Category: Ruoka

Onko hyönteisten syöminen ekoteko?

Onko hyönteisten syöminen ekoteko?

Ötökät ovat täällä. Tarkoitan tietenkin syötäviä hyönteisiä: Fazer toi tällä viikolla markkinoille näkyvästi sirkkaleivän. En ole vielä maistanut sitä enkä mitään muutakaan hyönteistä. Mutta heti syön, kun kohdalle osuu. Rapsuvia sirkan jalkoja vähän jännitän, mutta rohkea sirkan syö! Ja näen helposti itseni arkenakin lisäämässä matojauhoa tai -rouhetta ruokiini.

Ensimmäisenä pöytiimme ovat tulossa siis kotisirkka ja jauhopukki. Mustasotilaskärpästä käytetään Euroopassa kalajauhon korvaajana.

Hyönteiset voivat olla yksi osa matkalla kohti kestävämpää ruokavaliota. Kuten tiedämme, että lihan kulutuksemme on liian korkea: jo terveyden kannalta moni meistä syö liikaa punaista lihaa. Suolistosyövät jylläävät, kun punaista lihaa ja lihajalosteita menee yli puoli kiloa viikossa. Terveyden kannalta lintu ja kala ovat terveellisempiä, ja tietenkin proteiinipitoiset kasvikset.

Ympäristön kannalta proteiinin lähteistä naudan liha on kaikkein kuluttavinta (lammasta en ottanut tähän mukaan, kun sen kulutus on marginaalista ja saa siellä pysyäkin). Puhutaan 100-200-kertaisesta vaikutuksesta proteiinigrammaa kohden verrattuna vaikkapa palko- tai viljakasveihin. Ja maito menee sinne samaan suuntaan (samasta eläimestähän ne osittain tulevat). Eli kun vähennät naudan lihan syöntiä, niin kannattaa vähentää myös maitotuotteiden käyttöäkin.

Mites hyönteiset tähän osuvat? Osuvat hyvin. Luken (luonnonvarakeskuksen) arvioiden mukaan hyönteisten ilmastovaikutus on siellä luonnonvaraisen kalan kanssa samoilla viivoilla. Siipikarjan tuotannossa ilmastovaikutus voi olla vähimmillään samaa luokkaa, mutta haitari on suuri ja siellä yläpäässä vaikutus on jo kaksinkertainen.

Kaikki välttämättömät aminohapot

Hyönteisproteiinin koostumus on hyvä, muiden eläinperäisten kaltainen. Kasvisruokavaliossahan joutuu hitusen miettimään, että saa kaikki välttämättömät aminohapot. Tai no, ei kai sellaista kasvissyöjää olekaan, jonka lautasella ei olisi myös palkokasveja ja pähkinöitä ja siemeniä. Eli ei sekään suurta aivotyötä loppujen lopuksi vaadi. Hyönteisten rasvat ovat myös hyviä, paljon omega-6:sta.

Lainsäädäntö siis sallii hyönteisten kasvatuksen ja myynnin elintarvikkeeksi. Tilanne elää koko Euroopassa. Meillä saa siis nyt myydä kokonaisia hyönteisiä (ja jauhettuina yms), mutta ei sellaisia, joista on vaikka siivet poistettu.

Eikö sopisi hyvin rouskuvaksi lisäksi salaattiin? Ja kohta nähdään trendikkäillä ruokatoreilla hyönteiskojuja. Vai joko on?

Miten vähentää ruokahävikkiä ravintolassa?

Miten vähentää ruokahävikkiä ravintolassa?

Käytiin viikonloppuna Makaronitehtaassa syömässä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kuten sanotaan. Jouduin tosin rehellisyyden nimissä lähettämään ensimmäisen annokseni takaisin keittiöön, mutta toinen lautasellinen ja muut annokset olivat hyviä. Ja ruokaa oli tosiaan riittävästi. Siis valtavasti. Lapselle ei maistunutkaan oma annos, vaan se jäi lähes koskemattomaksi. Lapsen annos oli reilu puolikas, ja onneksi tarjoilija tarjosi sen mukaan otettavaksi. Se oli lämmitettynä ihan kelvollinen lounas JA päivällinen minulle seuraavana päivänä. Lapsen annos riitti siis minulle kahdeksi ateriaksi, kun lisäsin siihen kasviksia lisäkkeeksi.

Suomalainen heittää pois valtavat määrät alun perin syömäkelpoista ruokaa, biojätteeseen tai pahimmillaan sekajätteeseen. Suurin osa tästä tulee kotona (20­-30 kiloa), mutta kilotolkulla myös ravintoloissa.

Kerro vakkarilounaspaikalle toiveesi

Lounasravintoloissa hävikkiä tulee kahdella tapaa: ravintola tekee ruokaa, joka ei koskaan päädykään asiakkaan lautaselle tai sitten asiakas ottaa liikaa ruokaa ja heittää sen pois.

Käyn arkipäivisin usein syömässä lounasravintolassa, olen tehnyt niin vuosia, olinhan pitkään yliopistolla opiskelijana ja töissä. Itse noudatan yhden lautasen taktiikkaa: helpompi kasata lautasmallin mukainen annos ja välttyä liialta ruoalta (sekä painonhallinta- että ympäristökysymys!). Lisäksi olen se ärsyttävä ihminen, joka käy etukäteen kurkkimassa, mitä on tarjolla ja miltä ruoka näyttää. Olen toki lukenut ruokalistan, mutta valitsen ruokani sen ulkonäön perusteella. Jos linjastolla onkin myöhemmin jotain paremman näköistä tarjolla (tai vaikka eilisiä pinaattilettuja!), niin kiusaus ottaa liikaa ruokaa kasvaa.

Lueskelin ruokahävikistä Fazer Amican sivuilta (joka tarjoaa 30 miljoonaa lounasta vuosittain), että on tärkeää myös kertoa vakkarilounaspaikkaan omia mieltymyksiä: mistä tykkää ja mistä ei, näin voivat suunnitella paremmin. Koulutuksen ja suunnittelun avulla Amicat olivat onnistuneet hävittämään tuotannon hävikkiä vuosien 2015-16 aikana noin neljänneksen. Siihenkin voi siis vaikuttaa.

Tolkkua annoskokoihin

Buffee-ravintoloissa asiakas voi itse vaikuttaa hävikkiin, mutta kun tilataan annoksina, niin hukassa ollaan. Vaikka olen isokokoinen nainen, niin ravintola-annokset ovat toisinaan jäätävän kokoisia, ja tähteitä jää. Muutenkin mietin usein, että voisimme jakaa annoksen lapsen kanssa (kohta 5v, ei ole nirso, mutta hyvin siro, joten ei syö kovin paljoa). Minusta vaan tuntuu, että se on paheksuttavaa, kun lapsi on jo noin vanha. Ja eihän aina mieltymyksetkään yhteen sovi.

Ravintolassa käyminen on arkipäiväistynyt: vuosituhannen vaihteessa 40 prosenttia meistä kävi säännöllisesti ravintolassa, mutta viime vuonna 77% prosenttia vastasi kyllä kysymykseen, oliko syönyt ravintolassa viimeksi kuluneen kahden viikon aikana. Vaihtoehdot ovat ähkyyn syöminen tai suuri hävikki, kumpikaan ei ole tietenkään hyväksi. Puolikkaita annoksia ei yleensä myydä kuin lapsille. Monesti alku- ja jälkiruoka jää syömättä siksi, kun tietää annosten olevan valtavia. Aina ei voi ottaa tähteitä mukaan, jos ei kestä joko kuljetusta/uudelleen lämmitystä. Herätkää ravintolat, en haluaisi tuhlata!

Jääkö sulla ravintolassa ruokaa tähteeksi?

Oletko herännyt vähentämään ruokahävikkiä?

Oletko herännyt vähentämään ruokahävikkiä?

Heitämme keskimäärin 23 kiloa ruokaa menemään per nuppi. Eli kolmen hengen perhe heittää joka viikko 1,2 kiloa ruokaa roskiin (tai no, toivon mukaan edes biojätteeseen). Ruokaa, joka on ollut alunperin syömäkelpoista. Tämän verran syntyy hävikkiä pelkästään ihmisten kodeissa; kaupat, ravintolat ja teollisuus tuhlaa myös oman osansa, mutta kotitaloudet ovat suurin tuhlaaja.

Samaan aikaan jotkut nurisevat, miten kallista ruoka on. Eihän se voi olla kallista, jos sitä on varaa heittää roskiin! Ja kuten aina, nuo luvut ovat keskiarvoja: joissain perheissä ei hukkaan mene käytännössä mitään ja toisissa sitten sikaillaan sitten urakalla.

Ruoan ilmastovaikutukset ovat kovat ja roskiin heitettyyn ruokaan on tuhlattu resursseja aivan turhaan. Globaalisti laskettuna jopa 30% ruoasta menee hukkaan. Sillä on jo merkitystä nälän taltuttamisen kanssa.

Minua suututtaa joka kerta, jos heitän jotain ruokaa menemään, vaikka yritän minimoida ruokajätteen määrän. Toisinaan hedelmät pilaantuvat nopeammin kuin arvaakaan. Aikuiset syövät kyllä lautasensa tyhjäksi, mutta lapsen lautaselta toisinaan tähteitä jää: jo valmiiksi ylipainoisena ihmisenä en viitsi ylimääräistä ruokaa itseeni tunkea, mutta kasvikset syön pois. Joskus lautasen voi palauttaa jääkaapin ja mikron kautta takaisin pöytään seuraavalle aterialle.

Ylijäämäpuurosta paistan toisinaan lettuja, joskus teen sämpylöitä. Tortillaletuista loput pakastimeen ja eilenkin mies heitti puolikkaan purkin tacokastiketta tomaattikeittoon. Riisistä tulee ihanaan paistettua riisiä (lisää vain porkkanasuikaleet ja munaa), paistetut perunat sopivat vaikka salaatin kaveriksi. Ylijäämäkermat pyrin pitämään mielessä, kun teen seuraavaa ruokaa. Jos jokin uhkaa mennä vanhaksi: päiväys lähestyy tai tehtyä ruokaa jää yli, niin se menee pakastimeen. Meillä onkin säännöllisesti jämäpäiviä, jolloin syödään ruokaa pakastimesta. Eikä ole ollenkaan hullua, että perheenjäsenet syövät eri ruokaa samalla aterialla. Vähän kuin ravintolassa olisi. 😉

Ruokahävikin vähentäminen ei ole mitään rakettitiedettä: monesti riittää, kun vähän herää siihen. Kotona ei tarvitse säilyttää valtavia määriä ruokaa, etenkin jos asuu kaupungissa kauppojen lähellä. Pakastin on oiva apu. Kun joku on menossa vanhaksi, niin kannattaa reagoida heti: leikkaa hedelmästä pala pois, loppu on syötävää tai laittaa viimeistä käyttöpäivää käyvän heti pakastimeen eikä huomenna.

Jos asut/olet pääkaupunkiseudulla, niin huomenna on Hävikkifestarit Teurastamon pihalla ja Kellohallissa. Ohjelmassa vaikuttaisi olevan asiaa ja hyvää ruokaa. Ei voi olla huono tapahtuma!

Lisätietoa ruokahävikistä Saa syödä -sivuilta.

 

Omat ympäristösyntini

Omat ympäristösyntini

Jotta omaa elämäntapaansa voi muuttaa kestävämmäksi ja ekologisemmaksi, pitää ensin tietää, missä kohdin voi parantaa. On paljon mukavampi listata niitä asioita, jotka tekee jo hyvin ja joista on ylpeä. Omien huonojen tapojen, vikojen ja muiden negatiivisten asioiden luetteleminen onkin kiusallisempaa.

Vaikka keskustelen jatkuvasti ympäristöasioista, niin en silti tee kaikkia asioita parhaan tietoni mukaan. En välttämättä ole ollenkaan hyvä esimerkki. Syitä on useita: laiskuus, tapa, joskus ajan tai rahan puute, tai ihan vain kaiken maailman tekosyyt.

Päätin listata ”ympäristösyntini”, joita voin sitten jatkossa petrata. Tässä tulee kolmen kärki:

  1. Yksityisautoilu diesel-autolla
  2. Lihansyönti
  3. Ruoan tuhlaaminen

Perheessämme on dieselillä kulkeva auto, jolla tulee kilometrejä runsaasti, yli 20 000 kilometriä vuodessa. Kuljin viime talven töihin autolla, mutta keväällä se jo suututti minua. 36 kilometriä päivässä saastutusta. En ole riittävän reipas pyöräilemään sitä päivittäin, mutta olen kulkenut välillä julkisilla ja nyt uusin yritykseni on kulkea osan matkaa pyörällä ja loppumatka kahdella junalla. Autoa ei ole pakko omistaa, etenkin jos vuokra-auton saisi jostain läheltä käyttöön, mutta monet kivat asiat jäisivät tekemättä ja monet asiat olisivat hankalia. Mutta monessa kohdin voi valita pyörän tai julkisen.

Toinen on auton polttoaine. Seuraavaksi autoksi haluan vähäpäästöisemmän. Tässä kohdin puhuu valitettavasti myös raha.

Syön lihaa viikottain, useitakin kertoja, mutta vähemmän kuin keskivertosuomalainen (81 kg/vuosi eli 1,5 kiloa viikossa). (Punaisen) Lihan vähentäminen on kuitenkin yksi helpoimmista tavoista pienentää hiilijalanjälkeä. Tapakysymys. Ravintolassa tilaan yleensä liharuoan.

Ruoan tuhlaaminen on näistä kolmesta mielestäni nolointa. Meillä taloudessa kaksi ihmistä tekee ruokaa, ja liian usein jääkaappiin unohtuu avattu kerma tai juusto, kasvikset pilaantuvat, hedelmät homehtuvat. Kun yrittää käydä harvemmin kaupassa, ruokaa on niin paljon, että kaikkea ei heti näe. Lisäksi ylipainoisena ihmisenä syön enemmän kuin energiantarpeeni on.

Tiedän, mitä asioille voin tehdä. Pikkuhiljaa. Esimerkiksi talvella voi taas tutkailla omia tapojani, mikä on muuttunut.

Mitkä ovat sinun ympäristö”syntisi”?

Nyhtökaura ja muut kasviproteiinit

Nyhtökaura ja muut kasviproteiinit

Varmasti jokaisen korvaan on jo kantautunut viesti siitä, että lihan, erityisesti punaisen lihan, kulutusta tulisi vähentää sekä ympäristö- että terveyssyistä. Tuotamme syömällä noin viidenneksen kasvuhuonekaasupäästöistämme, ja erityisen paljon ilmastoon vaikuttaa naudanlihan syöminen. Lisäksi punainen liha on terveysriski, ja uusimmissa ravitsemussuosituksissa kehoitetaan rajoittamaan sen syöntiä korkeintaan puoleen kiloon viikossa.

Kun elämänmenoa seuraa medioista, niin elämme kasvisruokabuumia nyhtökauroineen ja härkäpapuineen. Lihaa kuitenkin tuotettiin vuonna 2016 enemmän kuin koskaan aiemmin (kertoo Luke eli Luonnonvarakeskus), ja lihaa myös syötiin pari prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena eli 81 kiloa. Kasvissyöjiä joukossamme on kolmisen prosenttia ja vegaaneja prosentti.

