Category: Ekoteko

Miten vähentää ruokahävikkiä ravintolassa?

Miten vähentää ruokahävikkiä ravintolassa?

Käytiin viikonloppuna Makaronitehtaassa syömässä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kuten sanotaan. Jouduin tosin rehellisyyden nimissä lähettämään ensimmäisen annokseni takaisin keittiöön, mutta toinen lautasellinen ja muut annokset olivat hyviä. Ja ruokaa oli tosiaan riittävästi. Siis valtavasti. Lapselle ei maistunutkaan oma annos, vaan se jäi lähes koskemattomaksi. Lapsen annos oli reilu puolikas, ja onneksi tarjoilija tarjosi sen mukaan otettavaksi. Se oli lämmitettynä ihan kelvollinen lounas JA päivällinen minulle seuraavana päivänä. Lapsen annos riitti siis minulle kahdeksi ateriaksi, kun lisäsin siihen kasviksia lisäkkeeksi.

Suomalainen heittää pois valtavat määrät alun perin syömäkelpoista ruokaa, biojätteeseen tai pahimmillaan sekajätteeseen. Suurin osa tästä tulee kotona (20­-30 kiloa), mutta kilotolkulla myös ravintoloissa.

Kerro vakkarilounaspaikalle toiveesi

Lounasravintoloissa hävikkiä tulee kahdella tapaa: ravintola tekee ruokaa, joka ei koskaan päädykään asiakkaan lautaselle tai sitten asiakas ottaa liikaa ruokaa ja heittää sen pois.

Käyn arkipäivisin usein syömässä lounasravintolassa, olen tehnyt niin vuosia, olinhan pitkään yliopistolla opiskelijana ja töissä. Itse noudatan yhden lautasen taktiikkaa: helpompi kasata lautasmallin mukainen annos ja välttyä liialta ruoalta (sekä painonhallinta- että ympäristökysymys!). Lisäksi olen se ärsyttävä ihminen, joka käy etukäteen kurkkimassa, mitä on tarjolla ja miltä ruoka näyttää. Olen toki lukenut ruokalistan, mutta valitsen ruokani sen ulkonäön perusteella. Jos linjastolla onkin myöhemmin jotain paremman näköistä tarjolla (tai vaikka eilisiä pinaattilettuja!), niin kiusaus ottaa liikaa ruokaa kasvaa.

Lueskelin ruokahävikistä Fazer Amican sivuilta (joka tarjoaa 30 miljoonaa lounasta vuosittain), että on tärkeää myös kertoa vakkarilounaspaikkaan omia mieltymyksiä: mistä tykkää ja mistä ei, näin voivat suunnitella paremmin. Koulutuksen ja suunnittelun avulla Amicat olivat onnistuneet hävittämään tuotannon hävikkiä vuosien 2015-16 aikana noin neljänneksen. Siihenkin voi siis vaikuttaa.

Tolkkua annoskokoihin

Buffee-ravintoloissa asiakas voi itse vaikuttaa hävikkiin, mutta kun tilataan annoksina, niin hukassa ollaan. Vaikka olen isokokoinen nainen, niin ravintola-annokset ovat toisinaan jäätävän kokoisia, ja tähteitä jää. Muutenkin mietin usein, että voisimme jakaa annoksen lapsen kanssa (kohta 5v, ei ole nirso, mutta hyvin siro, joten ei syö kovin paljoa). Minusta vaan tuntuu, että se on paheksuttavaa, kun lapsi on jo noin vanha. Ja eihän aina mieltymyksetkään yhteen sovi.

Ravintolassa käyminen on arkipäiväistynyt: vuosituhannen vaihteessa 40 prosenttia meistä kävi säännöllisesti ravintolassa, mutta viime vuonna 77% prosenttia vastasi kyllä kysymykseen, oliko syönyt ravintolassa viimeksi kuluneen kahden viikon aikana. Vaihtoehdot ovat ähkyyn syöminen tai suuri hävikki, kumpikaan ei ole tietenkään hyväksi. Puolikkaita annoksia ei yleensä myydä kuin lapsille. Monesti alku- ja jälkiruoka jää syömättä siksi, kun tietää annosten olevan valtavia. Aina ei voi ottaa tähteitä mukaan, jos ei kestä joko kuljetusta/uudelleen lämmitystä. Herätkää ravintolat, en haluaisi tuhlata!

Jääkö sulla ravintolassa ruokaa tähteeksi?

Viisi helppoa vinkkiä ympäristöystävällisempään vaatekaappiin

Viisi helppoa vinkkiä ympäristöystävällisempään vaatekaappiin

Syksy on uuden aikaa ja kesän jäljiltä täytyy pukea enemmän vaatteita. On kolmeplusykköstä ja hulluapäivää. Vaatetta pitää ja haluaa ostaa. Haluaisitko olla ekologisempi vaatekaupoilla? Tehdä ympäristöystävällisempiä valintoja?

Kun kirjoittaa googleen ekologiset vaatteet, saa pitkän liudan vaatekauppoja ja vaatemerkkejä. Kukapa niistä tietäisi, ilman suurta tutkiskelua, että mikä niistä on ekologisin?

Mutta oikeasti ensimmäiset ja suurimmat askeleet eivät ole ollenkaan vaikeita:

  1. Hanki uutta vain tarpeeseen ja käytä vaatteesi loppuun asti.
  2. Yritä ostaa mahdollisimman laadukas vaate, joka kestää pitkään ja josta tykkäät pitkään.
  3. Pidä hyvää huolta vaatteistasi (pidä puhtaana, poista tahrat tuoreena, säilytä siististi kaapissa ja korjaa/korjauta rikkimenneet).
  4. Tuunaa ja ajanmukaista ne vaatteet, jotka meinaavat jäädä käyttämättä. Jos et osaa, niin vie ompelijalle.
  5. Yritä kierrättää käytöstä poistetut vaatteet ja tekstiilit.

Minä tarvitsen tätä ja minä haluan tämän ovat tietenkin eri asia. Mutta niin on myös minä haluan ostaa tämän nyt ja minä haluan käyttää tätä vuosikausia. En ole mikään psykologi, mutta ehkä oman elämänlaadun kannalta kannattaa pohtia niitä omia haluja.

Loppuun asti on tietenkin myös suhteellinen käsite. Luin jokin aika sitten eräästä blogista, että kirjoittaja ottaa alkukesästä käyttöön viidet tennarit ja syksyllä sitten heittää ne menemään, kun eivät enää edes kirpparille kelpaa. Jäin miettimään, mitä hän niillä kengillä tekee, kun omani tuntuvat kestävän paljon pidempään.

Laadukkaan vaatteen tunnistaminen voi olla vaikeaa, mutta ainakin sen todella huonolaatuisen tunnistaa, esimerkiksi napit ja saumat huonosti ommeltu ja näyttää jo vähän nuhjuiselta kaupassa. Itse olen oppinut kurkistamaan tuotetietoja lapuista ja jättämään ainakin kaiken akryylipitoisen kauppaan. Hinta ei välttämättä kerro mitään laadusta: muistan edelleen karvaasti 50 euron hintaiset kotimaiset (kangas toki todennäköisesti kudottu ulkomailla) legginsit, jotka nyppyyntyivät jo ensimmäisellä käyttökerralla. Vaikka sain uudet tilalle, niin nekin olivat parissa kuukaudessa reikäiset.

Jos ei osaa itse korjata, niin ompelijoita ja suutareita kannattaa käyttää. Ja hiiteen sellainen ajattelu, että ei kannata korjata, jos korjaaminen maksaa enemmän kuin uusi halpistuote. Olen itse vaihdattanut vetoketjun talvitakkiin, josta maksoin kirpparilla vitosen. Maksoin nahkasaappaiden uusista pohjista kolmekymppiä ja saan käyttää hyviä kenkiäni vielä vuosia.

 

Tiesitkö tämän biojätteestä?

Tiesitkö tämän biojätteestä?

Kaikkihan nyt biojätteet osaavat lajitella, ja niinhän he myös tekevät. Tai ainakin valtaosa? Vai miten se menikään?

Jätteiden lajittelu- ja keräystavat vaihtelevat seudullisesti. Harvaan asutussa Lapissa ei ole kerätty biojätettä erikseen lainkaan ja Pohjanmaalla biojäte kerättiin ainakin vielä viime vuonna mustiin jätesäkkeihin samaan astiaan muun jätteen sekaan (muu jäte pakattiin valkoiseen tai värilliseen pussiin ja jätteet lajiteltiin optisesti). Turussa erilliskerätyn biojätteen kerääminen on melko uusi juttu, Helsingissä sitä on tehty 90-luvulta lähtien. Lisäksi erilaiset kiinteistöt ovat eri asemassa: vanhempieni muutaman asunnon taloyhtiössä ei ole biojätteille omaa astiaa, ja sama koskee monia omakotiasujia ympäri Suomen. Pääkaupunkiseudulla omakotitalojen bioastiat kuitenkin tyhjennetään siinä missä muutkin, jos ovat reitin varrella. Kompostointia suositellaan toki niille, joilla keräystä ei ole. Saahan siitä hyvää multaa pihalle. Jos ei osaa, niin apua on tarjolla vaikka kansalaisopistoissa.

Miten biojäte lajitellaan?

Biojätteeseen kuuluvat ruoantähteet, kuoret ja kahvinpurut. Sinne laitetaan kalanruodot ja eläinten luut. Mukaan kelpaavat kuolleet kukkaset, lemmikkieläinten puupohjaiset kuivikkeet sekä talouspaperi. HSY:n ohjeiden mukaan leivinpaperi kuuluu sekajätteeseen. Jos siinä näppärästi kääräisee biojätettä mukana, niin kelpaa myös biojätteeseen, vaikka ei siinä mitään ravinteita olekaan kierrätettäväksi.

Nyt ehkä joku pyörittelee päätään, että eihän hamsterin kuivikkeita saa laittaa bioroskiin. Ei saakaan, jos asuu vaikkapa Hämeenlinnan liepeillä, jossa biojätteestä tehdään bioetanolia. Bioetanoli vaatii ”puhtaampaa” biojätettä. Eli ne oman taloyhtiön/kunnan ohjeet kannattaa ihan oikeasti lukea.

Sinne ei saa laittaa nesteitä eikä nestemäisiä öljyjä (jälkimmäiset pulloon ja sekajätteeseen, ellei satu löytämään öljynkeräystä, firmoille sellaisia on). Yksittäisestä roskasta purukumi on usein väärään paikkaan eksyvä; se kuuluu sekajätteeseen. Sitten sellaiset tuotteet, joita ehkä jopa vähän viherpestään kompostoituva/maatuva-termeillä: kuten vaipat, terveyssiteet tai puuvartiset hammasharjat, eivät maadu riittävän nopeasti eli sekajätteeseen. (Olen kirjoittanut sekoittavista ekotermeistä aiemmin, kannatta lukea.) Ja sitten luulisi olevan sanomattakin selvää, että muovia ei saa laittaa biojätteeseen.

Biojätteen voi pakata biopussiin, jauhopussiin tai sanomalehteen. Myös tyhjä puuropaketti kelpaa, jos se ei ole muovitettu (kuten maitopurkki on). Laittaapa joku isoihin kirjekuoriinkin (ei ikkunallinen). Minä laitan etenkin jauhopussin pohjalle vähän kananmunakennoa imemään kosteutta, ja lisäksi annan teepussien kuivahtaa hetken ennen biojätteeseen laittoa.

Mitä biojätteestä tehdään?

Biojätteestä voidaan siis tehdä jo mainittua bioetanolia polttoaineeksi, mutta se on harvinaisempaa. Yleisemmin biojätteestä saadaan energiaa kaasuna ja multaa. Meidän biojätteet Espoossa viedään Ämmässuolle, jossa ne jaotellaan kahteen osaan hienojakoinen mädätykseen ja karkeampi suoraan kompostointiin. Mädätys tarkoittaa sitä, että mikrobit hajottavat ainesta hapettomissa olosuhteissa ja syntyy biokaasua (metaania ja hiidioksidia). Tähän prosessiin menee kolmisen viikkoa.

Biokaasu käytetään Ämmässuolla omassa voimalassaan sähkön ja lämmön tuotantoon. Jyväskylässä biokaasua puhdistetaan (eli poistetaan hiilidioksidia), jolloin se sopii kaasuauton tankkiin.

Mädätysjäänne ja se karkeampi osa biojätteestä menee kompostoriin. Joukkoon lisätään tukiaineeksi risuhaketta, ja massa ohjataan kulkemaan kompostointitunnelin läpi (tekniikoita on toki muitakin). Kompostointi kestää pari, kolme viikkoa (joten voit uskoa, että se vaippa tai puinen esine ei siellä mullaksi muutu), minkä jälkeen komposti viedään jälkikypsymään ulos kasoihin, aumoihin. Ja sieltä saa lopulta kypsyttelyn jälkeen multaa, jota esimerkiksi Jyväskylässä sai käydä ostamassa suoraan jäteasemalta.

Mihin sun biojätteet menevät? Toivottavasti hyötykäyttöön, sillä raaka-ainettahan se on.

 

 

 

 

 

Työmatkalla ilmastotalkoisiin

Työmatkalla ilmastotalkoisiin

Tänään vietetään autotonta päivää.

Vastoin omia arvoja eläminen on rassaavaa, mutta sitähän arki joskus on: kompromissia kompromissin perään. Aina on puutetta jostain, rahasta, ajasta ja jaksamisesta ja niin edelleen. Mutta silti on aina hyvä miettiä, että voisiko valita toisin. Työmatkat ovat yksi kohta elämää, jossa voi miettiä hiilijalanjälkeään. Yksityisautoilu kun ei tosiaankaan ole mikään ekoteko.

Meillä on auto, jolla ajoin koko viime talven arkipäivisin töihin. Ja automme ei suinkaan ole mikään vähäpäästöinen kaasu- tai sähköauto, vaan ihan perhemallinen volkkari, joka käyttää polttoaineenaan vielä dieseliä. Eikä kovin uusikaan. Kuten monesti on sanottu ympäristöasioissa on joskus suo siellä, vetelä täällä. Dieseliähän pidettiin jossain vaiheessa ympäristön kannalta bensaa parempana: kulutuslukemat ja hiilidioksidipäästöt olivat matalammat kuin bensiinillä. Mutta nyt tiedetään, että typenoksidit ja pienhiukkaset pilaavat lähi-ilman, vaikka ilmastopäästöissä vähän voitetaan. Plus sitten vielä oli volkkarin päästömittaushuijaukset ja tietysti pienhiukkaset.

 

Ideaalitilanteessa kulkisin töihin pyörällä, niin kuin yleensä tein Jyväskylässä. Nyt minulla on noin 15 kilometrin työmatka, olen liian laiska pyöräilemään sitä. Pyörämatkan päälle pitäisi päästä suihkuun eli mukana pitäisi kantaa pyyhkeestä ja hiustenkuivaajasta lähtien vaikka mitä. Tiedän, että on selittelyn makua, kun mies on pyöräillyt jopa 30 kilometriä suuntaansa työmatkaa. Tosin hän ei sitä hiustenkuivaajaa tarvitse, ja käy työvuoron aikana muutenkin suihkussa. Kuljin kesän aikana työmatkan pyörällä neljä kertaa. Autolla hurautan matkan reilussa 20 minuutissa, julkisilla kuluu lähes tunti ja vähintään kerran pitää vaihtaa kulkuneuvoa.

Ensinnäkin inhottaa olla osa yksinajelevien ilmansaastuttajien letkaa. Inhoan istua liikkumattomassa autossa, sillä kolareita ja muita hidasteita matkan varrelle osuu. Tuntuu, että aika kuluu hukkaan. En tykkää radiosta. Minulla on vain kaksi cd-levyä autossa, joten olen kiukutellut huonoa musiikkia ja ärsyttäviä mainoksia. Pitäisi-listalla ovat podcastit tai äänikirjat, ne voisivat olla viihdyttävää kuunneltavaa. Talvella matka-aikaa pidensivät myös auton puhdistaminen lumesta.

Keväällä aloin kokeilla julkista liikennettä, ja kuljen nykyään julkisilla töihin 2-4 kertaa viikossa. Siinä on lukuisia ilon aiheita. Koska matkat kotoa pysäkille ja toisaalta taas pysäkiltä töihin vievät kukin noin 7-8 minuuttia, niin kävelen joka päivä puoli tuntia enemmän kuin muuten kävelisin. Olen vienyt myös lapsen päiväkotiin kävellen, mikä on ollut todella kivaa yhteistä aikaa. Tie vie mukavasti pienen metsän läpi, mikä rentouttava aloitus päivälle.

Toinen iloinen asia on lukeminen. Jostain syystä lukuharrastus on kuihtunut lähes olemattomiin ja harmittelen sitä jatkuvasti. Laskin, että ehdin lukea päivän aikana noin 60 sivua. Sehän tarkoittaa suunnilleen yhtä kirjaa viikossa! Wau.

Keksin myös yhdistää pyöräilyn ja julkisen liikenteen: olen välillä pyöräillyt lähimmälle juna-asemalle (vajaa 5 kilometriä) ja siitä mennyt loppumatkan kahdella junalla. Matka-aika on suunnilleen sama kuin koko matka bussilla ja junalla kulkiessa. Todellinen win-win-tilanne: saa vähän liikuntaa ja olla ulkona sekä ehtii muutaman sivun lukea.

Haen lapsen päiväkodista noin viisi-kuusi kertaa kuukaudessa. Niinä päivinä olen kulkenut autolla, sillä olen häntä hakemassa 40 minuuttia aiemmin.

Etäpäivät ovat monelle yksi tapa vähentää työmatka-autoilua. Osalle ne eivät tule koskaan mahdolliseksi (opettajat, hoitajat, bussikuskit ja palomiehet pysykööt työpaikoillaan), mutta ottakoot käyttöön ne, joille se sopii. Toinen työni verkkokurssin tuntiopettajana on alusta lähtien ollut omassa kodissani tietokoneen äärellä. Kerran vuodessa matkustan paikan päälle opettamaan ja toisen kerran olen tavannut pomoani suunnittelun merkeissä. Nyt sovittiin sekin palaveri kameran välityksellä pidettäväksi.

Suurimpien kaupunkien ulkopuolella julkinen liikenne ei yleensä valitettavasti toimi omien tarpeiden mukaan. Neljältä kotiin pääsevä ei ehkä ehdi viimeiseen bussiin tai bussit eivät kulje ollenkaan. Niissä monesti kimppakyydit ovat hyvä vaihtoehto. Samalle työpaikalle tulevat osaavat usein järjestää kyytinsä, mutta toivottavasti tulee hyviä sovelluksia, jotka osaavat ehdottaa samaan autokyytiin myös toisille tuntemattomia ihmisiä.

Jääkö sinulla auto tänään kotiin? Ovatko työmatkasi ekoteko?

 

TallennaTallenna

Nollapäästöpäivä (koska nuorissa on tulevaisuus)

Nollapäästöpäivä (koska nuorissa on tulevaisuus)

Tänään saatetaan viettää lapsesi koulussa nollapäästöpäivää. Ensinnäkin on hyvä, että erilaisia teemapäiviä ja -viikkoja vietetään. Viime viikollahan oli ruokahävikistä muistuttava viikko. Erilaisia päiviä on loputtomasti, joten varmaan niistä joku osuu omalle kohdallekin. Ja toiseksi minusta on erittäin tärkeää, että erityisesti lapsille ja nuorille puhutaan ympäristöasioista. Muistan joskus lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan koko perheen tavat voivat muuttua, jos nuori saa koulussa oppia esimerkiksi kierrättämiseen. Moni äiti ja isä ovat tutustuneet vaikkapa kasvisruokavalioon lapsensa myötä. Nuoret voivat ohjata osaltaan myös koko perheen kulutusta. Muna on kanaa viisaampi, niin kuin äitini joskus sanoi.

Oma lapseni on vielä päiväkoti-ikäinen, neljävuotias, mutta keskustelemme hänen kanssaan ympäristöasioista vähintään viikottain. Hän rakenteli legoista jätevedenpuhdistamoita parivuotiaana, nyt osaa melko hyvin lajitella roskansa ja muutama ilta sitten toisteli sanojani siitä, mikä kaikki on tuhlaaminen tuhlaa myös rahaa (veden tuhlaaminen, sähkön tuhlaaminen ja niin edelleen). Se naurattaa aina, kun kuulee omat sanansa lapsen suusta. Oli tullut vähän aamulla paasattua… 🙂

Perheet arvot siirtyvät lapselle toki osittain ihan elämää elämällä, mutta kyllä minä myös selitän, miksi emme tuhlaa vettä tai ruokaa tai mitä ilmastonmuutos tarkoittaa, kun siitä kerta huolissaan ollaan.

Jos lapsenne koulussa ei ollut tänään nollapäästöpäivää, niin tee ekoteko ja kerro, miksi ja miten ilmastotekoja tehdään. Miktä perheenne valinnoista on tehty ympäristösyistä tai miten itse toimit kuluttajana vastuullisesti. Opetushallituksen sivuilla on materiaalia opettajille, mutta saa niitä sieltä kuka tahansa katsoa. Koululaisia houkutellaan kisaankin, jossa voi voittaa koko luokalle retkiä tai vaikka leffalippuja. Somesta löytyy #nollapäästöpäivä.

Huomenna sitten vietetään autotonta päivää. Mieti jo tänään, voisitko jättää auton huomenna kotiin.

 

Onko se vielä käyttökelpoinen?

Onko se vielä käyttökelpoinen?

Tämä on toinen osa jätteitä käsittelevässä postaussarjassa. Luitko jo ensimmäisen osan ja vähennät jätteiden määrää hankkimalla vähemmän tavaroita ja asioita? Niistä kun tulee kaikista lopulta jätettä.

EU-tasolla on päätetty viisiportainen hierarkia, joka ohjaa (tai ainakin pitäisi ohjata) kaikkea jätehuoltoa. Jätteen määrän vähentämisen jälkeen seuraavaksi tärkein asia jätehierarkiassa on seuraava:

Käytä uudelleen

Kun olet hankkinut laadukkaan tavaran tai vaatteen, niin on itsestään selvää, että voit käyttää sitä monta kertaa. Pidä siitä hyvää huolta, niin voit käyttää vieläkin useamman kerran: pese tai pesetä vaatteet ohjeiden mukaan, kiinnitä irronneet napit ja korjaa/korjauta ratkenneet saumat ja vetoketjut. Suojele elektroniikka kolhuilta suojakuorilla ja kengät suojasuihkeella, puhdista sähkölaitteesi pölystä. Huollata fillarit, tietokoneet ja autot. Korjaa tai korjauta pikkuviat vaatteista, kengistä, huonekaluista ja elektroniikasta. Näin voit käyttää niitä uudelleen erityisen monta kertaa eikä niistä tule vielä jätettä.

Tavaraa tai esinettä voi muokata niin, että sitä voi käyttää uudelleen. Mekosta voi tulla hame tai huonekalu voi vaihtaa väriä. Uudistuisiko lattiakin uudelleen lakkaamalla tai keittiön välitilan kaakelit maalaamalla?

Haluaako joku muu käyttää uudelleen? Joku saattaa osata korjata pikkuvikaisen dvd-soittimen ja vanhoja rillejä kerätään kehitysmaihin käytettäväksi. Kirjan tai lehden haluaa lukea joku muukin (etenkin, jos et ole hillonnut sitä kaapissasi vuosikausia). Tämä voi olla työläs vaihtoehto, jos tekisi mieli vaan heittää tavara menemään. Itse ajattelen niin, että kun hankkii tavaran, niin samalla sitoutuu huolehtimaan siitä asianmukaisesti niin, että se on minun tai jonkun muun käytössä mahdollisimman kauan. Facebookin roskalavaryhmät voivat olla hyvä tapa päästä eroon itselle tarpeettomista tavaroista.

Jopa ruoasta voi ajatella, että voisiko jämät käyttää uuteen ruokaan. Perunamuusista tulee ihania rieskoja, puurot voi leipoa sämpylöihin ja juustot uppoavat kastikkeisiin tai laatikoihin. Tekeepä joku mansikanperkeistä yrttijuomaakin.

Minä otan toisinaan kaupasta niitä pikkupusseja, mutta en koskaan laita muovinkeräykseen käyttämättä uudelleen: sujautan niihin eväsleivät, käytän vessassa pikkuroskiksen pusseina ja kannan patterit ja vanhentuneet lääkkeet keräyksiin.

Tällä osastolla jokainen tietysti päättää, miten pitkälle menee. Suodatinpussien peseminen voi tuntua liitoittelulta, ja onkin hyvä muistaa, että yleensä isoimmat ja kalleimmat asiat ovat olennaisimpia. Aika monta kertakäyttöpilliä saat pestä, jos yrität kompensoida puolen vuoden käytön jälkeen poisheittämäsi kännykän tai nahkasaappaat. Ja kyllä, olen joskus huuhtaissut pillin uudelleen käyttöön, kun niitä tuntui yhteen aikaan kuluvan aika paljon. 🙂

Postaussarjan muut osat:

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?