Category: Lapset

Terveydelle ja ympäristölle haitallinen leluvuori

Terveydelle ja ympäristölle haitallinen leluvuori

Aika harvoin kuulee kenenkään valittavan, että kotona olisi liian vähän tavaraa, mutta samaan aikaan ihmisen toiveet ja tarpeet tuntuvat olevan loputtomia. Tämän asian kanssa tasapainoileminen aloitetaan jo hyvin varhain, lapsena.

Etenkin lastenhuoneissa tavaraa, leluja, on valtavasti. Luen parhaillaan Ilana Aallon, ammattijärjestäjän, kirjaa Paikka kaikelle. Hän kertoo parikymmentä vuotta vanhasta ruotsalaistutkimuksesta, jonka mukaan kahdeksanvuotiaan lapsen huoneessa on keskimäärin 560 lelua. Tämän päivän suomalaislapsella on tuskin yhtään sen vähempää. Toisen tutkimuksen mukaan lapset leikkivät päivittäin vain 12 lempilelullaan eli vain murto-osa leluista on käytössä.

Mitä haittaa leluvuoresta on?

Tavarakaaosta voi olla vaikea taltuttaa, ja kaikille leluille ei välttämättä ole hyvää säilytyspaikkaa. Lelut ovat sikinsokin isoissa laatikoissa ja lojuvat lattioilla. Sotku stressaa sekä lasta että vanhempaa. Aikaa kuluu siivoamiseen ja etsimiseen. Keittiöpsykologina mietin, että leluihin on vaikea muodostaa tunnesiteitä, kun niitä on paljon. Luovuuskin kehittyy kuulemma paremmin, kun leluja on niukemmin.

Lelu, jolla ei juuri leikitä, on turhaa rahan ja ympäristön tuhlausta: sen valmistamiseen on käytetty luonnonvaroja ja muita resursseja. Joitain leluja voi kierrättää lapselta toiselle, mutta sen jälkeen ne ovat pääsääntöisesti sekajätettä. Niitä ei voi lajitella mihinkään uusiokäyttöön, vaan menevät polttoon. Eli siis muovisetkaan lelut eivät kuulu muovinkeräykseen, vaan seka/energiajätteeseen.

Erityisen huolestuttavaa on se, että lastenhuoneissa on mitattu suurempia pitoisuuksia haitallisia kemikaaleja kuin muissa kodin huoneissa. Muoveissa on ftalaatteja eli muovinpehmentimiä ja sähkölaitteissa bromattuja palonestoaineita. Kumpikin kemikaaliryhmä on terveydelle haitallista. Ne sitoutuvat pölyyn ja laskeutuvat lattioille. Ja lapset vielä viihtyvät siellä lattiatasolla paremmin kuin aikuiset.

Minulla oli ennen lapsen syntymää melko realistinen kuva lapsiperheen elämästä enkä ole kovinkaan monessa asiassa joutunut perumaan idealistisia sanojani. Mutta leluasia on sellainen, jossa en ole toiminut niin kuin olisin halunnut. Niitä leluja tuntuu vaan tulevan enkä osaa toimia riittävänä portinvartijana.

Muistan joulun, kun pikkukundi oli juuri täyttänyt kaksi vuottaOlimme anopin luona koko joulun, ja lahjojen jaon aikaan näin, miten lapseni lahjakasa paisui valtavaksi. Se aiheutti turhaa kateutta isommissa lapsissa (jotka toki viettivät osan joulusta muualla, joten he saivat myös muualla lahjoja). Se aiheutti negatiivisia fiboja minussa; mitä ihmettä me teemme kaikella tällä tavaralla. Entä pikku kundi? Hän avasi yhden lahjan. Yhden ainoan lahjan. Sieltä paljastui 5 ja 6 vuotta vanhempien serkkujen antama (heidän vanha) legobussi, joka oli pikku kundin mielestä paras ja aivan riittävä lahja. Yritin vähän maanitella avaamaan muitakin lahjoja, mutta lapsi ei suostunut. Siitä valtavasti lahjavuoresta onneksi iso osa oli myös vaatteita ja kirjoja ja ihan mukavia leluja ja ”tarpeellisia” leluja kuten liukuri ja pehmolelua.

Lelujen määrää en ole onnistunut rajaamaan niin paljoa kuin olisin halunnut. Sen sijaan vanhoja muovileluja meillä ei ole (niissä haitallisten muovinpehmentimien määrä voi olla hurja) eikä juuri elektroniikkaa lapsen huoneessa.

 

 

 

TallennaTallenna

Nollapäästöpäivä (koska nuorissa on tulevaisuus)

Nollapäästöpäivä (koska nuorissa on tulevaisuus)

Tänään saatetaan viettää lapsesi koulussa nollapäästöpäivää. Ensinnäkin on hyvä, että erilaisia teemapäiviä ja -viikkoja vietetään. Viime viikollahan oli ruokahävikistä muistuttava viikko. Erilaisia päiviä on loputtomasti, joten varmaan niistä joku osuu omalle kohdallekin. Ja toiseksi minusta on erittäin tärkeää, että erityisesti lapsille ja nuorille puhutaan ympäristöasioista. Muistan joskus lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan koko perheen tavat voivat muuttua, jos nuori saa koulussa oppia esimerkiksi kierrättämiseen. Moni äiti ja isä ovat tutustuneet vaikkapa kasvisruokavalioon lapsensa myötä. Nuoret voivat ohjata osaltaan myös koko perheen kulutusta. Muna on kanaa viisaampi, niin kuin äitini joskus sanoi.

Oma lapseni on vielä päiväkoti-ikäinen, neljävuotias, mutta keskustelemme hänen kanssaan ympäristöasioista vähintään viikottain. Hän rakenteli legoista jätevedenpuhdistamoita parivuotiaana, nyt osaa melko hyvin lajitella roskansa ja muutama ilta sitten toisteli sanojani siitä, mikä kaikki on tuhlaaminen tuhlaa myös rahaa (veden tuhlaaminen, sähkön tuhlaaminen ja niin edelleen). Se naurattaa aina, kun kuulee omat sanansa lapsen suusta. Oli tullut vähän aamulla paasattua… 🙂

Perheet arvot siirtyvät lapselle toki osittain ihan elämää elämällä, mutta kyllä minä myös selitän, miksi emme tuhlaa vettä tai ruokaa tai mitä ilmastonmuutos tarkoittaa, kun siitä kerta huolissaan ollaan.

Jos lapsenne koulussa ei ollut tänään nollapäästöpäivää, niin tee ekoteko ja kerro, miksi ja miten ilmastotekoja tehdään. Miktä perheenne valinnoista on tehty ympäristösyistä tai miten itse toimit kuluttajana vastuullisesti. Opetushallituksen sivuilla on materiaalia opettajille, mutta saa niitä sieltä kuka tahansa katsoa. Koululaisia houkutellaan kisaankin, jossa voi voittaa koko luokalle retkiä tai vaikka leffalippuja. Somesta löytyy #nollapäästöpäivä.

Huomenna sitten vietetään autotonta päivää. Mieti jo tänään, voisitko jättää auton huomenna kotiin.