Author: Päivi

Katse tähän hetkeen ja tulevaisuuteen!

Katse tähän hetkeen ja tulevaisuuteen!

Mitä ihmisten päässä oikein liikkuu? Ainakin minusta se on kiinnostava kysymys. Aika pitkään sitä luuli, että muiden päässä liikkuu aivan eri jutut kuin omassa. Että on aivan outo omien ajatustensa kanssa. Sitten jossain kohtaa sitä päätyi aivan toisenlaiseen lopputulemaan, että eiköhän siellä ihmisten päissä liiku suunnilleen ihan samanlaisia ajatuksia kuin itsellenikin. Tällä hetkellä ajattelen, että en ole ajatusvirtojeni kanssa aivan uniikki, mutta kyllä monen ihmisen pään sisältö poikkeaa kovasti oman tajuntani virrasta.

Yksi jakolinja voisi olla siinä, että milloin tapahtuneita asioita sitä murehtii tai ylipäätään miettii. Yksi murehtii menneitä, toinen tulevaa ja kolmas elää nykyhetkessä.
En ole koskaan ollut menneisyyden vatvoja. Jos se on jo tapahtunut, niin sitten se on. Joitakin asioita joutuu tulkitsemaan uudelleen, jos niitä ei ole ymmärtänyt tai on ehkä ymmärtänyt ne väärin. Sitten on tietenkin myös isoja asioita, jotka vain tulevat mieleen halusi tai ei. Vaikkapa ajamani kolari pari vuotta sitten. Mutta en minä sitäkään varsinaisesti ajattele (että olisi pitänyt tehdä niin tai näin), se vain iskee kuvana palleaan.

Minä olen ollut lähitulevaisuuden eläjä. Ja koska tulevaisuutta ei voi tietää ja ennustaa, niin kyse on enemmänkin haavemaailmassa elämisestä. Saatan käydä pitkiä keskusteluja päässäni, mitä puhun tai miten käyttäydyn siinä ja siinä tilanteessa, joka on tulossa huomenna tai ensi viikolla. Eihän niin tietenkään käy kuin päässäni asioita rullaan. En edes oleta käyvän.

Kerron yhden esimerkin. Kun olin pitkään etsinyt kivaa työtä, pääsin nykyisen työni haastatteluun. Kävin tietenkin pääni sisällä peruspuheenvuorot (jotka luulen kaikkien käyvän?): mitä vastaan siihen ja siihen ilmeiseen kysymykseen, mitä teen, miten käyttäydyn. Sen jälkeen tietenkin jatkoin siihen, miten minulle ilmoitetaan, että olen saanut paikan, ja sitten voin kertoa siitä facebookissa vitsikkäällä päivityksellä. Elin tavallaan etukäteen senkin. Omanlaistaan mielikuvaharjoittelua. Sitten kun paikan sai, iloa ei yhtään laimentanut se, että sen oli käynyt läpi jo aiemminkin (tietenkin aivan eri tavalla kuin olin kuvitellut: en ollut lainkaan varautunut siihen, että esihenkilön lapset ovat livahtaneet sukkasillaan ulos). Sen sijaan kohdalle tuleva pettymys olisi ollut siinä kohtaa tosi raskasta, olinhan jo kertaalleen saanut paikan ja alkanut elää jo osana uutta työyhteisöä.

Tähän väliin huomiona se, että lähitulevaisuuden pohdintani ei ole tietenkään aina ole optimistista ja positiivista.

Olen ollut vähän huono elämään nykyhetkessä. Mindfulnessin suosiosta päätellen monella muullakin on ollut hankaluuksia. Olen harjoitellut sitä, ja täytyy sanoa, että on kannattanut. Eihän muuta ole oikeastaan olemassakaan kuin nykyhetki. Tuntuu kohentavan elämänlaatua kummasti.
Olen kuitenkin perusluonteeltani maailman hämmästelijä ja sisälläni asuu pieni maailmanparantaja. Nykyhetkestä käsin ei kaikkea näe. Kiitollisuus kasvaa ja heikkoihin signaaleihin törmäilee, mutta kyllä tulevaisuuteenkin on katsottava.

Ainahan meille sanotaan, että ihmisellä on taipumus yliarvioida lyhyen aikavälin ja aliarvioida pitkän aikavälin muutoksia. Eli saan paljon suurempaa draaman kaarta ensi viikon tapahtumaan kuin siihen, mitä kohden pienet ja suuret tapahtumat meitä kuljettavat vuosikymmenten aikana. Ei tulevaisuutta ole vielä päätetty ja sinetöity, vaan nykyisillä toimillamme me teemme sen.

Olen tullut siihen tulokseen, että parasta on panostaa ajatuksissa sekä nykyhetkeen että yhtä aikaa kauemmaksi tulevaisuuteen. Kauemmaksi tarkoittaa vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Sekä omaa elämää että koko maailman asioita. Ei tietenkään koko aikaa voi kahta asiaa yhtä aikaa ajatella. Mutta enimmäkseen: nautin siitä, mitä nyt on ja teen valintoja, jotka kuljettavat kohti sellaista tulevaisuutta, jossa haluan elää: terveellisesti, turvallisesti, onnellisena. Omalla kohdallani se tarkoittaa hyvää ja tervettä elämää läheisteni kanssa maailmassa, jossa ilmastokriisi on selätetty, lajikato pysäytetty ja minun lisäkseni muutkin ihmiset ovat tyytyväisiä.

Hyvää pääsiäistä vuonna 2020 ja 2040!

Mitä sinä ajattelit tänään?

 

 

Yksinkertaista matematiikkaa: lentäminen saattaa tuplata jalanjälkesi

Yksinkertaista matematiikkaa: lentäminen saattaa tuplata jalanjälkesi

Muutamille meistä on iskostunut päähän, että maailman hiilidioksidipäästöistä vain pari prosenttia syntyy lentämisestä. Kaksi prosenttia kuulostaa niin vähältä, että sillä ei tunnu olevan merkitystä. Ja siitähän on hyvä vetää yhtäsuuruusmerkit siihen, että nythän sitä voi lentää aivan surutta, ei se ilmastokriisiä hetkauta.

Minusta tuntuu, että nämä samat ihmiset myös vetoavat siihen, että ei meidän kannata tehdä mitään, koska Kiina tai koska Intia.

Jos hetkeksi pysähtyy miettimään, niin ymmärtää, että lentämisen päästöt ovat sen pari, kolme prosenttia koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä siitä yksinkertaisesta syystä, että suurin osa ihmisistä ei lennä yhtään mihinkään. Ei lentoja, ei päästöjä. Jos koko maailman ihmiset lentäisivät samalla tavalla kuin suomalaiset, koko maapallon päästöt olisivat paljon suuremmat kuin nykyään. Todella paljon suuremmat.

Jos et työksesi ratkaise ilmastokriisiä, niin silloin ensisijainen tehtäväsi tässä kriisissä on huolehtia lähinnä omistasi, oman perheesi ja oman työsi päästöistä, ei kiinalaisten tai afrikkalaisten päästöistä. Omassa elämässäsi lentämisellä on suuri vaikutus. Lentämisellä on itse asiassa niin suuri vaikutus, että jatkuvaa lentämistä et pysty kompensoimaan millään muilla valinnoilla. Testasin Sitran elämäntapatestillä, että jos eläisin muuten nykyistä ”melko kohtuullista” elämääni, mutta lentäisin parikymmentä tuntia vuodessa kompensoimatta päästöjä, hiilijalanjälkeni tuplaantuisi. Eli kaukana lomailu voi aiheuttaa yhtä paljon päästöjä kuin kaikki syömiseni, asumiseni ja muu liikkuminen yhteensä.

En jaa tähän kolmea vinkkiäni, mitä tehdä. Kyllä sinä sen itsekin tiedät.

 

6 ekovinkkiä, joilla voit kohentaa elämänlaatuasi heti

6 ekovinkkiä, joilla voit kohentaa elämänlaatuasi heti

Ympäristöteoista puhutaan edelleen ankeaan sävyyn: mistä olisivat valmis luopumaan tai kuka ilmastokriisin ratkaisut maksaa. Se, että lopettaa jonkin asian tekemisen, ei ole välttämättä luopumista. Se voi olla myös siirtymistä parempaan. Kysy vaikka entisiltä tupakoitsijoilta. Lisäksi monet ympäristöteot säästävät sinun rahojasi. Aloitetaan!

1. Lopeta ruoan tuhlaaminen

Suomalainen heittää ruokaa kotonaan keskimäärin 23 kiloa vuodessa. Poisheitetyn ruoan arvo on 125 euroa. Päälle tulevat hävikki kaupoissa ja ravintoloissa. Vedä ruokahävikki kotonasi minimiin ja käy sen sijaan kolme kertaa hierojalla. Löydä ruokaa halvemmalla hävikkiruokaan erikoistuneiden palveluiden avulla.

2. Älä lämmitä liikaa

Rakennusten lämmittäminen tuottaa suuren osan hiilidioksidipäästöistämme, ja päästöihin vaikuttavat kodin koko, valittu energianlähde sekä lämpötila lämmityskaudella. Kahteen ensimmäiseen et voi tänään vaikuttaa, mutta pidä ne jatkoa varten mielessäsi.

Sen sijaan kotisi lämpötilan voit säätää noin 21 asteeseen: se on miellyttävä ja terveydenkin kannalta hyvä lämpötila. Makuuhuoneessa voi olla vieläkin viileämpää, sillä nukumme paremmin viileässä. Lämmitys myös maksaa. Omakotitaloasuja huomaa vaikutuksen heti kukkarossa. Kerrostaloissa lämmityskulu on usein leivottu vastikkeeseen ja vuokraan, mutta yhtä kaikki: se maksaa.

3. Syö terveellisemmin

Maatalous on toinen suuri päästölähde:  viljely vaatii koneita, lannoitteita ja maata muokataan usein epäedulliseen suuntaan. Kilosta kauraa riittää ihmiselle ravinnoksi paljon enemmän, kun se valmistetaan suoraan lautaselle käyttämättä sitä välillä lehmän pötsissä. Lisäksi nautaeläimet märehtiessään lisäävät metaanipäästöjä ja kiihdyttävät siten ilmastonmuutosta.

Punainen eli naudan, sian ja lampaan liha liiaksi syötynä lisää syöpäriskiä. Terveyssuositusten mukaan lihaa tulisi syödä korkeintaan puoli kiloa viikossa. Tee siis terveysteko ja syö punaista lihaan korkeintaan kolmesti viikossa. Rahan säästökin on mahdollista: jos olet syönyt ei-halvinta, vähärasvaista lihaa ja vaihdat papuihin tai edullisiin kaloihin, säästät rahaa. Toki halvimman jauhelihan vaihtaminen kuhaan kasvattaa kauppalaskuasi.

4. Osta vähemmän roskaa

Kyllästyttääkö siivoaminen, tavarakasojen hoitaminen ja vaateryökkiöiden läpikäynti? Moni käy taistoon jätesäkein, mutta järkevämpää on pysäyttää tulva. Joka kerta, kun avaat kukkaroasi tai naputat korttisi numeron verkkoon, ostat roskaa. Kyllä! 99-prosenttisesti ostat roskaa! Vai kuinka monta ihmisiän ylittänyttä esinettä sinulla on kotonasi? Lähes jokaisesta ostamastasi tavarasta tulee jätettä seuraavan 80 vuoden aikana. Jos et jaksa huolehtia tavarasta, jos et tarvitse sitä tai tiedät, että tulet pettymään siihen, älä osta. Helpotat omaa elämääsi huomattavasti ja säästät toki rahaakin.

5. Ylituottoa sijoituksista

Jos sijoitat rahojasi, niin harkitse vastuullista sijoittamista. Jos yritysten joukosta poimii vastuullisia tekijöitä, niin pitkällä aikavälillä tuotot voivat olla parempia kuin ilman poimimista (esim. prof. Silvola Kauppalehdessä). Toki vastuullisuus pitää sisällään ympäristön lisäksi taloudellisen ja sosiaalisen vastuullisuuden, mutta ei kai siitäkään haittaa ole.

6. Kulje julkisilla

Moni tarvitsee autoa työmatkoihin ja muutenkin arjessa, mutta jos matkustaa johonkin kauemmaksi, niin kannattaa kokeilla julkisia: junaa tai bussia. Oman auton voi jättää asemalle parkkiin ja matkaliput eivät ole enää niin kalliita kuin takavuosina. Bussilla pääsee usein halvemmalla kuin omalla autolla. Julkisissa voi tehdä sellaista, mitä autolla ajaessa ei voi tehdä: lukea, neuloa, katsoa elokuvia tai nauttia eväistä. Suosittelen!

 

 

Miksi ”koska Kiina” -argumentti ontuu?

Miksi ”koska Kiina” -argumentti ontuu?

Ilmastoasiat ovat viimein saaneet sille kuuluvaa palstatilaa mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Suuret massat taisivat tajuta tilanteen vakavuuden viime syksynä, ja nyt nuoret menivät lakkoon ja vaativat toimia. Ilmastonmuutoksenkieltäjiä tai muita trollipeikkoja on kai vielä kourallinen, näin päättelen somea seuratessani. Sen sijaan ”meidän ei kannata tehdä mitään, koska Kiina” -ihmisiä on enemmän. Yritetään pilkata muutosta vaativia tahoja, koska eiväthän meidän päästöt ole kuin nolla pilkku jotain.

Täytynee vääntää tämä asia nyt rautalangasta.

Ensinnäkin. Kukaan tuskin on täällä Suomessa väittänyt, että meidän pitäisi Kiinan tai Intian päästöjä vähentää (paitsi siltä osin, mikä on meidän kulutusta). Meidän pitää vähentää omia päästöjämme. Me olemme allekirjoittaneet ja ratifioineet sopimuksen, jonka mukaan me vähennämme kasvihuonekaasupäästöjä. Ja nyt akateemikot, nuoret ja ties mitkä joukot vaativat, että teemme sen, minkä olemme luvanneet ja teemme sen järkevässä aikataulussa eli nopeasti.

Eikö Suomella ole mitään vaikutusvaltaa?

Koska Kiina -argumentin ydin on ilmeisesti se, että Suomella ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta tällä pallolla. Ei niin. Mehän ei ole koskaan tehty mitään, joka olisi levinnyt maamme ulkopuolelle. Kukaan koko maailmasta ei millään aikakaudella ole kuullut suomalaisesta koulutus-, metsäteollisuus- tai matkapuhelinosaamisesta. Niinpä. Toisaalta Suomi tekee yhteistyötä monen kanssa. Väitän, että Suomella yhdessä muiden samanmielisten kanssa on valtaa EU:ssa ja EU:lla valtaa tällä planeetalla.

Kolmanneksi milloin olemme siirtyneet edelläkävijöistä perässä hiihtelijöihin? No, oikeasti näen tätä kyllä ympärilläni, mutta en haluaisi uskoa sitä. Koulutuksesta nipistetään ja korkeakoulutettujen osuus ei ole  enää kovin kummoinen OECD-maiden joukossa. Minusta emme voi olla tyytyväisiä siihen, että yksi kovimpia tuotteitamme on vessapaperin raaka-aine.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on halvempaa kuin siihen sopeutuminen. Siksi se kannattaa tehdä nyt. Lisäksi siihen liittyy valtava liiketoimintapotentiaali. Esimerkiksi kiertotalouden hyöty pelkästään Euroopassa on arvioitu olevan jopa 1800 miljardia (1,8 biljoonaa) euroa vuoteen 2030 mennessä*. Jotkut siis saavat tämän hyödyn ja minun mielestäni Suomen kannattaa olla tätäkin kakkua jakamassa.

Eli

  1. Vähennetään omat päästömme järkevässä aikataulussa eli nopeasti.
  2. Meillä on vaikutusvaltaa.
  3. Hyödynnynnetään se taloudellinen potentiaali, joka edelläkävijöille on tarjolla.

 

* Ellen MacArthur säätiön raportti: https://www.ellenmacarthurfoundation.org/publications/growth-within-a-circular-economy-vision-for-a-competitive-europe

Miten ihmeessä se biojäte ei osu oikeaan pönttöön?

Miten ihmeessä se biojäte ei osu oikeaan pönttöön?

Miksi osa meistä ei lajittele jätteitään? Sitä osittain elää omassa kuplassaan, kun kuvittelee, että kaikkihan nyt lajittelevat. Ainakin biojätteensä. Eivätpä lajittele. Itseasiassa suurempi osa biojätteestä jää lajittelematta. Vain 40 prosenttia kotitalouksien biojätteestä päätyy oikeaan pönttöön!

Biojäte on keittiössä syntyvää kompostoituvaa jätettä, kuten ruoanvalmistusjätettä, pilaantunutta ruokaa, pehmopapereita, kahvinpuruja suodatinpusseineen ja niin edelleen. Biojätettä voidaan käsitellä vähän eri tavoin, mutta täällä pääkaupunkiseudulla sitä mädätetään, jolloin saadaan talteen biokaasua (jota voidaan käyttää vaikka polttoaineena autoissa fossiilisten polttoaineiden sijaan). Mädätysjäännös ja osa biojätteestä kompostoidaan, jolloin saadaan ravinteet palautettua takaisin luontoon.

Sekajäte sen sijaan on sellaista jätettä, jota ei voida hyödyntää muuten (kuin energiaksi). Mitään (orgaanisia) kotitalouksien jätteitä ei ole saanut muutamaan vuoteen viedä enää kaatopaikoille, joten esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla sekajäte viedään poltettavaksi. Järkikin toivottavasti sanoo, että biojätettä ei kannata polttaa. Jos ei sano, niin kokeilepa polttaa banaanin kuoria (OMAN!) kesämökkisaunasi kiukaassa.

Sata kiloa biojätettä

HSY (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) tutki pääkaupunkiseutulaisten jätteitä vuodelta 2015. Sekajätettä syntyi kotitalouksissa keskimäärin 180 kiloa per nuppi. Siis puoli kiloa päivässä. Huh huh! Oikeastihan se ei ole siis pelkästään sekajätettä (eli hyötykäyttöön kelpaamatonta jätettä), vaan siitä iso osa eli 65 kiloa oli biojätettä. Biojätettä erilliskerättiin kotitalouksista noin 34 kiloa asukasta kohden.

Miksi ihmeessä niin monet ihmiset eivät sitten lajittele jätteitään?

Pikainen vilkaisu Vauva-lehden av-palstalle (josta löytyy vastaukset suunnilleen kaikkeen mahdolliseen) kertoo, että jätteitä ei lajitella, koska se on vaivalloista, ei huvita tai tuntuu, että ei siitä ole mitään hyötyä. Yksi roskakuskikin oli sanonut, että samaan paikkaan ne kaikki kuitenkin viedään.

Miksi minä sitten lajittelen? Suitsiakseni ilmastonmuutosta ja saadakseni materiaalit järkevästi kiertoon. Jos ilmastonmuutos karkaa käsistä ja luonnonvarat ehtyvät, meidän yhteiskunta ja talous heittävät häränpyllyä. Jätteitä lajittelemalla säästää myös ihan omaa rahaa, sillä esimerkiksi muovipakkaukset saan viedä maksutta aluekeräyspisteeseen, mutta sekajätteestä maksan yhtiövastikkeen ja vuokran yhteydessä. Toki taloyhtiössä säästöä tulee vasta sitten, kun riittävän moni naapuri tekee samoin. Lisäksi koen, että se on minun velvollisuuteni: kun olen ostanut tai hankkinut jotain, niin minun kuuluu huolehtia siitä loppuun asti. Ajattelen niin, että jos ei huvita huolehtia tavaroista ja hyödykkeistä loppuun asti, niin sitten pitää jättää hankkimatta. Ja kuten lakikin sanoo, niin kaikessa toiminnassa pitää noudattaa etusijajärjestystä: jos en voi välttää jätteen syntyä, niin ainakin kierrätän sen.

Ja vielä uusi sanontani: jos en minä tee, niin ei tee kukaan mukaan.

Saisiko ainakin ruokahävikin minimiin?

Biojätettä siis kertyy kodeissa keskimäärin sata kiloa per nuppi. Ruokahävikkiä siitä on noin neljännes. Olisiko sen välttäminen se mielekkäin osa? Varmaan ruokahävikin välttäminenkin on osittain vaivalloista, kun pitää joskus syödä samaa ruokaa useampana päivänä ja ennakoida. Mutta hyötyä siitä ainakin on, kun hukatun ruoan mukana lompakko kevenee 125 euroa vuodessa henkeä kohden. Ja onhan se aika turhaa trafiikkiakin, kun ruoka pitää ensin kantaa sisään ja sitten ulos.

Biojätteen lajittelun hyödyistä pitää vaan jaksaa puhua ja kirjoittaa. Ehkäpä asiaa auttaa muiden esimerkki, ja se, että jätteitä pääsee lajittelemaan kodin ulkopuolella: päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Surullista tuossa edellä mainitussa HSY:n tutkimuksessa oli se, että päiväkotien ja koulujen sekajäte sisälsi aika paljon muutakin kuin varsinaista sekajätettä: biojätettä, paperia ja kartonkia.

Lajitellaanko sinun työpaikallasi esimerkiksi biojätteet? Jos ei, niin voit hyvinkin ehdottaa sellaista. Ehkäpä joku kollega saisi kipinän alkaa lajitella niitä myös kotonaan. (Oletan nimittäin, että tämän jutun lukevat vain sellaiset, jotka lajittelevat jätteensä. Jos et lajittele, niin kerro ihmeessä kommenttiboksissa, miksi et halua lajitella.)

 

Mainittu HSY:n tutkimus luettavissa täällä.

 

 

 

 

 

Sinäkin voit kompensoida lentopäästöjäsi

Sinäkin voit kompensoida lentopäästöjäsi

Kysyin viime talvena, voiko elää lentämättä. Jokainen voi, mutta kuka haluaa. Etenkin kun siihen on niin helposti mahdollisuus? Näitä asioita on hyvä välillä miettiä.

Ruotsissa otettiin käyttöön viime keväänä lentovero (esim YLEn uutinen), ja toivon, että samaan ryhdytään täällä Suomessakin ja koko EU:n alueella. On nimittäin hölmöä, miten lentoliikennettä TUETAAN verohelpotuksin, vaikka se on saastuttavin liikkumismuoto. Polttoaineesta ei makseta veroja ja kansainvälinen lentoliikenne on vapautettu arvonlisäverosta. Eihän meidän pitäisi antaa verohelpotuksia saastuttavalle toiminnalle, vaan asettaa hiilidioksidipäästöille hinta, jolloin päästöjä aiheuttava toimija leipoo saastuttamisen hinnan palvelun hintaan. Yksinkertaista, mutta välillä niin kaukana todellisuudesta.

Olet ehkä kuullut, että lentoliikenteen päästöt ovat vain muutaman prosentin koko maailman päästöistä. Toki näin on (sillä suurin osa maailman ihmisistä ei lennä yhtään mihinkään), mutta se on niitä harvoja aloja, joissa päästöt ja ilmastovaikutukset kasvavat koko ajan. Ja huimasti kasvavatkin.

Tiesithän, että lentomatkustamista voi kompensoida maksamalle jollekin taholle, joka investoi varoilla uusiutuvaan energiaan, istuttaa puita jne, yleensä kehittyvissä maissa. Matkustimme perheen kanssa Tanskaan lomamatkalle ja lensimme Kööpenhaminaan ja takaisin. En ole sen kummemmin perehtynyt kompensaatiota tarjoaviin järjestöihin, mutta nappasin toinen Sitran ja WCEF2018 ehdottamista järjestöistä: MyClimate. Kompensaation maksaminen oli hyvin helppoa: kirjoitin lähtö- ja saapumiskentät ja kuinka monta meitä matkustajia oli. Kolmen edestakaisen lentomatkan kompensaatio Kööpenhaminaan oli 30 euroa. Katsoin, että hinta on euroina ja maksoin kortilla. Se oli siinä. Paljon helpompaa kuin lentolippujen varaaminen. 😉

PS. Mietin, että onko tämä nyt sellainen postaus, jonka tarkoitus on kehuskella, että minäpä maksan kompensaatiot. Ei ole. Jos olisin tosi ekoihminen, en olisi lentänyt ollenkaan.