Miksi ilmastokysymyksissä ei päästä muovikassia pidemmälle?
Hesarin Lauantai-liitteessä oli tänään aukeaman kokoinen juttu otsikolla Muovipussi onkin fiksu valinta ostoskassiksi(maksumuurin takana). Jutussa joku (toimittaja?) kokee ahaa-elämyksen, että muovipussi ei olekaan maailman pahin ympäristö- tai ilmasto-ongelma.
Tällaisia juttuja kirjoitetaan jatkuvasti. Voi vaikka googlata muovipussi & hiilijalanjälki ja siellä ne ovat: Yle oppiminen, Me naiset, Kaleva, Gigantti, Maaseudun tulevaisuus, Apu, Tekniikka ja talous ja niin edelleen. Kaikki nämä mediat ovat käsitelleet ostoskassien materiaalien ympäristö- tai ilmastoystävällisyyttä. Hesarikin kirjoitti samanlaisen jutun muun muassa tammikuussa 2009 silloisilla kuluttaja-sivuilla: Kauppakassien olympialaiset. Lähteenäkin oli vielä sama kotimainen tutkimus kuin tänäänkin; kangaskassin hiilijalanjälki on niin suuri, että sitä pitää käyttää joitain satoja kertoa, että se päihittää muovikassin. (Tosin eihän sekään mikään ongelma ole. Jos ruokakaupassa käy joka kolmas päivä, niin kymmenessä vuodessa käy pitkälle toistatuhatta kertaa kaupassa.)
Jos on jo toistakymmentä vuotta jankutettu, että muovipussi on ilmastoystävällisempi kuin kangaskassi, niin eikö jo luulisi ihmisten uskovan? Miksi me sitten edelleen luemme juttuja muovikasseista? Minulla on omia veikkauksia:
Muovipussi on ihana pahis
Muovikassi on riittävän pieni. Sama ilmiö kuin taloyhtiön kokouksissa: ollaan päättämässä puolen miljoonan putkiremontista, mutta juututaan keskustelemaan kahdensadan euron wc-istuimista. Puoli miljoonaa on niin paljon rahaa, että ei sitä oikein ymmärrä, mutta kahdestasadasta on henkilökohtaista kokemusta. Tai miljardien hävittäjien sijaan keskustelemme taksimatkoista tai lautakasoista.
Jopa yksittäisen ihmisen hiilijalanjälki on niin iso juttu, ja sitä voi olla hankala ymmärtää tai ennen kaikkea muuttaa. Tiedä vaikka joutuisi tekemään jotain muutoksia elämäänsä, jos asiaa lähtee tutkimaan! Muovikassi on sopivan pieni: siitä on jokaiselle kokemusta, se on jotain, jota pystyy hallitsemaan. Muovikassin voi ostaa tai jättää ostamatta ilman mitään muutosta elämäänsä.
Keskivertosuomalainen hiilijalanjälki on 10300 kiloa vuodessa. Keskivertosuomalainen käyttää vuodessa 60-70 kappaletta kertakäyttömuovikassia. Jos keskivertosuomalainen tekee radikaalin teon eikä hanki vuoden aikana yhtään muovikassia, niin kuinka paljon hänen hiilijalanjälkensä sitten on? 10300 kiloa.
Kyllä, saman 10300 kiloa! Keskivertosuomalaisen muovikassien hiilijalanjälki on parin kilon luokkaa, ja jos jalanjälki ilmoitetaan satoihin pyöristettynä, niin sitä eivät muovikassit mihinkään hetkauta.
Muovi on inhottavaa
Lisäksi muovikassi on muovia. Muovi tuntuu kädessä inhottavalta, muoviselta, kun sitä vertaa vaikka paperiin tai puuvillaan. Paperi ja puuvilla tuntuvat ”luonnollisilta”, muovi on jotain keinotekoista. Meillä on kummallinen tapa jaotella asiat ”luonnollisiin” ja ”luonnottomiin”. Kaikki raaka-aineet ovat kuitenkin peräisin luonnosta, eikä niitä paperi- tai kangaskassejakaan sellaisenaan puiden oksilla kasva.
