Category: Ekoteko

Miten ihmeessä se biojäte ei osu oikeaan pönttöön?

Miten ihmeessä se biojäte ei osu oikeaan pönttöön?

Miksi osa meistä ei lajittele jätteitään? Sitä osittain elää omassa kuplassaan, kun kuvittelee, että kaikkihan nyt lajittelevat. Ainakin biojätteensä. Eivätpä lajittele. Itseasiassa suurempi osa biojätteestä jää lajittelematta. Vain 40 prosenttia kotitalouksien biojätteestä päätyy oikeaan pönttöön!

Biojäte on keittiössä syntyvää kompostoituvaa jätettä, kuten ruoanvalmistusjätettä, pilaantunutta ruokaa, pehmopapereita, kahvinpuruja suodatinpusseineen ja niin edelleen. Biojätettä voidaan käsitellä vähän eri tavoin, mutta täällä pääkaupunkiseudulla sitä mädätetään, jolloin saadaan talteen biokaasua (jota voidaan käyttää vaikka polttoaineena autoissa fossiilisten polttoaineiden sijaan). Mädätysjäännös ja osa biojätteestä kompostoidaan, jolloin saadaan ravinteet palautettua takaisin luontoon.

Sekajäte sen sijaan on sellaista jätettä, jota ei voida hyödyntää muuten (kuin energiaksi). Mitään (orgaanisia) kotitalouksien jätteitä ei ole saanut muutamaan vuoteen viedä enää kaatopaikoille, joten esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla sekajäte viedään poltettavaksi. Järkikin toivottavasti sanoo, että biojätettä ei kannata polttaa. Jos ei sano, niin kokeilepa polttaa banaanin kuoria (OMAN!) kesämökkisaunasi kiukaassa.

Sata kiloa biojätettä

HSY (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) tutki pääkaupunkiseutulaisten jätteitä vuodelta 2015. Sekajätettä syntyi kotitalouksissa keskimäärin 180 kiloa per nuppi. Siis puoli kiloa päivässä. Huh huh! Oikeastihan se ei ole siis pelkästään sekajätettä (eli hyötykäyttöön kelpaamatonta jätettä), vaan siitä iso osa eli 65 kiloa oli biojätettä. Biojätettä erilliskerättiin kotitalouksista noin 34 kiloa asukasta kohden.

Miksi ihmeessä niin monet ihmiset eivät sitten lajittele jätteitään?

Pikainen vilkaisu Vauva-lehden av-palstalle (josta löytyy vastaukset suunnilleen kaikkeen mahdolliseen) kertoo, että jätteitä ei lajitella, koska se on vaivalloista, ei huvita tai tuntuu, että ei siitä ole mitään hyötyä. Yksi roskakuskikin oli sanonut, että samaan paikkaan ne kaikki kuitenkin viedään.

Miksi minä sitten lajittelen? Suitsiakseni ilmastonmuutosta ja saadakseni materiaalit järkevästi kiertoon. Jos ilmastonmuutos karkaa käsistä ja luonnonvarat ehtyvät, meidän yhteiskunta ja talous heittävät häränpyllyä. Jätteitä lajittelemalla säästää myös ihan omaa rahaa, sillä esimerkiksi muovipakkaukset saan viedä maksutta aluekeräyspisteeseen, mutta sekajätteestä maksan yhtiövastikkeen ja vuokran yhteydessä. Toki taloyhtiössä säästöä tulee vasta sitten, kun riittävän moni naapuri tekee samoin. Lisäksi koen, että se on minun velvollisuuteni: kun olen ostanut tai hankkinut jotain, niin minun kuuluu huolehtia siitä loppuun asti. Ajattelen niin, että jos ei huvita huolehtia tavaroista ja hyödykkeistä loppuun asti, niin sitten pitää jättää hankkimatta. Ja kuten lakikin sanoo, niin kaikessa toiminnassa pitää noudattaa etusijajärjestystä: jos en voi välttää jätteen syntyä, niin ainakin kierrätän sen.

Ja vielä uusi sanontani: jos en minä tee, niin ei tee kukaan mukaan.

Saisiko ainakin ruokahävikin minimiin?

Biojätettä siis kertyy kodeissa keskimäärin sata kiloa per nuppi. Ruokahävikkiä siitä on noin neljännes. Olisiko sen välttäminen se mielekkäin osa? Varmaan ruokahävikin välttäminenkin on osittain vaivalloista, kun pitää joskus syödä samaa ruokaa useampana päivänä ja ennakoida. Mutta hyötyä siitä ainakin on, kun hukatun ruoan mukana lompakko kevenee 125 euroa vuodessa henkeä kohden. Ja onhan se aika turhaa trafiikkiakin, kun ruoka pitää ensin kantaa sisään ja sitten ulos.

Biojätteen lajittelun hyödyistä pitää vaan jaksaa puhua ja kirjoittaa. Ehkäpä asiaa auttaa muiden esimerkki, ja se, että jätteitä pääsee lajittelemaan kodin ulkopuolella: päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Surullista tuossa edellä mainitussa HSY:n tutkimuksessa oli se, että päiväkotien ja koulujen sekajäte sisälsi aika paljon muutakin kuin varsinaista sekajätettä: biojätettä, paperia ja kartonkia.

Lajitellaanko sinun työpaikallasi esimerkiksi biojätteet? Jos ei, niin voit hyvinkin ehdottaa sellaista. Ehkäpä joku kollega saisi kipinän alkaa lajitella niitä myös kotonaan. (Oletan nimittäin, että tämän jutun lukevat vain sellaiset, jotka lajittelevat jätteensä. Jos et lajittele, niin kerro ihmeessä kommenttiboksissa, miksi et halua lajitella.)

 

Mainittu HSY:n tutkimus luettavissa täällä.

 

 

 

 

 

Earth hour: valitse ruokasi viisaammin!

Earth hour: valitse ruokasi viisaammin!

Tänään vietetään maailman suurinta ilmastotapahtumaa, eli WWF:n Earth hour’a. Tarkoituksena on miettiä omia valintojaan ympäristön kannalta. Niinpä kutsun teidätkin kaikki mukaan kynttiläillalliselle miettimään omia ruokavalintojanne.

Kuluttajina suurimmat ympäristövaikutuksemme tulevat siitä, miten asumme ja liikumme sekä miten syömme ja mitä ostamme. Asuntoa ja autoa voi olla vaikea vaihtaa tänään, mutta ruoan suhteen teemme uusia valintoja joka päivä. Siksi siitä on helpointa aloittaa. Mukavinta on se, että ympäristöystävällisempi ruoka on myös terveellisempää: lihan ja maitotuotteiden sijaan kasviksia ja vaikkapa kalaa. Mutta kuitenkin harva meistä syö erityisen ilmastoystävällisesti.

Tässä muutama vinkki sekasyöjältä, joka on pikkuhiljaa vähentänyt lihan ja maitotuotteiden käyttöä. Kuukausi kuukaudelta huomaan kuormittavani ympäristöä vähemmän ja vähemmän omilla ruokailutavoillani. Siitä tulee hyvä mieli.

1 Älä osta enempää ruokaa kuin perheesi syö

Jos kotona menee jatkuvasti leipää, hedelmiä, kasviksia tai jotain muuta biojätteeseen, niin tiedät ostavasi niitä liikaa. Älä osta niin paljoa. Melko todennäköisesti lähelläsi on kauppa, josta saat tarvittaessa lisää.

2 Älä avaa uutta pakettia ennen kuin vanha on syöty

Ihanaa tuoretta leipää! Ja sitten vanha leipä jää kuivumaan. Pidä huoli, että kaikki tulee syötyä.

3 Hyödynnä ruoantähteet

Klassisesti puuroista saa sämpylöitä, tosin pikkulapsiperheissä tiedetään, että sämpylöitä ei välttämättä pysty tekemään samaa tahtia kuin puuroa jää. Mutta mieti, mihinkäkin voisi laittaa: keitetyt perunat tai pasta sopivat salaattiin, juustot ja kasvikset voi heittää kastikkeisiin, laatikoihin yms. Jos ruokaa jää yli ja tiedät, ettet heti syö, niin pakasta. Älä suunnittele ruokaa viikon jokaiselle päivälle, vaan pidä jämäpäiviä.

4 Ota lounaspaikoissa vain sen minkä syöt

Onko nolompaa kuin aikuinen ottaa itse ruoan lautaselle eikä syö kaikkea? Jos syöt lounaan paikoissa, joissa ruoan saa annoksina, voit pyytää pienemmän annoksen, jos tiedät ettet jaksa syödä kaikkea.

5 Vaihda maitotuotteita kasvipohjaisiin

Juon teetä (joka sekään ei ole mikään ekoteko-juoma), johon lorautan tilkan maitoa. Kokeilin kaurajuomaa, ja se maistui hirveältä: teeni oli muuttunut makeaksi kaurapuuroksi. Lapseni siis juo pääsääntöisesti kaurajuomaa, ja käytän sitä toisinaan puuron pohjana, lettutaikinoissa jne. Niihin se sopii. Eli osan maitotuotteista voi hyvin vaihtaa kasvipohjaisiin. Itse olen vaihtanut jogurtin soijapohjaiseen ja kaurasta tehdyt kermatyyppiset tuotteet ovat hyviä vaikkapa keitoissa.

Mutta kaurajuoma ei ole ainoa vaihtoehto. Kokeile muitakin kasvijuomia. Manteli- ja cashewjuomat maistuvat hyvältä, myös teessä.

6 Opettele muutama hyvä kasvisruokaresepti

Arjen kiireessä menee siitä, missä aita on matalin. Joka perheessä on vakkariruoat, joita syödään, kun ei keksi mitään. Meillä syödään kasvissosekeittoa, avokadopastaa ja pinaattilettuja. Etsi niin pitkään, että löydät koko perheelle maistuvan kasvisruoan ja tee sitä niin usein, että siitä tulee teidän vakioruoka.

7 Vaihda vähemmän kuormittavaan

Jos syöt valtavasti punaista lihaa, niin vaihda valkoiseen (lintuihin) tai riistaan. Tai vaihda kalaan. Tee pieniä askelia. Yksi ruokailu kerrallaan.

8 Syö hyvää kasvisruokaa kylässä tai ravintolassa

Jos mielikuvasi kasvisruoasta on sellainen, että se ei ole täyttävää/maukasta/hyvää/pidä nälkää tms. niin ota selvää, mistä saa parasta mahdollista kasvis- tai vegaaniruokaa ja anna luutuneille käsityksillesi kyytiä. Hakeudu loistavien annosten ääreen. Siitä saattaa syntyä kipinä opetella tekemään kotonakin yhtä hyvää ruokaa. Minulle on käynyt näin. 🙂

Maistuuko sinulle kasvis- tai vegaaniruoka?

 

 

 

 

 

 

 

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kännykän tekemiseen tarvitaan lasia, muovia ja pitkä liuta erilaisia metalleja. Pitkä liuta tarkoittaa eri lähteiden mukaan 30-70 eri metallia tai puolimetallia. Jotkut tuttuja tai vähän tuntemattomampia: alumiinia, kuparia, kultaa, hopeaa, platinaa ja kobolttia. Ja joukossa ainakin minulle ihan mysteerejä: kuten vaikkapa harvinainen maametalli yttrium tai indinium.

Kännyköiden lisäksi meillä on kotitalouksissa ja teollisuudessa toinen toistaan erikoisempaa härveliä, jotka vaativat erilaisia raaka-aineita. Ja kuten olet huomannut, takapihallasi ei ole tehdasta, joka tuottaisi niitä harvinaisempia maametalleja. Valtaosa harvinaisista maametalleista tuotetaan Kiinassa (jopa 97%), joka luonnollisesti voi asettaa niille haluamiaan hintoja. Joitain harvinaisia raaka-aineita tulee epämääräisistä oloista vaikkapa Afrikasta: noin puolet maailman koboltista tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, ja tuskin kukaan on välttänyt kuulemasta veritimanteista ja verikännyköistä.

Kriittiset raaka-aineet

EU on listannut joukon kaikkein kriittisimpiä raaka-aineita: siellä on kobolttia, maametalleja ja indiniumia, yhteensä 14 erilaista (esim T&T on luetellut ne kaikki täällä). Ne ovat tärkeitä Euroopan taloudella ja niiden saatavuusriski on suuri. Monia raaka-aineita ei osata korvata millään muulla. Jos saatavuus heikkenee, niin talous sakkaa. Pulassa ollaan.

Jos yhtäkkinen kriisi puskee päälle ja jonkin raaka-aineen saanti vaikeutuu, niin uusia kaivoksiakaan ei ihan ensi hätään synny: sellaisen perustaminen löydöksen jälkeen kestää helposti kymmenen vuotta.

Mitä voisit tehdä?

Jos jotain raaka-ainetta ei ole, niin vaihtoehdoja on keksiä korvaavia raaka-aineita ja kierrättää käytettyjä.

Kuinka monta kännykkää olet omistanut? Kuinka moni niistä makaa laatikoissasi? En löytänyt tähän hätään arvioita siitä, kuinka monta kännykkää on kaiken kaikkiaan maailmassa valmistettu. Kännykän käyttäjiä on arvioiden mukaan jo lähemmäs viisi miljardia, ja isolla osalla ei ole menossa ensimmäinen puhelin. Numerolla ei ole väliä, määrä on aivan älyttömän paljon.

Valtaosaa kännyköistä ei kierrätetä asianmukaisesti. Vaikka maailmalla tilanne on paikoin aivan surkea, ei meillä täällä Suomessakaan ei ole erityistä hurraamisen aihetta: 70 prosenttia muistia sisältävistä laitteista jää kierrättämättä. Tämä on erityisen typerää siitäkin syystä, että melkein kaikki raaka-aineet saataisiin laitteista talteen.

SER-jätteen (jota kännykät ja tietokoneetkin ovat) voi viedä maksutta kierrätyspisteisiin, joita on vaikkapa kaikkien isojen kauppojen auloissa tai pääkaupunkiseudulla Sortti-asemilla.

Monella jää kännykät lojumaan laatikoihin tietoturvan takia: pelottaa, että joku kaivaa kaivelee tietoja esiin. Ainakin sellainen palvelu on olemassa kuin Seiffi. En ole kokeillut, mutta vaikuttaa helpolta. Vitosella saa vanhan kännykän tietoturvallisesti eteenpäin ja kympillä voi lähettää kymmenen kiloa eli koko suvun vanhat puhelimet.

Kertokaa ihmeessä, miten olette omat kännykät kierrättäneet.

 

Kolme viime hetken ekovinkkiä jouluun

Kolme viime hetken ekovinkkiä jouluun

Tänään on vuoden pimein päivä ja täällä Espoossa ulkona sataa vettä. Valon juhla tulee mitä parhaimpaan hetkeen!

Joululahjat on monella jo hankittuna, tai ainakin melkein ja juhlapyhien tarjottavat suunniteltu ja ehkä jo osin tehty tai hankittukin. Mutta vilkkaimmat kauppapäivät ovat vielä edessä. Kokosin random-listan joulun ajan ekotekovinkeistä, vaikka oikeastaan oman elämän ympäristötekoihin voi soveltaa isäni filosofiaa syömisestä: on tärkeämpää mitä tekee uudenvuoden ja joulun välillä kuin joulun ja uudenvuoden välillä. 😉

Älä  hanki mitään turhaa edes viime hetken paniikissa

Aineettomat lahjat ovat hieno asia, mutta kyllä tavaroitakin voi hankkia, jos ne ovat pitkäikäisiä ja kestäviä ja lahjansaaja tarvitsee/käyttää sitä pitkään. Mutta väsyneenä ja pää tyhjänä kaupassa haahuillessa ei kannata tarttua johon heppoiseen oljenkorteen. Jos et keksi mitään lahjaa, niin anna lahjakortti tai omaa aikaasi. Äläkä osta ruokakaupasta mitään extraa, jonka tiedät jäävän syömättä. Etkä tarvitse mitään vain varmuuden vuoksi.

Vinkki: Olen antanut lahjaksi kirjastosta lainattuja kirjoja. Eipähän harmita, jos ei osukaan nappiin.

Lajittele jätteesi joulunakin

Samalla mennään arjet ja pyhät. Joulunakin tulee roskaa, joka on syytä ohjata oikeaan osoitteeseen.

Perinteiset joululahjapaperit eivä kelpaa paperinkeräykseen, koska niissä on valtavasti painoväriä. Laita sekajätteeseen tai kääri lahjat vaikkapa silkki-, sanomalehti- tai voimapaperiin.

Jos paistat joulukinkun, niin sen rasva ei kuulu viemäriin. Oikea osoite on biojäte. Voit myös osallistua kinkkutemppuun eli vie rasva maitopurkissa keräykseen ja siitä tehdään biodieseliä.

Uudenvuoden tina ei ole tinaa, vaan terveydelle ja ympäristölle haitallista lyijyä. Käytetyn tinan oikea osoite on vaarallinen jäte. Ensi vuodeksi koeta keksiä jotain muuta, sillä tinat kielletään maaliskuussa.

Jos jätteiden lajittelu ei ole vielä arkipäivää, niin ota tulevan vuoden haasteeksi tsempata. Ei se kovin vaikeaa ole: meidän perheen viisivuotiaskin osaa lajitella jo muovin, bion, paperin ja sekajätteen erilleen.

Vinkki: Hanki kaunis astia/pussi lahjapaperiroskalle. Jätesäkki tai pahvilaatikko ei näytä kovin kauniilta valokuvissa.

Älä haaskaa ruokaa

Joulu on yltäkylläisyyden juhla, ja pöydät notkuvat. Hyvä ruoka on minustakin juhlan kulmakivi. Pidä huoli ruoan kylmäketjusta, etteivät arvokkaat kalat tai lihat pilaannu ja päädy sen takia biojätteeseen. Vaikka ruokaa tekisi mieli pitää tuntikausia pöydässä, niin käytä järkeäsi ja nosta esille vain se, mitä sillä kertaa syödään. Roskiin heitetty ruoka on kaikkein turhinta haaskausta.

Vinkki: Jos riisipuuroa jää yli, niin paista joulupäivän aamupalalle ahvenanmaan pannukakkua (uunissa tai pannulla). Ohjeita löytyy pilvin pimein. Superherkullisia! 

IHANAA JOULUA KAIKILLE!

Voiko elää lentämättä?

Voiko elää lentämättä?

Minusta tuntuu, että lentämisen ilmastovaikutuksesta ei puhuta niin paljoa kuin muutamia vuosia sitten. Lomalle lentäminen tuntuu olevan itsestään selvä juttu. Harvalla teolla kuitenkaan saa aikaa niin suurta kasvihuonekaasupäästöä kuin lentämällä. Lisäksi lentäminen on aivan naurettavan halpaa sen ilmastovaikutuksiin nähden.

En lentele erityisen paljoa, vaikka tunnen toki vähemmänkin lentäneitä. Lensin ensimmäisen kerran 23-vuotiaana, ja kauimpana kotoa olen käynyt kerran Shanghaissa. Kanarialla olen käynyt juhlimassa isäni 50- ja 60-vuotissynttäreitä (ensimmäisellä kerralla lensin Lontoosta Manner-Espanjan kautta). Olen lentänyt Tukholmaan, Riikaan ja Ljubljanaan. Lontooseen olen lentänyt monta kertaa (lähemmäs kymmenen kertaa, ehkä): kerran jatkoin siitä lentäen Skotlantiin saakka ja kerran tulin Lontoosta takaisin Suomeen junalla. Ensimmäisen kotimaan lennon lensin kuluneena syksynä.

Pikku kundi on viisivuotias ja tänä aikana olemme käyneet lentäen Lontoossa ja Kanarialla, eli lentäminen on viime vuosina jopa vähentynyt.

Millaiset ilmastovaikukset lentämisellä on?

Lentämisen ilmastovaikutuksia tutkiessa eri lähteet antavat vähän erilaisia lukuja. Pitkä matka tuottaa tietenkin enemmän päästöjä kuin lyhyt matka. Toisaalta lähelle on paremmat mahdollisuudet ylipäätään päästä muullakin kulkuvälineellä. Laskut ja nousut lisäävät päästöjä, joten suorat lennot ovat päästöjen kannalta parempi. Kalustollakin on väliä.

Sanotaan, että maailma pienenee, mutta oikeasti Thaimaa on kaukana: sinne on kahdeksan tuhatta kilometriä!

Finnairin päästölaskuri kertoo, että hiilidioksidipäästöjä syntyi edestakaisella lennollani Shanghaihin reilu 1000 kiloa. (Ja todellisuudessa varmaan enemmän, sillä tästä on jo kymmenen vuotta aikaa ja tekniikka on toivottavasti kehittynyt). Keskivertosuomalainen tuottaa hiilidioksidipäästöjä vuodessa noin 10 000 kiloa. Eli matkani tuotti kymmenesosan vuosittaisesta päästöstäni, mutta ei todellakaan maksanut kymmenesosaa vuosituloistani, vaikka ne aika pienet tuolloin olivatkin.

WWF:n arvion mukaan lentomatkustaminen tuottaa vähintään 15 kertaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä junailuun verrattuna. Jostain luin kertoimen 50, mikä kertonee suuresta vaihteluvälistä ja laskutavoista ylipäätään.

Juuri tähän aikaan vuodesta ymmärrän, että etelän lämpöön on mukava päästä, kun on kylmää ja pimeää. Monelle matkustaminen tarkoittaa suvun ja perheen tapaamista. Mutta voisiko lomamatkalle keksiä vaihtoehdon? Miten muuten voisi rentoutua? Riittäisikö vähän vähempi?

Me tuskin lennämme tänäkään talvena lomamatkalle. Päätöstä toki helpottaa se, että ei juuri ole yhteisiä lomia enkä erityisesti edes pidä lentämisestä. Mutta vuosi vuodelta ympäristösyyt painavat enemmän; kovin on vaikea perustella lentämistä enää itselleen.

Älä osta mitään vai Black Friday?

Älä osta mitään vai Black Friday?

Tänään kiskotaan kuluttajaa kahteen suuntaan. Kaupat huutavat täysillä Black Fridayta ja muutamat toimijat, Luonto-Liitto etunenässä, kehottavat harkitsemaan tarkemmin Älä osta mitään -päivänä.

Black Fridaysta alkaa joulun ajan kulutusputki, ja kaupat mainostavat mojovia alennuksia. Jenkeistähän tämäkin homma on lähtenyt, ja siellä Black Friday on suurin yksittäinen kauppapäivä. Nykyään tietysti kaupankäynti tapahtuu entistä enemmän netissä.

Älä osta mitään -päivä taas on sekin ison meren takaa, mutta Kanadan puolelta. Kuluttajien vapaapäivä, jolloin voi pysähtyä miettimään omia kulutustottumuksiaan, impulsiivisuuttaan kaupoilla sekä ekologisia asioita. Luonto-Liitto kehottaa tänä vuonna harkitsemaan erityisen tarkkaan lentolippujen ostamista. Se kun on yksittäisenä ostoksena yksi eniten ilmastoa rasittava ostos. Onko lomalle ja lomalla aina niin kiire? Entä voisiko kotimaan työmatkankin tehdä junalla lentämisen sijaan?

Mitä teen itse tänään?

Sovittiin, että mies käy aamulla hakemassa lapselle toppapuvun, jonka osto on jäänyt roikkumaan. Lisäksi meillä juhlitaan viikonloppuna pikku kundin syntymäpäiviä, joten käyn vielä ruokakaupoilla. Television hankinta meillä taitaa olla edessä (nykyisessä ääni pätkii lähetyksissä niin, että ohjelmien seuraaminen on joskus mahdotonta), mutta olemme vitkutelleet jo viime keväästä. Pärjäisikö ilmankin?

Mutta aamuni aloitan vieraana Sitran Debatissa aiheesta Maapallon kantokyky: seuraile somea! Esitystä Sitrasta voi seurata myös suorana klo 9 alkaen. Lisätietoa täältä.

#äläostamitään #äom #sitradebatti