Pyjama

Viisi helppoa vinkkiä ympäristöystävällisempään vaatekaappiin

By Pyjama | 5.10.2017 | Comments 6 comments

Syksy on uuden aikaa ja kesän jäljiltä täytyy pukea enemmän vaatteita. On kolmeplusykköstä ja hulluapäivää. Vaatetta pitää ja haluaa ostaa. Haluaisitko olla ekologisempi vaatekaupoilla? Tehdä ympäristöystävällisempiä valintoja?

Kun kirjoittaa googleen ekologiset vaatteet, saa pitkän liudan vaatekauppoja ja vaatemerkkejä. Kukapa niistä tietäisi, ilman suurta tutkiskelua, että mikä niistä on ekologisin?

Mutta oikeasti ensimmäiset ja suurimmat askeleet eivät ole ollenkaan vaikeita:

Hanki uutta vain tarpeeseen ja käytä vaatteesi loppuun asti.
Yritä ostaa mahdollisimman laadukas vaate, joka kestää pitkään ja josta tykkäät pitkään.
Pidä hyvää huolta vaatteistasi (pidä puhtaana, poista tahrat tuoreena, säilytä siististi kaapissa ja korjaa/korjauta rikkimenneet).
Tuunaa ja ajanmukaista ne vaatteet, jotka meinaavat jäädä käyttämättä. Jos et osaa, niin vie ompelijalle.
Yritä kierrättää käytöstä poistetut vaatteet ja tekstiilit.

Minä tarvitsen tätä ja minä haluan tämän ovat tietenkin eri asia. Mutta niin on myös minä haluan ostaa tämän nyt ja minä haluan käyttää tätä vuosikausia. En ole mikään psykologi, mutta ehkä oman elämänlaadun kannalta kannattaa pohtia niitä omia haluja.

Loppuun asti on tietenkin myös suhteellinen käsite. Luin jokin aika sitten eräästä blogista, että kirjoittaja ottaa alkukesästä käyttöön viidet tennarit ja syksyllä sitten heittää ne menemään, kun eivät enää edes kirpparille kelpaa. Jäin miettimään, mitä hän niillä kengillä tekee, kun omani tuntuvat kestävän paljon pidempään.

Laadukkaan vaatteen tunnistaminen voi olla vaikeaa, mutta ainakin sen todella huonolaatuisen tunnistaa, esimerkiksi napit ja saumat huonosti ommeltu ja näyttää jo vähän nuhjuiselta kaupassa. Itse olen oppinut kurkistamaan tuotetietoja lapuista ja jättämään ainakin kaiken akryylipitoisen kauppaan. Hinta ei välttämättä kerro mitään laadusta: muistan edelleen karvaasti 50 euron hintaiset kotimaiset (kangas toki todennäköisesti kudottu ulkomailla) legginsit, jotka nyppyyntyivät jo ensimmäisellä käyttökerralla. Vaikka sain uudet tilalle, niin nekin olivat parissa kuukaudessa reikäiset.

Jos ei osaa itse korjata, niin ompelijoita ja suutareita kannattaa käyttää. Ja hiiteen sellainen ajattelu, että ei kannata korjata, jos korjaaminen maksaa enemmän kuin uusi halpistuote. Olen itse vaihdattanut vetoketjun talvitakkiin, josta maksoin kirpparilla vitosen. Maksoin nahkasaappaiden uusista pohjista kolmekymppiä ja saan käyttää hyviä kenkiäni vielä vuosia.

Oletko herännyt vähentämään ruokahävikkiä?

By Pyjama | 15.9.2017 | Comments 0 Comment

Heitämme keskimäärin 23 kiloa ruokaa menemään per nuppi. Eli kolmen hengen perhe heittää joka viikko 1,2 kiloa ruokaa roskiin (tai no, toivon mukaan edes biojätteeseen). Ruokaa, joka on ollut alunperin syömäkelpoista. Tämän verran syntyy hävikkiä pelkästään ihmisten kodeissa; kaupat, ravintolat ja teollisuus tuhlaa myös oman osansa, mutta kotitaloudet ovat suurin tuhlaaja.

Samaan aikaan jotkut nurisevat, miten kallista ruoka on. Eihän se voi olla kallista, jos sitä on varaa heittää roskiin! Ja kuten aina, nuo luvut ovat keskiarvoja: joissain perheissä ei hukkaan mene käytännössä mitään ja toisissa sitten sikaillaan sitten urakalla.

Ruoan ilmastovaikutukset ovat kovat ja roskiin heitettyyn ruokaan on tuhlattu resursseja aivan turhaan. Globaalisti laskettuna jopa 30% ruoasta menee hukkaan. Sillä on jo merkitystä nälän taltuttamisen kanssa.

Minua suututtaa joka kerta, jos heitän jotain ruokaa menemään, vaikka yritän minimoida ruokajätteen määrän. Toisinaan hedelmät pilaantuvat nopeammin kuin arvaakaan. Aikuiset syövät kyllä lautasensa tyhjäksi, mutta lapsen lautaselta toisinaan tähteitä jää: jo valmiiksi ylipainoisena ihmisenä en viitsi ylimääräistä ruokaa itseeni tunkea, mutta kasvikset syön pois. Joskus lautasen voi palauttaa jääkaapin ja mikron kautta takaisin pöytään seuraavalle aterialle.

Ylijäämäpuurosta paistan toisinaan lettuja, joskus teen sämpylöitä. Tortillaletuista loput pakastimeen ja eilenkin mies heitti puolikkaan purkin tacokastiketta tomaattikeittoon. Riisistä tulee ihanaan paistettua riisiä (lisää vain porkkanasuikaleet ja munaa), paistetut perunat sopivat vaikka salaatin kaveriksi. Ylijäämäkermat pyrin pitämään mielessä, kun teen seuraavaa ruokaa. Jos jokin uhkaa mennä vanhaksi: päiväys lähestyy tai tehtyä ruokaa jää yli, niin se menee pakastimeen. Meillä onkin säännöllisesti jämäpäiviä, jolloin syödään ruokaa pakastimesta. Eikä ole ollenkaan hullua, että perheenjäsenet syövät eri ruokaa samalla aterialla. Vähän kuin ravintolassa olisi. 😉

Ruokahävikin vähentäminen ei ole mitään rakettitiedettä: monesti riittää, kun vähän herää siihen. Kotona ei tarvitse säilyttää valtavia määriä ruokaa, etenkin jos asuu kaupungissa kauppojen lähellä. Pakastin on oiva apu. Kun joku on menossa vanhaksi, niin kannattaa reagoida heti: leikkaa hedelmästä pala pois, loppu on syötävää tai laittaa viimeistä käyttöpäivää käyvän heti pakastimeen eikä huomenna.

Jos asut/olet pääkaupunkiseudulla, niin huomenna on Hävikkifestarit Teurastamon pihalla ja Kellohallissa. Ohjelmassa vaikuttaisi olevan asiaa ja hyvää ruokaa. Ei voi olla huono tapahtuma!

Lisätietoa ruokahävikistä Saa syödä -sivuilta.

Blogin uusi alku

By Pyjama | 13.9.2017 | Comments 2 comments

Olen ihminen, joka tykkää aloittaa alusta. Vuodenvaihteet ovat kivoja, syksyisin alkaa uusi arki. Opintoja olen aloittanut montakin kertaa. Jopa maanantait ovat uusia mahdollisuuksia. Ja nyt tämä blogi alkaa alusta.

Olen pitänyt erilaisia blogeja vuodesta 2014 lähtien ja kirjoittanut tuhansia erilaisia tekstejä blogimeiningissä. Aloitin tämän blogin kesällä ja ajattelin, että kirjoittelen vain ympäristöasioita, asiantuntijablogimeiningillä. Yhdessä teemassa pysyminen olisi ilmeisesti parempi juttu, ja blogia olisi kivempi seurata. En tiedä, onko noin, mutta minä en jaksa sellaista kirjoittaa. Minulla on niin paljon sanottavaa yhdestä sun toisesta asiasta, ja haluan ne jakaa, vaikka sitten vähän pienemmän yleisön kanssa. Enhän itsekään lue kaikista suosikkiblogeistani kaikkia tekstejä.

Olkoon tämän blogin teema siis nimensä mukaisesti Pyjaman (eli minun) päivät: kestävää elämää, ympäristöasioista, vähän ruokaa ja politiikkaa, perhettä ja ajankohtaisia aiheita. Mitä nyt sylki suuhun tuo.

Täällä takana tapahtuu nyt muutakin myllerrystä, kun siirtelen blogia palvelimelta toiselle ja joudun samalla muokkaamaan ulkoasua. Siksi siis välillä jotain hämmennystä, kuten jostain ihmeen syystä valikko tuplana…

Entä ne vanhat blogit? Ensimmäinen blogini oli Minun huisinhauska ja superjännittävä elämä. Toinen oli Arkeni harmaat helmet. Kolmas oli Pyjamapäiviä Lilyssä. Samaan aikaan aloin pitää Minä vaan kysyn -blogia ympäristöasioista. Tekemiäni kortteja löytyy vieläkin kymmenittäin Korttikorista. Sen päivittäminen hiipui, kun siirryin askarteluissani skräppäämiseen ja project lifeen. Kirjakoriin listaan ylös edelleen lukemani kirjat, lähinnä vain itseäni varten, mitään kirja-arvosteluja en jaksa kirjoitella. Lapsen lahjatoiveita synttäreitä ja joulua varten olen kerännyt yhteen blogiin. Ajattelin, että se olisi helpottanut lahjojen antajien elämää, mutta ei oikein toiminut niin kuin ajattelin.

PS. Ja mikä ihmeen Pyjama? Eräänä lukiokesänä kanadalainen tuttava ei osannut sanoa nimeäni Päivi, joten hän kutsui minua nimikirjaimilla PJ. Ja se taipui PJs eli pyjama.

Zero waste eli jätteetön elämäntapa?

By Pyjama | 12.9.2017 | Comments 2 comments

Oletko törmännyt termiin zero waste eli jätteetön elämäntapa? Hesari on kirjoittanut parikin artikkelia aiheesta: kauppatieteen opiskelija, joka välttelee muovia sekä suurperheen äiti, joka eli muovittoman heinäkuun (jälkimmäinen juttu maksumuurin takana €). Facebookissa on menossa Zero Waste September -tapahtuma, joka ei tosin ole saavuttanut kovin laajaa tunnettavuutta.

En ole asiaan erityisen paneutunut, mutta seuraan mielenkiinnolla muutamia blogeja, joissa asiasta kerrotaan. Liikkeen tavoitteena on nimensä mukaisesti jätteetön elämä. Erityisesti yritetään välttää kierrätyskelvottoman jätteen tuottaminen, ja monesti juuri muovi on nou-nou listalla.

En ole itse ajatellut asiaa noinpäin, vaan keskittynyt siihen, että kuluttaisin mahdollisimman järkevästi: vähän ja laadukasta. Ja tadaa, lopputulos lienee sama: huolella valitut tuotteet ovat pitkäikäisiä ja korjattavissa olevia, joten niistä ei tule jätettä pitkään aikaan.

Suomessa on aika hyvä tilanne sen suhteen, että kierrätysmahdollisuuksia on: biosta paperiin, tekstiileistä muovipakkauksiin, kaikki kelpaavat kiertoon. Kun lajittelee huolella, niin hyötykäyttöön kelpaamatonta jätettä tulee hyvin vähän. Jokapäiväisessä elämässä joitain langanpätkiä, purukumeja, monesta materiaalista koostuvia esineitä, rikkoontuneita muovileluja, ehkä jokunen todella likainen tai märkä pakkaus ja vuosien saatossa muutamia rikkoutuneita esineitä, mutta etenkin tähän viimeiseen voi vaikuttaa hankkimalla laadukasta.

Mielestäni tärkeintä on aina katsoa kokonaisuutta. Ei auta, että jokaisen uuden sähkö- ja elektroiniikkalaitteen voi kierrättää, jos niitä hankkii jatkuvalla syötöllä uusimman mallin. Leivinpaperia (jonka voi laittaa sekajätteeseen tai biojätteeseen, jälkimmäisessä tosin siitä ei ole mitään hyötyä, kun ei ole niitä kiertäviä ravinteitakaan) voi toki vältellä, mutta johtaako se kasvavaan veden ja pesuaineen käyttöön. Enkä toivo, että kukaan jättää takkinsa korjaamatta siksi, että siitä voi jäädä kierrätyskelvottomia langanpätkiä. Esimerkit olivat ehkä naiiveja ja hölmöjä, mutta ideasta voi saada kiinni.

Pakkauksia kritisoidaan usein, ja turha pakkaus on turha pakkaus. Mutta pakkauksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on suojella tuotetta: esimerkiksi ruoan ilmastovaikutukset ovat paljon suuremmat kuin sen pakkauksen. Itse pidän tärkeämpänä siirtyä ilmastoyställisempään ruokaan, vaikka se olisikin muoviin pakattua.

Jotkut jätteettömän elämäntapaa kannattavat ovat vaihtaneet esimerkiksi hammasharjansa muovisista bambuiseen. En tunne tuotteiden elinkaaria, joten en osaa sanoa, kumpi olisi ekologisempi (esimerkiksi pienempi hiili- tai vesijalanjälki tms), mutta roskana bambuinen ja muovinen hammasharja ovat kyllä hyvin toistensa kaltaisia: kummankin oikea osoite on energiajäte (tai sekajäte, millä nimellä nyt missäkin poltettavaa jätettä kutsutaan), sillä ei niitä voi mihinkään kierrättää.

***

Seuraathan Pyjamapäiviä vaikkapa facebookin kautta?

8 vinkkiä kirppisostoksille

By Pyjama | 18.8.2017 | Comments 0 Comment

Tänään lauantaina on Siivouspäivä, jolloin kuka tahansa voi pistää kirpparin pystyyn ja myydä omat vanhat, tarpeettomat tavaransa. Ja aika moni pistää pystyyn. Ja vielä suurempi joukko keskittyy enemmän siihen ostopuoleen. Siivouspäivän sivuilta löytyy kartta, mistä löytää kirppiksiä.

En ole itse enää mikään ahkera kirppisten kiertelijä. Aikaisemmin tykkäsin kierrellä paljonkin, nuorena aikuisena kävin monta kertaa viikossa kirppiksillä, mutta nykyään ei ole aikaa ja kiinnostusta ostelemiseen. Tuntuu, että ostamiseen käytetty aika on sekin tuhlaamista. Se on kyllä harmi, sillä hyvillä kirppareilla voi tehdä hyviä löytöjä. Lisäksi käytetyissä vaatteissa on se hyvä puoli, että niissä näkee, miten ne kestävät pesua. Jos paita on säilyttänyt muotonsa eikä ole nyppyyntynyt, niin ei se tee sitä jatkossakaan. Pikku kundin vaatekaappia täytyy tietenkin päivittää tämän tästä. Ostamme aika paljon uutena. Kundi on aika tarkka siitä, minkälaisia vaatteita haluaa, joten kirppareilla pitäisi käydä jatkuvasti etsimässä sopivia vermeitä. Seliseli.

Yhdestä tutusta perheestä saamme jonkin verran pieneksi jääneitä vaatteita, ja toisaalta kaikki äitini tekemät ihanat villavaatteet menevät eräälle suloiselle pojalle eteenpäin. Kerran vuodessa olen ottanut kirpparilta pöydän ja vienyt sinne myytäväksi kelpaava.

Jos suuntaat ostohousut jalassa kirppareita kiertämään, niin ota vinkkini käyttöön:

1. Ota mukaan pari kangaskassia ja joku pieni pussukka.

Myyjällä saattaa olla tarjolla jokunen muovipussi, mutta tuskin kovin montaa. Joku pieni pussukka tai kassissa oleva tasku on hyvä, jos satut löytämään jotain ihan pientä, kuten korvikset tai lapselle Tärkeän Figuurin.

2. Varaa mukaan käteistä rahaa ja lataa puhelimeen maksusovellus

Euron ja kahden euron kolikot ovat hyviä, samoin viiden euron setelit. Etenkin heti aamulla maksettaessa olisi kiva, jos olisi suunnilleen tasaraha. Iltapäivällä voi maksaa jo isommalla rahalla, mutta sitten pitää varautua siihen, että saa vaihtorahana pelkkiä kolikoita. Nykyään on monenlaisia maksusovelluksia. Siivouspäivien sivuilla mainostetaan Pivoa, sitä käytän itsekin. Useat pankit ovat jo mukana Siirto-palvelussa, jolloin rahat siirtyvät eri pankkien välissä saman tien eikä parin päivän viiveellä. Eikä siirtoon tarvitse kuin puhelinnumeron.

3. Mieti, mitä olet etsimässä

Voit listata muutaman asian, joita etsit (vanha kattila viherkasville, kukkamekko, Koiramäki-kirjat ja lapselle farkut), mutta kovin montaa et pysty päässäsi yhtä aikaa pitämään. Terästä silmäsi juuri näitä asioita varten, mutta älä pety, jos et löydä. Oikeasti voi käydä niin, että menee hallin kokoiseen itsepalvelukirpparille eikä löydä koon 29 siistejä kuomakenkiä, vaikka tuntuu, että sellaisia myydään joka toisessa pöydässä. Jotkut osaavat silmämääräisesti katsoa, ovatko esimerkiksi farkut sopivat. Minä en. Mittaa kotona sopivat farkkusi laittamalla käsivarsi housun kauluksesta sisään. Toiseen reunaan kyynärpää ja toiseen reunaan käsi niin nyrkissä tai suorana kuin tarvitsee. Ta-daa, nyt sinulla on vyötärösi mitta selvillä.

4. Etsi kiinnostava pöytä

Jokainen liikkuu kirppiksillä omalla tyylillään. Toinen penkoo jokaikisen pöydän, toinen säntäilee sinne tänne. Itse kierrän aina jossain järjestyksessä ja melko nopeasti. Jos pöytä on sotkuinen tai ensimmäiset silmääni osuvat tavarat ”vääränlaisia” (keräilykortteja, väärän kokoisia/tyylisiä vaatteita, rikkinäisiä, likaisia, ylihinnoiteltuja, niin kävelen ohi. Jos en jaksa kiertää kaikkia pöytiä, niin en harmittele. Paljon ihmisiä yhden pöydän ympärillä tarkoittaa tietenkin hyvää tavaraa (tai paljon myyjän ystäviä). Jos pöydän tarjonta osuu muuten yksiin mielenkiintojesi kanssa (eli siinä myydään lastenvaatteita ja olet niitä etsimässä), niin ehdottomasti mukaan penkomaan. Kun ihmiset myyvät omia tavaroitaan, niin yhden pöydän sisältö on yleensä samankaltaista. Jos kolme ensimmäistä näkemääsi vaatetta ovat kokoa XS, niin pöydästä tuskin löytyy kokoa XXL. Bilemekkojen seasta ei välttämättä löydy puutarhahanskoja. Parhaat myyjät ovat laittaneet lapun, jossa lukee, mitä myyvät (etenkin lastenvaatteiden kohdalla). Suuntaan suoraa päätä sinne, missä on lapussa, että 110-116 cm!

5. Sopiva combo nopeutta ja harkintaa

Aa! Tämä on ihana! Pakko saada! Ja raha vaihtaa omistajaa. Harkitse hetki. Onhan se sopiva? Onhan se varmasti ehjä (vaattesta reiän tai ratkennen sauman löytäminen vasta kotona on ärsyttävää)? Osaatko/jaksatko huoltaa sitä (vain kuivapesu)? Tarvitseeko se pientä tuunausta (siinä tapauksessa unohda, vai aiot ihan oikeastioikeasti tuunata)? Mihin laitat sen kotonasi? Onko sille paikka? Sopiiko se muuhun tyyliisi? Milloin käytät sitä? Voit hillota tavaraa tai vaatetta kädessäsi sen ajan, kun pengot kyseistä pöytää. Sitten olisi tehtävä päätös. Jos yhtään epäilet, niin jätä pöytään. Jos vielä kirpparikierroksen lopuksi olet sitä mieltä, että haluat sen, niin käy katsomassa, onko se vielä myymättä.

6. Ole reilu, kun tingit

Minusta pienistä ja muutenkin halvoista hinnoista tinkiminen on ärsyttävää. Jos myyjä pyytää paidasta 1,50 euroa, niin maksan sen enkä kysy että saisinko eurolla. Jos myyjä pyytää naurettavia (minusta sopiva arvo olisi 5 euroa ja hän pyytää 50), niin hymyilen vaan kauniisti ja jätän siihen. Isommista ostoksista voi toki tinkiä (50->40) ja tietenkin paljousalennusta, jos ostaa monta (kuusi kahden euron vaatetta voisi hyvinkin olla tasan kymppi).

7. Älä osta toiselle, ellet ole IHAN varma

Sirkku-Liisa tykkäisi tästä taulusta ihan varmasti! Ellet ole 100% varma, että tykkäisi, niin älä osta. Älä edes toisen lapselle vaatteita. Tai ainakin lahjaa antaessasi tee se niin, että vastaanottajalla on mahdollisuus olla sitä ottamatta.

8. Iloitse löydöistäsi

Saatat löytää jotain ihanaa tai tarpeellista, mitä et etsinytkään. Iloitse siitä! Käytä sitä. Säästit todennäköisesti rahaa ja ympäristöä. Jos se kuitenkin oli hutiostos, niin huomista seuraava Siivouspäivä on toukokuussa, mene silloin myymään tarpeettomia tavaroitasi.

Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

By Pyjama | 15.8.2017 | Comments 1 comment

Pientä hiljaiseloa viime ja varmasti vielä tämäkin viikko. Nimittäin hiirikäden peukalossa on jännetuppi tulehtunut ja yritän sitä parannella. Kortisonipiikin sain jo, jospa se auttaisi. 😀

Lupasin jätepuolen postaussarjasta viisiosainen. Tämä viimeinen osa on kaikkein tylsin. Viimeinen askel jätehierarkiassa on loppukäsittely eli käytännössä kaatopaikka. Eli kun olemme välttäneet jätteen syntymistä viimeiseen asti, käyttäneet uudelleen, tehneet materiaalista jotain uutta ja lopulta hyödyntäneet tavarassa/esineessä olleen energian, niin lopulta viimeinen osoite on kaatopaikka. Sinne saa viedä jätteen vain, jos sen hyödyntäminen ei ole jostain syystä mahdollista. Esimerkiksi poltosta jäljelle jäänyt kuona ja tuhka voidaan viedä kaatopaikalle.

Vuonna 2015 kotitalouksien jätteistä enää alle 10 prosenttia meni kaatopaikoille, kun kymmenen vuotta taaksepäin sinne päätyi suurin osa. Eteenpäin on tultu hirvittävästi aika lyhyessä ajassa, tosin vallan on kaapannut kierrätyksen sijaan poltto.

Sitkeässä on muuten ollut sellainen legenda, että on ihan turha lajitella jätteitä, kun ne menevät kuitenkin kaikki samaan paikkaan. Roska-auto seuratessa voi tosiaan nähdä, että samaan autoon saatetaan kipata vaikka seka- ja biojäte, mutta autossa on kaksi erillistä säiliötä. (Roska-autointoilijoiden vanhemmat tietävät tämän!) Kaatopaikoille ei saa enää viedä mitään biohajoavaa, joten sekajäte viedään polttoon. Biojätettä on turha polttoon viedä; voit kokeilla itse polttaa porkkanan kuoria.

Mutta eivät kaatopaikat ole mihinkään kadonneet: siellä ne ovat potentiaalisina metaanin tuottajina joka kaupungin kupeessa. Plus kun lähdetään rikkaimmista länsimaista ulos, niin kaatopaikat ovat edelleen tärkein keino päästä jätteistä eroon: poissa silmistä, poissa mielestä.

Kuva on Pixabaysta ja sen mukaan Filippiineiltä. Jätteiden kierrätys on paljon järkevämpää ja turvallisempaa tehdä ennen kaatopaikoille dumppaamista. 🙁

Aiemmat osat: