Category: Jätteet

Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu

Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu

Postaussarja jätehierarkiasta on edennyt neljänteen osaan. Olet yrittänyt ostaa mahdollisimman vähän tavaraa (koska siitä kaikesta tulee lopulta jätettä). Olet ostanut mahdollisimman laadukasta, jotta voit käyttää sitä mahdollisimman pitkään. Kun jätettä on kuitenkin syntynyt, niin olet sen kierrättänyt niin, että materiaali saadaan talteen ja voidaan uudelleen käyttää jossain toisessa tavarassa eikä tarvitse tuhlata neitseellisiä luonnonvaroja.

Siinä on jätehierarkian kolme ensimmäistä tasoa. Kaksi seuraavaa on oikeastaan kuluttajalle vähemmän näkyviä: roska-auto vie ne johonkin. Tavoite on se, että kierrätykseen kelpaamatonta jätettä syntyisi mahdollisimman vähän.

Kotitalouksissa kierrätykseen kelpaamaton jäte on sekajätettä (tai energiajätettä tai jotain muuta, miksi kuntasi sitä nyt kutsuukaan), ja sitä poltetaan jätteenpolttolaitoksissa, jolloin jätteestä saadaan energiaa. Se on fiksua, kun päästään eroon kierrätyskelvottomasta jätteestä ja samalla vähennetään fossiilisten polttoaineiden tarvetta. Nykyvoimaloissa savukaasutkin puhdistetaan hyvin. Vuoden 2016 alusta lähtien orgaanista alkuperää (eli eloperäistä) olevaa jätettä ei olekaan saanut viedä kaatopaikoille, ja jätteidenpoltto on kasvanut kovasti viimeisen viiden vuoden aikana. Asiassa on vain yksi mutta.

 

Jätteiden määrä ei ole vähentynyt

Kotitaloudet ovat tuottaneet koko 2000-luvun jätettä suunnilleen samalla tavalla: 2,4-2,8 miljoonaa tonnia vuosittain eli noin 500 kiloa per nuppi. Se kertoo mielestäni omalta osaltaan siitä, että olemme epäonnistuneet jätehierarkian kahdella ensimmäisellä askeleella. Eli niillä tärkeimmillä. Muistatko muutes yhtään lakia tai asetusta siitä, että jätteen määrää pitäisi saada vähennettyä? Kahvipaketeista katosi se pahvinen kotelo joskus 15 vuotta sitten ja nyt kohistaan  pikkupusseista. Kauppa kiinnittää mielellään huomionsa pikku pusseihin ja hehkuttaa sillä ympäristöystävällisyyttä: sehän olisi oman oksan sahaamista sanoa, että älkää nyt hyvät ihmiset ostako turhia tavaroita.

Kuluttajien tuottaman jätteen määrä ei ole siis vähentynyt yhtään. Lisäksi jätevoimalat ovat todella kalliita laitoksia eivätkä ne voi pyöriä tyhjänä. On siis iso intressiryhmä, jonka mielestä jätemäärät eivät saakaan vähentyä eikä kierrätysaste nousta. Kuten moni on huomannut, niin viimeisen vuoden aikana kotitaloudet ovat voineet kierrättää muovijätettä, jota tuotamme noin 30 kiloa vuodessa. Muovin määrä voisi olla laskusuunnassa, kun kehitetään kevyempiä muoveja, ellemme sitten hanki niitä entistä enemmän. Myös tekstiilien kierrätystä viritellään monissa paikoissa. Tekstiilijätettähän tuotamme reilut 10 kiloa vuodessa, ja määrä on ollut kasvussa. Näiden molempien jätejakeiden soisi jatkossa olevan poissa jätevoimaloiden uuneista.

Eli toimi niin, että mahdollisimman vähän jätettä päätyisi sekajätteeseen.

