Vaatteet ja muut tekstiilit sisältävät kemikaaleja: niitä käytetään kuidun ja kankaiden valmistuksessa, värjäyksessä ja jälkikäsittelyssä ja kuljetuksessa (homeen- ja tuholaisentorjunta). Kemikaaleilla lisätään toivottuja ominaisuuksia ja poistetaan ei-toivottuja. Harva haluaa enää juoksulenkille muuta kuin teknistä vaatetta, johon on käytetty tietynlaisia kemikaaleja.

Kemikaaleja sinällään ei tarvitse vältellä, ainoastaan haitallisia kemikaaleja. Ongelma on tietenkin se, että emme ihan aina tiedä mitkä lopulta ovat haitallisia ja toisaalta taas kuluttaja en tiedä, mitä kemikaaleja jokin tietty vaate sisältää. Tyypillisesti haitalliset kemikaalit aiheuttavat allergiaa, mutta on muutamia syöpävaarallisiakin aineita ja horminihäiriköitä. Kemikaalit voivat olla haitallisia myös ympäristölle.

Vaateteollisuuden mukaan vaatteissa käytetään vain tarpeellisia kemikaaleja. Tietenkin, kemikaalitkin maksavat, joten ei niitä turhaan käytetä. Mutta kuluttajan näkökulmasta joskus näyttää siltä, että kemikaaleilla piilotellaan vaatteiden huonoja ominaisuuksia. Olen joskus haksahtanut ostamaan akryylineuleen: sehän saattaa tuntua kaupassa mukavan pehmeältä (vaikka siinä on vähän sellainen muovinenkin tuntu), mutta ensimmäisen pesun jälkeenhän vaate on käyttökelvoton, ellei ole käyttänyt huuhteluainetta, niin inhottavalta se tuntuu.

Formaldehydin voi pestä pois

Kemikaalien käyttöä tietenkin säädellään. Tyypilliset rajoitettavat tai kielletyt aineet ovat tietyt atsovärit, formaldehydi, homeenestoaine DMF, nahassa käytetty kromi, palonsuoja-aineet ja muovinpehmentimet (ftalaatit). Muovinpehmentimiä voidaan käyttää esimerkiksi lasten vaatteiden muovisissa painatuksissa.

Kaikki kemikaalit eivät haise, mutta haju on varmaankin se ominaisuus, joka saa pesemään vaatteen ennen käyttöä. Tyypillisesti haiseva kemikaali on pistävänhajuinen formaldehydi. Se ei ole kokonaan kielletty kemikaali vaatteissa, vaan sille asetettu raja-arvot. Toisin kuin vaikka kromi tai tietyt atsovärit, formaldehydi kuitenkin voidaan pestä vaatteesta pois. Formaldehydin tarkoitus on pitää kangas sileänä.

Kemikaalit voivat olla pelottava asia ja joskus aiheuttaa turhaakin huolta: suuri osa tekstiileistä on kuitenkin turvallisia. Kävin läpi vaatteet, joissa on havaittu tarkastuksissa haitallisia pitoisuuksia jotain kemikaalia viime tai tänä vuonna EU:n alueella (RAPEX-ilmoitusjärjestelmä). Niitä oli kaikkiaan noin sata, eli ei kovin montaa, kun miettii miten paljon vaatteita tulee markkinoille. Toki valvonta on rajallista. Suurin osa oli nahkavaatteita, joissa oli liikaa kromia.

Itse vältän ”kummallisia” vaatteita: muovintuntuisia, liian halpoja vaatteita ja kenkiä sekä lasten vaatteita valtavilla muovipainatuksilla (ne muovit sitä paitsi usein irtoavat pesussa kulkeutuvat jätevedenpuhdistamoiden kautta ympäristöön, kuten fleece- yms. kuidutkin). Pyrin pesemään kaikki tekstiilit ennen käyttöä. Erilaiset tekstiilien kuluttajamerkit ja standardit antavat viitteitä myös kemikaalien käytöstä. Pesussa poistuvia kemikaaleja on vähemmän tietenkin paljon pestyissä vaatteissa: omat vanhat vaatteet kunniaan! Kirpputorilta ostetuissa ongelma voi olla edellisen omistajan pesu- ja huuteluaineen läträys, joka tekee vaatteista (minun mielestäni pahalta) haisevia ja joskus jopa käyttökelvottomia, kun pesuainejäämiä ei saa useallakaan huuhtelulla pois. Näin kävi ihan oikeasti kerran fb-kirpparilta ostamani toppapuvun kanssa.

Kannattaa siis pestä uudet vaatteet ennen käyttöä ja välttää vaatteissa muovia. Lisätietoa muun muassa sertifikaateista löytyy Allergia- ja astmaliiton sivuilta.

***

Luitko myös listaukseni omista ympäristösynneistäni?