikeaan osoitteeseen.

Perinteiset joululahjapaperit eivä kelpaa paperinkeräykseen, koska niissä on valtavasti painoväriä. Laita sekajätteeseen tai kääri lahjat vaikkapa silkki-, sanomalehti- tai voimapaperiin.

Jos paistat joulukinkun, niin sen rasva ei kuulu viemäriin. Oikea osoite on biojäte. Voit myös osallistua kinkkutemppuun eli vie rasva maitopurkissa keräykseen ja siitä tehdään biodieseliä.

Uudenvuoden tina ei ole tinaa, vaan terveydelle ja ympäristölle haitallista lyijyä. Käytetyn tinan oikea osoite on vaarallinen jäte. Ensi vuodeksi koeta keksiä jotain muuta, sillä tinat kielletään maaliskuussa.

Jos jätteiden lajittelu ei ole vielä arkipäivää, niin ota tulevan vuoden haasteeksi tsempata. Ei se kovin vaikeaa ole: meidän perheen viisivuotiaskin osaa lajitella jo muovin, bion, paperin ja sekajätteen erilleen.

Vinkki: Hanki kaunis astia/pussi lahjapaperiroskalle. Jätesäkki tai pahvilaatikko ei näytä kovin kauniilta valokuvissa.

Älä haaskaa ruokaa

Joulu on yltäkylläisyyden juhla, ja pöydät notkuvat. Hyvä ruoka on minustakin juhlan kulmakivi. Pidä huoli ruoan kylmäketjusta, etteivät arvokkaat kalat tai lihat pilaannu ja päädy sen takia biojätteeseen. Vaikka ruokaa tekisi mieli pitää tuntikausia pöydässä, niin käytä järkeäsi ja nosta esille vain se, mitä sillä kertaa syödään. Roskiin heitetty ruoka on kaikkein turhinta haaskausta.

Vinkki: Jos riisipuuroa jää yli, niin paista joulupäivän aamupalalle ahvenanmaan pannukakkua (uunissa tai pannulla). Ohjeita löytyy pilvin pimein. Superherkullisia! 

IHANAA JOULUA KAIKILLE!

 

Päivitetty 21.11.2019 Kinkkutempun uusi osoite

Tarvitseeko jätteitä enää lajitella?

Tarvitseeko jätteitä enää lajitella?

Moni on huomannut ja muistaa, että niin sanottu kaatopaikkakielto astui voimaan viime vuoden alusta. Kyseinen asetus kieltää dumppaamasta kaatopaikalle orgaanista* jätettä. Kotitalouksien sekajätettä ei siis viedä enää kaatopaikoille, vaan ne poltetaan jätevoimaloissa. Liian moni on laskenut tästä nyt yksi plus yksi: jätteitä ei tarvitse enää lajitella, kun ne kerta poltetaan. Kaatopaikalle ei mene mitään. Problem solved.

Väärin!

Sinun jätteesi on nimittäin tärkeää raaka-ainetta. On paljon järkevämpää (sekä ympäristön että pääsääntöisesti myös talouden kannalta) käyttää käytöstä poistettu esine tai asia raaka-aineena uuden valmistamiseen kuin energiaksi (eli polttaa). Uutta muovia, paperia ja tekstiiliä tehdään joka tapauksessa, joten on parempi käyttää kierrätysraaka-ainetta kuin neitseellistä öljyä, puuta tai puuvillaa.

Tätä kutsutaan jätehierarkiaksi ja olen kirjoittanut siitä viisiosaisen postaussarjan, joka alkaa postauksella Mikä jäteasioissa on olennaista. Hierarkiaa ei ole rakennettu huvikseen, vaan se on järkevää toimintaa, niin ympäristön kuin taloudenkin kannalta. Kun jäte poltetaan, siitä saa energiaa: sähköä ja lämpöä. Sähköä voidaan tuottaa muillakin ympäristöystävällisillä tavoilla. Lämpöä syntyy vähän siellä sun täällä, ja se on monesti jopa jätettä. Toki jätevoimalat ovat kalliita laitoksia, eivätkä ne tyhjinä jauha omistajilleen rahaa.

Jätemaksut ovat muutenkin niin pienet, ettei niitä välttämättä huomaa, etenkään rivi- tai kerrostaloissa. Moni omakotitaloasuja on kuitenkin tajunnut, että lajittelemalla kaiken mahdollisen jätteen, oma sekajätelaatikko voidaan tyhjentää todella harvoin ja siinä säästyy rahaa. Katsoin hintaesimerkkejä HSY:n sivuilta. Jos jäteauto piipahtaa omassa pihassa parin viikon välein, niin hinta on parisataa vuodessa. Jos välin onnistuu tuplaamaan, niin summa puolittuu (ja vähän enemmänkin). Jos kompostoi omalla pihalla ja onnistuu tikistämään sekajätteiden määrän kahteen jätesäkkiin vuodessa, jätemaksu on 34 euroa vuodessa.

Lisäksi esimerkiksi biojätteen polttaminen on vain typerää. Jos et usko, niin voithan sitä kokeilla ensi kesänä oman kesämökkisi saunassa. 😉

Eli vastaus otsikon kysymykseen: Jätteiden lajittelu on aivan yhtä tärkeää kuin ennenkin.

*Orgaanista? Älä sotkeennu englannin kielen luomua tarkoittavaan organic-sanaan. Orgaaninen eli eloperäinen on vastakohta epäorgaaniselle. Kaikki asiat, jotka ovat joskus olleet jotain elävää ovat orgaanista. Jopa fossiilinen öljy on joskus ollut elävää. Kemisti sanoisi, että hiiltä sisältävät asiat. Epäorgaanisia, niitä kaatopaikalle luvan kanssa vietäviä asioita voisivat olla kivijäte ja tuhka, silloin kun ne eivät ole käyttökelpoisia mihinkään.

