Category: Liikenne

Työmatkalla ilmastotalkoisiin

Työmatkalla ilmastotalkoisiin

Tänään vietetään autotonta päivää.

Vastoin omia arvoja eläminen on rassaavaa, mutta sitähän arki joskus on: kompromissia kompromissin perään. Aina on puutetta jostain, rahasta, ajasta ja jaksamisesta ja niin edelleen. Mutta silti on aina hyvä miettiä, että voisiko valita toisin. Työmatkat ovat yksi kohta elämää, jossa voi miettiä hiilijalanjälkeään. Yksityisautoilu kun ei tosiaankaan ole mikään ekoteko.

Meillä on auto, jolla ajoin koko viime talven arkipäivisin töihin. Ja automme ei suinkaan ole mikään vähäpäästöinen kaasu- tai sähköauto, vaan ihan perhemallinen volkkari, joka käyttää polttoaineenaan vielä dieseliä. Eikä kovin uusikaan. Kuten monesti on sanottu ympäristöasioissa on joskus suo siellä, vetelä täällä. Dieseliähän pidettiin jossain vaiheessa ympäristön kannalta bensaa parempana: kulutuslukemat ja hiilidioksidipäästöt olivat matalammat kuin bensiinillä. Mutta nyt tiedetään, että typenoksidit ja pienhiukkaset pilaavat lähi-ilman, vaikka ilmastopäästöissä vähän voitetaan. Plus sitten vielä oli volkkarin päästömittaushuijaukset ja tietysti pienhiukkaset.

 

Ideaalitilanteessa kulkisin töihin pyörällä, niin kuin yleensä tein Jyväskylässä. Nyt minulla on noin 15 kilometrin työmatka, olen liian laiska pyöräilemään sitä. Pyörämatkan päälle pitäisi päästä suihkuun eli mukana pitäisi kantaa pyyhkeestä ja hiustenkuivaajasta lähtien vaikka mitä. Tiedän, että on selittelyn makua, kun mies on pyöräillyt jopa 30 kilometriä suuntaansa työmatkaa. Tosin hän ei sitä hiustenkuivaajaa tarvitse, ja käy työvuoron aikana muutenkin suihkussa. Kuljin kesän aikana työmatkan pyörällä neljä kertaa. Autolla hurautan matkan reilussa 20 minuutissa, julkisilla kuluu lähes tunti ja vähintään kerran pitää vaihtaa kulkuneuvoa.

Ensinnäkin inhottaa olla osa yksinajelevien ilmansaastuttajien letkaa. Inhoan istua liikkumattomassa autossa, sillä kolareita ja muita hidasteita matkan varrelle osuu. Tuntuu, että aika kuluu hukkaan. En tykkää radiosta. Minulla on vain kaksi cd-levyä autossa, joten olen kiukutellut huonoa musiikkia ja ärsyttäviä mainoksia. Pitäisi-listalla ovat podcastit tai äänikirjat, ne voisivat olla viihdyttävää kuunneltavaa. Talvella matka-aikaa pidensivät myös auton puhdistaminen lumesta.

Keväällä aloin kokeilla julkista liikennettä, ja kuljen nykyään julkisilla töihin 2-4 kertaa viikossa. Siinä on lukuisia ilon aiheita. Koska matkat kotoa pysäkille ja toisaalta taas pysäkiltä töihin vievät kukin noin 7-8 minuuttia, niin kävelen joka päivä puoli tuntia enemmän kuin muuten kävelisin. Olen vienyt myös lapsen päiväkotiin kävellen, mikä on ollut todella kivaa yhteistä aikaa. Tie vie mukavasti pienen metsän läpi, mikä rentouttava aloitus päivälle.

Toinen iloinen asia on lukeminen. Jostain syystä lukuharrastus on kuihtunut lähes olemattomiin ja harmittelen sitä jatkuvasti. Laskin, että ehdin lukea päivän aikana noin 60 sivua. Sehän tarkoittaa suunnilleen yhtä kirjaa viikossa! Wau.

Keksin myös yhdistää pyöräilyn ja julkisen liikenteen: olen välillä pyöräillyt lähimmälle juna-asemalle (vajaa 5 kilometriä) ja siitä mennyt loppumatkan kahdella junalla. Matka-aika on suunnilleen sama kuin koko matka bussilla ja junalla kulkiessa. Todellinen win-win-tilanne: saa vähän liikuntaa ja olla ulkona sekä ehtii muutaman sivun lukea.

Haen lapsen päiväkodista noin viisi-kuusi kertaa kuukaudessa. Niinä päivinä olen kulkenut autolla, sillä olen häntä hakemassa 40 minuuttia aiemmin.

Etäpäivät ovat monelle yksi tapa vähentää työmatka-autoilua. Osalle ne eivät tule koskaan mahdolliseksi (opettajat, hoitajat, bussikuskit ja palomiehet pysykööt työpaikoillaan), mutta ottakoot käyttöön ne, joille se sopii. Toinen työni verkkokurssin tuntiopettajana on alusta lähtien ollut omassa kodissani tietokoneen äärellä. Kerran vuodessa matkustan paikan päälle opettamaan ja toisen kerran olen tavannut pomoani suunnittelun merkeissä. Nyt sovittiin sekin palaveri kameran välityksellä pidettäväksi.

Suurimpien kaupunkien ulkopuolella julkinen liikenne ei yleensä valitettavasti toimi omien tarpeiden mukaan. Neljältä kotiin pääsevä ei ehkä ehdi viimeiseen bussiin tai bussit eivät kulje ollenkaan. Niissä monesti kimppakyydit ovat hyvä vaihtoehto. Samalle työpaikalle tulevat osaavat usein järjestää kyytinsä, mutta toivottavasti tulee hyviä sovelluksia, jotka osaavat ehdottaa samaan autokyytiin myös toisille tuntemattomia ihmisiä.

Jääkö sinulla auto tänään kotiin? Ovatko työmatkasi ekoteko?

 

TallennaTallenna