Category: Liikenne

Sinäkin voit kompensoida lentopäästöjäsi

Sinäkin voit kompensoida lentopäästöjäsi

Kysyin viime talvena, voiko elää lentämättä. Jokainen voi, mutta kuka haluaa. Etenkin kun siihen on niin helposti mahdollisuus? Näitä asioita on hyvä välillä miettiä.

Ruotsissa otettiin käyttöön viime keväänä lentovero (esim YLEn uutinen), ja toivon, että samaan ryhdytään täällä Suomessakin ja koko EU:n alueella. On nimittäin hölmöä, miten lentoliikennettä TUETAAN verohelpotuksin, vaikka se on saastuttavin liikkumismuoto. Polttoaineesta ei makseta veroja ja kansainvälinen lentoliikenne on vapautettu arvonlisäverosta. Eihän meidän pitäisi antaa verohelpotuksia saastuttavalle toiminnalle, vaan asettaa hiilidioksidipäästöille hinta, jolloin päästöjä aiheuttava toimija leipoo saastuttamisen hinnan palvelun hintaan. Yksinkertaista, mutta välillä niin kaukana todellisuudesta.

Olet ehkä kuullut, että lentoliikenteen päästöt ovat vain muutaman prosentin koko maailman päästöistä. Toki näin on (sillä suurin osa maailman ihmisistä ei lennä yhtään mihinkään), mutta se on niitä harvoja aloja, joissa päästöt ja ilmastovaikutukset kasvavat koko ajan. Ja huimasti kasvavatkin.

Tiesithän, että lentomatkustamista voi kompensoida maksamalle jollekin taholle, joka investoi varoilla uusiutuvaan energiaan, istuttaa puita jne, yleensä kehittyvissä maissa. Matkustimme perheen kanssa Tanskaan lomamatkalle ja lensimme Kööpenhaminaan ja takaisin. En ole sen kummemmin perehtynyt kompensaatiota tarjoaviin järjestöihin, mutta nappasin toinen Sitran ja WCEF2018 ehdottamista järjestöistä: MyClimate. Kompensaation maksaminen oli hyvin helppoa: kirjoitin lähtö- ja saapumiskentät ja kuinka monta meitä matkustajia oli. Kolmen edestakaisen lentomatkan kompensaatio Kööpenhaminaan oli 30 euroa. Katsoin, että hinta on euroina ja maksoin kortilla. Se oli siinä. Paljon helpompaa kuin lentolippujen varaaminen. 😉

PS. Mietin, että onko tämä nyt sellainen postaus, jonka tarkoitus on kehuskella, että minäpä maksan kompensaatiot. Ei ole. Jos olisin tosi ekoihminen, en olisi lentänyt ollenkaan.

Vuokraisitko auton naapurilta/naapurille?

Vuokraisitko auton naapurilta/naapurille?

Testaamiset jatkuvat, tällä kertaa vuorossa vertaisvuokraus.

Autottomuutemme jatkuu toistaiseksi. Auto siis romuttui kolarissa korjauskelvottomaksi (kukaan ei loukkaantunut!), ja harkitsemme tässä seuraavaa siirtoa. Olemme aina silloin tällöin pohtineet mahdollisuutta elää ilman autoa, ja tämä on nyt hyvä kohta tutkia, miten pärjäämme.

Edellinen postaukseni käsitteli ruokakassien tilaamista kotiin, mutta autottomuus on muuttanut myös muita tapojamme. Pääsemme nykyään molemmat pääsääntöisesti töihin ilman autoa, joten tarve ei ole jokapäiväistä. Ilman autoa ei kuitenkaan kaikkialle pääse, joten olemme testanneet autonvuokrausta: perinteisesti ja vertaisvuokrausta.

Junailu vaatii autollisen apua

Miehellä on talviloma meneillään, ja läksivät pikku kundin kanssa mummolaan. Kulkuvälineeksi Savon reissulle valikoitui juna, koska se on bussia mukavampi (minulle on ihan sama, kun matkustan yksin). Ja mies sai suksetkin mukaan, mutta veikkaan, että tavalliseen tapaan ei taida olla kovin paljoa mummon pakastimesta marjoja tulossa (saimme niitä muulla autokyydillä pari viikko sitten). Isomman rinkan hankkimista harkittiin, mutta vielä mennään nykyisillä.

Pientä järjestelyähän matkustaminen kuitenkin vaati. Heidät piti hakea juna-asemalta 40 kilometrin päästä. Turvaistuin löytyi lainaan pienellä kyselyringillä. Ukin luokse (30 kilometriä mummolasta) pääsivät lainaamalla mummon autoa. Miehen isä siis asuu paikassa, jonne ei julkisilla pääse. Aikuiset voivat aina hypätä taksiin, mutta lapselle ei välttämättä löydy turvaistuinta.

Eli meidän autottomuutemme mahdollistaa se, että jollain muulla on auto.

Auton voi myös vertaisvuokrata

Ja se joku muu ei välttämättä ole kukaan tuttu. Heti kolarin jälkeen vuokrasimme auton ”normaalisti” liikkeestä, mutta viikko sitten kävimme Imatralla ja testasimme Shareit Blox Car -palvelua. Tai oikeastaan mies testasi, minä en osallistunut muulla tavoin, kunhan istuin osan matkasta kyydissä (kuljimme eri aikaa ja menin itse junalla perässä).

Kuka tahansa voi tarjota autoaan vuoralle palvelun kautta, ja jokainen määrittelee myös autolle vuokraushinnan. Siitä syystä hinnat saattavat vaihdella aika paljon. Hinnat ovat joko tunti-, päivä- tai viikkohintoja. Ja siihen kuuluu jokin määrä kilometrejä. Meiltä lähimmän auton löytää tällä hetkellä kilometrin päästä, välillä on ollut lähempänäkin. Valinnanvaraa löytyy. Tarjolla olisi Helsingin puolella vaikka Tesla kolmensadan euron päivähintaan. 😀

Auto haetaan ja palautetaan sovitusti (siihenkin saa palvelun, jos ei voi olla itse autoa antamassa), ja laskutetaan jälkikäteen toteutuneet kilometrit huomioiden. Auton naarmut jne kannattaa tarkistaa ja valokuvata etukäteen, ja tietysti tarkistaa, millainen vakuutus autossa on. Nekin vaihtelevat autoittain, mutta palvelu tarjoaa siihen lisäosia.

Kaikki sujui sovitusti, ja auto oli siisti ilman mitään yllätyksiä.

Auton voi vuokrata myös jopa vain tunniksi, mikä kuulostaa tässä tilanteessa tarpeelliselta palvelulta, kun tietokone (pöytämac) pitäisi viedä huoltoon.

Mitä mieltä olet otsikon kysymyksestä? Voisitko harkita vertaisvuokrausta?


 

Voiko elää lentämättä?

Voiko elää lentämättä?

Minusta tuntuu, että lentämisen ilmastovaikutuksesta ei puhuta niin paljoa kuin muutamia vuosia sitten. Lomalle lentäminen tuntuu olevan itsestään selvä juttu. Harvalla teolla kuitenkaan saa aikaa niin suurta kasvihuonekaasupäästöä kuin lentämällä. Lisäksi lentäminen on aivan naurettavan halpaa sen ilmastovaikutuksiin nähden.

En lentele erityisen paljoa, vaikka tunnen toki vähemmänkin lentäneitä. Lensin ensimmäisen kerran 23-vuotiaana, ja kauimpana kotoa olen käynyt kerran Shanghaissa. Kanarialla olen käynyt juhlimassa isäni 50- ja 60-vuotissynttäreitä (ensimmäisellä kerralla lensin Lontoosta Manner-Espanjan kautta). Olen lentänyt Tukholmaan, Riikaan ja Ljubljanaan. Lontooseen olen lentänyt monta kertaa (lähemmäs kymmenen kertaa, ehkä): kerran jatkoin siitä lentäen Skotlantiin saakka ja kerran tulin Lontoosta takaisin Suomeen junalla. Ensimmäisen kotimaan lennon lensin kuluneena syksynä.

Pikku kundi on viisivuotias ja tänä aikana olemme käyneet lentäen Lontoossa ja Kanarialla, eli lentäminen on viime vuosina jopa vähentynyt.