 

Tiesitkö tämän biojätteestä?

Tiesitkö tämän biojätteestä?

Kaikkihan nyt biojätteet osaavat lajitella, ja niinhän he myös tekevät. Tai ainakin valtaosa? Vai miten se menikään?

Jätteiden lajittelu- ja keräystavat vaihtelevat seudullisesti. Harvaan asutussa Lapissa ei ole kerätty biojätettä erikseen lainkaan ja Pohjanmaalla biojäte kerättiin ainakin vielä viime vuonna mustiin jätesäkkeihin samaan astiaan muun jätteen sekaan (muu jäte pakattiin valkoiseen tai värilliseen pussiin ja jätteet lajiteltiin optisesti). Turussa erilliskerätyn biojätteen kerääminen on melko uusi juttu, Helsingissä sitä on tehty 90-luvulta lähtien. Lisäksi erilaiset kiinteistöt ovat eri asemassa: vanhempieni muutaman asunnon taloyhtiössä ei ole biojätteille omaa astiaa, ja sama koskee monia omakotiasujia ympäri Suomen. Pääkaupunkiseudulla omakotitalojen bioastiat kuitenkin tyhjennetään siinä missä muutkin, jos ovat reitin varrella. Kompostointia suositellaan toki niille, joilla keräystä ei ole. Saahan siitä hyvää multaa pihalle. Jos ei osaa, niin apua on tarjolla vaikka kansalaisopistoissa.

Miten biojäte lajitellaan?

Biojätteeseen kuuluvat ruoantähteet, kuoret ja kahvinpurut. Sinne laitetaan kalanruodot ja eläinten luut. Mukaan kelpaavat kuolleet kukkaset, lemmikkieläinten puupohjaiset kuivikkeet sekä talouspaperi. HSY:n ohjeiden mukaan leivinpaperi kuuluu sekajätteeseen. Jos siinä näppärästi kääräisee biojätettä mukana, niin kelpaa myös biojätteeseen, vaikka ei siinä mitään ravinteita olekaan kierrätettäväksi.

Nyt ehkä joku pyörittelee päätään, että eihän hamsterin kuivikkeita saa laittaa bioroskiin. Ei saakaan, jos asuu vaikkapa Hämeenlinnan liepeillä, jossa biojätteestä tehdään bioetanolia. Bioetanoli vaatii ”puhtaampaa” biojätettä. Eli ne oman taloyhtiön/kunnan ohjeet kannattaa ihan oikeasti lukea.

Sinne ei saa laittaa nesteitä eikä nestemäisiä öljyjä (jälkimmäiset pulloon ja sekajätteeseen, ellei satu löytämään öljynkeräystä, firmoille sellaisia on). Yksittäisestä roskasta purukumi on usein väärään paikkaan eksyvä; se kuuluu sekajätteeseen. Sitten sellaiset tuotteet, joita ehkä jopa vähän viherpestään kompostoituva/maatuva-termeillä: kuten vaipat, terveyssiteet tai puuvartiset hammasharjat, eivät maadu riittävän nopeasti eli sekajätteeseen. (Olen kirjoittanut sekoittavista ekotermeistä aiemmin, kannatta lukea.) Ja sitten luulisi olevan sanomattakin selvää, että muovia ei saa laittaa biojätteeseen.

Biojätteen voi pakata biopussiin, jauhopussiin tai sanomalehteen. Myös tyhjä puuropaketti kelpaa, jos se ei ole muovitettu (kuten maitopurkki on). Laittaapa joku isoihin kirjekuoriinkin (ei ikkunallinen). Minä laitan etenkin jauhopussin pohjalle vähän kananmunakennoa imemään kosteutta, ja lisäksi annan teepussien kuivahtaa hetken ennen biojätteeseen laittoa.

Mitä biojätteestä tehdään?

Biojätteestä voidaan siis tehdä jo mainittua bioetanolia polttoaineeksi, mutta se on harvinaisempaa. Yleisemmin biojätteestä saadaan energiaa kaasuna ja multaa. Meidän biojätteet Espoossa viedään Ämmässuolle, jossa ne jaotellaan kahteen osaan hienojakoinen mädätykseen ja karkeampi suoraan kompostointiin. Mädätys tarkoittaa sitä, että mikrobit hajottavat ainesta hapettomissa olosuhteissa ja syntyy biokaasua (metaania ja hiidioksidia). Tähän prosessiin menee kolmisen viikkoa.

Biokaasu käytetään Ämmässuolla omassa voimalassaan sähkön ja lämmön tuotantoon. Jyväskylässä biokaasua puhdistetaan (eli poistetaan hiilidioksidia), jolloin se sopii kaasuauton tankkiin.

Mädätysjäänne ja se karkeampi osa biojätteestä menee kompostoriin. Joukkoon lisätään tukiaineeksi risuhaketta, ja massa ohjataan kulkemaan kompostointitunnelin läpi (tekniikoita on toki muitakin). Kompostointi kestää pari, kolme viikkoa (joten voit uskoa, että se vaippa tai puinen esine ei siellä mullaksi muutu), minkä jälkeen komposti viedään jälkikypsymään ulos kasoihin, aumoihin. Ja sieltä saa lopulta kypsyttelyn jälkeen multaa, jota esimerkiksi Jyväskylässä sai käydä ostamassa suoraan jäteasemalta.

Mihin sun biojätteet menevät? Toivottavasti hyötykäyttöön, sillä raaka-ainettahan se on.