Category: Jätteet

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kännykän tekemiseen tarvitaan lasia, muovia ja pitkä liuta erilaisia metalleja. Pitkä liuta tarkoittaa eri lähteiden mukaan 30-70 eri metallia tai puolimetallia. Jotkut tuttuja tai vähän tuntemattomampia: alumiinia, kuparia, kultaa, hopeaa, platinaa ja kobolttia. Ja joukossa ainakin minulle ihan mysteerejä: kuten vaikkapa harvinainen maametalli yttrium tai indinium.

Kännyköiden lisäksi meillä on kotitalouksissa ja teollisuudessa toinen toistaan erikoisempaa härveliä, jotka vaativat erilaisia raaka-aineita. Ja kuten olet huomannut, takapihallasi ei ole tehdasta, joka tuottaisi niitä harvinaisempia maametalleja. Valtaosa harvinaisista maametalleista tuotetaan Kiinassa (jopa 97%), joka luonnollisesti voi asettaa niille haluamiaan hintoja. Joitain harvinaisia raaka-aineita tulee epämääräisistä oloista vaikkapa Afrikasta: noin puolet maailman koboltista tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, ja tuskin kukaan on välttänyt kuulemasta veritimanteista ja verikännyköistä.

Kriittiset raaka-aineet

EU on listannut joukon kaikkein kriittisimpiä raaka-aineita: siellä on kobolttia, maametalleja ja indiniumia, yhteensä 14 erilaista (esim T&T on luetellut ne kaikki täällä). Ne ovat tärkeitä Euroopan taloudella ja niiden saatavuusriski on suuri. Monia raaka-aineita ei osata korvata millään muulla. Jos saatavuus heikkenee, niin talous sakkaa. Pulassa ollaan.

Jos yhtäkkinen kriisi puskee päälle ja jonkin raaka-aineen saanti vaikeutuu, niin uusia kaivoksiakaan ei ihan ensi hätään synny: sellaisen perustaminen löydöksen jälkeen kestää helposti kymmenen vuotta.

Mitä voisit tehdä?

Jos jotain raaka-ainetta ei ole, niin vaihtoehdoja on keksiä korvaavia raaka-aineita ja kierrättää käytettyjä.

Kuinka monta kännykkää olet omistanut? Kuinka moni niistä makaa laatikoissasi? En löytänyt tähän hätään arvioita siitä, kuinka monta kännykkää on kaiken kaikkiaan maailmassa valmistettu. Kännykän käyttäjiä on arvioiden mukaan jo lähemmäs viisi miljardia, ja isolla osalla ei ole menossa ensimmäinen puhelin. Numerolla ei ole väliä, määrä on aivan älyttömän paljon.

Valtaosaa kännyköistä ei kierrätetä asianmukaisesti. Vaikka maailmalla tilanne on paikoin aivan surkea, ei meillä täällä Suomessakaan ei ole erityistä hurraamisen aihetta: 70 prosenttia muistia sisältävistä laitteista jää kierrättämättä. Tämä on erityisen typerää siitäkin syystä, että melkein kaikki raaka-aineet saataisiin laitteista talteen.

SER-jätteen (jota kännykät ja tietokoneetkin ovat) voi viedä maksutta kierrätyspisteisiin, joita on vaikkapa kaikkien isojen kauppojen auloissa tai pääkaupunkiseudulla Sortti-asemilla.

Monella jää kännykät lojumaan laatikoihin tietoturvan takia: pelottaa, että joku kaivaa kaivelee tietoja esiin. Ainakin sellainen palvelu on olemassa kuin Seiffi. En ole kokeillut, mutta vaikuttaa helpolta. Vitosella saa vanhan kännykän tietoturvallisesti eteenpäin ja kympillä voi lähettää kymmenen kiloa eli koko suvun vanhat puhelimet.

Kertokaa ihmeessä, miten olette omat kännykät kierrättäneet.

 

Kolme viime hetken ekovinkkiä jouluun

Kolme viime hetken ekovinkkiä jouluun

Tänään on vuoden pimein päivä ja täällä Espoossa ulkona sataa vettä. Valon juhla tulee mitä parhaimpaan hetkeen!

Joululahjat on monella jo hankittuna, tai ainakin melkein ja juhlapyhien tarjottavat suunniteltu ja ehkä jo osin tehty tai hankittukin. Mutta vilkkaimmat kauppapäivät ovat vielä edessä. Kokosin random-listan joulun ajan ekotekovinkeistä, vaikka oikeastaan oman elämän ympäristötekoihin voi soveltaa isäni filosofiaa syömisestä: on tärkeämpää mitä tekee uudenvuoden ja joulun välillä kuin joulun ja uudenvuoden välillä. 😉

Älä  hanki mitään turhaa edes viime hetken paniikissa

Aineettomat lahjat ovat hieno asia, mutta kyllä tavaroitakin voi hankkia, jos ne ovat pitkäikäisiä ja kestäviä ja lahjansaaja tarvitsee/käyttää sitä pitkään. Mutta väsyneenä ja pää tyhjänä kaupassa haahuillessa ei kannata tarttua johon heppoiseen oljenkorteen. Jos et keksi mitään lahjaa, niin anna lahjakortti tai omaa aikaasi. Äläkä osta ruokakaupasta mitään extraa, jonka tiedät jäävän syömättä. Etkä tarvitse mitään vain varmuuden vuoksi.

Vinkki: Olen antanut lahjaksi kirjastosta lainattuja kirjoja. Eipähän harmita, jos ei osukaan nappiin.

Lajittele jätteesi joulunakin

Samalla mennään arjet ja pyhät. Joulunakin tulee roskaa, joka on syytä ohjata oikeaan osoitteeseen.

Perinteiset joululahjapaperit eivä kelpaa paperinkeräykseen, koska niissä on valtavasti painoväriä. Laita sekajätteeseen tai kääri lahjat vaikkapa silkki-, sanomalehti- tai voimapaperiin.

Jos paistat joulukinkun, niin sen rasva ei kuulu viemäriin. Oikea osoite on biojäte. Voit myös osallistua kinkkutemppuun eli vie rasva maitopurkissa keräykseen ja siitä tehdään biodieseliä.

Uudenvuoden tina ei ole tinaa, vaan terveydelle ja ympäristölle haitallista lyijyä. Käytetyn tinan oikea osoite on vaarallinen jäte. Ensi vuodeksi koeta keksiä jotain muuta, sillä tinat kielletään maaliskuussa.

Jos jätteiden lajittelu ei ole vielä arkipäivää, niin ota tulevan vuoden haasteeksi tsempata. Ei se kovin vaikeaa ole: meidän perheen viisivuotiaskin osaa lajitella jo muovin, bion, paperin ja sekajätteen erilleen.

Vinkki: Hanki kaunis astia/pussi lahjapaperiroskalle. Jätesäkki tai pahvilaatikko ei näytä kovin kauniilta valokuvissa.

Älä haaskaa ruokaa

Joulu on yltäkylläisyyden juhla, ja pöydät notkuvat. Hyvä ruoka on minustakin juhlan kulmakivi. Pidä huoli ruoan kylmäketjusta, etteivät arvokkaat kalat tai lihat pilaannu ja päädy sen takia biojätteeseen. Vaikka ruokaa tekisi mieli pitää tuntikausia pöydässä, niin käytä järkeäsi ja nosta esille vain se, mitä sillä kertaa syödään. Roskiin heitetty ruoka on kaikkein turhinta haaskausta.

Vinkki: Jos riisipuuroa jää yli, niin paista joulupäivän aamupalalle ahvenanmaan pannukakkua (uunissa tai pannulla). Ohjeita löytyy pilvin pimein. Superherkullisia! 

IHANAA JOULUA KAIKILLE!

Tarvitseeko jätteitä enää lajitella?

