Kirjat kiertoon!

Teini-ikäisenä ajattelin, että isona minulla olisi kodissani kirjastohuone: suuri kirjahyllyllinen kirjoja ja ihana lukunurkkaus muhkeine nojatuoleineen. Kirjat olivat mielestäni sivistyksen mittari, ja minä halusin olla sivistynyt. Lapsena luinkin tosi paljon, nuorenakin vielä kohtalaisesti. Nuorena aikuisena lainasin valtavasti kirjoja kirjastosta, mutta kaikkea en ehtinyt millään lukemaan.

Nyt häpeillen myönnän, että en lue ollenkaan niin paljon kuin haluaisin. Nimittäin kirjoja. Luen kyllä blogeja, lehtiä, uutisia ja artikkeleita. Kirjoistakin useimmiten luen tietokirjoja ja kirjojen alkupuolia on kertynyt paljon enemmän kuin loppuja. Moni menee selaillessa ja parhaat palat noukkien. Tänä vuonna olen kiristänyt vähän tahtia aiempiin vuosiin verrattuna, ja nyt on kasassa parikymmentä kirjaa kannesta kanteen. Mieheni luki vielä ennen lapsen syntymää aika paljon. Kyllä hänellä edelleenkin on jatkuvasti kirja kesken, mutta tahti on hiljentynyt. Hän arvioi lukevansa toistakymmentä kirjaa vuodessa. Lastenkirjoja toki luetaan päivittäin, mutta usein hyllystä otetaan joku tuttu tarina.

Ei tällä lukutahdilla mitään kirjastoa kannata pitää, turha on neliöitä siihen haaskata. Lisäksi internet ja wikipedia on korvannut tietosanakirjat ja pinterest sisustuskirjat. Monista asioista saa netistä uudempaa ja parempaa tietoa kuin kirjoista. Romaaneja tulee harvemmin useampaan kertaan luettua.

Kirja ei ole sama esine kuin aiemmin. Kirjat pitää saada kiertoon. Pari vuotta sitten karsimme kolmasosan kirjoistamme, jotta saimme pikku kundin sängyn mahtumaan kotiimme. Osan annoimme pois kavereille ja loput veimme antikvariaattiin. Euroja ei siinä vaihdossa kulkenut, ja lopulta lahjoitimme kirjat sinne, kun kukaan ei muistanut käyttää saatua lahjakorttia. Nyt olemme pyrkineet siihen, että kaikki kirjat mahtuvat kirjahyllyyn eli kirjoja menisi ulospäin vähintään yhtä paljon kuin tulee sisään. Toki kirjastoakin käytämme ahkerasti.

Kun menee tapaamiseen tai juhliin, jossa on useampia ihmisiä koolla, niin nappaan toisinaan mukaan viimeksi lukemani pokkarin. Usein se kelpaa jollekin. Kirjoja voi jättää vaikka puiston penkille tai kahvilaan odottamaan seuraavaa lukijaa. Jotkut ovat ihan hurahtaneet siihen liittyvään harrastukseen, bookcrossingiin, jolloin voi seurata kirjan liikkeitä. Useimmissa kirjastoissa on eteisessä omat hyllynsä kirjoille, jotka on laitettu kiertoon.

Jos on hankkinut uutuusromaanin, lukenut sen ja haluaa laittaa kiertoon, niin jos sen tekee nopeasti, niin kirjasta voi vielä saada muutaman euronkin. Kirjojen arvo kun tuntuu laskevan aika nopeasti, jos vaikka kirpparilla kirjoja selailee. Kukaan ei halua ostaa sisustuskirjoja, joita olen hillonnut hyllyssäni kymmenen vuotta. Toki tietyt kirjat säilyttävät arvonsa pitkään: siskoni kertoi jahdanneensa pari vuotta jotain tiettyä anatomian kirjaa. Sen jälleenmyyntiarvo on pyörinyt 80-90 euron kieppeillä, mutta nyt oli onnistunut saamaan sen 50 eurolla.

Lisäksi olen pikku hiljaa siirtymässä sähköisiin kirjoihin. Etenkin reissuun lähtiessä pädi kulkee joka tapauksessa mukana. Yhtään romaania en ole vielä sähköisenä lukenut, mutta tietokirjoja useita. Kirjaston kautta saa lainattua ilmaiseksi e-kirjoja, ja hesarin tilauksen mukana tulee viikon kirja. Maksullisia palveluja on vaikka kuinka paljon. Puhelimessakin testasin yhden palvelun, ihan toimiva. Tarjonnat alkavat olla hyviä ja hinta ei päätä hirvitä (jos vaan tulee luettua!).

Entä se ekologisuus? Yhden painetun kirjan hiilijalanjälki on VTT:n laskelmien mukaan 1,2 kiloa hiilidioksidiekvivalenttina eli helposti tuplaat jalanjäljen, jos ajat autolla ostamaan kirjan. Ylipäätään sanomalehtien, kirjojen ja muiden paperituotteiden osuus kokonaishiilijalanjäljestä on yhden prosentin luokkaa (ollut vuonna 2005, mutta ei se siitä ainakaan kasvanut ole). Jonkin laskelman mukaan kun lukulaitteella on lukenut 14 e-kirjaa, niin sen jälkeen lukulaite on ilmastoystävällisempi kuin painettu kirja. Jätepuolelta sellainen tieto, että kustantajilta poistoon menevät kirjat eivät mene liiman vuoksi uusiopaperiksi vaan ne poltetaan.

Valinnassa fyysisen ja e-kirjan välillä ei välttämättä siis ilmastokysymykset kovin paljoa paina. Tietenkin kirjoista, etenkin kirjaston kirjoista, on pidettävä hyvä huoli, että kestävät mahdollisimman pitkään. Ei sivuja hiirenkorville eikä makkaraa sivujen väliin. Ehkä paras ilmasto- ja ympäristöteko voisi olla se, että lukee jonkin hyvän aiheeseen liittyvän kirjan ja muuttaa toimiaan sen myötä. Pistänkin korvan taakse, että postaan oman suosikkilistani.

Hesari kirjoitti kesällä, että kirjahyllyt ovat katoamassa kodeista. Kyllä meillä on vielä kirjahylly täynnä kirjoja. Kirjahylly ei tosin ole olohuoneessa, vaan meidän vanhempien makuuhuoneessa. Ja keskeneräisiä kirjoja on kaikkialla kodissamme, jospa saisi taas jonkun luettua loppuun.