Millaiset ilmastovaikukset lentämisellä on?

Lentämisen ilmastovaikutuksia tutkiessa eri lähteet antavat vähän erilaisia lukuja. Pitkä matka tuottaa tietenkin enemmän päästöjä kuin lyhyt matka. Toisaalta lähelle on paremmat mahdollisuudet ylipäätään päästä muullakin kulkuvälineellä. Laskut ja nousut lisäävät päästöjä, joten suorat lennot ovat päästöjen kannalta parempi. Kalustollakin on väliä.

Sanotaan, että maailma pienenee, mutta oikeasti Thaimaa on kaukana: sinne on kahdeksan tuhatta kilometriä!

Finnairin päästölaskuri kertoo, että hiilidioksidipäästöjä syntyi edestakaisella lennollani Shanghaihin reilu 1000 kiloa. (Ja todellisuudessa varmaan enemmän, sillä tästä on jo kymmenen vuotta aikaa ja tekniikka on toivottavasti kehittynyt). Keskivertosuomalainen tuottaa hiilidioksidipäästöjä vuodessa noin 10 000 kiloa. Eli matkani tuotti kymmenesosan vuosittaisesta päästöstäni, mutta ei todellakaan maksanut kymmenesosaa vuosituloistani, vaikka ne aika pienet tuolloin olivatkin.

WWF:n arvion mukaan lentomatkustaminen tuottaa vähintään 15 kertaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä junailuun verrattuna. Jostain luin kertoimen 50, mikä kertonee suuresta vaihteluvälistä ja laskutavoista ylipäätään.

Juuri tähän aikaan vuodesta ymmärrän, että etelän lämpöön on mukava päästä, kun on kylmää ja pimeää. Monelle matkustaminen tarkoittaa suvun ja perheen tapaamista. Mutta voisiko lomamatkalle keksiä vaihtoehdon? Miten muuten voisi rentoutua? Riittäisikö vähän vähempi?

Me tuskin lennämme tänäkään talvena lomamatkalle. Päätöstä toki helpottaa se, että ei juuri ole yhteisiä lomia enkä erityisesti edes pidä lentämisestä. Mutta vuosi vuodelta ympäristösyyt painavat enemmän; kovin on vaikea perustella lentämistä enää itselleen.

Työmatkalla ilmastotalkoisiin

Työmatkalla ilmastotalkoisiin

Tänään vietetään autotonta päivää.

Vastoin omia arvoja eläminen on rassaavaa, mutta sitähän arki joskus on: kompromissia kompromissin perään. Aina on puutetta jostain, rahasta, ajasta ja jaksamisesta ja niin edelleen. Mutta silti on aina hyvä miettiä, että voisiko valita toisin. Työmatkat ovat yksi kohta elämää, jossa voi miettiä hiilijalanjälkeään. Yksityisautoilu kun ei tosiaankaan ole mikään ekoteko.

Meillä on auto, jolla ajoin koko viime talven arkipäivisin töihin. Ja automme ei suinkaan ole mikään vähäpäästöinen kaasu- tai sähköauto, vaan ihan perhemallinen volkkari, joka käyttää polttoaineenaan vielä dieseliä. Eikä kovin uusikaan. Kuten monesti on sanottu ympäristöasioissa on joskus suo siellä, vetelä täällä. Dieseliähän pidettiin jossain vaiheessa ympäristön kannalta bensaa parempana: kulutuslukemat ja hiilidioksidipäästöt olivat matalammat kuin bensiinillä. Mutta nyt tiedetään, että typenoksidit ja pienhiukkaset pilaavat lähi-ilman, vaikka ilmastopäästöissä vähän voitetaan. Plus sitten vielä oli volkkarin päästömittaushuijaukset ja tietysti pienhiukkaset.

 

Ideaalitilanteessa kulkisin töihin pyörällä, niin kuin yleensä tein Jyväskylässä. Nyt minulla on noin 15 kilometrin työmatka, olen liian laiska pyöräilemään sitä. Pyörämatkan päälle pitäisi päästä suihkuun eli mukana pitäisi kantaa pyyhkeestä ja hiustenkuivaajasta lähtien vaikka mitä. Tiedän, että on selittelyn makua, kun mies on pyöräillyt jopa 30 kilometriä suuntaansa työmatkaa. Tosin hän ei sitä hiustenkuivaajaa tarvitse, ja käy työvuoron aikana muutenkin suihkussa. Kuljin kesän aikana työmatkan pyörällä neljä kertaa. Autolla hurautan matkan reilussa 20 minuutissa, julkisilla kuluu lähes tunti ja vähintään kerran pitää vaihtaa kulkuneuvoa.

Ensinnäkin inhottaa olla osa yksinajelevien ilmansaastuttajien letkaa. Inhoan istua liikkumattomassa autossa, sillä kolareita ja muita hidasteita matkan varrelle osuu. Tuntuu, että aika kuluu hukkaan. En tykkää radiosta. Minulla on vain kaksi cd-levyä autossa, joten olen kiukutellut huonoa musiikkia ja ärsyttäviä mainoksia. Pitäisi-listalla ovat podcastit tai äänikirjat, ne voisivat olla viihdyttävää kuunneltavaa. Talvella matka-aikaa pidensivät myös auton puhdistaminen lumesta.

Keväällä aloin kokeilla julkista liikennettä, ja kuljen nykyään julkisilla töihin 2-4 kertaa viikossa. Siinä on lukuisia ilon aiheita. Koska matkat kotoa pysäkille ja toisaalta taas pysäkiltä töihin vievät kukin noin 7-8 minuuttia, niin kävelen joka päivä puoli tuntia enemmän kuin muuten kävelisin. Olen vienyt myös lapsen päiväkotiin kävellen, mikä on ollut todella kivaa yhteistä aikaa. Tie vie mukavasti pienen metsän läpi, mikä rentouttava aloitus päivälle.

Toinen iloinen asia on lukeminen. Jostain syystä lukuharrastus on kuihtunut lähes olemattomiin ja harmittelen sitä jatkuvasti. Laskin, että ehdin lukea päivän aikana noin 60 sivua. Sehän tarkoittaa suunnilleen yhtä kirjaa viikossa! Wau.

Keksin myös yhdistää pyöräilyn ja julkisen liikenteen: olen välillä pyöräillyt lähimmälle juna-asemalle (vajaa 5 kilometriä) ja siitä mennyt loppumatkan kahdella junalla. Matka-aika on suunnilleen sama kuin koko matka bussilla ja junalla kulkiessa. Todellinen win-win-tilanne: saa vähän liikuntaa ja olla ulkona sekä ehtii muutaman sivun lukea.

Haen lapsen päiväkodista noin viisi-kuusi kertaa kuukaudessa. Niinä päivinä olen kulkenut autolla, sillä olen häntä hakemassa 40 minuuttia aiemmin.

Etäpäivät ovat monelle yksi tapa vähentää työmatka-autoilua. Osalle ne eivät tule koskaan mahdolliseksi (opettajat, hoitajat, bussikuskit ja palomiehet pysykööt työpaikoillaan), mutta ottakoot käyttöön ne, joille se sopii. Toinen työni verkkokurssin tuntiopettajana on alusta lähtien ollut omassa kodissani tietokoneen äärellä. Kerran vuodessa matkustan paikan päälle opettamaan ja toisen kerran olen tavannut pomoani suunnittelun merkeissä. Nyt sovittiin sekin palaveri kameran välityksellä pidettäväksi.

Suurimpien kaupunkien ulkopuolella julkinen liikenne ei yleensä valitettavasti toimi omien tarpeiden mukaan. Neljältä kotiin pääsevä ei ehkä ehdi viimeiseen bussiin tai bussit eivät kulje ollenkaan. Niissä monesti kimppakyydit ovat hyvä vaihtoehto. Samalle työpaikalle tulevat osaavat usein järjestää kyytinsä, mutta toivottavasti tulee hyviä sovelluksia, jotka osaavat ehdottaa samaan autokyytiin myös toisille tuntemattomia ihmisiä.

Jääkö sinulla auto tänään kotiin? Ovatko työmatkasi ekoteko?

 

TallennaTallenna