Category: Lapset

Miten hävitämme koralliriutat?

Miten hävitämme koralliriutat?

Isot ympäristöongelmat ovat vaikeita asioista ja vaikkapa luonnon monimuotoisuuden merkitystä voi olla vaikea ymmärtää. Et ole voinut välttyä viestiltä, että korallit ja koralliriutat ovat vaikeuksissa. Se liittyy vahvasti luonnon monimuotoisuuteen. En ole biologi, joten asiassa on ollut paljon uusia juttuja minullekin. Mutta kerronpa mistä korallien katoaminen johtuu ja miksi se on erittäin huono juttu.

Koralliriuttoja on monissa paikoissa maailman meriä, melko lähellä rantoja. Tunnetuin on Australian Iso valliriutta, joka on 2300 kilometriä pitkä. Korallit ovat kummallisia: ne ovat eläimiä, kasveja ja kivennäisainetta, enimmäkseen kuolleita mutta täynnä elämää. Korallit muodostuvat yksittäisistä eläimistä, polyypeistä, jotka rakentavat kalkkipitoista kuorta, mikä taas jää jäljelle riuttaan, kun eläin kuolee. Jokainen polyyppi on koti pikkuruisille kasveille, joka tuottaa hiilihydraatteja korallien käyttöön. Korallien kauniit värit syntyvät juuri näistä kasveista. Korallien ympärillä kuhisee eri arvioiden mukaan puolesta miljoonasta yhdeksään miljoonaan lajiin muita eliöitä: toiset asuvat siinä, toiset syövät sitä ja toisille se on tärkeä saalistus- tai suojapaikka. Merten sademetsiä siis.

Meret happamoituvat eli niiden emäksisyys laskee, meriveden pH kun on luontaisesti yli 8. Meret happamoituvat, kun meret sitovat ilmasta hiilidioksidia, kasvihuonekaasua. Ilman merien happamoitumista ilmastonmuutos olisi tullut jo vahvemmin esiin, nimittäin ehkä noin kolmannes meidän ilmaan pumppaamasta ylimääräisestä hiilidioksidista on sitoutunut meriin. Mutta kun meret siis happamoituvat, niin korallit ja muutkin kalkkikuorta rakentavat eliöt ovat pulassa: karbonaatti-ioneja on vähemmän saatavilla. Ja kun happamoituminen jatkuu, niin kiinteä kalsiumkarbonaatti alkaa liueta takaisin veteen eli korallit liukenevat.

 

Meret myös lämpenevät. Ja kun merivesi lämpenee liiaksi, korallien päällä asustavat pikkuruiset kasvit alkavat tuottaa liiaksi koralleille haitallisia happiradikaaleja. Korallit karkottavat kasveja tuhoisin seurauksin. Tästä johtuu korallien haalistuminen, vaaleneminen. Ja korallit eivät enää kasva.

Ihminen myös kalastaa liikaa korallien lähettyvillä, ja se edistää korallien kanssa kilpailevien levien kasvua. Metsien hävittäminen johtaa veden liettymiseen ja vähentää kirkkautta: sekin tuhoisaa koralleille.

Kun jokin eliö kohtaa paljon stressiä, niin se altistuu helpommin sairauksille. Esimerkiksi bakteerin aiheuttama valkoraitatauti on ihan muutamissa vuosissa tappanut kahta alueensa tärkeää hirvensarvikorallia Karibialla niin, että ne ovat nykyään äärimmäisen uhanalaisia.

Erilaiset korallit ovat rakentaneet valtavaa Isoa koralliriuttaa ainakin pari miljoonaa vuotta. Siis kaksi miljoonaa vuotta! Ihmislaji syntyi noin 300 000 vuotta sitten ja muutaman kymmenen vuoden aikana olemme saaneet aikaan valtavaa tuhoa. Kysymys ei ole vain siitä, että korallit olisivat kauniita, vaan valtavat määrät eri lajeja ovat riippuvaisia niistä. Mihin ne sitten menevät? Katoavat nekin?

Tuhoammeko tämän ekosysteemin kokonaan?

Inspiraatio tähän tekstiin tuli kolmesta suunnasta: minä luen parhaillaan kirjaa Kuudes sukupuutto (Elizabeth Kolbert) ja lapseni on intohimoinen Oktonautti-fani. Isänpäivän viihdykkeenä kävimme koko perhe Sealifessa: pikku kundi hämmästytti lajitietoudellaan ja opimme kaikki taas vähän lisää meristä ja muun muassa koralleista. Vahva suositus siis kaikkiin: kirjaan, sarjaan ja merikeskukselle.

 

(Ja selvyyden vuoksi: olen itse hankkinut kirjani ja maksanut liput.)

Terveydelle ja ympäristölle haitallinen leluvuori

Terveydelle ja ympäristölle haitallinen leluvuori

Aika harvoin kuulee kenenkään valittavan, että kotona olisi liian vähän tavaraa, mutta samaan aikaan ihmisen toiveet ja tarpeet tuntuvat olevan loputtomia. Tämän asian kanssa tasapainoileminen aloitetaan jo hyvin varhain, lapsena.

Etenkin lastenhuoneissa tavaraa, leluja, on valtavasti. Luen parhaillaan Ilana Aallon, ammattijärjestäjän, kirjaa Paikka kaikelle. Hän kertoo parikymmentä vuotta vanhasta ruotsalaistutkimuksesta, jonka mukaan kahdeksanvuotiaan lapsen huoneessa on keskimäärin 560 lelua. Tämän päivän suomalaislapsella on tuskin yhtään sen vähempää. Toisen tutkimuksen mukaan lapset leikkivät päivittäin vain 12 lempilelullaan eli vain murto-osa leluista on käytössä.

Mitä haittaa leluvuoresta on?

Tavarakaaosta voi olla vaikea taltuttaa, ja kaikille leluille ei välttämättä ole hyvää säilytyspaikkaa. Lelut ovat sikinsokin isoissa laatikoissa ja lojuvat lattioilla. Sotku stressaa sekä lasta että vanhempaa. Aikaa kuluu siivoamiseen ja etsimiseen. Keittiöpsykologina mietin, että leluihin on vaikea muodostaa tunnesiteitä, kun niitä on paljon. Luovuuskin kehittyy kuulemma paremmin, kun leluja on niukemmin.

Lelu, jolla ei juuri leikitä, on turhaa rahan ja ympäristön tuhlausta: sen valmistamiseen on käytetty luonnonvaroja ja muita resursseja. Joitain leluja voi kierrättää lapselta toiselle, mutta sen jälkeen ne ovat pääsääntöisesti sekajätettä. Niitä ei voi lajitella mihinkään uusiokäyttöön, vaan menevät polttoon. Eli siis muovisetkaan lelut eivät kuulu muovinkeräykseen, vaan seka/energiajätteeseen.

Erityisen huolestuttavaa on se, että lastenhuoneissa on mitattu suurempia pitoisuuksia haitallisia kemikaaleja kuin muissa kodin huoneissa. Muoveissa on ftalaatteja eli muovinpehmentimiä ja sähkölaitteissa bromattuja palonestoaineita. Kumpikin kemikaaliryhmä on terveydelle haitallista. Ne sitoutuvat pölyyn ja laskeutuvat lattioille. Ja lapset vielä viihtyvät siellä lattiatasolla paremmin kuin aikuiset.

Minulla oli ennen lapsen syntymää melko realistinen kuva lapsiperheen elämästä enkä ole kovinkaan monessa asiassa joutunut perumaan idealistisia sanojani. Mutta leluasia on sellainen, jossa en ole toiminut niin kuin olisin halunnut. Niitä leluja tuntuu vaan tulevan enkä osaa toimia riittävänä portinvartijana.

Muistan joulun, kun pikkukundi oli juuri täyttänyt kaksi vuottaOlimme anopin luona koko joulun, ja lahjojen jaon aikaan näin, miten lapseni lahjakasa paisui valtavaksi. Se aiheutti turhaa kateutta isommissa lapsissa (jotka toki viettivät osan joulusta muualla, joten he saivat myös muualla lahjoja). Se aiheutti negatiivisia fiboja minussa; mitä ihmettä me teemme kaikella tällä tavaralla. Entä pikku kundi? Hän avasi yhden lahjan. Yhden ainoan lahjan. Sieltä paljastui 5 ja 6 vuotta vanhempien serkkujen antama (heidän vanha) legobussi, joka oli pikku kundin mielestä paras ja aivan riittävä lahja. Yritin vähän maanitella avaamaan muitakin lahjoja, mutta lapsi ei suostunut. Siitä valtavasti lahjavuoresta onneksi iso osa oli myös vaatteita ja kirjoja ja ihan mukavia leluja ja ”tarpeellisia” leluja kuten liukuri ja pehmolelua.

Lelujen määrää en ole onnistunut rajaamaan niin paljoa kuin olisin halunnut. Sen sijaan vanhoja muovileluja meillä ei ole (niissä haitallisten muovinpehmentimien määrä voi olla hurja) eikä juuri elektroniikkaa lapsen huoneessa.

 

 

 

TallennaTallenna

Nollapäästöpäivä (koska nuorissa on tulevaisuus)

Nollapäästöpäivä (koska nuorissa on tulevaisuus)

Tänään saatetaan viettää lapsesi koulussa nollapäästöpäivää. Ensinnäkin on hyvä, että erilaisia teemapäiviä ja -viikkoja vietetään. Viime viikollahan oli ruokahävikistä muistuttava viikko. Erilaisia päiviä on loputtomasti, joten varmaan niistä joku osuu omalle kohdallekin. Ja toiseksi minusta on erittäin tärkeää, että erityisesti lapsille ja nuorille puhutaan ympäristöasioista. Muistan joskus lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan koko perheen tavat voivat muuttua, jos nuori saa koulussa oppia esimerkiksi kierrättämiseen. Moni äiti ja isä ovat tutustuneet vaikkapa kasvisruokavalioon lapsensa myötä. Nuoret voivat ohjata osaltaan myös koko perheen kulutusta. Muna on kanaa viisaampi, niin kuin äitini joskus sanoi.

Oma lapseni on vielä päiväkoti-ikäinen, neljävuotias, mutta keskustelemme hänen kanssaan ympäristöasioista vähintään viikottain. Hän rakenteli legoista jätevedenpuhdistamoita parivuotiaana, nyt osaa melko hyvin lajitella roskansa ja muutama ilta sitten toisteli sanojani siitä, mikä kaikki on tuhlaaminen tuhlaa myös rahaa (veden tuhlaaminen, sähkön tuhlaaminen ja niin edelleen). Se naurattaa aina, kun kuulee omat sanansa lapsen suusta. Oli tullut vähän aamulla paasattua… 🙂

Perheet arvot siirtyvät lapselle toki osittain ihan elämää elämällä, mutta kyllä minä myös selitän, miksi emme tuhlaa vettä tai ruokaa tai mitä ilmastonmuutos tarkoittaa, kun siitä kerta huolissaan ollaan.

Jos lapsenne koulussa ei ollut tänään nollapäästöpäivää, niin tee ekoteko ja kerro, miksi ja miten ilmastotekoja tehdään. Miktä perheenne valinnoista on tehty ympäristösyistä tai miten itse toimit kuluttajana vastuullisesti. Opetushallituksen sivuilla on materiaalia opettajille, mutta saa niitä sieltä kuka tahansa katsoa. Koululaisia houkutellaan kisaankin, jossa voi voittaa koko luokalle retkiä tai vaikka leffalippuja. Somesta löytyy #nollapäästöpäivä.

Huomenna sitten vietetään autotonta päivää. Mieti jo tänään, voisitko jättää auton huomenna kotiin.