Category: Kiertotalous

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on halvempaa kuin siihen sopeutuminen.
Miksi ”koska Kiina” -argumentti ontuu?

Miksi ”koska Kiina” -argumentti ontuu?

By | | Comments 0 Comment

Ilmastoasiat ovat viimein saaneet sille kuuluvaa palstatilaa mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Suuret massat taisivat tajuta tilanteen vakavuuden viime syksynä, ja nyt nuoret menivät lakkoon ja vaativat toimia. Ilmastonmuutoksenkieltäjiä tai muita trollipeikkoja on kai vielä kourallinen, näin päättelen somea seuratessani. Sen sijaan ”meidän ei kannata tehdä mitään, koska Kiina” -ihmisiä on enemmän. Yritetään pilkata muutosta vaativia tahoja, koska eiväthän meidän päästöt ole kuin nolla pilkku jotain.

Täytynee vääntää tämä asia nyt rautalangasta.

Ensinnäkin. Kukaan tuskin on täällä Suomessa väittänyt, että meidän pitäisi Kiinan tai Intian päästöjä vähentää (paitsi siltä osin, mikä on meidän kulutusta). Meidän pitää vähentää omia päästöjämme. Me olemme allekirjoittaneet ja ratifioineet sopimuksen, jonka mukaan me vähennämme kasvihuonekaasupäästöjä. Ja nyt akateemikot, nuoret ja ties mitkä joukot vaativat, että teemme sen, minkä olemme luvanneet ja teemme sen järkevässä aikataulussa eli nopeasti.

Eikö Suomella ole mitään vaikutusvaltaa?

Koska Kiina -argumentin ydin on ilmeisesti se, että Suomella ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta tällä pallolla. Ei niin. Mehän ei ole koskaan tehty mitään, joka olisi levinnyt maamme ulkopuolelle. Kukaan koko maailmasta ei millään aikakaudella ole kuullut suomalaisesta koulutus-, metsäteollisuus- tai matkapuhelinosaamisesta. Niinpä. Toisaalta Suomi tekee yhteistyötä monen kanssa. Väitän, että Suomella yhdessä muiden samanmielisten kanssa on valtaa EU:ssa ja EU:lla valtaa tällä planeetalla.

Kolmanneksi milloin olemme siirtyneet edelläkävijöistä perässä hiihtelijöihin? No, oikeasti näen tätä kyllä ympärilläni, mutta en haluaisi uskoa sitä. Koulutuksesta nipistetään ja korkeakoulutettujen osuus ei ole  enää kovin kummoinen OECD-maiden joukossa. Minusta emme voi olla tyytyväisiä siihen, että yksi kovimpia tuotteitamme on vessapaperin raaka-aine.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on halvempaa kuin siihen sopeutuminen. Siksi se kannattaa tehdä nyt. Lisäksi siihen liittyy valtava liiketoimintapotentiaali. Esimerkiksi kiertotalouden hyöty pelkästään Euroopassa on arvioitu olevan jopa 1800 miljardia (1,8 biljoonaa) euroa vuoteen 2030 mennessä*. Jotkut siis saavat tämän hyödyn ja minun mielestäni Suomen kannattaa olla tätäkin kakkua jakamassa.

Eli

  1. Vähennetään omat päästömme järkevässä aikataulussa eli nopeasti.
  2. Meillä on vaikutusvaltaa.
  3. Hyödynnynnetään se taloudellinen potentiaali, joka edelläkävijöille on tarjolla.

 

* Ellen MacArthur säätiön raportti: https://www.ellenmacarthurfoundation.org/publications/growth-within-a-circular-economy-vision-for-a-competitive-europe
Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

By | | Comments 1 comment

Kännykän tekemiseen tarvitaan lasia, muovia ja pitkä liuta erilaisia metalleja. Pitkä liuta tarkoittaa eri lähteiden mukaan 30-70 eri metallia tai puolimetallia. Jotkut tuttuja tai vähän tuntemattomampia: alumiinia, kuparia, kultaa, hopeaa, platinaa ja kobolttia. Ja joukossa ainakin minulle ihan mysteerejä: kuten vaikkapa harvinainen maametalli yttrium tai indinium.

Kännyköiden lisäksi meillä on kotitalouksissa ja teollisuudessa toinen toistaan erikoisempaa härveliä, jotka vaativat erilaisia raaka-aineita. Ja kuten olet huomannut, takapihallasi ei ole tehdasta, joka tuottaisi niitä harvinaisempia maametalleja. Valtaosa harvinaisista maametalleista tuotetaan Kiinassa (jopa 97%), joka luonnollisesti voi asettaa niille haluamiaan hintoja. Joitain harvinaisia raaka-aineita tulee epämääräisistä oloista vaikkapa Afrikasta: noin puolet maailman koboltista tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, ja tuskin kukaan on välttänyt kuulemasta veritimanteista ja verikännyköistä.

Kriittiset raaka-aineet

EU on listannut joukon kaikkein kriittisimpiä raaka-aineita: siellä on kobolttia, maametalleja ja indiniumia, yhteensä 14 erilaista (esim T&T on luetellut ne kaikki täällä). Ne ovat tärkeitä Euroopan taloudella ja niiden saatavuusriski on suuri. Monia raaka-aineita ei osata korvata millään muulla. Jos saatavuus heikkenee, niin talous sakkaa. Pulassa ollaan.

Jos yhtäkkinen kriisi puskee päälle ja jonkin raaka-aineen saanti vaikeutuu, niin uusia kaivoksiakaan ei ihan ensi hätään synny: sellaisen perustaminen löydöksen jälkeen kestää helposti kymmenen vuotta.

Mitä voisit tehdä?

Jos jotain raaka-ainetta ei ole, niin vaihtoehdoja on keksiä korvaavia raaka-aineita ja kierrättää käytettyjä.

Kuinka monta kännykkää olet omistanut? Kuinka moni niistä makaa laatikoissasi? En löytänyt tähän hätään arvioita siitä, kuinka monta kännykkää on kaiken kaikkiaan maailmassa valmistettu. Kännykän käyttäjiä on arvioiden mukaan jo lähemmäs viisi miljardia, ja isolla osalla ei ole menossa ensimmäinen puhelin. Numerolla ei ole väliä, määrä on aivan älyttömän paljon.

Valtaosaa kännyköistä ei kierrätetä asianmukaisesti. Vaikka maailmalla tilanne on paikoin aivan surkea, ei meillä täällä Suomessakaan ei ole erityistä hurraamisen aihetta: 70 prosenttia muistia sisältävistä laitteista jää kierrättämättä. Tämä on erityisen typerää siitäkin syystä, että melkein kaikki raaka-aineet saataisiin laitteista talteen.

SER-jätteen (jota kännykät ja tietokoneetkin ovat) voi viedä maksutta kierrätyspisteisiin, joita on vaikkapa kaikkien isojen kauppojen auloissa tai pääkaupunkiseudulla Sortti-asemilla.

Monella jää kännykät lojumaan laatikoihin tietoturvan takia: pelottaa, että joku kaivaa kaivelee tietoja esiin. Ainakin sellainen palvelu on olemassa kuin Seiffi. En ole kokeillut, mutta vaikuttaa helpolta. Vitosella saa vanhan kännykän tietoturvallisesti eteenpäin ja kympillä voi lähettää kymmenen kiloa eli koko suvun vanhat puhelimet.

Kertokaa ihmeessä, miten olette omat kännykät kierrättäneet.

 
Mitä on kiertotalous?

Mitä on kiertotalous?

By | | Comments 2 comments

Jos yhtään seuraa talousuutisia, niin ei ole voinut välttyä kiertotaloudelta. Se tulee täysillä, ja se on monille yrityksille se juttu. Se millä ne menestyvät. Kiertotalous pelastaa talouden ja maapallon.

Mutta mitä se kiertotalous oikeastaan on? Lajitellaan muovipurtelot entistä huolellisemmin eikä osteta muovikasseja, niin maailma pelastuu? Ei ihan.

Kiertotalous tarkoittaa sitä, että materiaalit pysyvät käytössä mahdollisimman pitkään ja resursseja hukataan jokaisessa vaiheessa mahdollisimman vähän. Tuotteet muutetaan palveluiksi ja usein digitaalisaatiolla saadaan lisäarvoa.

Kaikki alkaa huolellisesta suunnittelusta. Tehdään juuri sellaista, mitä asiakas haluaa ja tarvitsee. Suunnitellaan tuotteen valmistus, jakelu, käyttö ja käytöstä poistaminen niin, että mahdollisimman vähän resursseja tuhlaantuu. Ei päästetä hiirtä kissalle räätäliksi, vaan suunnitellaan vaatteen kaava niin, että kankaasta jää mahdollisimman vähän hukkapaloja. Se mikä kuitenkin jää yli, palautetaan suoraan tehtaalta uudelleen kiertoon ja uudeksi kankaaksi. Optimoimaan tuotantolaitoksen tilat, optimoidaan logistiikka ja jakelu. Kun asia on etukäteen suunniteltu, ei tule tilannetta, että meillä on käsissä roska, mutta emme tiedä, mitä sillä tehdä.

Suuri murros on myös se, että tuotteet muuttuvat palveluiksi. Suurille ikäluokille voi tavaroiden omistaminen olla vielä tärkeää. Pikku hiljaa yhä suuremmalle osalle ei ole. En minä halua omistaa autoa, vaan haluan päästä näppärästi sinne minne olen menossa silloin kun haluan. En halua omistaa kirjoja, vaan lukea niitä. Monet jutut ovat jo tuttuja: en halua vuokrata dvd:tä, vaan elokuvan. Klassisesti ihminen ei tarvitse poraa, vaan reiän seinään, tai oikeastaan taulun seinälle.

Vaatekauppiaasta voisi tulla vaatevuokraaja: vuokraammehan jo nyt harvoin käytettyjä juhlavaatteita ja naamiaisasuja, miksei laskettelutakkeja ja -housuja samalla kun vuokrataan sukset. Joku muoti-intoilija kyllästyy vaatteisiin nopeasti, joten hän voisi olla kuukausisopimuksella putiikissa, joka vuokraa arkivaatteita. Aina uutta kivaa päällepantavaa ja vielä valmiiksi pestynä, silitettynä ja ilman repsottavia nappeja. Kun vaate tulee tiensä päähän, vaatevuokraaja tietää mistä materiaalista vaatteet on tehty ja voi palauttaa ne tehokkaasti tehtaalle, jossa niistä tehdään uusiokuitua ja uusia vaatteita. Tämä oli suunniteltu jo ihan alunperinkin: ei esimerkiksi sekoiteta sellaisia materiaaleja keskenään, jotka tekevät tuotteesta kierrätyskelvottoman, jos muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Tämä kaikkihan on vain taloudellisesti järkevää, joten jälkipolvet miettivät, että miksi on ikinä millään muulla tavalla asioita tehtykään. Ja kun emme tuhlaa resursseja, emme tuhlaa luonnonvaroja. Ympäristöystävällistä siis.

Täysin kiertävää taloutta ei ole, se taitaa olla fysiikan lakien vastaista. Mutta paljon kiertävämpään talouteen päästään. Suomalaisten ylikulutuspäivä on huhtikuun alussa eli eihän meidän ihan kaikkea kulutusta tarvitsekaan ympäristön vuoksi leikata, vaan pienentää se kolmannekseen. Kuinka nopeasti me se tehdään?

Olen kirjoittanut aiemmin ylikulutuspäivästä täällä.

TallennaTallenna

TallennaTallenna
Tiesitkö tämän biojätteestä?

Tiesitkö tämän biojätteestä?

By | | Comments 9 comments

Kaikkihan nyt biojätteet osaavat lajitella, ja niinhän he myös tekevät. Tai ainakin valtaosa? Vai miten se menikään?

Jätteiden lajittelu- ja keräystavat vaihtelevat seudullisesti. Harvaan asutussa Lapissa ei ole kerätty biojätettä erikseen lainkaan ja Pohjanmaalla biojäte kerättiin ainakin vielä viime vuonna mustiin jätesäkkeihin samaan astiaan muun jätteen sekaan (muu jäte pakattiin valkoiseen tai värilliseen pussiin ja jätteet lajiteltiin optisesti). Turussa erilliskerätyn biojätteen kerääminen on melko uusi juttu, Helsingissä sitä on tehty 90-luvulta lähtien. Lisäksi erilaiset kiinteistöt ovat eri asemassa: vanhempieni muutaman asunnon taloyhtiössä ei ole biojätteille omaa astiaa, ja sama koskee monia omakotiasujia ympäri Suomen. Pääkaupunkiseudulla omakotitalojen bioastiat kuitenkin tyhjennetään siinä missä muutkin, jos ovat reitin varrella. Kompostointia suositellaan toki niille, joilla keräystä ei ole. Saahan siitä hyvää multaa pihalle. Jos ei osaa, niin apua on tarjolla vaikka kansalaisopistoissa.

Miten biojäte lajitellaan?

Biojätteeseen kuuluvat ruoantähteet, kuoret ja kahvinpurut. Sinne laitetaan kalanruodot ja eläinten luut. Mukaan kelpaavat kuolleet kukkaset, lemmikkieläinten puupohjaiset kuivikkeet sekä talouspaperi. HSY:n ohjeiden mukaan leivinpaperi kuuluu sekajätteeseen. Jos siinä näppärästi kääräisee biojätettä mukana, niin kelpaa myös biojätteeseen, vaikka ei siinä mitään ravinteita olekaan kierrätettäväksi.

Nyt ehkä joku pyörittelee päätään, että eihän hamsterin kuivikkeita saa laittaa bioroskiin. Ei saakaan, jos asuu vaikkapa Hämeenlinnan liepeillä, jossa biojätteestä tehdään bioetanolia. Bioetanoli vaatii ”puhtaampaa” biojätettä. Eli ne oman taloyhtiön/kunnan ohjeet kannattaa ihan oikeasti lukea.

Sinne ei saa laittaa nesteitä eikä nestemäisiä öljyjä (jälkimmäiset pulloon ja sekajätteeseen, ellei satu löytämään öljynkeräystä, firmoille sellaisia on). Yksittäisestä roskasta purukumi on usein väärään paikkaan eksyvä; se kuuluu sekajätteeseen. Sitten sellaiset tuotteet, joita ehkä jopa vähän viherpestään kompostoituva/maatuva-termeillä: kuten vaipat, terveyssiteet tai puuvartiset hammasharjat, eivät maadu riittävän nopeasti eli sekajätteeseen. (Olen kirjoittanut sekoittavista ekotermeistä aiemmin, kannatta lukea.) Ja sitten luulisi olevan sanomattakin selvää, että muovia ei saa laittaa biojätteeseen.

Biojätteen voi pakata biopussiin, jauhopussiin tai sanomalehteen. Myös tyhjä puuropaketti kelpaa, jos se ei ole muovitettu (kuten maitopurkki on). Laittaapa joku isoihin kirjekuoriinkin (ei ikkunallinen). Minä laitan etenkin jauhopussin pohjalle vähän kananmunakennoa imemään kosteutta, ja lisäksi annan teepussien kuivahtaa hetken ennen biojätteeseen laittoa.

Mitä biojätteestä tehdään?

Biojätteestä voidaan siis tehdä jo mainittua bioetanolia polttoaineeksi, mutta se on harvinaisempaa. Yleisemmin biojätteestä saadaan energiaa kaasuna ja multaa. Meidän biojätteet Espoossa viedään Ämmässuolle, jossa ne jaotellaan kahteen osaan hienojakoinen mädätykseen ja karkeampi suoraan kompostointiin. Mädätys tarkoittaa sitä, että mikrobit hajottavat ainesta hapettomissa olosuhteissa ja syntyy biokaasua (metaania ja hiidioksidia). Tähän prosessiin menee kolmisen viikkoa.

Biokaasu käytetään Ämmässuolla omassa voimalassaan sähkön ja lämmön tuotantoon. Jyväskylässä biokaasua puhdistetaan (eli poistetaan hiilidioksidia), jolloin se sopii kaasuauton tankkiin.

Mädätysjäänne ja se karkeampi osa biojätteestä menee kompostoriin. Joukkoon lisätään tukiaineeksi risuhaketta, ja massa ohjataan kulkemaan kompostointitunnelin läpi (tekniikoita on toki muitakin). Kompostointi kestää pari, kolme viikkoa (joten voit uskoa, että se vaippa tai puinen esine ei siellä mullaksi muutu), minkä jälkeen komposti viedään jälkikypsymään ulos kasoihin, aumoihin. Ja sieltä saa lopulta kypsyttelyn jälkeen multaa, jota esimerkiksi Jyväskylässä sai käydä ostamassa suoraan jäteasemalta.

Mihin sun biojätteet menevät? Toivottavasti hyötykäyttöön, sillä raaka-ainettahan se on.

 

 

 

 

 
Pissasta kaljaa?

Pissasta kaljaa?

By | | Comments 0 Comment

Ympäristöasioissa ongelma on toisinaan se, että asiat ovat väärässä paikassa. Toiset hukkuvat tulviin, toiset kuolevat janoon. Suomessa peltoja ojitetaan liian veden vuoksi, toisaalla kastellaan melkein viimeisillä vesipisaroilla. Liika fosfori rehevöittää Itämerta, pelloille sitä pitää kantaa kaksin käsin keinolannoitteena.

Kiertotalous tai ainakin kiertävämpi talous, on tavoittelemisen arvoinen juttu kaikkialla. Ravinteiden kierto on yksi asia: peltoon laitetaan muun muassa fosforia, typpeä ja kaliumia, jotta kasvit kasvaisivat mukavasti. Ja kas, ne samat typet, fosforit ja kaliumit tulevat ruoansyöjästä ulos pissana ja vielä sopivassa suhteessa ja vielä kasveille sopivassa muodossa! Typestä meillä ei ole pulaa, mutta sen typpilannoitteen valmistamiseen kuluu energiaa eli ilmastokysymys sekin. Fosforista sen sijaan alkaa jossain vaiheessa olla pulaa. Lisäksi sinne tänne ällöttävästi ruikkivat miehetkin voisi valjastaa hyötykäyttöön.

Tuntuukin hölmöltä, että virtsat laimennetaan jätevesiin (vuorokaudessa tulee litra, pari virtsaa ja käytämme kodeissamme noin 150 litraa vettä) ja sitten työllä ja tuskalla puhdistetaan ne sieltä pois: typpi vapautetaan ilmaan ja fosfori saostetaan niin, että kasvien on sitä vaikea hyödyntää. Jäteveden typestä valtaosa on peräisin juuri pissasta ja fosforistakin puolet.

Kaikki asiat eivät olleet ennen todellakaan paremmin, mutta maatalous on toki käyttänyt aiemmin käymäläjätteet lannoitukseen.

Suomessa tehtiin hiljattain tutkimusta erilliskerätyn virtsan käytöstä lannoitteena (Ylen uutinen aiheesta). Pissaa kerättiin muun muassa festareilla ja testattiin ohrapelloilla. Hyvin kasvoivat, sillä virtsa on oikein käytettynä hygieeninen ja turvallinen lannoite. Samaa tehtiin Tanskassa ja siellä pienpanimo osasi asian markkinoidakin: kaljanjuojien pissat kiertoon ja kasvatetusta ohrasta saatiin 60 000 pulloa olutta. 🙂

Ainoa huolenaihe voisi olla pissan sisältämät lääke- ja huumausaineet, sillä nauttimistamme lääkkeistä 10–90 prosenttia hulahtaa sellaisenaan elimistömme läpi virtsaan. Tutkimusten mukaan ne eivät näyttäisi siirtyvän kasveihin. Alkoholista ei ole huolta, sehän palaa elimistössämme. Sen sijaan kahvin kofeiini päätyy myös virtsaan lääkkeiden tavoin, mutta tuskin siitäkään huolta on. Asioita tutkitaan edelleen.

Sääntö-Suomelle ja EU:lle irvaillaan välillä, ja tässä se taas iskee: virtsaa ei nimittäin saa nykysäädösten mukaan käyttää (kaupallisena) lannoitteena. Muutama mutka kuulemma asiassa on, mutta toivon mukaan saadaan lainsäädäntöä järkevöitettyä pian. Sitten tietysti tarvitaan sitä erilliskerättyä virtsaa.

Mutta kesämökkiläiset hoi, omia viljelmiä voi hyvinkin lannoittaa virtsalla. Kotipuutarhuria neuvotaan seisottamaan pissaa kuukauden verran ennen käyttöä, jotta mahdolliset mukaan livahtaneet ulosteperäiset bakteerit tuhoutuvat, kun pH nousee. Tarkemmat ohjeet kuivakäymäläyhdistys Huussin sivuilta.

 

Kuva: Pixabay

TallennaTallenna