Category: Vaatteet

Viisi helppoa vinkkiä ympäristöystävällisempään vaatekaappiin

Viisi helppoa vinkkiä ympäristöystävällisempään vaatekaappiin

Syksy on uuden aikaa ja kesän jäljiltä täytyy pukea enemmän vaatteita. On kolmeplusykköstä ja hulluapäivää. Vaatetta pitää ja haluaa ostaa. Haluaisitko olla ekologisempi vaatekaupoilla? Tehdä ympäristöystävällisempiä valintoja?

Kun kirjoittaa googleen ekologiset vaatteet, saa pitkän liudan vaatekauppoja ja vaatemerkkejä. Kukapa niistä tietäisi, ilman suurta tutkiskelua, että mikä niistä on ekologisin?

Mutta oikeasti ensimmäiset ja suurimmat askeleet eivät ole ollenkaan vaikeita:

  1. Hanki uutta vain tarpeeseen ja käytä vaatteesi loppuun asti.
  2. Yritä ostaa mahdollisimman laadukas vaate, joka kestää pitkään ja josta tykkäät pitkään.
  3. Pidä hyvää huolta vaatteistasi (pidä puhtaana, poista tahrat tuoreena, säilytä siististi kaapissa ja korjaa/korjauta rikkimenneet).
  4. Tuunaa ja ajanmukaista ne vaatteet, jotka meinaavat jäädä käyttämättä. Jos et osaa, niin vie ompelijalle.
  5. Yritä kierrättää käytöstä poistetut vaatteet ja tekstiilit.

Minä tarvitsen tätä ja minä haluan tämän ovat tietenkin eri asia. Mutta niin on myös minä haluan ostaa tämän nyt ja minä haluan käyttää tätä vuosikausia. En ole mikään psykologi, mutta ehkä oman elämänlaadun kannalta kannattaa pohtia niitä omia haluja.

Loppuun asti on tietenkin myös suhteellinen käsite. Luin jokin aika sitten eräästä blogista, että kirjoittaja ottaa alkukesästä käyttöön viidet tennarit ja syksyllä sitten heittää ne menemään, kun eivät enää edes kirpparille kelpaa. Jäin miettimään, mitä hän niillä kengillä tekee, kun omani tuntuvat kestävän paljon pidempään.

Laadukkaan vaatteen tunnistaminen voi olla vaikeaa, mutta ainakin sen todella huonolaatuisen tunnistaa, esimerkiksi napit ja saumat huonosti ommeltu ja näyttää jo vähän nuhjuiselta kaupassa. Itse olen oppinut kurkistamaan tuotetietoja lapuista ja jättämään ainakin kaiken akryylipitoisen kauppaan. Hinta ei välttämättä kerro mitään laadusta: muistan edelleen karvaasti 50 euron hintaiset kotimaiset (kangas toki todennäköisesti kudottu ulkomailla) legginsit, jotka nyppyyntyivät jo ensimmäisellä käyttökerralla. Vaikka sain uudet tilalle, niin nekin olivat parissa kuukaudessa reikäiset.

Jos ei osaa itse korjata, niin ompelijoita ja suutareita kannattaa käyttää. Ja hiiteen sellainen ajattelu, että ei kannata korjata, jos korjaaminen maksaa enemmän kuin uusi halpistuote. Olen itse vaihdattanut vetoketjun talvitakkiin, josta maksoin kirpparilla vitosen. Maksoin nahkasaappaiden uusista pohjista kolmekymppiä ja saan käyttää hyviä kenkiäni vielä vuosia.

 

Pitäisikö vaatteiden kemikaaleista huolestua?

Pitäisikö vaatteiden kemikaaleista huolestua?

Vaatteet ja muut tekstiilit sisältävät kemikaaleja: niitä käytetään kuidun ja kankaiden valmistuksessa, värjäyksessä ja jälkikäsittelyssä ja kuljetuksessa (homeen- ja tuholaisentorjunta). Kemikaaleilla lisätään toivottuja ominaisuuksia ja poistetaan ei-toivottuja. Harva haluaa enää juoksulenkille muuta kuin teknistä vaatetta, johon on käytetty tietynlaisia kemikaaleja.

Kemikaaleja sinällään ei tarvitse vältellä, ainoastaan haitallisia kemikaaleja. Ongelma on tietenkin se, että emme ihan aina tiedä mitkä lopulta ovat haitallisia ja toisaalta taas kuluttaja en tiedä, mitä kemikaaleja jokin tietty vaate sisältää. Tyypillisesti haitalliset kemikaalit aiheuttavat allergiaa, mutta on muutamia syöpävaarallisiakin aineita ja horminihäiriköitä. Kemikaalit voivat olla haitallisia myös ympäristölle.

Vaateteollisuuden mukaan vaatteissa käytetään vain tarpeellisia kemikaaleja. Tietenkin, kemikaalitkin maksavat, joten ei niitä turhaan käytetä. Mutta kuluttajan näkökulmasta joskus näyttää siltä, että kemikaaleilla piilotellaan vaatteiden huonoja ominaisuuksia. Olen joskus haksahtanut ostamaan akryylineuleen: sehän saattaa tuntua kaupassa mukavan pehmeältä (vaikka siinä on vähän sellainen muovinenkin tuntu), mutta ensimmäisen pesun jälkeenhän vaate on käyttökelvoton, ellei ole käyttänyt huuhteluainetta, niin inhottavalta se tuntuu.

Formaldehydin voi pestä pois

Kemikaalien käyttöä tietenkin säädellään. Tyypilliset rajoitettavat tai kielletyt aineet ovat tietyt atsovärit, formaldehydi, homeenestoaine DMF, nahassa käytetty kromi, palonsuoja-aineet ja muovinpehmentimet (ftalaatit). Muovinpehmentimiä voidaan käyttää esimerkiksi lasten vaatteiden muovisissa painatuksissa.

Kaikki kemikaalit eivät haise, mutta haju on varmaankin se ominaisuus, joka saa pesemään vaatteen ennen käyttöä. Tyypillisesti haiseva kemikaali on pistävänhajuinen formaldehydi. Se ei ole kokonaan kielletty kemikaali vaatteissa, vaan sille asetettu raja-arvot. Toisin kuin vaikka kromi tai tietyt atsovärit, formaldehydi kuitenkin voidaan pestä vaatteesta pois. Formaldehydin tarkoitus on pitää kangas sileänä.

Kemikaalit voivat olla pelottava asia ja joskus aiheuttaa turhaakin huolta: suuri osa tekstiileistä on kuitenkin turvallisia. Kävin läpi vaatteet, joissa on havaittu tarkastuksissa haitallisia pitoisuuksia jotain kemikaalia viime tai tänä vuonna EU:n alueella (RAPEX-ilmoitusjärjestelmä). Niitä oli kaikkiaan noin sata, eli ei kovin montaa, kun miettii miten paljon vaatteita tulee markkinoille. Toki valvonta on rajallista. Suurin osa oli nahkavaatteita, joissa oli liikaa kromia.

Itse vältän ”kummallisia” vaatteita: muovintuntuisia, liian halpoja vaatteita ja kenkiä sekä lasten vaatteita valtavilla muovipainatuksilla (ne muovit sitä paitsi usein irtoavat pesussa kulkeutuvat jätevedenpuhdistamoiden kautta ympäristöön, kuten fleece- yms. kuidutkin). Pyrin pesemään kaikki tekstiilit ennen käyttöä. Erilaiset tekstiilien kuluttajamerkit ja standardit antavat viitteitä myös kemikaalien käytöstä. Pesussa poistuvia kemikaaleja on vähemmän tietenkin paljon pestyissä vaatteissa: omat vanhat vaatteet kunniaan! Kirpputorilta ostetuissa ongelma voi olla edellisen omistajan pesu- ja huuteluaineen läträys, joka tekee vaatteista (minun mielestäni pahalta) haisevia ja joskus jopa käyttökelvottomia, kun pesuainejäämiä ei saa useallakaan huuhtelulla pois. Näin kävi ihan oikeasti kerran fb-kirpparilta ostamani toppapuvun kanssa.

Kannattaa siis pestä uudet vaatteet ennen käyttöä ja välttää vaatteissa muovia. Lisätietoa muun muassa sertifikaateista löytyy Allergia- ja astmaliiton sivuilta.

***

Luitko myös listaukseni omista ympäristösynneistäni?

Ostammeko liian vähän vaatteita?

Ostammeko liian vähän vaatteita?

Tänään alkaa Helsinki Fashion Week, joten on aika parille postaukselle muodista, erityisesti ekologisesta muodista sekä vaatteista ylipäätään. On nimittäin jännä juttu, miten erilaisissa kuplissa elämme, ja miten erilainen näkemys meillä on samasta asiasta. Hesari kirjoitti keväällä suomalaisten käyttävän vaatetukseen vuosittain satoja euroja vähemmän kuin ruotsalaisten. Suomalainen ostaa siis vuosittain 662 eurolla vaatteita ja 119 eurolla kenkiä, ja jutusta paistaa se, että rahaa palaa aivan liian vähän. Pitäisi ostaa enemmän.

Silti puoli Suomea tuntuu konmarittavan vaatekaappejaan, kun kaikkea on liikaa. Vaatejätettä poltetaan tonnitolkulla jätteepolttolaitoksissa.

Yksi syy tähän liian vähäiseen osteluun on muotikaupan mukaan se, että emme ole niin kiinnostuneita ulkonäöstämme: Meillä ei mietitä samalla tapaa ulkonäköä kuin vaikkapa Italiassa, jossa sen ajatellaan lisäävän uskottavuutta. Tuulipukukansakin mainitaan.

Joitain piirejä kun Suomessakin tuijottaa, niin tuntuu ettei nyt ainakaan enempää kannattaisi ulkonäköä miettiä, kun paineet ovat jo nyt kovat. Ehkä ne paineet kohdistuvat enemmän kroppaan tai hiivatin hiusten väriin, mutta kai niiden vaatteidenkin pitäisi olla jonkinlaiset.

On tietysti yksi suunta, jolloin kaikki kiittävät: vaatekaapin tiivistäjät, ympäristöihmiset ja (suomalainen) muotiteollisuuskin: ostetaan määrällisesti vähemmän, mutta laadukkaampaa ja kalliimpaa. Ja eiköhän ne laadukkaammat vaatteet usein myös näytä paremmilta.

PS. Kun se tuulipukukansa kerta mainitaan, niin yhteen ulkoiluvaatekertaan voi käyttää sen koko suomalaisen vuosibudjetin. Helposti.

Kuva: Pixabay.