Tarvitseeko jätteitä enää lajitella?

Moni on huomannut ja muistaa, että niin sanottu kaatopaikkakielto astui voimaan viime vuoden alusta. Kyseinen asetus kieltää dumppaamasta kaatopaikalle orgaanista* jätettä. Kotitalouksien sekajätettä ei siis viedä enää kaatopaikoille, vaan ne poltetaan jätevoimaloissa. Liian moni on laskenut tästä nyt yksi plus yksi: jätteitä ei tarvitse enää lajitella, kun ne kerta poltetaan. Kaatopaikalle ei mene mitään. Problem solved.

Väärin!

Sinun jätteesi on nimittäin tärkeää raaka-ainetta. On paljon järkevämpää (sekä ympäristön että pääsääntöisesti myös talouden kannalta) käyttää käytöstä poistettu esine tai asia raaka-aineena uuden valmistamiseen kuin energiaksi (eli polttaa). Uutta muovia, paperia ja tekstiiliä tehdään joka tapauksessa, joten on parempi käyttää kierrätysraaka-ainetta kuin neitseellistä öljyä, puuta tai puuvillaa.

Tätä kutsutaan jätehierarkiaksi ja olen kirjoittanut siitä viisiosaisen postaussarjan, joka alkaa postauksella Mikä jäteasioissa on olennaista. Hierarkiaa ei ole rakennettu huvikseen, vaan se on järkevää toimintaa, niin ympäristön kuin taloudenkin kannalta. Kun jäte poltetaan, siitä saa energiaa: sähköä ja lämpöä. Sähköä voidaan tuottaa muillakin ympäristöystävällisillä tavoilla. Lämpöä syntyy vähän siellä sun täällä, ja se on monesti jopa jätettä. Toki jätevoimalat ovat kalliita laitoksia, eivätkä ne tyhjinä jauha omistajilleen rahaa.

Jätemaksut ovat muutenkin niin pienet, ettei niitä välttämättä huomaa, etenkään rivi- tai kerrostaloissa. Moni omakotitaloasuja on kuitenkin tajunnut, että lajittelemalla kaiken mahdollisen jätteen, oma sekajätelaatikko voidaan tyhjentää todella harvoin ja siinä säästyy rahaa. Katsoin hintaesimerkkejä HSY:n sivuilta. Jos jäteauto piipahtaa omassa pihassa parin viikon välein, niin hinta on parisataa vuodessa. Jos välin onnistuu tuplaamaan, niin summa puolittuu (ja vähän enemmänkin). Jos kompostoi omalla pihalla ja onnistuu tikistämään sekajätteiden määrän kahteen jätesäkkiin vuodessa, jätemaksu on 34 euroa vuodessa.

Lisäksi esimerkiksi biojätteen polttaminen on vain typerää. Jos et usko, niin voithan sitä kokeilla ensi kesänä oman kesämökkisi saunassa. 😉

Eli vastaus otsikon kysymykseen: Jätteiden lajittelu on aivan yhtä tärkeää kuin ennenkin.

*Orgaanista? Älä sotkeennu englannin kielen luomua tarkoittavaan organic-sanaan. Orgaaninen eli eloperäinen on vastakohta epäorgaaniselle. Kaikki asiat, jotka ovat joskus olleet jotain elävää ovat orgaanista. Jopa fossiilinen öljy on joskus ollut elävää. Kemisti sanoisi, että hiiltä sisältävät asiat. Epäorgaanisia, niitä kaatopaikalle luvan kanssa vietäviä asioita voisivat olla kivijäte ja tuhka, silloin kun ne eivät ole käyttökelpoisia mihinkään.

 

Tiesitkö tämän biojätteestä?

Tiesitkö tämän biojätteestä?

Kaikkihan nyt biojätteet osaavat lajitella, ja niinhän he myös tekevät. Tai ainakin valtaosa? Vai miten se menikään?

Jätteiden lajittelu- ja keräystavat vaihtelevat seudullisesti. Harvaan asutussa Lapissa ei ole kerätty biojätettä erikseen lainkaan ja Pohjanmaalla biojäte kerättiin ainakin vielä viime vuonna mustiin jätesäkkeihin samaan astiaan muun jätteen sekaan (muu jäte pakattiin valkoiseen tai värilliseen pussiin ja jätteet lajiteltiin optisesti). Turussa erilliskerätyn biojätteen kerääminen on melko uusi juttu, Helsingissä sitä on tehty 90-luvulta lähtien. Lisäksi erilaiset kiinteistöt ovat eri asemassa: vanhempieni muutaman asunnon taloyhtiössä ei ole biojätteille omaa astiaa, ja sama koskee monia omakotiasujia ympäri Suomen. Pääkaupunkiseudulla omakotitalojen bioastiat kuitenkin tyhjennetään siinä missä muutkin, jos ovat reitin varrella. Kompostointia suositellaan toki niille, joilla keräystä ei ole. Saahan siitä hyvää multaa pihalle. Jos ei osaa, niin apua on tarjolla vaikka kansalaisopistoissa.

Miten biojäte lajitellaan?

Biojätteeseen kuuluvat ruoantähteet, kuoret ja kahvinpurut. Sinne laitetaan kalanruodot ja eläinten luut. Mukaan kelpaavat kuolleet kukkaset, lemmikkieläinten puupohjaiset kuivikkeet sekä talouspaperi. HSY:n ohjeiden mukaan leivinpaperi kuuluu sekajätteeseen. Jos siinä näppärästi kääräisee biojätettä mukana, niin kelpaa myös biojätteeseen, vaikka ei siinä mitään ravinteita olekaan kierrätettäväksi.

Nyt ehkä joku pyörittelee päätään, että eihän hamsterin kuivikkeita saa laittaa bioroskiin. Ei saakaan, jos asuu vaikkapa Hämeenlinnan liepeillä, jossa biojätteestä tehdään bioetanolia. Bioetanoli vaatii ”puhtaampaa” biojätettä. Eli ne oman taloyhtiön/kunnan ohjeet kannattaa ihan oikeasti lukea.

Sinne ei saa laittaa nesteitä eikä nestemäisiä öljyjä (jälkimmäiset pulloon ja sekajätteeseen, ellei satu löytämään öljynkeräystä, firmoille sellaisia on). Yksittäisestä roskasta purukumi on usein väärään paikkaan eksyvä; se kuuluu sekajätteeseen. Sitten sellaiset tuotteet, joita ehkä jopa vähän viherpestään kompostoituva/maatuva-termeillä: kuten vaipat, terveyssiteet tai puuvartiset hammasharjat, eivät maadu riittävän nopeasti eli sekajätteeseen. (Olen kirjoittanut sekoittavista ekotermeistä aiemmin, kannatta lukea.) Ja sitten luulisi olevan sanomattakin selvää, että muovia ei saa laittaa biojätteeseen.

Biojätteen voi pakata biopussiin, jauhopussiin tai sanomalehteen. Myös tyhjä puuropaketti kelpaa, jos se ei ole muovitettu (kuten maitopurkki on). Laittaapa joku isoihin kirjekuoriinkin (ei ikkunallinen). Minä laitan etenkin jauhopussin pohjalle vähän kananmunakennoa imemään kosteutta, ja lisäksi annan teepussien kuivahtaa hetken ennen biojätteeseen laittoa.

Mitä biojätteestä tehdään?

Biojätteestä voidaan siis tehdä jo mainittua bioetanolia polttoaineeksi, mutta se on harvinaisempaa. Yleisemmin biojätteestä saadaan energiaa kaasuna ja multaa. Meidän biojätteet Espoossa viedään Ämmässuolle, jossa ne jaotellaan kahteen osaan hienojakoinen mädätykseen ja karkeampi suoraan kompostointiin. Mädätys tarkoittaa sitä, että mikrobit hajottavat ainesta hapettomissa olosuhteissa ja syntyy biokaasua (metaania ja hiidioksidia). Tähän prosessiin menee kolmisen viikkoa.

Biokaasu käytetään Ämmässuolla omassa voimalassaan sähkön ja lämmön tuotantoon. Jyväskylässä biokaasua puhdistetaan (eli poistetaan hiilidioksidia), jolloin se sopii kaasuauton tankkiin.

Mädätysjäänne ja se karkeampi osa biojätteestä menee kompostoriin. Joukkoon lisätään tukiaineeksi risuhaketta, ja massa ohjataan kulkemaan kompostointitunnelin läpi (tekniikoita on toki muitakin). Kompostointi kestää pari, kolme viikkoa (joten voit uskoa, että se vaippa tai puinen esine ei siellä mullaksi muutu), minkä jälkeen komposti viedään jälkikypsymään ulos kasoihin, aumoihin. Ja sieltä saa lopulta kypsyttelyn jälkeen multaa, jota esimerkiksi Jyväskylässä sai käydä ostamassa suoraan jäteasemalta.

Mihin sun biojätteet menevät? Toivottavasti hyötykäyttöön, sillä raaka-ainettahan se on.

 

 

 

 

 

Zero waste eli jätteetön elämäntapa?

Zero waste eli jätteetön elämäntapa?

Oletko törmännyt termiin zero waste eli jätteetön elämäntapa? Hesari on kirjoittanut parikin artikkelia aiheesta: kauppatieteen opiskelija, joka välttelee muovia sekä suurperheen äiti, joka eli muovittoman heinäkuun (jälkimmäinen juttu maksumuurin takana €). Facebookissa on menossa Zero Waste September -tapahtuma, joka ei tosin ole saavuttanut kovin laajaa tunnettavuutta.

En ole asiaan erityisen paneutunut, mutta seuraan mielenkiinnolla muutamia blogeja, joissa asiasta kerrotaan. Liikkeen tavoitteena on nimensä mukaisesti jätteetön elämä. Erityisesti yritetään välttää kierrätyskelvottoman jätteen tuottaminen, ja monesti juuri muovi on nou-nou listalla.

En ole itse ajatellut asiaa noinpäin, vaan keskittynyt siihen, että kuluttaisin mahdollisimman järkevästi: vähän ja laadukasta. Ja tadaa, lopputulos lienee sama: huolella valitut tuotteet ovat pitkäikäisiä ja korjattavissa olevia, joten niistä ei tule jätettä pitkään aikaan.

Suomessa on aika hyvä tilanne sen suhteen, että kierrätysmahdollisuuksia on: biosta paperiin, tekstiileistä muovipakkauksiin, kaikki kelpaavat kiertoon. Kun lajittelee huolella, niin hyötykäyttöön kelpaamatonta jätettä tulee hyvin vähän. Jokapäiväisessä elämässä joitain langanpätkiä, purukumeja, monesta materiaalista koostuvia esineitä, rikkoontuneita muovileluja, ehkä jokunen todella likainen tai märkä pakkaus ja vuosien saatossa muutamia rikkoutuneita esineitä, mutta etenkin tähän viimeiseen voi vaikuttaa hankkimalla laadukasta.

Mielestäni tärkeintä on aina katsoa kokonaisuutta. Ei auta, että jokaisen uuden sähkö- ja elektroiniikkalaitteen voi kierrättää, jos niitä hankkii jatkuvalla syötöllä uusimman mallin. Leivinpaperia (jonka voi laittaa sekajätteeseen tai biojätteeseen, jälkimmäisessä tosin siitä ei ole mitään hyötyä, kun ei ole niitä kiertäviä ravinteitakaan) voi toki vältellä, mutta johtaako se kasvavaan veden ja pesuaineen käyttöön. Enkä toivo, että kukaan jättää takkinsa korjaamatta siksi, että siitä voi jäädä kierrätyskelvottomia langanpätkiä. Esimerkit olivat ehkä naiiveja ja hölmöjä, mutta ideasta voi saada kiinni.

Pakkauksia kritisoidaan usein, ja turha pakkaus on turha pakkaus. Mutta pakkauksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on suojella tuotetta: esimerkiksi ruoan ilmastovaikutukset ovat paljon suuremmat kuin sen pakkauksen. Itse pidän tärkeämpänä siirtyä ilmastoyställisempään ruokaan, vaikka se olisikin muoviin pakattua.

Jotkut jätteettömän elämäntapaa kannattavat ovat vaihtaneet esimerkiksi hammasharjansa muovisista bambuiseen. En tunne tuotteiden elinkaaria, joten en osaa sanoa, kumpi olisi ekologisempi (esimerkiksi pienempi hiili- tai vesijalanjälki tms), mutta roskana bambuinen ja muovinen hammasharja ovat kyllä hyvin toistensa kaltaisia: kummankin oikea osoite on energiajäte (tai sekajäte, millä nimellä nyt missäkin poltettavaa jätettä kutsutaan), sillä ei niitä voi mihinkään kierrättää.

***

Seuraathan Pyjamapäiviä vaikkapa facebookin kautta?

 

Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

Pientä hiljaiseloa viime ja varmasti vielä tämäkin viikko. Nimittäin hiirikäden peukalossa on jännetuppi tulehtunut ja yritän sitä parannella. Kortisonipiikin sain jo, jospa se auttaisi. 😀

Lupasin jätepuolen postaussarjasta viisiosainen. Tämä viimeinen osa on kaikkein tylsin. Viimeinen askel jätehierarkiassa on loppukäsittely eli käytännössä kaatopaikka. Eli kun olemme välttäneet jätteen syntymistä viimeiseen asti, käyttäneet uudelleen, tehneet materiaalista jotain uutta ja lopulta hyödyntäneet tavarassa/esineessä olleen energian, niin lopulta viimeinen osoite on kaatopaikka. Sinne saa viedä jätteen vain, jos sen hyödyntäminen ei ole jostain syystä mahdollista. Esimerkiksi poltosta jäljelle jäänyt kuona ja tuhka voidaan viedä kaatopaikalle.

Vuonna 2015 kotitalouksien jätteistä enää alle 10 prosenttia meni kaatopaikoille, kun kymmenen vuotta taaksepäin sinne päätyi suurin osa. Eteenpäin on tultu hirvittävästi aika lyhyessä ajassa, tosin vallan on kaapannut kierrätyksen sijaan poltto.

Sitkeässä on muuten ollut sellainen legenda, että on ihan turha lajitella jätteitä, kun ne menevät kuitenkin kaikki samaan paikkaan. Roska-auto seuratessa voi tosiaan nähdä, että samaan autoon saatetaan kipata vaikka seka- ja biojäte, mutta autossa on kaksi erillistä säiliötä. (Roska-autointoilijoiden vanhemmat tietävät tämän!) Kaatopaikoille ei saa enää viedä mitään biohajoavaa, joten sekajäte viedään polttoon. Biojätettä on turha polttoon viedä; voit kokeilla itse polttaa porkkanan kuoria.

Mutta eivät kaatopaikat ole mihinkään kadonneet: siellä ne ovat potentiaalisina metaanin tuottajina joka kaupungin kupeessa. Plus kun lähdetään rikkaimmista länsimaista ulos, niin kaatopaikat ovat edelleen tärkein keino päästä jätteistä eroon: poissa silmistä, poissa mielestä.

 

Kuva on Pixabaysta ja sen mukaan Filippiineiltä. Jätteiden kierrätys on paljon järkevämpää ja turvallisempaa tehdä ennen kaatopaikoille dumppaamista. 🙁

Aiemmat osat:

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?
  2. Onko se vielä käyttökelpoinen?
  3. Lajittele ja kierrätä
  4. Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu