Mitä tein vuonna 2017?

Mitä tein vuonna 2017?

Vuodenvaihteessa ja syntymäpäivänä on oiva hetki miettiä, millainen on ollut kulunut vuosi. Koska tänään on sekä uudenvuodenaatto että syntymäpäiväni, niin jaan pohdintani myös teille. Miten vuosi 2017 meni ja mitä olen tehnyt ja oppinut. Tämän pohtiminen on ihan hyvä juttu, sillä minulla on valitettavasti arjessa usein sellainen tunne, että en saa mitään aikaiseksi.

Vuosi 2017 oli itsetutkiskelun vuosi. Työnhaku vaati pohtimaan ja analysoimaan osaamistani ja tulevaisuudensuunnitelmiani, mutta tein sitä kokonaisvaltaisestikin. Kuka minä olen ja mitä haluan? Keski-ikä kolkuttelee ovella. 😉 Kiitollisuuden aiheiden miettimisestä tuli arkipäivää. Löysin myös vastauksen tuohon edellä mainittuun tunteeseen: ”kun en saa mitään aikaiseksi”: teen niin paljon erilaisia asioita, että yksittäistä asiaa ei paljoa kerry.

Meillä on kävelymatkan päässä kotoa loistava lintujen bongauspaikka.

 

Vuoden yksi suurimmista ilon aiheista oli uuden, todella mielenkiintoisen työn löytyminen kiertotalousasiantuntijana. Kehityin kyllä CV:n viilaajana ja työnhakijana. Opetin myös avoimessa yliopistossa. Ammattillisessa mielessä kevään ChemBio-messut olivat yksi kiinnostava tapahtuma. Yhteen kestävä ruoka -teemaiseen tapahtumaan osallistuin webin kautta. On vaikea luetella asioita, joita olen oppinut ja ymmärtänyt esimerkiksi ympäristöön, talouteen ja ruokahuoltoon liittyen.

Juuri kirjasin ylös, että luin vuoden aikana 23 kirjaa, joista suurempi osa oli tuttuun tapaan populaaria tiedettä. Mainittavan arvoisia ovat Kuudes sukupuutto, Maailma täynnä meitä ja Sapiens, ihmisen lyhyt historia. Luin myös lukemattoman määrän lehtiä (oikeasti aika paljon, ette uskokaan) ja blogeja. Sitä oppii uusia asioita ihan huomaamattaan.

Telkkariahan en katso käytännössä ollenkaan, mutta vuonna 2017 hurahdin ja olen katsonut kohta  Netflixistä Gilmoren tyttöjen kaikki seitsemän tuotantokautta.

Erilaiset maskit ja tekniikat testauksessa kurssilla.

Neljättä sukkaa en taida ihan saada valmiiksi, sen sijaan askartelin jonkin verran Project lifen parissa. Yhdellä askartelukurssilla kävin Itä-Helsingissä ja yhden viikonlopun Tampereella askartelemassa. iPhoto näyttää, että olen tallentanut 10 000 valokuvaa tänä vuonna, ehkä jotain oppinutkin. Ainakin pari kivaa ruokakuvaa onnistuin ottamaan. Somessa olen notkunut, instagram laski yli 500 kuvaa ja tässä blogissa on nelisenkymmentä postausta ja vanhassa samoin. Opin paljon uutta, kun lopetin Lilyssä ja perustin uuden blogin ilman portaalia. Osallistuin myös kansalaisopiston ammattimainen bloggaaminen -kurssille. Moni asia roikkuu keskeneräisenä, mutta onpahan tekemistä ensi vuodellekin. Bujoilusta on tullut jokapäiväinen tapa ja arkielämän helpotus.

Formaalia koulutustakin olen hankkinut ja suoritin avoimessa yliopistossa kurssin kriisiviestintään liittyen ja pääsin osallistumaan ihan oikeaan ydinvoimalaonnettomuusharjoitukseen ja leikkimään toimittajaa.

Liikunta jäi -jälleen kerran- vähälle, mutta joogasta innostuin keväällä, ja se jatkui syksyyn asti. Yogaia-palvelu näyttää, että 79 harjoitusta on katsottu: niistä muutaman on tehnyt mieheni ja viime aikoina olen valitettavasti kuunnellut öisin syvärentoutuksia. Helmikuussa kävin myös joogafestareilla.

Pyöräily on kivaa!

Vuosi aloitettiin Kanarialla, jossa olimme juhlimassa isäni 60-vuotissynttäreitä. Muuten harrastettiin lähimatkailua Tallinnaan, Porvooseen ja Muumimaailmaan (jossa äitini juhli 6-kymppisiä). Tukholmassa käytiin katsomassa Wasa-laivaa. Jyväskylässä ja Savossa käytiin tietenkin.

Kulttuuria ehdin harrastaa vähän: museokortti näyttää yhdeksää vierailua: WeeGeessä useampi kerta ja lisäksi Kiasmaa, HAMia ja Valokuvausmuseo. Stand upissa, teatterissa ja baletissa kävin, kuten myös yhdellä loppuunmyydyllä keikalla jäähallissa ja kaksipäiväisillä rock-festareilla. Muutaman kerran elokuvissakin.

Muistatko pilkut HAMissa? Kävin tammikuussa vielä kolmannen kerran katsomassa ne!

Ja mikä tärkeintä: olen viettänyt aikaa läheisteni kanssa. Siihen on ollut onneksi mukavasti aikaa. Perheen kanssa arki on parasta. On tehty metsäretkiä, käyty katsomassa eläimiä ja Lintsillä ja puistoissa. Syöty hyvin, kotona ja ulkona. Lapsi on hurmaava ja yllättää taidoillaan, ja mies sama hauska heppu, jonka kanssa aloin seurustella kymmenen vuotta sitten. Kerran kuussa olemme tehneet jotain miehen kanssa kahden. Siskon kanssa asutaan taas ihan lähekkäin, huippua, ja muutakin sukua olen tavannut. Ystäviä on pitkä liuta, ja heitäkin olen ehtinyt nähdä. <3

Alahan tulla jo vuosi 2018! Siitä tulee vähintään yhtä hyvä kuin tästäkin vuodesta.

Mummo <3
Tämän vuoden aikana syntyi satoja piirroksia.

 

Ruoka on vaan niin kaunista.

 

Lintsillä käytiin kai kolmesti. Viihdyn paremmin maan pinnalla.

 

Vuoden onnistuneimmat sämpylät. Ja mihinköhän laitoin ohjeen…

Ihanaa vuotta 2018 kaikille!

Kolme viime hetken ekovinkkiä jouluun

Kolme viime hetken ekovinkkiä jouluun

Tänään on vuoden pimein päivä ja täällä Espoossa ulkona sataa vettä. Valon juhla tulee mitä parhaimpaan hetkeen!

Joululahjat on monella jo hankittuna, tai ainakin melkein ja juhlapyhien tarjottavat suunniteltu ja ehkä jo osin tehty tai hankittukin. Mutta vilkkaimmat kauppapäivät ovat vielä edessä. Kokosin random-listan joulun ajan ekotekovinkeistä, vaikka oikeastaan oman elämän ympäristötekoihin voi soveltaa isäni filosofiaa syömisestä: on tärkeämpää mitä tekee uudenvuoden ja joulun välillä kuin joulun ja uudenvuoden välillä. 😉

Älä  hanki mitään turhaa edes viime hetken paniikissa

Aineettomat lahjat ovat hieno asia, mutta kyllä tavaroitakin voi hankkia, jos ne ovat pitkäikäisiä ja kestäviä ja lahjansaaja tarvitsee/käyttää sitä pitkään. Mutta väsyneenä ja pää tyhjänä kaupassa haahuillessa ei kannata tarttua johon heppoiseen oljenkorteen. Jos et keksi mitään lahjaa, niin anna lahjakortti tai omaa aikaasi. Äläkä osta ruokakaupasta mitään extraa, jonka tiedät jäävän syömättä. Etkä tarvitse mitään vain varmuuden vuoksi.

Vinkki: Olen antanut lahjaksi kirjastosta lainattuja kirjoja. Eipähän harmita, jos ei osukaan nappiin.

Lajittele jätteesi joulunakin

Samalla mennään arjet ja pyhät. Joulunakin tulee roskaa, joka on syytä ohjata oikeaan osoitteeseen.

Perinteiset joululahjapaperit eivä kelpaa paperinkeräykseen, koska niissä on valtavasti painoväriä. Laita sekajätteeseen tai kääri lahjat vaikkapa silkki-, sanomalehti- tai voimapaperiin.

Jos paistat joulukinkun, niin sen rasva ei kuulu viemäriin. Oikea osoite on biojäte. Voit myös osallistua kinkkutemppuun eli vie rasva maitopurkissa keräykseen ja siitä tehdään biodieseliä.

Uudenvuoden tina ei ole tinaa, vaan terveydelle ja ympäristölle haitallista lyijyä. Käytetyn tinan oikea osoite on vaarallinen jäte. Ensi vuodeksi koeta keksiä jotain muuta, sillä tinat kielletään maaliskuussa.

Jos jätteiden lajittelu ei ole vielä arkipäivää, niin ota tulevan vuoden haasteeksi tsempata. Ei se kovin vaikeaa ole: meidän perheen viisivuotiaskin osaa lajitella jo muovin, bion, paperin ja sekajätteen erilleen.

Vinkki: Hanki kaunis astia/pussi lahjapaperiroskalle. Jätesäkki tai pahvilaatikko ei näytä kovin kauniilta valokuvissa.

Älä haaskaa ruokaa

Joulu on yltäkylläisyyden juhla, ja pöydät notkuvat. Hyvä ruoka on minustakin juhlan kulmakivi. Pidä huoli ruoan kylmäketjusta, etteivät arvokkaat kalat tai lihat pilaannu ja päädy sen takia biojätteeseen. Vaikka ruokaa tekisi mieli pitää tuntikausia pöydässä, niin käytä järkeäsi ja nosta esille vain se, mitä sillä kertaa syödään. Roskiin heitetty ruoka on kaikkein turhinta haaskausta.

Vinkki: Jos riisipuuroa jää yli, niin paista joulupäivän aamupalalle ahvenanmaan pannukakkua (uunissa tai pannulla). Ohjeita löytyy pilvin pimein. Superherkullisia! 

IHANAA JOULUA KAIKILLE!

Voiko elää lentämättä?

Voiko elää lentämättä?

Minusta tuntuu, että lentämisen ilmastovaikutuksesta ei puhuta niin paljoa kuin muutamia vuosia sitten. Lomalle lentäminen tuntuu olevan itsestään selvä juttu. Harvalla teolla kuitenkaan saa aikaa niin suurta kasvihuonekaasupäästöä kuin lentämällä. Lisäksi lentäminen on aivan naurettavan halpaa sen ilmastovaikutuksiin nähden.

En lentele erityisen paljoa, vaikka tunnen toki vähemmänkin lentäneitä. Lensin ensimmäisen kerran 23-vuotiaana, ja kauimpana kotoa olen käynyt kerran Shanghaissa. Kanarialla olen käynyt juhlimassa isäni 50- ja 60-vuotissynttäreitä (ensimmäisellä kerralla lensin Lontoosta Manner-Espanjan kautta). Olen lentänyt Tukholmaan, Riikaan ja Ljubljanaan. Lontooseen olen lentänyt monta kertaa (lähemmäs kymmenen kertaa, ehkä): kerran jatkoin siitä lentäen Skotlantiin saakka ja kerran tulin Lontoosta takaisin Suomeen junalla. Ensimmäisen kotimaan lennon lensin kuluneena syksynä.

Pikku kundi on viisivuotias ja tänä aikana olemme käyneet lentäen Lontoossa ja Kanarialla, eli lentäminen on viime vuosina jopa vähentynyt.

Millaiset ilmastovaikukset lentämisellä on?

Lentämisen ilmastovaikutuksia tutkiessa eri lähteet antavat vähän erilaisia lukuja. Pitkä matka tuottaa tietenkin enemmän päästöjä kuin lyhyt matka. Toisaalta lähelle on paremmat mahdollisuudet ylipäätään päästä muullakin kulkuvälineellä. Laskut ja nousut lisäävät päästöjä, joten suorat lennot ovat päästöjen kannalta parempi. Kalustollakin on väliä.

Sanotaan, että maailma pienenee, mutta oikeasti Thaimaa on kaukana: sinne on kahdeksan tuhatta kilometriä!

Finnairin päästölaskuri kertoo, että hiilidioksidipäästöjä syntyi edestakaisella lennollani Shanghaihin reilu 1000 kiloa. (Ja todellisuudessa varmaan enemmän, sillä tästä on jo kymmenen vuotta aikaa ja tekniikka on toivottavasti kehittynyt). Keskivertosuomalainen tuottaa hiilidioksidipäästöjä vuodessa noin 10 000 kiloa. Eli matkani tuotti kymmenesosan vuosittaisesta päästöstäni, mutta ei todellakaan maksanut kymmenesosaa vuosituloistani, vaikka ne aika pienet tuolloin olivatkin.

WWF:n arvion mukaan lentomatkustaminen tuottaa vähintään 15 kertaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä junailuun verrattuna. Jostain luin kertoimen 50, mikä kertonee suuresta vaihteluvälistä ja laskutavoista ylipäätään.

Juuri tähän aikaan vuodesta ymmärrän, että etelän lämpöön on mukava päästä, kun on kylmää ja pimeää. Monelle matkustaminen tarkoittaa suvun ja perheen tapaamista. Mutta voisiko lomamatkalle keksiä vaihtoehdon? Miten muuten voisi rentoutua? Riittäisikö vähän vähempi?

Me tuskin lennämme tänäkään talvena lomamatkalle. Päätöstä toki helpottaa se, että ei juuri ole yhteisiä lomia enkä erityisesti edes pidä lentämisestä. Mutta vuosi vuodelta ympäristösyyt painavat enemmän; kovin on vaikea perustella lentämistä enää itselleen.

Onko hyönteisten syöminen ekoteko?

Onko hyönteisten syöminen ekoteko?

Ötökät ovat täällä. Tarkoitan tietenkin syötäviä hyönteisiä: Fazer toi tällä viikolla markkinoille näkyvästi sirkkaleivän. En ole vielä maistanut sitä enkä mitään muutakaan hyönteistä. Mutta heti syön, kun kohdalle osuu. Rapsuvia sirkan jalkoja vähän jännitän, mutta rohkea sirkan syö! Ja näen helposti itseni arkenakin lisäämässä matojauhoa tai -rouhetta ruokiini.

Ensimmäisenä pöytiimme ovat tulossa siis kotisirkka ja jauhopukki. Mustasotilaskärpästä käytetään Euroopassa kalajauhon korvaajana.

Hyönteiset voivat olla yksi osa matkalla kohti kestävämpää ruokavaliota. Kuten tiedämme, että lihan kulutuksemme on liian korkea: jo terveyden kannalta moni meistä syö liikaa punaista lihaa. Suolistosyövät jylläävät, kun punaista lihaa ja lihajalosteita menee yli puoli kiloa viikossa. Terveyden kannalta lintu ja kala ovat terveellisempiä, ja tietenkin proteiinipitoiset kasvikset.

Ympäristön kannalta proteiinin lähteistä naudan liha on kaikkein kuluttavinta (lammasta en ottanut tähän mukaan, kun sen kulutus on marginaalista ja saa siellä pysyäkin). Puhutaan 100-200-kertaisesta vaikutuksesta proteiinigrammaa kohden verrattuna vaikkapa palko- tai viljakasveihin. Ja maito menee sinne samaan suuntaan (samasta eläimestähän ne osittain tulevat). Eli kun vähennät naudan lihan syöntiä, niin kannattaa vähentää myös maitotuotteiden käyttöäkin.

Mites hyönteiset tähän osuvat? Osuvat hyvin. Luken (luonnonvarakeskuksen) arvioiden mukaan hyönteisten ilmastovaikutus on siellä luonnonvaraisen kalan kanssa samoilla viivoilla. Siipikarjan tuotannossa ilmastovaikutus voi olla vähimmillään samaa luokkaa, mutta haitari on suuri ja siellä yläpäässä vaikutus on jo kaksinkertainen.

Kaikki välttämättömät aminohapot

Hyönteisproteiinin koostumus on hyvä, muiden eläinperäisten kaltainen. Kasvisruokavaliossahan joutuu hitusen miettimään, että saa kaikki välttämättömät aminohapot. Tai no, ei kai sellaista kasvissyöjää olekaan, jonka lautasella ei olisi myös palkokasveja ja pähkinöitä ja siemeniä. Eli ei sekään suurta aivotyötä loppujen lopuksi vaadi. Hyönteisten rasvat ovat myös hyviä, paljon omega-6:sta.

Lainsäädäntö siis sallii hyönteisten kasvatuksen ja myynnin elintarvikkeeksi. Tilanne elää koko Euroopassa. Meillä saa siis nyt myydä kokonaisia hyönteisiä (ja jauhettuina yms), mutta ei sellaisia, joista on vaikka siivet poistettu.

Eikö sopisi hyvin rouskuvaksi lisäksi salaattiin? Ja kohta nähdään trendikkäillä ruokatoreilla hyönteiskojuja. Vai joko on?

Älä osta mitään vai Black Friday?

Älä osta mitään vai Black Friday?

Tänään kiskotaan kuluttajaa kahteen suuntaan. Kaupat huutavat täysillä Black Fridayta ja muutamat toimijat, Luonto-Liitto etunenässä, kehottavat harkitsemaan tarkemmin Älä osta mitään -päivänä.

Black Fridaysta alkaa joulun ajan kulutusputki, ja kaupat mainostavat mojovia alennuksia. Jenkeistähän tämäkin homma on lähtenyt, ja siellä Black Friday on suurin yksittäinen kauppapäivä. Nykyään tietysti kaupankäynti tapahtuu entistä enemmän netissä.

Älä osta mitään -päivä taas on sekin ison meren takaa, mutta Kanadan puolelta. Kuluttajien vapaapäivä, jolloin voi pysähtyä miettimään omia kulutustottumuksiaan, impulsiivisuuttaan kaupoilla sekä ekologisia asioita. Luonto-Liitto kehottaa tänä vuonna harkitsemaan erityisen tarkkaan lentolippujen ostamista. Se kun on yksittäisenä ostoksena yksi eniten ilmastoa rasittava ostos. Onko lomalle ja lomalla aina niin kiire? Entä voisiko kotimaan työmatkankin tehdä junalla lentämisen sijaan?

Mitä teen itse tänään?

Sovittiin, että mies käy aamulla hakemassa lapselle toppapuvun, jonka osto on jäänyt roikkumaan. Lisäksi meillä juhlitaan viikonloppuna pikku kundin syntymäpäiviä, joten käyn vielä ruokakaupoilla. Television hankinta meillä taitaa olla edessä (nykyisessä ääni pätkii lähetyksissä niin, että ohjelmien seuraaminen on joskus mahdotonta), mutta olemme vitkutelleet jo viime keväästä. Pärjäisikö ilmankin?

Mutta aamuni aloitan vieraana Sitran Debatissa aiheesta Maapallon kantokyky: seuraile somea! Esitystä Sitrasta voi seurata myös suorana klo 9 alkaen. Lisätietoa täältä.

#äläostamitään #äom #sitradebatti

Miten hävitämme koralliriutat?

Miten hävitämme koralliriutat?

Isot ympäristöongelmat ovat vaikeita asioista ja vaikkapa luonnon monimuotoisuuden merkitystä voi olla vaikea ymmärtää. Et ole voinut välttyä viestiltä, että korallit ja koralliriutat ovat vaikeuksissa. Se liittyy vahvasti luonnon monimuotoisuuteen. En ole biologi, joten asiassa on ollut paljon uusia juttuja minullekin. Mutta kerronpa mistä korallien katoaminen johtuu ja miksi se on erittäin huono juttu.

Koralliriuttoja on monissa paikoissa maailman meriä, melko lähellä rantoja. Tunnetuin on Australian Iso valliriutta, joka on 2300 kilometriä pitkä. Korallit ovat kummallisia: ne ovat eläimiä, kasveja ja kivennäisainetta, enimmäkseen kuolleita mutta täynnä elämää. Korallit muodostuvat yksittäisistä eläimistä, polyypeistä, jotka rakentavat kalkkipitoista kuorta, mikä taas jää jäljelle riuttaan, kun eläin kuolee. Jokainen polyyppi on koti pikkuruisille kasveille, joka tuottaa hiilihydraatteja korallien käyttöön. Korallien kauniit värit syntyvät juuri näistä kasveista. Korallien ympärillä kuhisee eri arvioiden mukaan puolesta miljoonasta yhdeksään miljoonaan lajiin muita eliöitä: toiset asuvat siinä, toiset syövät sitä ja toisille se on tärkeä saalistus- tai suojapaikka. Merten sademetsiä siis.

Meret happamoituvat eli niiden emäksisyys laskee, meriveden pH kun on luontaisesti yli 8. Meret happamoituvat, kun meret sitovat ilmasta hiilidioksidia, kasvihuonekaasua. Ilman merien happamoitumista ilmastonmuutos olisi tullut jo vahvemmin esiin, nimittäin ehkä noin kolmannes meidän ilmaan pumppaamasta ylimääräisestä hiilidioksidista on sitoutunut meriin. Mutta kun meret siis happamoituvat, niin korallit ja muutkin kalkkikuorta rakentavat eliöt ovat pulassa: karbonaatti-ioneja on vähemmän saatavilla. Ja kun happamoituminen jatkuu, niin kiinteä kalsiumkarbonaatti alkaa liueta takaisin veteen eli korallit liukenevat.

 

Meret myös lämpenevät. Ja kun merivesi lämpenee liiaksi, korallien päällä asustavat pikkuruiset kasvit alkavat tuottaa liiaksi koralleille haitallisia happiradikaaleja. Korallit karkottavat kasveja tuhoisin seurauksin. Tästä johtuu korallien haalistuminen, vaaleneminen. Ja korallit eivät enää kasva.

Ihminen myös kalastaa liikaa korallien lähettyvillä, ja se edistää korallien kanssa kilpailevien levien kasvua. Metsien hävittäminen johtaa veden liettymiseen ja vähentää kirkkautta: sekin tuhoisaa koralleille.

Kun jokin eliö kohtaa paljon stressiä, niin se altistuu helpommin sairauksille. Esimerkiksi bakteerin aiheuttama valkoraitatauti on ihan muutamissa vuosissa tappanut kahta alueensa tärkeää hirvensarvikorallia Karibialla niin, että ne ovat nykyään äärimmäisen uhanalaisia.

Erilaiset korallit ovat rakentaneet valtavaa Isoa koralliriuttaa ainakin pari miljoonaa vuotta. Siis kaksi miljoonaa vuotta! Ihmislaji syntyi noin 300 000 vuotta sitten ja muutaman kymmenen vuoden aikana olemme saaneet aikaan valtavaa tuhoa. Kysymys ei ole vain siitä, että korallit olisivat kauniita, vaan valtavat määrät eri lajeja ovat riippuvaisia niistä. Mihin ne sitten menevät? Katoavat nekin?

Tuhoammeko tämän ekosysteemin kokonaan?

Inspiraatio tähän tekstiin tuli kolmesta suunnasta: minä luen parhaillaan kirjaa Kuudes sukupuutto (Elizabeth Kolbert) ja lapseni on intohimoinen Oktonautti-fani. Isänpäivän viihdykkeenä kävimme koko perhe Sealifessa: pikku kundi hämmästytti lajitietoudellaan ja opimme kaikki taas vähän lisää meristä ja muun muassa koralleista. Vahva suositus siis kaikkiin: kirjaan, sarjaan ja merikeskukselle.

 

(Ja selvyyden vuoksi: olen itse hankkinut kirjani ja maksanut liput.)