Ruokailutapojen muutos voi olla hyvin hidasta. Joku ehkä saa ahaa-elämyksen ja muuttaa tapojaan nopeastikin, mutta tyypillisempää on muuttaa niitä pikku hiljaa. Aika kauas olen minäkin tullut siitä nuoresta neidistä, joka eli sokerijogurtilla, leivällä, makaronilla ja kahvilla.

Olen itse kiinnittänyt huomiota lihan kulutukseeni usean vuoden ajan. (Oikeastaan olin yhden talven ilman lihaa ja kalaa jo reilut kymmenen vuotta sitten, mutta silloin asiaan ei liittynyt erityistä pohdintaa, mutta todistetusti pystyn olemaan syömättä lihaa). Jo muutama vuosi sitten huomasin, että harvoin tulee syötyä kolmea kertaa viikossa punaista lihaa, joten pysyn terveyssuositusten sisällä. Kalasta pidämme ja syömme sitä useamman kerran viikossa (viime viikolla haukea ja savustettua lohta), toki kalatiskillä meinaa välillä iskeä piheys.

Terveysasiat ovat meidän perheessä tärkeitä ja aikuisten epämääräisten vatsaongelmien syitä on pohdittu. Tykkäämme ruoanlaitosta ja syömme hyvin vähän eineksiä tai puolivalmisteita: ne eivät vaan maistu hyvältä. Suuri osa ostamastamme ruoasta ei tarvitse ainesosaluetteloa tai se on hyvin lyhyt. Vaikka en pelkää lisäaineita sinänsä, niin niiden joukossa ruokaan tulee usein myös suolaa ja/tai sokeria. Toisaalta ruoka on myös usein miellyttävämpää ja paremman makuista, kun se tehdään tuoreista ja käsittelemättömistä raaka-aineista.

pyjamapaivia_bataattivuoka

Kun siirtyy lihasta ja kalasta kohti kasviproteiineja, niin pitää opetella uusia ruoanlaittotapoja, tietenkin. Pavuissa, soijasuikaleissa tai tofussa on toki kaikissa hyvin lyhyet ainesosaluettelot, mutta ne eivät tunnu ihan samalla tavalla tuoreelta kuin tiskistä ostettu liha tai kala. (No rehellisyyden nimissä emme kovin usein osta lihaa tiskistä, mutta naudanliha tulee osin tutulta eteläsavolaiselta tilalta). Tosin esimerkiksi tofua en osaa hirvittävästi käyttääkään: paistan pannulla ja se on siinä.

Ja suurempi juttu ovat nuo trendikkäät nyhtökaurat ja härkikset: maustamattominakin niiden tuoteselosteet ovat aika pitkiä ja etenkin härkis sisältää asioita, joita en tiedä mitä ne ovat ja molempiin on lisätty suolaa. Niin, nehän ovat eineksiä. Siitä tulee vähän ristiriitainen olo: eineksiin siirtyminen terveellisemmän ja ilmastoystävällisemmän ruoan nimissä tuntuu oudolta. Haluan kuitenkin antaa niille mahdollisuuden silloin tällöin, vaikka eivät ehkä jokapäiväiseen ruokapöytään mahdukaan.

Olemme onnistuneet tekemään nyhtökaurasta ja härkiksestä muutamia oikein hyviäkin ruokia: esimerkiksi tortillojen sisään sujahtavat mukavasti. Kirjastosta löysin nyhtökauralle omistetun keittokirjan, muutama ohje houkuttaa kokeilemaan.

Löytyykö sinun arkiruokapankista joku ruoka, jota suosittelisit?

PS. Kuvassa yksi meidän perheen suosikkiruoka linsseistä: bbq-bataattipata, ohje esimerkiksi täällä. Tuoretta minttua meillä ei koskaan ole, joten se jää pois.

PS2. Ylemmässä kuvassa on pikku kundin kasaama tortilla.