Sarjan muut osat:

1. Mikä jäteasioissa on olennaista?

2. Onko se vielä käyttökelpoinen?

3. Lajittele ja kierrätä

5. Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

Lajittele ja kierrätä

Lajittele ja kierrätä

Ollaan kolmannessa osassa jätteitä käsittelevää postaussarjaa: tärkeintä on estää jätteen syntyminen ja vähentää jätettä jättämällä turhat tavarat kauppaan ja hankkimalla vähemmän, mutta laadukkaampaa tavaraa. Seuraavaksi tärkeintä käyttää tavaroita ja esineitä aina vaan uudelleen, mahdollisimman pitkään.

Jätehierarkian kolmas steppi on se kaikkein tutuin, ja valitettavasti usein se on ainoa asia, johon kiinnitämme huomiota eli

Kierrätä

Kierrätä kaikki mahdollinen. Kierrättäminen tarkoittaa sitä, että lajittelet ja valmistelet tavarat ja esineet siihen tilaan, että joku toinen (ihminen tai yritys) voi käyttää ne uudelleen jossain toisessa tavarassa tai esineessä. Materiaali kiertää. Kotona lajittelu on kaiken a ja o: jos olet heittänyt kaiken samaan pussiin, ei niitä kukaan enää erilleen kaivele.

Yritä tehdä kotiisi mahdollisimman helppo ja toimiva systeemi lajittelulle. Älä päästä mitään kädestäsi miettimättä, että kuuluuko jäte johonkin muualle kuin sekajätteeseen. Meillä on tiskialtaan alla bio- ja muovijäte sekä nykyään yhä pienemmäksi käyvä sekajäte (jota voidaan kutsua eri kunnissa monilla nimillä) sekä lasille että metallille pienet pussit. Kartonkijäte sullotaan aina niin että yhteen isompaan (puuro)pakettiin menee monen monta pienempää. Vanhoille vaatteille on kaksi kassia: toiseen rikkinäiset tai muuten ei-kirppikselle menevät ja toiseen kirppikselle tai tutuille kiertoon menevät. Paperinkeräyskassi on vaatehuoneessa, yhdessä pussissa ovat patterit, toisessa tyhjät mustepatruunat ja kolmannessa vanhaksi menneet lääkkeet. Arkikielessä puhumme kierrättämisestä, vaikka osa tavaroista meneekin vielä uudelleen käyttöön kuten mustepatruunat tai ihan vaan poltettavaksi kuten vanhat lääkkeet.

Jätteille pitää välillä myös tehdä jotain, että niitä voi kierrättää: homehtunut leipä ja muovipussi on erotettava toisistaan ja muovi- ja kartonkipakkaus on vähän huuhtaistava.

Kierrätykselle on nykyään jo aika hyvät mahdollisuudet kun vertaa vaikka parinkymmenen vuoden taakse, mutta paljon on vielä tekemistä, etenkin asenteissa. Viimeisen päälle tehty kierrättäminen on työlästä, myönnetään. Mutta minusta se kuuluu osana tavaran hankkimista: jos et ole valmis huolehtimaan tavarasta loppuun asti, älä hanki sitä. Toki se helpottuu, kun käyttää vähän aikaa suunnitteluun ja järjestää kotona asiat toimivaksi.

Kaupungeissa kierrättäminen onnistuu kelvollisesti jakeesta riippuen. Tällä hetkellä muovit ja tekstiilit voi joutua kantamaan vähän kauemmaksi, ja autottomana se voi olla hankalaa, mutta kokeile silti. Maaseudulla taas kierrätyspömpeleitä ei välttämättä ole joka kulmalla, mutta toisaalta autolla kuljetaan usein kauppaan, jonka pihassa kierrätyslaatikot ovat. Omakotitalossa asuva ystäväni muovinkierrätyksen olevan ehdottoman hyvä juttu: sekajätettä tulee niin sen ansiosta niin vähän, että jätemaksut pienenevät. Sama jätemaksujen pieneneminen koskettaa toki kerrostalossa asuviakin, vaikka sen vähän vaikeammin huomaa (periaatteessa yhtiövastikkeessa).

Kierrättäminen on tärkeää, mutta olethan lukenut sarjan kaksi ensimmäistä postausta. Ne ovat ne olennaisemmat askeleet jätehierarkiassa!

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?
  2. Onko se vielä käyttökelpoinen?

Ja sarjan seuraavat osat (lisätty 5.11.17)

4. Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu

5. Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

Onko se vielä käyttökelpoinen?

Onko se vielä käyttökelpoinen?

Tämä on toinen osa jätteitä käsittelevässä postaussarjassa. Luitko jo ensimmäisen osan ja vähennät jätteiden määrää hankkimalla vähemmän tavaroita ja asioita? Niistä kun tulee kaikista lopulta jätettä.

EU-tasolla on päätetty viisiportainen hierarkia, joka ohjaa (tai ainakin pitäisi ohjata) kaikkea jätehuoltoa. Jätteen määrän vähentämisen jälkeen seuraavaksi tärkein asia jätehierarkiassa on seuraava:

Käytä uudelleen

Kun olet hankkinut laadukkaan tavaran tai vaatteen, niin on itsestään selvää, että voit käyttää sitä monta kertaa. Pidä siitä hyvää huolta, niin voit käyttää vieläkin useamman kerran: pese tai pesetä vaatteet ohjeiden mukaan, kiinnitä irronneet napit ja korjaa/korjauta ratkenneet saumat ja vetoketjut. Suojele elektroniikka kolhuilta suojakuorilla ja kengät suojasuihkeella, puhdista sähkölaitteesi pölystä. Huollata fillarit, tietokoneet ja autot. Korjaa tai korjauta pikkuviat vaatteista, kengistä, huonekaluista ja elektroniikasta. Näin voit käyttää niitä uudelleen erityisen monta kertaa eikä niistä tule vielä jätettä.

Tavaraa tai esinettä voi muokata niin, että sitä voi käyttää uudelleen. Mekosta voi tulla hame tai huonekalu voi vaihtaa väriä. Uudistuisiko lattiakin uudelleen lakkaamalla tai keittiön välitilan kaakelit maalaamalla?

Haluaako joku muu käyttää uudelleen? Joku saattaa osata korjata pikkuvikaisen dvd-soittimen ja vanhoja rillejä kerätään kehitysmaihin käytettäväksi. Kirjan tai lehden haluaa lukea joku muukin (etenkin, jos et ole hillonnut sitä kaapissasi vuosikausia). Tämä voi olla työläs vaihtoehto, jos tekisi mieli vaan heittää tavara menemään. Itse ajattelen niin, että kun hankkii tavaran, niin samalla sitoutuu huolehtimaan siitä asianmukaisesti niin, että se on minun tai jonkun muun käytössä mahdollisimman kauan. Facebookin roskalavaryhmät voivat olla hyvä tapa päästä eroon itselle tarpeettomista tavaroista.

Jopa ruoasta voi ajatella, että voisiko jämät käyttää uuteen ruokaan. Perunamuusista tulee ihania rieskoja, puurot voi leipoa sämpylöihin ja juustot uppoavat kastikkeisiin tai laatikoihin. Tekeepä joku mansikanperkeistä yrttijuomaakin.

Minä otan toisinaan kaupasta niitä pikkupusseja, mutta en koskaan laita muovinkeräykseen käyttämättä uudelleen: sujautan niihin eväsleivät, käytän vessassa pikkuroskiksen pusseina ja kannan patterit ja vanhentuneet lääkkeet keräyksiin.

Tällä osastolla jokainen tietysti päättää, miten pitkälle menee. Suodatinpussien peseminen voi tuntua liitoittelulta, ja onkin hyvä muistaa, että yleensä isoimmat ja kalleimmat asiat ovat olennaisimpia. Aika monta kertakäyttöpilliä saat pestä, jos yrität kompensoida puolen vuoden käytön jälkeen poisheittämäsi kännykän tai nahkasaappaat. Ja kyllä, olen joskus huuhtaissut pillin uudelleen käyttöön, kun niitä tuntui yhteen aikaan kuluvan aika paljon. 🙂

Postaussarjan muut osat:

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?
Mikä jäteasioissa on olennaista?

Mikä jäteasioissa on olennaista?

Kannattaako muovinen jogurttipikari polttaa energiaksi? Vai lajitella erikseen ja kierrättää uusiksi muovipusseiksi? Onkohan tämä teepussi biojätettä?

Jäte. Roska. Haluat olla ympäristöystävällinen, mutta mikä on olennaista. Oletko tehnyt kaikkesi, kun tunnollisesti kierrätät kaiken syntyvän jätteen? Oikeasti jäteasioiden miettiminen alkaa jo siinä vaiheessa, kun olet hölläämässä kukkarosi nyörejä.

EU:n tasolla on mietitty direktiivi, jätehierarkia, joka määrittelee, mikä on tärkeysjärjestys jätekysymyksissä. Hierarkiassa on viisi tasoa ja valotan sitä tässä viiden postauksen sarjassa. Tämän ensimmäisen postauksen ydin on:

Jätteen määrän vähentäminen on kaikkein olennaisinta

Jäte eli roska on mitä tahansa, minkä heität pois käytöstä. Eli toisinpäin ajateltuna: jokainen esine, tavara ja asia, jonka ostat tai otat vastaan, on jonain päivänä jätettä. Se voi olla jätettä jo siinä vaiheessa, kun olet vielä kaupan eteisessä (suklaapatukan kääre) tai vasta satojen vuosien päästä (perintökoru, joka kulkeutuu suvussa eteenpäin).

Sisään kannetussa tavarassa on olennaista on siis se, että ostat mahdollisimman vähän, vain tarpeeseen ja mahdollisimman pitkään kulutusta kestävää. Useimmiten nämä kaksi asiaa ovat myös keinoja parantaa oman elämänsä laatua, eli kyse ei ole oman elämän ankeuttamisesta.

  • Osta ruokaa, jonka syöt kaiken.
  • Osta kosmetiikkaa, jonka käytät kaiken.
  • Osta harkiten vaatteita, joita varmasti pidät ja jotka kestävät pitkään hyvinä (eli ovat laadukkaita).
  • Harkitse tarkkaan ostamasi elektroniikka, uusia malleja tulee markkinoille jatkuvasti: et ikinä voi omistaa kaikkein uusinta mallia kaikesta. Onko vanha puhelimesi/telkkarisi/tablettisi/tietokoneesi vielä niin käyttökelpoinen, että voisit lykätä uuden hankintaa vielä hetken. Kuukauden, puoli vuotta, vuoden tai kaksi? Tarvitset niitä elämäsi varrella useita, ja jos venytät hankintaväliä, niin tarvitset vähemmän. (Toki joskus laitteet, kuten autot tai ikivanhat pakastimet, kuluttavat esimerkiksi niin paljon energiaa, että vaihtaminen voi olla ympäristön kannaltakin järkevää.)
  • Tarvitsetko härveliä ollenkaan? Voisitko lainata tai vuokrata ompelukoneen, pistosahan, sukset tai moottoripyörän?

Konmaria mukaillen: osta vain tavaroita, joista on sinulle iloa pitkään. Jos ei ole varaa ostaa laadukasta nyt, säästä ja osta myöhemmin. Laadukkaissa tavaroissa on se mukava puoli, että vaikka kyllästyisitkin asioihin nopeasti, niin niillä on yleensä jonkinlainen jälleenmyyntiarvo. Halpisrytkyä ei kukaan halua kolmen pesun jälkeen, mutta puolivuosisataa vanha mekko voi olla hyvinkin hintava, sama pätee huonekaluihin ja lyhemmällä aikajänteellä jopa elektroniikkaan.

Tämän päivän ongelma on se, että aina ei tiedä, mikä on laadukasta. Yleensä voi rajata pois ne kaikkein huonolaatuisimmat, mutta lopuista ei tiedä etukäteen. Jos vertailun ja arvioinnin jälkeen huomaa pienen käytön jälkeen, että surkeahan tämä olikin, niin sitten pitää valittaa: vie tavara takaisin kauppaan, lähetä valmistajalle sähköpostia ja huuda sosiaalisessa mediassa: vaadimme laadukkaampia tuotteita, vaadimme vähemmän jätettä.

Seuraava osa tulee ensi maanantaina. Sitä ennen keskustellaan viikonloppuna jostain ihan muusta.

Pysy mukana ja seuraa Pyjamapäiviä facebookissa, twitterissä tai bloglovinissa tai tilaa postaukset sähköpostiisi sivupalkin nappulasta.

Sarjan muut postaukset (lisätty 5.11.2017):

2. Onko se vielä käyttökelpoinen?

3. Lajittele ja kierrätä

4. Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu

5. Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

 

TallennaTallenna

Menitkö sekaisin ekotermeissä? Saako ekohammasharjan laittaa biojätteeseen?

Menitkö sekaisin ekotermeissä? Saako ekohammasharjan laittaa biojätteeseen?

Joskus on vaikea toimia ympäristöystävällisesti, ja vielä vaikeampaa se on, kun ympärillä olevat yritykset viljelevät villisti eko-sanoja. Kaikki eko ei ole ekologista eikä vihreä niin kovin vihreää. Vaikka ympäristöystävällisyyteen viittaavia mainossanoja oikeasti säädelläänkin, niin jokainen tajuaa, ettei vähän vihreämpi citymaasturi kovin vihreä ole, jos sillä rällää päivät pitkät kaupungilla. Ympäristöystävällisyyteen liittyy termejä, jotka eivät välttämättä aukene heti. Biohajoava? Kompostoituva? Maatuva? Biomuovi?

Hajoava tarkoittaa sitä, että esine hajoaa jollakin tavoin (fysikaalisesti, kemiallisesti tai biologisesti, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia) ympäristössä jossakin ajassa. Valtaosa esineistä hajoaa kyllä joskus. Biohajoava tarkoittaa sitä, että mikrobit (usein bakteerit) hajottavat esineen jossain ajassa. Tärkeä merkitys on juuri ajalla ja olosuhteilla. Bakteerit kyllä hajottavat puuvillaisen paidan, mutta ei kovin nopeasti verrattuna ruokajätteeseen eikä sitä kukaan yritäkään laittaa biojätteeseen.

 

Kompostoituva on sitä, miltä se kuulostaa. Eli jos jätteen laittaa kompostiin, niin siitä pitäisi tulla suhteellisen tasalaatuista humuksen kaltaista ainetta eli se muuttuu mullaksi. Tässäkin tulee vastaan aika, eivät ne jätteet siellä kompostissa vuosikymmeniä ole. Esimerkiksi ekokaupoissa myytävää bambuvartista hammasharjaa mainostettiin kompostoituvaksi pari vuotta sitten. Huomautin asiasta, ja nyt markkinointiteksti kuuluu, että kompostoituva 2-3 vuodessa. Nyt kuluttajan pitäisi ymmärtää, että käytännössä kukaan tai mikään ei kompostoi jätteitä kolmea vuotta, vuosikin on jo aika pitkä aika. Eli kyseinen hammasharja kuuluu poltettavan jätteen joukkoon, aivan kuten ”perinteinen” muovinenkin. Eli sen ekologisuus jää tuotteen elinkaaren alkupäähän. Suurissa kompostointilaitoksissa jäte voi kulkea esimerkiksi kompostointitunnelin tai -rummun läpi viikossa tai muutamassa viikossa. Sen jälkeen se saattaa maata aumakompostissa. Maatuva tarkoittaa yleensä suunnilleen samaa kuin kompostoituva.

Biomuovi taas voi tarkoittaa kahta asiaa. Se voi olla valmistettu kasvipohjaisista, uusiutuvista raaka-aineista. Tai sitten se voi olla biohajoava. Parhaimmillaan tietenkin molempia, mutta ei välttämättä. Eli biomuovi, joka ei ole biohajoava, hajoaa vaikkapa mereen yhtä hankalaksi silpuksi kuin öljypohjainenkin muovi.

Ja vastaus otsikon kysymykseen? Ekohammasharja ei kuulu biojätteeseen. Edes biomuovipussit eivät usein ehdi kompostoitua ja ne noukitaan biojätteen seasta pois. Tyhjät jauhopussit ovatkin hyvä vaihtoehto biopusseiksi, toki ne hajoavat usein jo ennen kuin saa vietyä pussin pois keittiöstä.

Lasinkeräykseen saa laittaa vain pakkauslasia

Lasinkeräykseen saa laittaa vain pakkauslasia

Jos olet jo pitkään lajitellut jätteesi, niin olet huomannut, että lasin lajitteleminen on vuosien varrella muuttunut. Muistan, että parikymmentä vuotta sitten torin laidalla oli kaksi pömpeliä: värillinen toiseen ja kirkas toiseen. Myöhemmin keräyslaatikot tulivat taloyhtiöihinkin, ja sinne sai laittaa monenlaista lasia.

pyjamapaivia_mocktail

Pari vuotta sitten lasinkierrätys muuttui. Lasinkeräyslaatikoihin saa laittaa vain pakkauslasia eli lasipulloja ja -purkkeja, kirkkaat ja värilliset sekaisin. Keräykseen ei saa laittaa mitään erikoislasia: kuten juomalaseja tai uunivuokia. Ei myöskään erikoislasista tehtyjä pakkauksia, kuten hajuvesipulloja. Ne kaikki kuuluvat sekajätteeseen. Erään dödön kohdalla törmäsin siihen, että sen pakkaus oli lasinkeräykseen sopivaa, joten kosmetiikan osalta kannattaa kysyä. Kunpa olisi laki, joka velvottaisi laittamaan lajitteluohjeet pakkauksiin.

Muutokset lasin lajittelussa johtuvat siitä, että lasipakkauksia hyödynnetään nykyään uusien lasipakkausten valmistuksessa. Suomessa tällaista toimintaa ei ole, joten lasi viedään Eurooppaan, esimerkiksi Britanniaan. Hesarissa oli kesäkuussa juttu lasipurkin matkasta uudeksi lasipakkaukseksi.

Lasi vai muovi?

Monet ilmeisesti mieltävät lasin ekologisemmaksi materiaaliksi kuin muovin. Asia ei ole ollenkaan mutkaton. Riippuu kovasti mistä tavarasta puhutaan. Sekä lasinen että muovinen pakkaus voidaan kierrättää: ensimmäisestä tehdään pakkauksia, jälkimmäisestä esimerkiksi muoviputkea. Kosmetiikan osalta toki lasiset pakkaukset eivät ole kierrätettäviä, jos ovat jotain erikoislasia. Lasi painaa muovia enemmän, joten sen kuljetuskustannukset ovat isommat. Tietyissä tilanteissa lasi menee helpommin rikki. Kotona ruoansäilytyksessä tai juomapullona lasi on usein miellyttävämpi. Mutta kun puhutaan ruoasta, niin yksikin hippunen hukkaan mennyttä ruokaa on suurempi ympäristösynti kuin muovinen pakkaus.

Eli muovia tai lasia, tärkeintä on ostaa vain tarpeeseen, käyttää huolella loppuun asti ja huolehtia lajittelusta. Ja panttipullot tietenkin kauppaan takaisin!