Omat ympäristösyntini

Omat ympäristösyntini

Jotta omaa elämäntapaansa voi muuttaa kestävämmäksi ja ekologisemmaksi, pitää ensin tietää, missä kohdin voi parantaa. On paljon mukavampi listata niitä asioita, jotka tekee jo hyvin ja joista on ylpeä. Omien huonojen tapojen, vikojen ja muiden negatiivisten asioiden luetteleminen onkin kiusallisempaa.

Vaikka keskustelen jatkuvasti ympäristöasioista, niin en silti tee kaikkia asioita parhaan tietoni mukaan. En välttämättä ole ollenkaan hyvä esimerkki. Syitä on useita: laiskuus, tapa, joskus ajan tai rahan puute, tai ihan vain kaiken maailman tekosyyt.

Päätin listata ”ympäristösyntini”, joita voin sitten jatkossa petrata. Tässä tulee kolmen kärki:

  1. Yksityisautoilu diesel-autolla
  2. Lihansyönti
  3. Ruoan tuhlaaminen

Perheessämme on dieselillä kulkeva auto, jolla tulee kilometrejä runsaasti, yli 20 000 kilometriä vuodessa. Kuljin viime talven töihin autolla, mutta keväällä se jo suututti minua. 36 kilometriä päivässä saastutusta. En ole riittävän reipas pyöräilemään sitä päivittäin, mutta olen kulkenut välillä julkisilla ja nyt uusin yritykseni on kulkea osan matkaa pyörällä ja loppumatka kahdella junalla. Autoa ei ole pakko omistaa, etenkin jos vuokra-auton saisi jostain läheltä käyttöön, mutta monet kivat asiat jäisivät tekemättä ja monet asiat olisivat hankalia. Mutta monessa kohdin voi valita pyörän tai julkisen.

Toinen on auton polttoaine. Seuraavaksi autoksi haluan vähäpäästöisemmän. Tässä kohdin puhuu valitettavasti myös raha.

Syön lihaa viikottain, useitakin kertoja, mutta vähemmän kuin keskivertosuomalainen (81 kg/vuosi eli 1,5 kiloa viikossa). (Punaisen) Lihan vähentäminen on kuitenkin yksi helpoimmista tavoista pienentää hiilijalanjälkeä. Tapakysymys. Ravintolassa tilaan yleensä liharuoan.

Ruoan tuhlaaminen on näistä kolmesta mielestäni nolointa. Meillä taloudessa kaksi ihmistä tekee ruokaa, ja liian usein jääkaappiin unohtuu avattu kerma tai juusto, kasvikset pilaantuvat, hedelmät homehtuvat. Kun yrittää käydä harvemmin kaupassa, ruokaa on niin paljon, että kaikkea ei heti näe. Lisäksi ylipainoisena ihmisenä syön enemmän kuin energiantarpeeni on.

Tiedän, mitä asioille voin tehdä. Pikkuhiljaa. Esimerkiksi talvella voi taas tutkailla omia tapojani, mikä on muuttunut.

Mitkä ovat sinun ympäristö”syntisi”?

5 Replies to “Omat ympäristösyntini”

  1. Täällä on oikeastaan sama lista, paitsi että auto on bensa ja vain toinen meidän talouden ihmisistä ajelee sillä. Joka tapauksessa yhdelläkin tulee niitä päästöjä ihan riittävästi, tuo kun ei ole mikään hifi-hifi-säästöpäästö-ekoauto vaan just niin uusi kuin mihin opiskelijoilla on varaa. Eli vanha. Hyvänä nelosena tulee varmaan se, että aina en kierrätä kaikkia muoveja, muut tulee kyllä lajiteltua ihan automaattisesti mutta tuo muovi on niin uusi juttu että se välillä jää. Ja kun ne muovit pitää viedä sillä autolla sinne ruokakaupan pihaan.
    Joka tapauksessa ihan lohdullista kuulla, että en ole ainoa syntinen! Ainahan voi tietysti parantaa, mutta todellisuudessa se menee ainakin täällä hyvin pienin askelin.

  2. Kiitos kommentistasi!
    Muovin kierrätys on uusi juttu, ja harmillisen vähän niitä keräyspisteitä on. Olin viikonlopun anopin luona, ja esimerkiksi sillä kylällä ei ole ainuttakaan keräyspistettä, vaan lähin on naapurikaupungissa. Toki moni käy kaupungissa esimerkiksi marketeilla kaupoissa, joten saa ne sinne vietyä kauppamatkalla. Mutta vaatiihan se uusien tapojen opettelua.

  3. Hieno blogi ja tärkeää asiaa. Omista ympäristösynneistä kärsin eniten punaisen lihan syömisestä. En haluaisi, eikä se oikein maistukaan, mutta kun meitä on taloudessa kaksi syöjää ja toinen nauttii punaisesta lihasta. Olen antanut tässä hieman periksi, mutta ei punaista lihaa ole edes viikottain. Ruokahävikkiä pyrin vähentämään, mutta tuntuu tosi pahalta heittää pilaantunutta ruokaa roskiin sen takia, ettei sitä kukaan ole ehtinyt valmistamaan. Tässä auttaisi se, että ruokaa ei ostettaisi useammaksi päiväksi. Toisaalta olen ylpeä siitä, että ajamme etanoliautolla, lajittelemme roskat, kierrätämme vaatteet ja huonekalut, käytämme vihreää sähköä ja meillä on ilmalämpöpumppu ja takka sekä kävelen työmatkat. Silti välillä omatunto kolkuttaa, mutta ainahan on parannettavaa. Ihanaa syksyä sinulle ja kiva kun kävit blogissani kommentoimassa. Minäkin lupaan käydä täällä säännöllisesti.

  4. Kiitos ja kiva, kun piipahdit blogissani!

    Omassa kuplassani lihansyönnin vähentäminen on monen mielessä, mutta valitettavasti todellisuudessa koko kansan kulutuslukemat ovat jopa viimekin vuonna vähän kasvaneet. 🙁

  5. Työmatka-tuska! Minä niin ymmärrän, tämän hetkisessä työssä auto on lähes päivittäin välttämättömyys jo työpäivän sisällä, mutta 8kk tuntumalla olen jo alkanut kaipaamaan pyöräiltyä työmatkaa, jo ihan kunnonkin vuoksi. Toinen ympäristösynti on yksineläjällä ruoka, jonka kanssa olen kyllä ääripäissä: samalla kun liotan kivikovat leivän kannikat uuden ruisleipätaikinan sekaan, ostan väsyneenä ja nälissäni miljoonan muovilokeron salaattia tms. Ja ikäväkseni onhan se myönnettävä, että tässä taloudessa eniten lihaa kuluttaa koira (toivottavasti suurin osa kuitenkin ollee ihmisille kelpaamatonta) ja iso osa syy auton omistamiseenkin on tuossa nelijalkaisessa.
    Kiitos blogistasi! Näitä ekompaan elämään kantillaan olevia ei ole ikinä liikaa!

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: