Ostammeko liian vähän vaatteita?

Tänään alkaa Helsinki Fashion Week, joten on aika parille postaukselle muodista, erityisesti ekologisesta muodista sekä vaatteista ylipäätään. On nimittäin jännä juttu, miten erilaisissa kuplissa elämme, ja miten erilainen näkemys meillä on samasta asiasta. Hesari kirjoitti keväällä suomalaisten käyttävän vaatetukseen vuosittain satoja euroja vähemmän kuin ruotsalaisten. Suomalainen ostaa siis vuosittain 662 eurolla vaatteita ja 119 eurolla kenkiä, ja jutusta paistaa se, että rahaa palaa aivan liian vähän. Pitäisi ostaa enemmän.

Silti puoli Suomea tuntuu konmarittavan vaatekaappejaan, kun kaikkea on liikaa. Vaatejätettä poltetaan tonnitolkulla jätteepolttolaitoksissa.

Yksi syy tähän liian vähäiseen osteluun on muotikaupan mukaan se, että emme ole niin kiinnostuneita ulkonäöstämme: Meillä ei mietitä samalla tapaa ulkonäköä kuin vaikkapa Italiassa, jossa sen ajatellaan lisäävän uskottavuutta. Tuulipukukansakin mainitaan.

Joitain piirejä kun Suomessakin tuijottaa, niin tuntuu ettei nyt ainakaan enempää kannattaisi ulkonäköä miettiä, kun paineet ovat jo nyt kovat. Ehkä ne paineet kohdistuvat enemmän kroppaan tai hiivatin hiusten väriin, mutta kai niiden vaatteidenkin pitäisi olla jonkinlaiset.

On tietysti yksi suunta, jolloin kaikki kiittävät: vaatekaapin tiivistäjät, ympäristöihmiset ja (suomalainen) muotiteollisuuskin: ostetaan määrällisesti vähemmän, mutta laadukkaampaa ja kalliimpaa. Ja eiköhän ne laadukkaammat vaatteet usein myös näytä paremmilta.

PS. Kun se tuulipukukansa kerta mainitaan, niin yhteen ulkoiluvaatekertaan voi käyttää sen koko suomalaisen vuosibudjetin. Helposti.

Kuva: Pixabay.

Nyhtökaura ja muut kasviproteiinit

Varmasti jokaisen korvaan on jo kantautunut viesti siitä, että lihan, erityisesti punaisen lihan, kulutusta tulisi vähentää sekä ympäristö- että terveyssyistä. Tuotamme syömällä noin viidenneksen kasvuhuonekaasupäästöistämme, ja erityisen paljon ilmastoon vaikuttaa naudanlihan syöminen. Lisäksi punainen liha on terveysriski, ja uusimmissa ravitsemussuosituksissa kehoitetaan rajoittamaan sen syöntiä korkeintaan puoleen kiloon viikossa.

Kun elämänmenoa seuraa medioista, niin elämme kasvisruokabuumia nyhtökauroineen ja härkäpapuineen. Lihaa kuitenkin tuotettiin vuonna 2016 enemmän kuin koskaan aiemmin (kertoo Luke eli Luonnonvarakeskus), ja lihaa myös syötiin pari prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena eli 81 kiloa. Kasvissyöjiä joukossamme on kolmisen prosenttia ja vegaaneja prosentti.

Ruokailutapojen muutos voi olla hyvin hidasta. Joku ehkä saa ahaa-elämyksen ja muuttaa tapojaan nopeastikin, mutta tyypillisempää on muuttaa niitä pikku hiljaa. Aika kauas olen minäkin tullut siitä nuoresta neidistä, joka eli sokerijogurtilla, leivällä, makaronilla ja kahvilla.

Olen itse kiinnittänyt huomiota lihan kulutukseeni usean vuoden ajan. (Oikeastaan olin yhden talven ilman lihaa ja kalaa jo reilut kymmenen vuotta sitten, mutta silloin asiaan ei liittynyt erityistä pohdintaa, mutta todistetusti pystyn olemaan syömättä lihaa). Jo muutama vuosi sitten huomasin, että harvoin tulee syötyä kolmea kertaa viikossa punaista lihaa, joten pysyn terveyssuositusten sisällä. Kalasta pidämme ja syömme sitä useamman kerran viikossa (viime viikolla haukea ja savustettua lohta), toki kalatiskillä meinaa välillä iskeä piheys.

Terveysasiat ovat meidän perheessä tärkeitä ja aikuisten epämääräisten vatsaongelmien syitä on pohdittu. Tykkäämme ruoanlaitosta ja syömme hyvin vähän eineksiä tai puolivalmisteita: ne eivät vaan maistu hyvältä. Suuri osa ostamastamme ruoasta ei tarvitse ainesosaluetteloa tai se on hyvin lyhyt. Vaikka en pelkää lisäaineita sinänsä, niin niiden joukossa ruokaan tulee usein myös suolaa ja/tai sokeria. Toisaalta ruoka on myös usein miellyttävämpää ja paremman makuista, kun se tehdään tuoreista ja käsittelemättömistä raaka-aineista.

pyjamapaivia_bataattivuoka

Kun siirtyy lihasta ja kalasta kohti kasviproteiineja, niin pitää opetella uusia ruoanlaittotapoja, tietenkin. Pavuissa, soijasuikaleissa tai tofussa on toki kaikissa hyvin lyhyet ainesosaluettelot, mutta ne eivät tunnu ihan samalla tavalla tuoreelta kuin tiskistä ostettu liha tai kala. (No rehellisyyden nimissä emme kovin usein osta lihaa tiskistä, mutta naudanliha tulee osin tutulta eteläsavolaiselta tilalta). Tosin esimerkiksi tofua en osaa hirvittävästi käyttääkään: paistan pannulla ja se on siinä.

Ja suurempi juttu ovat nuo trendikkäät nyhtökaurat ja härkikset: maustamattominakin niiden tuoteselosteet ovat aika pitkiä ja etenkin härkis sisältää asioita, joita en tiedä mitä ne ovat ja molempiin on lisätty suolaa. Niin, nehän ovat eineksiä. Siitä tulee vähän ristiriitainen olo: eineksiin siirtyminen terveellisemmän ja ilmastoystävällisemmän ruoan nimissä tuntuu oudolta. Haluan kuitenkin antaa niille mahdollisuuden silloin tällöin, vaikka eivät ehkä jokapäiväiseen ruokapöytään mahdukaan.

Olemme onnistuneet tekemään nyhtökaurasta ja härkiksestä muutamia oikein hyviäkin ruokia: esimerkiksi tortillojen sisään sujahtavat mukavasti. Kirjastosta löysin nyhtökauralle omistetun keittokirjan, muutama ohje houkuttaa kokeilemaan.

Löytyykö sinun arkiruokapankista joku ruoka, jota suosittelisit?

PS. Kuvassa yksi meidän perheen suosikkiruoka linsseistä: bbq-bataattipata, ohje esimerkiksi täällä. Tuoretta minttua meillä ei koskaan ole, joten se jää pois.

PS2. Ylemmässä kuvassa on pikku kundin kasaama tortilla.

Lasinkeräykseen saa laittaa vain pakkauslasia

Jos olet jo pitkään lajitellut jätteesi, niin olet huomannut, että lasin lajitteleminen on vuosien varrella muuttunut. Muistan, että parikymmentä vuotta sitten torin laidalla oli kaksi pömpeliä: värillinen toiseen ja kirkas toiseen. Myöhemmin keräyslaatikot tulivat taloyhtiöihinkin, ja sinne sai laittaa monenlaista lasia.

pyjamapaivia_mocktail

Pari vuotta sitten lasinkierrätys muuttui. Lasinkeräyslaatikoihin saa laittaa vain pakkauslasia eli lasipulloja ja -purkkeja, kirkkaat ja värilliset sekaisin. Keräykseen ei saa laittaa mitään erikoislasia: kuten juomalaseja tai uunivuokia. Ei myöskään erikoislasista tehtyjä pakkauksia, kuten hajuvesipulloja. Ne kaikki kuuluvat sekajätteeseen. Erään dödön kohdalla törmäsin siihen, että sen pakkaus oli lasinkeräykseen sopivaa, joten kosmetiikan osalta kannattaa kysyä. Kunpa olisi laki, joka velvottaisi laittamaan lajitteluohjeet pakkauksiin.

Muutokset lasin lajittelussa johtuvat siitä, että lasipakkauksia hyödynnetään nykyään uusien lasipakkausten valmistuksessa. Suomessa tällaista toimintaa ei ole, joten lasi viedään Eurooppaan, esimerkiksi Britanniaan. Hesarissa oli kesäkuussa juttu lasipurkin matkasta uudeksi lasipakkaukseksi.

Lasi vai muovi?

Monet ilmeisesti mieltävät lasin ekologisemmaksi materiaaliksi kuin muovin. Asia ei ole ollenkaan mutkaton. Riippuu kovasti mistä tavarasta puhutaan. Sekä lasinen että muovinen pakkaus voidaan kierrättää: ensimmäisestä tehdään pakkauksia, jälkimmäisestä esimerkiksi muoviputkea. Kosmetiikan osalta toki lasiset pakkaukset eivät ole kierrätettäviä, jos ovat jotain erikoislasia. Lasi painaa muovia enemmän, joten sen kuljetuskustannukset ovat isommat. Tietyissä tilanteissa lasi menee helpommin rikki. Kotona ruoansäilytyksessä tai juomapullona lasi on usein miellyttävämpi. Mutta kun puhutaan ruoasta, niin yksikin hippunen hukkaan mennyttä ruokaa on suurempi ympäristösynti kuin muovinen pakkaus.

Eli muovia tai lasia, tärkeintä on ostaa vain tarpeeseen, käyttää huolella loppuun asti ja huolehtia lajittelusta. Ja panttipullot tietenkin kauppaan takaisin!

 

 

Haluatko tehdä merkityksellisiä ekotekoja?

Haluatko tehdä ympäristöystävällisiä valintoja? Keskitymme mieluusti pieniin ja helppoihin asioihin, tietenkin. Kuten vaihtamaan naamarasvan kierrätyspurtelon tai valitsemaan vähemmän vettä kuluttaneella tekniikalla valmistetun t-paidan. Siinä ei ole mitään huonoa, että valitsee vähän paremmin, mutta isossa kuvassa olisi hyödyllisempää pistää muutama iso asia kuntoon.

Kutakuinkin kaikista ostamistamme tuotteista ja palveluista syntyy päästöjä. Puhutaan hiilijalanjäljestä, eli jonkin tuotteen/palvelun tuottamista kasvihuonepäästöistä (joskus pelkistä hiilidioksidipäästöistä, mutta yleensä muut kasvihuonekaasupäästöt on laskettu hiilidioksidiekvivalentteina) eli kuinka suuri ilmastovaikutus jollain tuotteella on.

Kuluttajan pitäisi miettiä hiilijalanjälkeä kuluttamiensa tuotteiden ja palveluiden kautta. Jos näet jossain eri aluiden (maiden) välisiä vertailuja, kannattaa pitää mielessä, että kiinalainen tehdas saattaa tuottaa tavaraa sinun käyttöösi. Vaikka se on Kiina, joka niitä hiilidioksidipäästöjä tupruttelee, niin tietyn tavaran kohdalla voit laskea sen ihan omaan pussiisi.

Pelkkä hiilijalanjälki ei kerro kaikkea

Hiilidioksidipäästöjen pienentäminen on aina hyvä juttu, vaikka se ei tietenkään kerro koko totuutta tuotteen ympäristöystävällisyydestä: kuluttaako se vaikkapa vettä seudulla, jossa siitä on muutenkin huutava pula tai tuhoaako luonnonmonimuotoisuutta tärkeällä aluella. Esimerkiksi autojen polttoaineiden kohdalla on herätty siihen, että vaikka diesel-autot saattavat tuprauttaa vähemmän hiilidioksidia ilmaan bensa-autoihin verrattuna, niin typpi- ja pienhiukkaspäästöt ovat suuria.

Suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki on ollut 2000-luvulla noin 10-12 tonnia (hiilidioksidiekvivalentteina). Asuminen haukkaa ison osan, noin 30 prosenttia. Liikkumiseen ja ruokaan menee kumpaankin viidennes. Loput noin 30 prosenttia on kaikki muu. Eli kannattaa miettiä kolmea erikseen mainittua: asuminen, liikkuminen ja ruoka.

pyjamapaivia-kirsikka

Mieti miten asut

Asumisen hiilijalanjälkeä voi pienentää valitsemalla ympäristöystävällisesti tuotettua sähköä ja vaihtamalla lämmitysmuodoksi maalämmön. Lisäksi teettämällä taloon energiakartoituksen ja parantamalla energiatehokkuutta, saa leikattua jalanjälkeä kovasti. Ensimmäiseen voi vuokralla asuvakin vaikuttaa. Lisäksi on hyvä miettiä myös sitä, että kolme ihmistä 50 neliön asunnossa on mitä todennäköisemmin ympäristöystävällisempää kuin kolme ihmista 250 neliön talossa.

Miten liikut?

Liikkumisessa oman auton käyttö työmatkoilla tekee suuren osan jalanjäljestä: voitko pitää kerran viikossa etäpäivän tai kulkea kesäkaudella fillarilla? Edes yhtenä päivänä viikossa? Pitkällä tähtäimellä voi miettiä, että voisiko seuraavan auton polttoaine olla nykyistä ympäristöystävällisempi. Ja taas: pieni perheauto kuluttaa yleensä vähemmän kuin suuri katumaasturi. Lomamatkoille lentämistä olisi hyvä miettiä tarkasti: toisinaan junallakin pääsee. Voisiko vuodessa pitää yhden pidemmän loman lentomatkan päässä kolmen lyhyen sijaan? Voisiko joka toinen vuosi lomailla Suomessa?

 

Mitä lautasellasi on?

Ruokavaliolla on ehkä helpoin ja nopein tehdä muutoksia näistä kolmesta. Vähennä lihan, etenkin naudan kulutusta, vaihda se vaikka (kestävästi kalastettuun) kalaan tai palkokasveihin. Älä heitä ruokaa menemään. Voisitko syödä kesällä itse kasvattamaasi tai keräämääsi tai kalastamaasi ruokaa?

Vaikka turhia muovipusseja ei tietenkään kannata kaupasta ostaa/ottaa eikä niitä saa missään nimessä heitellä luontoon, niin pelkästään muovipusseja välttelemällä ei maailmaa pelasteta. Vuotuiset hiilidioksidipäästösi vastaavat noin 300 000 muovikassin päästöjä: eli tärkeämpää on siis miettiä, mitä sinne kassiin laitat, millä kuljetat sen kassin ja minkälaiseen kotiin sen kuljetat.

Lisää vinkkejä WWF:n ja Helsingin yliopiston raportista Suomalaisen vaikuttavimmat ilmastoteot.

Pyjamapäiviä somessa

Kiinnostaako ympäristöasiat, kestävämpi elämäntapa ja minun kirjoitukseni? Voit seurata blogia monella tavalla. Tuossa oikealla on nappulat Facebookissa, WordPressissä ja sähköpostilla seuraamiseen. Lisäksi löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja LinkedInistäkin. Blogia voit seurata myös Bloglovin’:ssa. Liitän blogini Blogit.fi:n heti, kun se on mahdollista. Jos haluat seurata jollain muulla tavoin, niin kerrothan, niin lisään mahdollisuuden.

Jos sinua kiinnostavat ympäristöuutiset, niin suosittelen myös seuraamaan Minä vaan kysyn -sivua, jonne linkitän lähes päivittäin ympäristöön liittyviä uutisia. Helppo tapa pysyä mukana ympäristöasioissa!

Pissasta kaljaa?

Ympäristöasioissa ongelma on toisinaan se, että asiat ovat väärässä paikassa. Toiset hukkuvat tulviin, toiset kuolevat janoon. Suomessa peltoja ojitetaan liian veden vuoksi, toisaalla kastellaan melkein viimeisillä vesipisaroilla. Liika fosfori rehevöittää Itämerta, pelloille sitä pitää kantaa kaksin käsin keinolannoitteena.

Kiertotalous tai ainakin kiertävämpi talous, on tavoittelemisen arvoinen juttu kaikkialla. Ravinteiden kierto on yksi asia: peltoon laitetaan muun muassa fosforia, typpeä ja kaliumia, jotta kasvit kasvaisivat mukavasti. Ja kas, ne samat typet, fosforit ja kaliumit tulevat ruoansyöjästä ulos pissana ja vielä sopivassa suhteessa ja vielä kasveille sopivassa muodossa! Typestä meillä ei ole pulaa, mutta sen typpilannoitteen valmistamiseen kuluu energiaa eli ilmastokysymys sekin. Fosforista sen sijaan alkaa jossain vaiheessa olla pulaa. Lisäksi sinne tänne ällöttävästi ruikkivat miehetkin voisi valjastaa hyötykäyttöön.

Tuntuukin hölmöltä, että virtsat laimennetaan jätevesiin (vuorokaudessa tulee litra, pari virtsaa ja käytämme kodeissamme noin 150 litraa vettä) ja sitten työllä ja tuskalla puhdistetaan ne sieltä pois: typpi vapautetaan ilmaan ja fosfori saostetaan niin, että kasvien on sitä vaikea hyödyntää. Jäteveden typestä valtaosa on peräisin juuri pissasta ja fosforistakin puolet.

Kaikki asiat eivät olleet ennen todellakaan paremmin, mutta maatalous on toki käyttänyt aiemmin käymäläjätteet lannoitukseen.

Suomessa tehtiin hiljattain tutkimusta erilliskerätyn virtsan käytöstä lannoitteena (Ylen uutinen aiheesta). Pissaa kerättiin muun muassa festareilla ja testattiin ohrapelloilla. Hyvin kasvoivat, sillä virtsa on oikein käytettynä hygieeninen ja turvallinen lannoite. Samaa tehtiin Tanskassa ja siellä pienpanimo osasi asian markkinoidakin: kaljanjuojien pissat kiertoon ja kasvatetusta ohrasta saatiin 60 000 pulloa olutta. 🙂

Ainoa huolenaihe voisi olla pissan sisältämät lääke- ja huumausaineet, sillä nauttimistamme lääkkeistä 10–90 prosenttia hulahtaa sellaisenaan elimistömme läpi virtsaan. Tutkimusten mukaan ne eivät näyttäisi siirtyvän kasveihin. Alkoholista ei ole huolta, sehän palaa elimistössämme. Sen sijaan kahvin kofeiini päätyy myös virtsaan lääkkeiden tavoin, mutta tuskin siitäkään huolta on. Asioita tutkitaan edelleen.

Sääntö-Suomelle ja EU:lle irvaillaan välillä, ja tässä se taas iskee: virtsaa ei nimittäin saa nykysäädösten mukaan käyttää (kaupallisena) lannoitteena. Muutama mutka kuulemma asiassa on, mutta toivon mukaan saadaan lainsäädäntöä järkevöitettyä pian. Sitten tietysti tarvitaan sitä erilliskerättyä virtsaa.

Mutta kesämökkiläiset hoi, omia viljelmiä voi hyvinkin lannoittaa virtsalla. Kotipuutarhuria neuvotaan seisottamaan pissaa kuukauden verran ennen käyttöä, jotta mahdolliset mukaan livahtaneet ulosteperäiset bakteerit tuhoutuvat, kun pH nousee. Tarkemmat ohjeet kuivakäymäläyhdistys Huussin sivuilta.

 

Kuva: Pixabay

TallennaTallenna

Tervetuloa lukemaan Pyjamapäiviä

Tämä on blogi, jossa pohditaan ympäristöasioita ja muuta maailman menoa, ympäröivää yhteiskuntaa, rahaa, perhe-elämää. Kaikkea, mikä liittyy kestävään elämäntapaan. Pääpaino on ympäristöasioissa ja niissä saatan antaa vähän vinkkejäkin. En kuitenkaan malta olla tarttumatta muihinkin ajankohtaisiin ja kiinnostaviin aiheisiin. Pysyn asialinjalla ja yritän välttää paasaamista. 🙂

Aloitetaan! Tervetuloa!

%d bloggers like this: