Bullet journal eli elämää helpottava muistiinpanofilosofia

Jos elämässäsi on useita erilaisia projekteja ja paljon muistettavaa, sinun on vaikea pysyä kärryillä missä mennään, kirjoitat epämääräisiä muistiinpanoja kalenterin reunoihin tai olet post it -lappujen suurkuluttaja, niin suosittelen tutustumaan bullet journaliin eli tuttavallisemmin bujoon.

Reilu vuosi sitten pinterest-feedini alkoi täyttyä bujo-aiheisilla kauniilla kuvilla. Siellä oli kaikenlaisia innostavia juttuja, kalenterin näköisiä kuvia, kauniita piirroksia ja duudlailuja ja sitten paljon erilaisia ”trackereita” eli esimerkiksi jonkin tavan (vaikka vedenjuonnin tai liikunnan) seurantaan käytettäviä työkaluja. Kaunista ja inspiroivaa kyllä, mutta siitä ei mielestäni bujossa ensisijaisesti ole kyse, vaan kyseessä on nerokkaan yksinkertainen kalenterin/muistiinpanojen/muistettavien asioiden/listojen tekemisen filosofia.

Vielä vuosi sitten työpöytäni (töissä ja kotona) oli hirveä kaaos, ja ne olivat kuorrutettu post it -lapuilla. Kun kesken kirjoitustyön minulle tuli joku ajatus, työhön tai vapaa-aikaan liittyvä, niin kirjoitin sen ylös, jotta se ei häiritsisi työntekoani. Kun joku soitti ja piti kirjoittaa ylös nimi, osoite, puhelinnumero tai mitä vain, kirjoitin se lapulle. Toki minulla oli myös kalenteri, ”perinteinen” päiväkirja, labrapäiväkirja ja yksi vihko työmuistiinpanoille. Kaaoksesta en ole päässyt eroon, mutta en kuorruta sitä enää neonvärisillä lapuilla ja muistiinpanoilla. Eikä ole enää niitä ikävä. Enkä tarvitse enää kuin yhden ainoan muistikirjan (no, jos olisin töissä labrassa, niin siihen toki tarvitsisi omansa).

Bujon aloittamiseen tarvitset kynän ja vihkon/muistikirjan. Parhaiten pääset jyvälle katsomalla tuon alla olevan neljän minuutin videon. Mutta kerron lyhyesti idean ja kuinka minä sitä käytän.

Ensimmäisille sivuille tehdään kirjan sisällysluettelo, jotta löydät myöhemmin tarvitsemasi asiat. Minä merkkaan siihen vain olennaisimmat sivut, kuten listan lukemattomista kirjoista, listan kiinnostavista ravintoloista ja niin edelleen. Pari sivua käytetään tulevaisuuden suunnitteluun, esimerkiksi seuraavan puolen vuoden: kirjataan ylös, mitä tiedetään loka-huhtikuusta: lokakuussa askarteluviikonloppu, joulukuun 4. päivä keikka, jonne on jo liput ja jos vaikka olisin varannut helmikuulle matkan.

Sitten kuukausikohtainen kalenteri. Joissain ohjeissa sanotaan, että pitäisi olla vihko, johon mahtuu vähintään 31 riviä. Höpshöps, käytä koko aukeama, jos ei yhdelle sivulle mahdu. Yhdelle riville mahtuu vain olennaiset menot, joten seuraava taso minulla on viikko. Sitä ei taida olla alkuperäisessä systeemissä, mutta olen havainnut sen äärimmäisen hyödylliseksi. Viikko on ajanjakso, jonka pystyy helposti hallitsemaan (tiesithän, että voit hahmottaa seitsemän asian parven laskematta niitä, mutta kahdeksaa et). Yksi sivu, johon kirjaan kaikki viikon menot ja asiat, jotka on pakko tehdä tiettynä päivänä.

 

Sitten se tärkein osuus. Eli se päiväkohtainen kirjoittaminen ja muistiinpanojen tekeminen. Kun minulle tulee tarve kirjoittaa, kirjoitan kaiken yhden ja saman päivämäärän alle. Siihen tulevat sulassa sovussa hoidettavat asiat (jotka merkitsen pisteellä ja lisäksi muutamat koodaan erilaisilla merkinnöillä, kuten euron merkki tarkoittaa, että pitäisi muistaa ostaa jotain, B-kirjain kertoo, että tämä liittyy blogiini ja T-kirjain työnhakuun), tapahtumat, joihin olisi kiva osallistua (soikio), innostavat ajatukset, ruoat jotka haluan tehdä, päiväkirjatyyppiset merkinnät sekä salainen paheeni self help-oppaiden tehtävät. Pidän silloin tällöin ruokapäiväkirjaa ja kirjoitan toisinaan iltaisin ylös kiitollisuuden aiheita. Kirjoitan ylös, jos joku suositelee hyvää dokkaria tai nettisivua. Kun soitan tärkeän puhelun, niin kirjoitan muistiinpanot kirjaani. Olen liimannut lyhyitä lehtileikkeitä. Kiinnostaville kirjoille on oma erillinen listasivunsa, koska niitä tulee niin paljon.

Minun hommani harvoin ovat sellaisia, että ne pitää tehdä juuri tänään. Pikemminkin lähiaikoina. Kunkin päivämäärän alla on siis tänään mieleentulleita ajatuksia ja tehtäviä (varaa lapselle neuvola/parturi, osta uudet mustepatruunat tulostimeen, lisää blogin sivupaneeliin oma naama ja esittely). Jos joku on pakko tehdä juuri tiettynä päivänä (vie tavarat kirppikselle lauantaina), niin se on minulla siellä viikko-näkymässä. Jos se on pakko tehdä lokakuun 15. päivä, niin kirjoitan sen kuukausinäkymään (olen tässä vaiheessa syyskuuta tehnyt jo lokakuun kuukausinäkymän).

Kun homma on hoidettu, piirrän rastin (tai pikemminkin v-kirjaimen) pisteen päälle. Jos hommaa ei tarvitsekaan tehdä, vedän viivalla yli. Kun aloitan uuden viikon, katson kuukausikalenterista, mitä sille viikolla on merkattu. Kun aloitan uuden kuukauden, niin katson puolivuotiskatsauksesta, mitä sille kuukaudelle on merkattu. Kun ilmaantuu ensimmäinen meno tai tekeminen toukokuulle, niin aloitan uuden puolivuotiskatsauksen.

Ei tietysti riitä, että asiat ovat ylhäällä, vaan ne pitää tehdäkin. Välillä pitää katsoa muutamat viime päivät läpi, että tulee hommat tehtyä. Monen asian kohdalla voi olla, että muistaisin ilman muistiinpanoakin, mutta monesti mielessä pyörivä asia kiusaa keskittymistäni.

Silloin tällöin, kerran kuussa tai vähän useammin, käyn muistikirjaani läpi ja kerään kaikki tekemättömät hommat. Merkkaan kohdan selvästi kolmella isolla tähdellä (eli seuraavalla kerralla selaan tähän tekemättömien töiden listaan asti) ja kirjoitan sen alle kaikki löytämäni tekemättömät tehtävät, jotka ovat vielä relevantteja.

Bujoni ei ole kaunis. Se näyttää osin suttupaperilta ja sotkulta. En koristele sitä ja piirtele kauniita kuvia. Minulla ei ole ensimmäistäkään trackeria. Washiteippiä käytän merkitsemään kuukausinäkymät, jotta löydän ne. Joskus revittelen ja saatan käyttää erivärisiä kyniä. En käytä aikaani muistikirjani koristeluun, en jouda, en tarvitse uutta harrastusta. Minähän harrastan jo esimerkiksi project lifeä, valokuva-askartelua.

Toki olen yrittänyt etsiä muistikirjan, josta tykkään. Minulla on nyt kolmas kirja menossa. Kaksi ensimmäistä olivat Te Neues -merkkisiä, joissa joka toinen sivu oli viivaton ja joka toinen viivallinen. En löytänyt sellaista enää, joten ostin Leuchtturm1917-kirjan (pisteillä). Neljänneksi kirjaksi yritän löytää Te Neues -merkkisen, se on vaan niin hyvä.

Voin verrata bujon käyttöä siihen, että käytimme lapsella kestovaippoja. En sanonut, että meillä kestovaippaillaan, koska emme me sitä harrastaneet. Lapsi tarvitsee vaipan (meidän näkemyksen mukaan), ja olimme valinneet mielestämme parhaan vaihtoehdon. Bujoilussa vähän sama juttu. En harrasta bujoilua, vaan kirjoittaisin kaikki nämä asiat muutenkin ylös, mutta teen sen nyt järkevämmällä tavalla.  Tärkeintä on se, että yksikään asia ei enää huku. Paljon on toki turhaa, mutta so what. Kirjoittaisin sen joka tapauksessa, nyt se vaan jää talteen.

Tavallisessa kalenterissa ongelma on se, että yhtenä päivänä minulla on kirjoitettavaa 0 riviä ja toisena päivänä kuusi sivua, joten osa on kirjoittava muualle kuin ko. päivään eikä se löydy enää koskaan. Nyt löydän. Esimerkiksi tein rikosilmoituksen helmikuussa, joten rikoksen asianumero löytyi sieltä. Jos lähtisin ostoksille tänään, niin vilkaisisin muutamat sivut läpi ja näkisin, että pitäisi ostaa naamarasva, puureri ja uusi ulkoinen kovalevy (joka on ollut listalla jo muutaman kuukauden).

Harvoista asioista voi sanoa, että ne ovat oikeasti ja olennaisesti helpottaneet jokapäiväistä elämää. Tämä on.

PS. Jotkuthan eivät käytä minkäänlaista kalenteria tai tee muistilappuja. He vain jättävät osan asioista tekemättä, kun eivät muista. Lisäksi heillä saattaa olla vaimo, joka muistuttaa asioista monta kertaa.

TallennaTallenna