Category: Jätteet

Tiesitkö tämän biojätteestä?

Tiesitkö tämän biojätteestä?

Kaikkihan nyt biojätteet osaavat lajitella, ja niinhän he myös tekevät. Tai ainakin valtaosa? Vai miten se menikään?

Jätteiden lajittelu- ja keräystavat vaihtelevat seudullisesti. Harvaan asutussa Lapissa ei ole kerätty biojätettä erikseen lainkaan ja Pohjanmaalla biojäte kerättiin ainakin vielä viime vuonna mustiin jätesäkkeihin samaan astiaan muun jätteen sekaan (muu jäte pakattiin valkoiseen tai värilliseen pussiin ja jätteet lajiteltiin optisesti). Turussa erilliskerätyn biojätteen kerääminen on melko uusi juttu, Helsingissä sitä on tehty 90-luvulta lähtien. Lisäksi erilaiset kiinteistöt ovat eri asemassa: vanhempieni muutaman asunnon taloyhtiössä ei ole biojätteille omaa astiaa, ja sama koskee monia omakotiasujia ympäri Suomen. Pääkaupunkiseudulla omakotitalojen bioastiat kuitenkin tyhjennetään siinä missä muutkin, jos ovat reitin varrella. Kompostointia suositellaan toki niille, joilla keräystä ei ole. Saahan siitä hyvää multaa pihalle. Jos ei osaa, niin apua on tarjolla vaikka kansalaisopistoissa.

Miten biojäte lajitellaan?

Biojätteeseen kuuluvat ruoantähteet, kuoret ja kahvinpurut. Sinne laitetaan kalanruodot ja eläinten luut. Mukaan kelpaavat kuolleet kukkaset, lemmikkieläinten puupohjaiset kuivikkeet sekä talouspaperi. HSY:n ohjeiden mukaan leivinpaperi kuuluu sekajätteeseen. Jos siinä näppärästi kääräisee biojätettä mukana, niin kelpaa myös biojätteeseen, vaikka ei siinä mitään ravinteita olekaan kierrätettäväksi.

Nyt ehkä joku pyörittelee päätään, että eihän hamsterin kuivikkeita saa laittaa bioroskiin. Ei saakaan, jos asuu vaikkapa Hämeenlinnan liepeillä, jossa biojätteestä tehdään bioetanolia. Bioetanoli vaatii ”puhtaampaa” biojätettä. Eli ne oman taloyhtiön/kunnan ohjeet kannattaa ihan oikeasti lukea.

Sinne ei saa laittaa nesteitä eikä nestemäisiä öljyjä (jälkimmäiset pulloon ja sekajätteeseen, ellei satu löytämään öljynkeräystä, firmoille sellaisia on). Yksittäisestä roskasta purukumi on usein väärään paikkaan eksyvä; se kuuluu sekajätteeseen. Sitten sellaiset tuotteet, joita ehkä jopa vähän viherpestään kompostoituva/maatuva-termeillä: kuten vaipat, terveyssiteet tai puuvartiset hammasharjat, eivät maadu riittävän nopeasti eli sekajätteeseen. (Olen kirjoittanut sekoittavista ekotermeistä aiemmin, kannatta lukea.) Ja sitten luulisi olevan sanomattakin selvää, että muovia ei saa laittaa biojätteeseen.

Biojätteen voi pakata biopussiin, jauhopussiin tai sanomalehteen. Myös tyhjä puuropaketti kelpaa, jos se ei ole muovitettu (kuten maitopurkki on). Laittaapa joku isoihin kirjekuoriinkin (ei ikkunallinen). Minä laitan etenkin jauhopussin pohjalle vähän kananmunakennoa imemään kosteutta, ja lisäksi annan teepussien kuivahtaa hetken ennen biojätteeseen laittoa.

Mitä biojätteestä tehdään?

Biojätteestä voidaan siis tehdä jo mainittua bioetanolia polttoaineeksi, mutta se on harvinaisempaa. Yleisemmin biojätteestä saadaan energiaa kaasuna ja multaa. Meidän biojätteet Espoossa viedään Ämmässuolle, jossa ne jaotellaan kahteen osaan hienojakoinen mädätykseen ja karkeampi suoraan kompostointiin. Mädätys tarkoittaa sitä, että mikrobit hajottavat ainesta hapettomissa olosuhteissa ja syntyy biokaasua (metaania ja hiidioksidia). Tähän prosessiin menee kolmisen viikkoa.

Biokaasu käytetään Ämmässuolla omassa voimalassaan sähkön ja lämmön tuotantoon. Jyväskylässä biokaasua puhdistetaan (eli poistetaan hiilidioksidia), jolloin se sopii kaasuauton tankkiin.

Mädätysjäänne ja se karkeampi osa biojätteestä menee kompostoriin. Joukkoon lisätään tukiaineeksi risuhaketta, ja massa ohjataan kulkemaan kompostointitunnelin läpi (tekniikoita on toki muitakin). Kompostointi kestää pari, kolme viikkoa (joten voit uskoa, että se vaippa tai puinen esine ei siellä mullaksi muutu), minkä jälkeen komposti viedään jälkikypsymään ulos kasoihin, aumoihin. Ja sieltä saa lopulta kypsyttelyn jälkeen multaa, jota esimerkiksi Jyväskylässä sai käydä ostamassa suoraan jäteasemalta.

Mihin sun biojätteet menevät? Toivottavasti hyötykäyttöön, sillä raaka-ainettahan se on.

 

 

 

 

 

Zero waste eli jätteetön elämäntapa?

Zero waste eli jätteetön elämäntapa?

Oletko törmännyt termiin zero waste eli jätteetön elämäntapa? Hesari on kirjoittanut parikin artikkelia aiheesta: kauppatieteen opiskelija, joka välttelee muovia sekä suurperheen äiti, joka eli muovittoman heinäkuun (jälkimmäinen juttu maksumuurin takana €). Facebookissa on menossa Zero Waste September -tapahtuma, joka ei tosin ole saavuttanut kovin laajaa tunnettavuutta.

En ole asiaan erityisen paneutunut, mutta seuraan mielenkiinnolla muutamia blogeja, joissa asiasta kerrotaan. Liikkeen tavoitteena on nimensä mukaisesti jätteetön elämä. Erityisesti yritetään välttää kierrätyskelvottoman jätteen tuottaminen, ja monesti juuri muovi on nou-nou listalla.

En ole itse ajatellut asiaa noinpäin, vaan keskittynyt siihen, että kuluttaisin mahdollisimman järkevästi: vähän ja laadukasta. Ja tadaa, lopputulos lienee sama: huolella valitut tuotteet ovat pitkäikäisiä ja korjattavissa olevia, joten niistä ei tule jätettä pitkään aikaan.

Suomessa on aika hyvä tilanne sen suhteen, että kierrätysmahdollisuuksia on: biosta paperiin, tekstiileistä muovipakkauksiin, kaikki kelpaavat kiertoon. Kun lajittelee huolella, niin hyötykäyttöön kelpaamatonta jätettä tulee hyvin vähän. Jokapäiväisessä elämässä joitain langanpätkiä, purukumeja, monesta materiaalista koostuvia esineitä, rikkoontuneita muovileluja, ehkä jokunen todella likainen tai märkä pakkaus ja vuosien saatossa muutamia rikkoutuneita esineitä, mutta etenkin tähän viimeiseen voi vaikuttaa hankkimalla laadukasta.

Mielestäni tärkeintä on aina katsoa kokonaisuutta. Ei auta, että jokaisen uuden sähkö- ja elektroiniikkalaitteen voi kierrättää, jos niitä hankkii jatkuvalla syötöllä uusimman mallin. Leivinpaperia (jonka voi laittaa sekajätteeseen tai biojätteeseen, jälkimmäisessä tosin siitä ei ole mitään hyötyä, kun ei ole niitä kiertäviä ravinteitakaan) voi toki vältellä, mutta johtaako se kasvavaan veden ja pesuaineen käyttöön. Enkä toivo, että kukaan jättää takkinsa korjaamatta siksi, että siitä voi jäädä kierrätyskelvottomia langanpätkiä. Esimerkit olivat ehkä naiiveja ja hölmöjä, mutta ideasta voi saada kiinni.

Pakkauksia kritisoidaan usein, ja turha pakkaus on turha pakkaus. Mutta pakkauksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on suojella tuotetta: esimerkiksi ruoan ilmastovaikutukset ovat paljon suuremmat kuin sen pakkauksen. Itse pidän tärkeämpänä siirtyä ilmastoyställisempään ruokaan, vaikka se olisikin muoviin pakattua.

Jotkut jätteettömän elämäntapaa kannattavat ovat vaihtaneet esimerkiksi hammasharjansa muovisista bambuiseen. En tunne tuotteiden elinkaaria, joten en osaa sanoa, kumpi olisi ekologisempi (esimerkiksi pienempi hiili- tai vesijalanjälki tms), mutta roskana bambuinen ja muovinen hammasharja ovat kyllä hyvin toistensa kaltaisia: kummankin oikea osoite on energiajäte (tai sekajäte, millä nimellä nyt missäkin poltettavaa jätettä kutsutaan), sillä ei niitä voi mihinkään kierrättää.

***

Seuraathan Pyjamapäiviä vaikkapa facebookin kautta?

 

Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

Pientä hiljaiseloa viime ja varmasti vielä tämäkin viikko. Nimittäin hiirikäden peukalossa on jännetuppi tulehtunut ja yritän sitä parannella. Kortisonipiikin sain jo, jospa se auttaisi. 😀

Lupasin jätepuolen postaussarjasta viisiosainen. Tämä viimeinen osa on kaikkein tylsin. Viimeinen askel jätehierarkiassa on loppukäsittely eli käytännössä kaatopaikka. Eli kun olemme välttäneet jätteen syntymistä viimeiseen asti, käyttäneet uudelleen, tehneet materiaalista jotain uutta ja lopulta hyödyntäneet tavarassa/esineessä olleen energian, niin lopulta viimeinen osoite on kaatopaikka. Sinne saa viedä jätteen vain, jos sen hyödyntäminen ei ole jostain syystä mahdollista. Esimerkiksi poltosta jäljelle jäänyt kuona ja tuhka voidaan viedä kaatopaikalle.

Vuonna 2015 kotitalouksien jätteistä enää alle 10 prosenttia meni kaatopaikoille, kun kymmenen vuotta taaksepäin sinne päätyi suurin osa. Eteenpäin on tultu hirvittävästi aika lyhyessä ajassa, tosin vallan on kaapannut kierrätyksen sijaan poltto.

Sitkeässä on muuten ollut sellainen legenda, että on ihan turha lajitella jätteitä, kun ne menevät kuitenkin kaikki samaan paikkaan. Roska-auto seuratessa voi tosiaan nähdä, että samaan autoon saatetaan kipata vaikka seka- ja biojäte, mutta autossa on kaksi erillistä säiliötä. (Roska-autointoilijoiden vanhemmat tietävät tämän!) Kaatopaikoille ei saa enää viedä mitään biohajoavaa, joten sekajäte viedään polttoon. Biojätettä on turha polttoon viedä; voit kokeilla itse polttaa porkkanan kuoria.

Mutta eivät kaatopaikat ole mihinkään kadonneet: siellä ne ovat potentiaalisina metaanin tuottajina joka kaupungin kupeessa. Plus kun lähdetään rikkaimmista länsimaista ulos, niin kaatopaikat ovat edelleen tärkein keino päästä jätteistä eroon: poissa silmistä, poissa mielestä.

 

Kuva on Pixabaysta ja sen mukaan Filippiineiltä. Jätteiden kierrätys on paljon järkevämpää ja turvallisempaa tehdä ennen kaatopaikoille dumppaamista. 🙁

Aiemmat osat:

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?
  2. Onko se vielä käyttökelpoinen?
  3. Lajittele ja kierrätä
  4. Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu

 

Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu

Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu

Postaussarja jätehierarkiasta on edennyt neljänteen osaan. Olet yrittänyt ostaa mahdollisimman vähän tavaraa (koska siitä kaikesta tulee lopulta jätettä). Olet ostanut mahdollisimman laadukasta, jotta voit käyttää sitä mahdollisimman pitkään. Kun jätettä on kuitenkin syntynyt, niin olet sen kierrättänyt niin, että materiaali saadaan talteen ja voidaan uudelleen käyttää jossain toisessa tavarassa eikä tarvitse tuhlata neitseellisiä luonnonvaroja.

Siinä on jätehierarkian kolme ensimmäistä tasoa. Kaksi seuraavaa on oikeastaan kuluttajalle vähemmän näkyviä: roska-auto vie ne johonkin. Tavoite on se, että kierrätykseen kelpaamatonta jätettä syntyisi mahdollisimman vähän.

Kotitalouksissa kierrätykseen kelpaamaton jäte on sekajätettä (tai energiajätettä tai jotain muuta, miksi kuntasi sitä nyt kutsuukaan), ja sitä poltetaan jätteenpolttolaitoksissa, jolloin jätteestä saadaan energiaa. Se on fiksua, kun päästään eroon kierrätyskelvottomasta jätteestä ja samalla vähennetään fossiilisten polttoaineiden tarvetta. Nykyvoimaloissa savukaasutkin puhdistetaan hyvin. Vuoden 2016 alusta lähtien orgaanista alkuperää (eli eloperäistä) olevaa jätettä ei olekaan saanut viedä kaatopaikoille, ja jätteidenpoltto on kasvanut kovasti viimeisen viiden vuoden aikana. Asiassa on vain yksi mutta.

 

Jätteiden määrä ei ole vähentynyt

Kotitaloudet ovat tuottaneet koko 2000-luvun jätettä suunnilleen samalla tavalla: 2,4-2,8 miljoonaa tonnia vuosittain eli noin 500 kiloa per nuppi. Se kertoo mielestäni omalta osaltaan siitä, että olemme epäonnistuneet jätehierarkian kahdella ensimmäisellä askeleella. Eli niillä tärkeimmillä. Muistatko muutes yhtään lakia tai asetusta siitä, että jätteen määrää pitäisi saada vähennettyä? Kahvipaketeista katosi se pahvinen kotelo joskus 15 vuotta sitten ja nyt kohistaan  pikkupusseista. Kauppa kiinnittää mielellään huomionsa pikku pusseihin ja hehkuttaa sillä ympäristöystävällisyyttä: sehän olisi oman oksan sahaamista sanoa, että älkää nyt hyvät ihmiset ostako turhia tavaroita.

Kuluttajien tuottaman jätteen määrä ei ole siis vähentynyt yhtään. Lisäksi jätevoimalat ovat todella kalliita laitoksia eivätkä ne voi pyöriä tyhjänä. On siis iso intressiryhmä, jonka mielestä jätemäärät eivät saakaan vähentyä eikä kierrätysaste nousta. Kuten moni on huomannut, niin viimeisen vuoden aikana kotitaloudet ovat voineet kierrättää muovijätettä, jota tuotamme noin 30 kiloa vuodessa. Muovin määrä voisi olla laskusuunnassa, kun kehitetään kevyempiä muoveja, ellemme sitten hanki niitä entistä enemmän. Myös tekstiilien kierrätystä viritellään monissa paikoissa. Tekstiilijätettähän tuotamme reilut 10 kiloa vuodessa, ja määrä on ollut kasvussa. Näiden molempien jätejakeiden soisi jatkossa olevan poissa jätevoimaloiden uuneista.

Eli toimi niin, että mahdollisimman vähän jätettä päätyisi sekajätteeseen.

Sarjan muut osat:

1. Mikä jäteasioissa on olennaista?

2. Onko se vielä käyttökelpoinen?

3. Lajittele ja kierrätä

5. Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

Lajittele ja kierrätä

Lajittele ja kierrätä

Ollaan kolmannessa osassa jätteitä käsittelevää postaussarjaa: tärkeintä on estää jätteen syntyminen ja vähentää jätettä jättämällä turhat tavarat kauppaan ja hankkimalla vähemmän, mutta laadukkaampaa tavaraa. Seuraavaksi tärkeintä käyttää tavaroita ja esineitä aina vaan uudelleen, mahdollisimman pitkään.

Jätehierarkian kolmas steppi on se kaikkein tutuin, ja valitettavasti usein se on ainoa asia, johon kiinnitämme huomiota eli

Kierrätä

Kierrätä kaikki mahdollinen. Kierrättäminen tarkoittaa sitä, että lajittelet ja valmistelet tavarat ja esineet siihen tilaan, että joku toinen (ihminen tai yritys) voi käyttää ne uudelleen jossain toisessa tavarassa tai esineessä. Materiaali kiertää. Kotona lajittelu on kaiken a ja o: jos olet heittänyt kaiken samaan pussiin, ei niitä kukaan enää erilleen kaivele.

 

Yritä tehdä kotiisi mahdollisimman helppo ja toimiva systeemi lajittelulle. Älä päästä mitään kädestäsi miettimättä, että kuuluuko jäte johonkin muualle kuin sekajätteeseen. Meillä on tiskialtaan alla bio- ja muovijäte sekä nykyään yhä pienemmäksi käyvä sekajäte (jota voidaan kutsua eri kunnissa monilla nimillä) sekä lasille että metallille pienet pussit. Kartonkijäte sullotaan aina niin että yhteen isompaan (puuro)pakettiin menee monen monta pienempää. Vanhoille vaatteille on kaksi kassia: toiseen rikkinäiset tai muuten ei-kirppikselle menevät ja toiseen kirppikselle tai tutuille kiertoon menevät. Paperinkeräyskassi on vaatehuoneessa, yhdessä pussissa ovat patterit, toisessa tyhjät mustepatruunat ja kolmannessa vanhaksi menneet lääkkeet. Arkikielessä puhumme kierrättämisestä, vaikka osa tavaroista meneekin vielä uudelleen käyttöön kuten mustepatruunat tai ihan vaan poltettavaksi kuten vanhat lääkkeet.

Jätteille pitää välillä myös tehdä jotain, että niitä voi kierrättää: homehtunut leipä ja muovipussi on erotettava toisistaan ja muovi- ja kartonkipakkaus on vähän huuhtaistava.

Kierrätykselle on nykyään jo aika hyvät mahdollisuudet kun vertaa vaikka parinkymmenen vuoden taakse, mutta paljon on vielä tekemistä, etenkin asenteissa. Viimeisen päälle tehty kierrättäminen on työlästä, myönnetään. Mutta minusta se kuuluu osana tavaran hankkimista: jos et ole valmis huolehtimaan tavarasta loppuun asti, älä hanki sitä. Toki se helpottuu, kun käyttää vähän aikaa suunnitteluun ja järjestää kotona asiat toimivaksi.

Kaupungeissa kierrättäminen onnistuu kelvollisesti jakeesta riippuen. Tällä hetkellä muovit ja tekstiilit voi joutua kantamaan vähän kauemmaksi, ja autottomana se voi olla hankalaa, mutta kokeile silti. Maaseudulla taas kierrätyspömpeleitä ei välttämättä ole joka kulmalla, mutta toisaalta autolla kuljetaan usein kauppaan, jonka pihassa kierrätyslaatikot ovat. Omakotitalossa asuva ystäväni muovinkierrätyksen olevan ehdottoman hyvä juttu: sekajätettä tulee niin sen ansiosta niin vähän, että jätemaksut pienenevät. Sama jätemaksujen pieneneminen koskettaa toki kerrostalossa asuviakin, vaikka sen vähän vaikeammin huomaa (periaatteessa yhtiövastikkeessa).

Kierrättäminen on tärkeää, mutta olethan lukenut sarjan kaksi ensimmäistä postausta. Ne ovat ne olennaisemmat askeleet jätehierarkiassa!

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?
  2. Onko se vielä käyttökelpoinen?
Onko se vielä käyttökelpoinen?

Onko se vielä käyttökelpoinen?

Tämä on toinen osa jätteitä käsittelevässä postaussarjassa. Luitko jo ensimmäisen osan ja vähennät jätteiden määrää hankkimalla vähemmän tavaroita ja asioita? Niistä kun tulee kaikista lopulta jätettä.

EU-tasolla on päätetty viisiportainen hierarkia, joka ohjaa (tai ainakin pitäisi ohjata) kaikkea jätehuoltoa. Jätteen määrän vähentämisen jälkeen seuraavaksi tärkein asia jätehierarkiassa on seuraava:

Käytä uudelleen

Kun olet hankkinut laadukkaan tavaran tai vaatteen, niin on itsestään selvää, että voit käyttää sitä monta kertaa. Pidä siitä hyvää huolta, niin voit käyttää vieläkin useamman kerran: pese tai pesetä vaatteet ohjeiden mukaan, kiinnitä irronneet napit ja korjaa/korjauta ratkenneet saumat ja vetoketjut. Suojele elektroniikka kolhuilta suojakuorilla ja kengät suojasuihkeella, puhdista sähkölaitteesi pölystä. Huollata fillarit, tietokoneet ja autot. Korjaa tai korjauta pikkuviat vaatteista, kengistä, huonekaluista ja elektroniikasta. Näin voit käyttää niitä uudelleen erityisen monta kertaa eikä niistä tule vielä jätettä.

Tavaraa tai esinettä voi muokata niin, että sitä voi käyttää uudelleen. Mekosta voi tulla hame tai huonekalu voi vaihtaa väriä. Uudistuisiko lattiakin uudelleen lakkaamalla tai keittiön välitilan kaakelit maalaamalla?

Haluaako joku muu käyttää uudelleen? Joku saattaa osata korjata pikkuvikaisen dvd-soittimen ja vanhoja rillejä kerätään kehitysmaihin käytettäväksi. Kirjan tai lehden haluaa lukea joku muukin (etenkin, jos et ole hillonnut sitä kaapissasi vuosikausia). Tämä voi olla työläs vaihtoehto, jos tekisi mieli vaan heittää tavara menemään. Itse ajattelen niin, että kun hankkii tavaran, niin samalla sitoutuu huolehtimaan siitä asianmukaisesti niin, että se on minun tai jonkun muun käytössä mahdollisimman kauan. Facebookin roskalavaryhmät voivat olla hyvä tapa päästä eroon itselle tarpeettomista tavaroista.

Jopa ruoasta voi ajatella, että voisiko jämät käyttää uuteen ruokaan. Perunamuusista tulee ihania rieskoja, puurot voi leipoa sämpylöihin ja juustot uppoavat kastikkeisiin tai laatikoihin. Tekeepä joku mansikanperkeistä yrttijuomaakin.

Minä otan toisinaan kaupasta niitä pikkupusseja, mutta en koskaan laita muovinkeräykseen käyttämättä uudelleen: sujautan niihin eväsleivät, käytän vessassa pikkuroskiksen pusseina ja kannan patterit ja vanhentuneet lääkkeet keräyksiin.

Tällä osastolla jokainen tietysti päättää, miten pitkälle menee. Suodatinpussien peseminen voi tuntua liitoittelulta, ja onkin hyvä muistaa, että yleensä isoimmat ja kalleimmat asiat ovat olennaisimpia. Aika monta kertakäyttöpilliä saat pestä, jos yrität kompensoida puolen vuoden käytön jälkeen poisheittämäsi kännykän tai nahkasaappaat. Ja kyllä, olen joskus huuhtaissut pillin uudelleen käyttöön, kun niitä tuntui yhteen aikaan kuluvan aika paljon. 🙂

Postaussarjan muut osat:

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?