Teini-ikäisenä ajattelin, että isona minulla olisi kodissani kirjastohuone: suuri kirjahyllyllinen kirjoja ja ihana lukunurkkaus muhkeine nojatuoleineen. Kirjat olivat mielestäni sivistyksen mittari, ja minä halusin olla sivistynyt. Lapsena luinkin tosi paljon, nuorenakin vielä kohtalaisesti. Nuorena aikuisena lainasin valtavasti kirjoja kirjastosta, mutta kaikkea en ehtinyt millään lukemaan.

Nyt häpeillen myönnän, että en lue ollenkaan niin paljon kuin haluaisin. Nimittäin kirjoja. Luen kyllä blogeja, lehtiä, uutisia ja artikkeleita. Kirjoistakin useimmiten luen tietokirjoja ja kirjojen alkupuolia on kertynyt paljon enemmän kuin loppuja. Moni menee selaillessa ja parhaat palat noukkien. Tänä vuonna olen kiristänyt vähän tahtia aiempiin vuosiin verrattuna, ja nyt on kasassa parikymmentä kirjaa kannesta kanteen. Mieheni luki vielä ennen lapsen syntymää aika paljon. Kyllä hänellä edelleenkin on jatkuvasti kirja kesken, mutta tahti on hiljentynyt. Hän arvioi lukevansa toistakymmentä kirjaa vuodessa. Lastenkirjoja toki luetaan päivittäin, mutta usein hyllystä otetaan joku tuttu tarina.

Ei tällä lukutahdilla mitään kirjastoa kannata pitää, turha on neliöitä siihen haaskata. Lisäksi internet ja wikipedia on korvannut tietosanakirjat ja pinterest sisustuskirjat. Monista asioista saa netistä uudempaa ja parempaa tietoa kuin kirjoista. Romaaneja tulee harvemmin useampaan kertaan luettua.

Kirja ei ole sama esine kuin aiemmin. Kirjat pitää saada kiertoon. Pari vuotta sitten karsimme kolmasosan kirjoistamme, jotta saimme pikku kundin sängyn mahtumaan kotiimme. Osan annoimme pois kavereille ja loput veimme antikvariaattiin. Euroja ei siinä vaihdossa kulkenut, ja lopulta lahjoitimme kirjat sinne, kun kukaan ei muistanut käyttää saatua lahjakorttia. Nyt olemme pyrkineet siihen, että kaikki kirjat mahtuvat kirjahyllyyn eli kirjoja menisi ulospäin vähintään yhtä paljon kuin tulee sisään. Toki kirjastoakin käytämme ahkerasti.

Kun menee tapaamiseen tai juhliin, jossa on useampia ihmisiä koolla, niin nappaan toisinaan mukaan viimeksi lukemani pokkarin. Usein se kelpaa jollekin. Kirjoja voi jättää vaikka puiston penkille tai kahvilaan odottamaan seuraavaa lukijaa. Jotkut ovat ihan hurahtaneet siihen liittyvään harrastukseen, bookcrossingiin, jolloin voi seurata kirjan liikkeitä. Useimmissa kirjastoissa on eteisessä omat hyllynsä kirjoille, jotka on laitettu kiertoon.

Jos on hankkinut uutuusromaanin, lukenut sen ja haluaa laittaa kiertoon, niin jos sen tekee nopeasti, niin kirjasta voi vielä saada muutaman euronkin. Kirjojen arvo kun tuntuu laskevan aika nopeasti, jos vaikka kirpparilla kirjoja selailee. Kukaan ei halua ostaa sisustuskirjoja, joita olen hillonnut hyllyssäni kymmenen vuotta. Toki tietyt kirjat säilyttävät arvonsa pitkään: siskoni kertoi jahdanneensa pari vuotta jotain tiettyä anatomian kirjaa. Sen jälleenmyyntiarvo on pyörinyt 80-90 euron kieppeillä, mutta nyt oli onnistunut saamaan sen 50 eurolla.

Lisäksi olen pikku hiljaa siirtymässä sähköisiin kirjoihin. Etenkin reissuun lähtiessä pädi kulkee joka tapauksessa mukana. Yhtään romaania en ole vielä sähköisenä lukenut, mutta tietokirjoja useita. Kirjaston kautta saa lainattua ilmaiseksi e-kirjoja, ja hesarin tilauksen mukana tulee viikon kirja. Maksullisia palveluja on vaikka kuinka paljon. Puhelimessakin testasin yhden palvelun, ihan toimiva. Tarjonnat alkavat olla hyviä ja hinta ei päätä hirvitä (jos vaan tulee luettua!).

Entä se ekologisuus? Yhden painetun kirjan hiilijalanjälki on VTT:n laskelmien mukaan 1,2 kiloa hiilidioksidiekvivalenttina eli helposti tuplaat jalanjäljen, jos ajat autolla ostamaan kirjan. Ylipäätään sanomalehtien, kirjojen ja muiden paperituotteiden osuus kokonaishiilijalanjäljestä on yhden prosentin luokkaa (ollut vuonna 2005, mutta ei se siitä ainakaan kasvanut ole). Jonkin laskelman mukaan kun lukulaitteella on lukenut 14 e-kirjaa, niin sen jälkeen lukulaite on ilmastoystävällisempi kuin painettu kirja. Jätepuolelta sellainen tieto, että kustantajilta poistoon menevät kirjat eivät mene liiman vuoksi uusiopaperiksi vaan ne poltetaan.

Valinnassa fyysisen ja e-kirjan välillä ei välttämättä siis ilmastokysymykset kovin paljoa paina. Tietenkin kirjoista, etenkin kirjaston kirjoista, on pidettävä hyvä huoli, että kestävät mahdollisimman pitkään. Ei sivuja hiirenkorville eikä makkaraa sivujen väliin. Ehkä paras ilmasto- ja ympäristöteko voisi olla se, että lukee jonkin hyvän aiheeseen liittyvän kirjan ja muuttaa toimiaan sen myötä. Pistänkin korvan taakse, että postaan oman suosikkilistani.

Hesari kirjoitti kesällä, että kirjahyllyt ovat katoamassa kodeista. Kyllä meillä on vielä kirjahylly täynnä kirjoja. Kirjahylly ei tosin ole olohuoneessa, vaan meidän vanhempien makuuhuoneessa. Ja keskeneräisiä kirjoja on kaikkialla kodissamme, jospa saisi taas jonkun luettua loppuun.

Jos elämässäsi on useita erilaisia projekteja ja paljon muistettavaa, sinun on vaikea pysyä kärryillä missä mennään, kirjoitat epämääräisiä muistiinpanoja kalenterin reunoihin tai olet post it -lappujen suurkuluttaja, niin suosittelen tutustumaan bullet journaliin eli tuttavallisemmin bujoon.

Reilu vuosi sitten pinterest-feedini alkoi täyttyä bujo-aiheisilla kauniilla kuvilla. Siellä oli kaikenlaisia innostavia juttuja, kalenterin näköisiä kuvia, kauniita piirroksia ja duudlailuja ja sitten paljon erilaisia ”trackereita” eli esimerkiksi jonkin tavan (vaikka vedenjuonnin tai liikunnan) seurantaan käytettäviä työkaluja. Kaunista ja inspiroivaa kyllä, mutta siitä ei mielestäni bujossa ensisijaisesti ole kyse, vaan kyseessä on nerokkaan yksinkertainen kalenterin/muistiinpanojen/muistettavien asioiden/listojen tekemisen filosofia.

Vielä vuosi sitten työpöytäni (töissä ja kotona) oli hirveä kaaos, ja ne olivat kuorrutettu post it -lapuilla. Kun kesken kirjoitustyön minulle tuli joku ajatus, työhön tai vapaa-aikaan liittyvä, niin kirjoitin sen ylös, jotta se ei häiritsisi työntekoani. Kun joku soitti ja piti kirjoittaa ylös nimi, osoite, puhelinnumero tai mitä vain, kirjoitin se lapulle. Toki minulla oli myös kalenteri, ”perinteinen” päiväkirja, labrapäiväkirja ja yksi vihko työmuistiinpanoille. Kaaoksesta en ole päässyt eroon, mutta en kuorruta sitä enää neonvärisillä lapuilla ja muistiinpanoilla. Eikä ole enää niitä ikävä. Enkä tarvitse enää kuin yhden ainoan muistikirjan (no, jos olisin töissä labrassa, niin siihen toki tarvitsisi omansa).

Bujon aloittamiseen tarvitset kynän ja vihkon/muistikirjan. Parhaiten pääset jyvälle katsomalla tuon alla olevan neljän minuutin videon. Mutta kerron lyhyesti idean ja kuinka minä sitä käytän.

Ensimmäisille sivuille tehdään kirjan sisällysluettelo, jotta löydät myöhemmin tarvitsemasi asiat. Minä merkkaan siihen vain olennaisimmat sivut, kuten listan lukemattomista kirjoista, listan kiinnostavista ravintoloista ja niin edelleen. Pari sivua käytetään tulevaisuuden suunnitteluun, esimerkiksi seuraavan puolen vuoden: kirjataan ylös, mitä tiedetään loka-huhtikuusta: lokakuussa askarteluviikonloppu, joulukuun 4. päivä keikka, jonne on jo liput ja jos vaikka olisin varannut helmikuulle matkan.

Sitten kuukausikohtainen kalenteri. Joissain ohjeissa sanotaan, että pitäisi olla vihko, johon mahtuu vähintään 31 riviä. Höpshöps, käytä koko aukeama, jos ei yhdelle sivulle mahdu. Yhdelle riville mahtuu vain olennaiset menot, joten seuraava taso minulla on viikko. Sitä ei taida olla alkuperäisessä systeemissä, mutta olen havainnut sen äärimmäisen hyödylliseksi. Viikko on ajanjakso, jonka pystyy helposti hallitsemaan (tiesithän, että voit hahmottaa seitsemän asian parven laskematta niitä, mutta kahdeksaa et). Yksi sivu, johon kirjaan kaikki viikon menot ja asiat, jotka on pakko tehdä tiettynä päivänä.

Sitten se tärkein osuus. Eli se päiväkohtainen kirjoittaminen ja muistiinpanojen tekeminen. Kun minulle tulee tarve kirjoittaa, kirjoitan kaiken yhden ja saman päivämäärän alle. Siihen tulevat sulassa sovussa hoidettavat asiat (jotka merkitsen pisteellä ja lisäksi muutamat koodaan erilaisilla merkinnöillä, kuten euron merkki tarkoittaa, että pitäisi muistaa ostaa jotain, B-kirjain kertoo, että tämä liittyy blogiini ja T-kirjain työnhakuun), tapahtumat, joihin olisi kiva osallistua (soikio), innostavat ajatukset, ruoat jotka haluan tehdä, päiväkirjatyyppiset merkinnät sekä salainen paheeni self help-oppaiden tehtävät. Pidän silloin tällöin ruokapäiväkirjaa ja kirjoitan toisinaan iltaisin ylös kiitollisuuden aiheita. Kirjoitan ylös, jos joku suositelee hyvää dokkaria tai nettisivua. Kun soitan tärkeän puhelun, niin kirjoitan muistiinpanot kirjaani. Olen liimannut lyhyitä lehtileikkeitä. Kiinnostaville kirjoille on oma erillinen listasivunsa, koska niitä tulee niin paljon.

Minun hommani harvoin ovat sellaisia, että ne pitää tehdä juuri tänään. Pikemminkin lähiaikoina. Kunkin päivämäärän alla on siis tänään mieleentulleita ajatuksia ja tehtäviä (varaa lapselle neuvola/parturi, osta uudet mustepatruunat tulostimeen, lisää blogin sivupaneeliin oma naama ja esittely). Jos joku on pakko tehdä juuri tiettynä päivänä (vie tavarat kirppikselle lauantaina), niin se on minulla siellä viikko-näkymässä. Jos se on pakko tehdä lokakuun 15. päivä, niin kirjoitan sen kuukausinäkymään (olen tässä vaiheessa syyskuuta tehnyt jo lokakuun kuukausinäkymän).

Kun homma on hoidettu, piirrän rastin (tai pikemminkin v-kirjaimen) pisteen päälle. Jos hommaa ei tarvitsekaan tehdä, vedän viivalla yli. Kun aloitan uuden viikon, katson kuukausikalenterista, mitä sille viikolla on merkattu. Kun aloitan uuden kuukauden, niin katson puolivuotiskatsauksesta, mitä sille kuukaudelle on merkattu. Kun ilmaantuu ensimmäinen meno tai tekeminen toukokuulle, niin aloitan uuden puolivuotiskatsauksen.

Ei tietysti riitä, että asiat ovat ylhäällä, vaan ne pitää tehdäkin. Välillä pitää katsoa muutamat viime päivät läpi, että tulee hommat tehtyä. Monen asian kohdalla voi olla, että muistaisin ilman muistiinpanoakin, mutta monesti mielessä pyörivä asia kiusaa keskittymistäni.

Silloin tällöin, kerran kuussa tai vähän useammin, käyn muistikirjaani läpi ja kerään kaikki tekemättömät hommat. Merkkaan kohdan selvästi kolmella isolla tähdellä (eli seuraavalla kerralla selaan tähän tekemättömien töiden listaan asti) ja kirjoitan sen alle kaikki löytämäni tekemättömät tehtävät, jotka ovat vielä relevantteja.

Bujoni ei ole kaunis. Se näyttää osin suttupaperilta ja sotkulta. En koristele sitä ja piirtele kauniita kuvia. Minulla ei ole ensimmäistäkään trackeria. Washiteippiä käytän merkitsemään kuukausinäkymät, jotta löydän ne. Joskus revittelen ja saatan käyttää erivärisiä kyniä. En käytä aikaani muistikirjani koristeluun, en jouda, en tarvitse uutta harrastusta. Minähän harrastan jo esimerkiksi project lifeä, valokuva-askartelua.

Toki olen yrittänyt etsiä muistikirjan, josta tykkään. Minulla on nyt kolmas kirja menossa. Kaksi ensimmäistä olivat Te Neues -merkkisiä, joissa joka toinen sivu oli viivaton ja joka toinen viivallinen. En löytänyt sellaista enää, joten ostin Leuchtturm1917-kirjan (pisteillä). Neljänneksi kirjaksi yritän löytää Te Neues -merkkisen, se on vaan niin hyvä.

Voin verrata bujon käyttöä siihen, että käytimme lapsella kestovaippoja. En sanonut, että meillä kestovaippaillaan, koska emme me sitä harrastaneet. Lapsi tarvitsee vaipan (meidän näkemyksen mukaan), ja olimme valinneet mielestämme parhaan vaihtoehdon. Bujoilussa vähän sama juttu. En harrasta bujoilua, vaan kirjoittaisin kaikki nämä asiat muutenkin ylös, mutta teen sen nyt järkevämmällä tavalla.  Tärkeintä on se, että yksikään asia ei enää huku. Paljon on toki turhaa, mutta so what. Kirjoittaisin sen joka tapauksessa, nyt se vaan jää talteen.

Tavallisessa kalenterissa ongelma on se, että yhtenä päivänä minulla on kirjoitettavaa 0 riviä ja toisena päivänä kuusi sivua, joten osa on kirjoittava muualle kuin ko. päivään eikä se löydy enää koskaan. Nyt löydän. Esimerkiksi tein rikosilmoituksen helmikuussa, joten rikoksen asianumero löytyi sieltä. Jos lähtisin ostoksille tänään, niin vilkaisisin muutamat sivut läpi ja näkisin, että pitäisi ostaa naamarasva, puureri ja uusi ulkoinen kovalevy (joka on ollut listalla jo muutaman kuukauden).

Harvoista asioista voi sanoa, että ne ovat oikeasti ja olennaisesti helpottaneet jokapäiväistä elämää. Tämä on.

PS. Jotkuthan eivät käytä minkäänlaista kalenteria tai tee muistilappuja. He vain jättävät osan asioista tekemättä, kun eivät muista. Lisäksi heillä saattaa olla vaimo, joka muistuttaa asioista monta kertaa.

TallennaTallenna