Mitä tein vuonna 2017?
Vuodenvaihteessa ja syntymäpäivänä on oiva hetki miettiä, millainen on ollut kulunut vuosi. Koska tänään on sekä uudenvuodenaatto että syntymäpäiväni, niin jaan pohdintani myös teille. Miten vuosi 2017 meni ja mitä olen tehnyt ja oppinut. Tämän pohtiminen on ihan hyvä juttu, sillä minulla on valitettavasti arjessa usein sellainen tunne, että en saa mitään aikaiseksi.
Vuosi 2017 oli itsetutkiskelun vuosi. Työnhaku vaati pohtimaan ja analysoimaan osaamistani ja tulevaisuudensuunnitelmiani, mutta tein sitä kokonaisvaltaisestikin. Kuka minä olen ja mitä haluan? Keski-ikä kolkuttelee ovella. 😉 Kiitollisuuden aiheiden miettimisestä tuli arkipäivää. Löysin myös vastauksen tuohon edellä mainittuun tunteeseen: ”kun en saa mitään aikaiseksi”: teen niin paljon erilaisia asioita, että yksittäistä asiaa ei paljoa kerry.
Vuoden yksi suurimmista ilon aiheista oli uuden, todella mielenkiintoisen työn löytyminen kiertotalousasiantuntijana. Kehityin kyllä CV:n viilaajana ja työnhakijana. Opetin myös avoimessa yliopistossa. Ammattillisessa mielessä kevään ChemBio-messut olivat yksi kiinnostava tapahtuma. Yhteen kestävä ruoka -teemaiseen tapahtumaan osallistuin webin kautta. On vaikea luetella asioita, joita olen oppinut ja ymmärtänyt esimerkiksi ympäristöön, talouteen ja ruokahuoltoon liittyen.
Juuri kirjasin ylös, että luin vuoden aikana 23 kirjaa, joista suurempi osa oli tuttuun tapaan populaaria tiedettä. Mainittavan arvoisia ovat Kuudes sukupuutto, Maailma täynnä meitä ja Sapiens, ihmisen lyhyt historia. Luin myös lukemattoman määrän lehtiä (oikeasti aika paljon, ette uskokaan) ja blogeja. Sitä oppii uusia asioita ihan huomaamattaan.
Telkkariahan en katso käytännössä ollenkaan, mutta vuonna 2017 hurahdin ja olen katsonut kohta Netflixistä Gilmoren tyttöjen kaikki seitsemän tuotantokautta.
Neljättä sukkaa en taida ihan saada valmiiksi, sen sijaan askartelin jonkin verran Project lifen parissa. Yhdellä askartelukurssilla kävin Itä-Helsingissä ja yhden viikonlopun Tampereella askartelemassa. iPhoto näyttää, että olen tallentanut 10 000 valokuvaa tänä vuonna, ehkä jotain oppinutkin. Ainakin pari kivaa ruokakuvaa onnistuin ottamaan. Somessa olen notkunut, instagram laski yli 500 kuvaa ja tässä blogissa on nelisenkymmentä postausta ja vanhassa samoin. Opin paljon uutta, kun lopetin Lilyssä ja perustin uuden blogin ilman portaalia. Osallistuin myös kansalaisopiston ammattimainen bloggaaminen -kurssille. Moni asia roikkuu keskeneräisenä, mutta onpahan tekemistä ensi vuodellekin. Bujoilusta on tullut jokapäiväinen tapa ja arkielämän helpotus.
Formaalia koulutustakin olen hankkinut ja suoritin avoimessa yliopistossa kurssin kriisiviestintään liittyen ja pääsin osallistumaan ihan oikeaan ydinvoimalaonnettomuusharjoitukseen ja leikkimään toimittajaa.
Liikunta jäi -jälleen kerran- vähälle, mutta joogasta innostuin keväällä, ja se jatkui syksyyn asti. Yogaia-palvelu näyttää, että 79 harjoitusta on katsottu: niistä muutaman on tehnyt mieheni ja viime aikoina olen valitettavasti kuunnellut öisin syvärentoutuksia. Helmikuussa kävin myös joogafestareilla.
Vuosi aloitettiin Kanarialla, jossa olimme juhlimassa isäni 60-vuotissynttäreitä. Muuten harrastettiin lähimatkailua Tallinnaan, Porvooseen ja Muumimaailmaan (jossa äitini juhli 6-kymppisiä). Tukholmassa käytiin katsomassa Wasa-laivaa. Jyväskylässä ja Savossa käytiin tietenkin.
Kulttuuria ehdin harrastaa vähän: museokortti näyttää yhdeksää vierailua: WeeGeessä useampi kerta ja lisäksi Kiasmaa, HAMia ja Valokuvausmuseo. Stand upissa, teatterissa ja baletissa kävin, kuten myös yhdellä loppuunmyydyllä keikalla jäähallissa ja kaksipäiväisillä rock-festareilla. Muutaman kerran elokuvissakin.
Ja mikä tärkeintä: olen viettänyt aikaa läheisteni kanssa. Siihen on ollut onneksi mukavasti aikaa. Perheen kanssa arki on parasta. On tehty metsäretkiä, käyty katsomassa eläimiä ja Lintsillä ja puistoissa. Syöty hyvin, kotona ja ulkona. Lapsi on hurmaava ja yllättää taidoillaan, ja mies sama hauska heppu, jonka kanssa aloin seurustella kymmenen vuotta sitten. Kerran kuussa olemme tehneet jotain miehen kanssa kahden. Siskon kanssa asutaan taas ihan lähekkäin, huippua, ja muutakin sukua olen tavannut. Ystäviä on pitkä liuta, ja heitäkin olen ehtinyt nähdä. <3
Alahan tulla jo vuosi 2018! Siitä tulee vähintään yhtä hyvä kuin tästäkin vuodesta.
Ihanaa vuotta 2018 kaikille!