Muovia tehdään usein fossiilisesta öljystä, ja fossiilinen öljy on pahis. Tosin kuluttaja ei pysty erottamaan, milloin muovi on tehty fossiilisesta öljystä ja milloin jostain muusta (Tiesitkö, että minigripit eli amergripit on tehty sokeriruo’osta?). Fossiilisesta öljystä vain nelisen prosenttia käytetään muoviteollisuudessa. Ilmastokriisin ratkaisussa on luonnollisesti tärkeämpää puuttua siihen valtaosaan, joka poltetaan hiilidioksiksi ilmaan kriisiä pahentamaan eli rakennusten lämmityksessä tai liikennepolttoaineena.
Artikkelit merkittävistä ratkaisuista eivät mahdu mukaan
Miksi minä tästä kirjoitan? Miksi tämä Hesarin lehtijuttu on ongelma? Siksi, että se vie palstatilaa suuremmilta ilmasto-ongelmilta ja merkityksellisimmiltä ratkaisuilta. Kun muovikasseista kirjoitetaan kerta toisensa jälkeen, ilmasto- ja ympäristöasioissa noviisille syntyy mielikuva, että kauppakassin valinta on se tärkein juttu: kun teen tietoisen valinnan kauppakassista, olen tehnyt ilmastoteon eikä muuta tarvitse tehdä. Eikä ehkä edes jaksa tehdä kovin montaa muuta valintaa.
Elämme maailmassa, jossa tietotulva uuvuttaa ja voimme tehdä vain rajallisia valintoja. Jos olemme uuvuttaneet loputtomissa kassipohdinnoissa (aukeaman kokoinen juttu Hesarissa!), niin ei riitä enää energiaa muihin ilmastovalintoihin.
Mitkä ovat ne kolme asiaa, joita mieluummin kannattaisi miettiä? Ehkä tiedätkin. Jos et tiedä, niin lue tätä blogia. Aloita vaikka tästä: Haluatko tehdä merkityksellisiä ekotekoja? Tuolla kolme vuotta sitten kirjoitetussa postauksessa on myös nämä muovikassit mainittu. 🙁
PS. Selvyyden vuoksi: Kyllä, meillä on muoviongelma tällä planeetalla, ja se tulee ratkaista. Merten muovijäteongelma on todellinen ongelma, ja se tulee ratkaista. Ja kyllä turhan muovin ostamista tulee välttää, aivan kuten kaiken muunkin turhan hankkimista ja valmistamista. Vinkki: turhia muovipusseja tulee kuin itsestään vähemmän kun jättää turhat vaatteet, härvelit ja muut tavarat ostamatta!
PS2. Olen miettinyt, mitä vastuullista on maatuvissa muovikasseissa? Kuinka moni meistä aikoo kompostoida ne? Muovipakkaukset kuuluvat muovinkierrätysastiaan. Mahdollinen paikka on myös sekajäte (johon loogisesti voi pakata sen pienen määrän sekajätettä, jota kotitalouksissa syntyy.) Kierrätys- tai polttolaitoksessa maatuvuudesta ei saa lisäpisteitä.
PS. Ja jotta olisin mahdollisimman epälooginen, niin kerronpa vielä, miten omat ostokseni tulevat kotiin. 😉 Iso osa tulee pahvilaatikoissa kotiinkuljetuksella, kuljetuspakkausta ei voi itse valita. Jos käyn fyysisesti kaupassa, tuon ostokset repussa ja tarvittaessa osan ”kesto”kassissa, muovisessa tai kankaisessa. Joskus käyn yllättäen kaupassa, ja ostan paperikasseja sen verran kuin niitä kuluu paperinkeräyskasseina, loput muovikasseja, joita käytän roskapusseina seka- ja muovijätteille. Niitä ei tule niin paljoa, ettemmekö käyttäisi myös rullasta roskapusseja. Mutta miksi tämä kiinnostaisi ketään? Ainakaan enempää kuin se, paljonko hiilijalanjälkeni on?