Voiko elää lentämättä?

Voiko elää lentämättä?

Minusta tuntuu, että lentämisen ilmastovaikutuksesta ei puhuta niin paljoa kuin muutamia vuosia sitten. Lomalle lentäminen tuntuu olevan itsestään selvä juttu. Harvalla teolla kuitenkaan saa aikaa niin suurta kasvihuonekaasupäästöä kuin lentämällä. Lisäksi lentäminen on aivan naurettavan halpaa sen ilmastovaikutuksiin nähden.

En lentele erityisen paljoa, vaikka tunnen toki vähemmänkin lentäneitä. Lensin ensimmäisen kerran 23-vuotiaana, ja kauimpana kotoa olen käynyt kerran Shanghaissa. Kanarialla olen käynyt juhlimassa isäni 50- ja 60-vuotissynttäreitä (ensimmäisellä kerralla lensin Lontoosta Manner-Espanjan kautta). Olen lentänyt Tukholmaan, Riikaan ja Ljubljanaan. Lontooseen olen lentänyt monta kertaa (lähemmäs kymmenen kertaa, ehkä): kerran jatkoin siitä lentäen Skotlantiin saakka ja kerran tulin Lontoosta takaisin Suomeen junalla. Ensimmäisen kotimaan lennon lensin kuluneena syksynä.

Pikku kundi on viisivuotias ja tänä aikana olemme käyneet lentäen Lontoossa ja Kanarialla, eli lentäminen on viime vuosina jopa vähentynyt.

Millaiset ilmastovaikukset lentämisellä on?

Lentämisen ilmastovaikutuksia tutkiessa eri lähteet antavat vähän erilaisia lukuja. Pitkä matka tuottaa tietenkin enemmän päästöjä kuin lyhyt matka. Toisaalta lähelle on paremmat mahdollisuudet ylipäätään päästä muullakin kulkuvälineellä. Laskut ja nousut lisäävät päästöjä, joten suorat lennot ovat päästöjen kannalta parempi. Kalustollakin on väliä.

Sanotaan, että maailma pienenee, mutta oikeasti Thaimaa on kaukana: sinne on kahdeksan tuhatta kilometriä!

Finnairin päästölaskuri kertoo, että hiilidioksidipäästöjä syntyi edestakaisella lennollani Shanghaihin reilu 1000 kiloa. (Ja todellisuudessa varmaan enemmän, sillä tästä on jo kymmenen vuotta aikaa ja tekniikka on toivottavasti kehittynyt). Keskivertosuomalainen tuottaa hiilidioksidipäästöjä vuodessa noin 10 000 kiloa. Eli matkani tuotti kymmenesosan vuosittaisesta päästöstäni, mutta ei todellakaan maksanut kymmenesosaa vuosituloistani, vaikka ne aika pienet tuolloin olivatkin.

WWF:n arvion mukaan lentomatkustaminen tuottaa vähintään 15 kertaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä junailuun verrattuna. Jostain luin kertoimen 50, mikä kertonee suuresta vaihteluvälistä ja laskutavoista ylipäätään.

Juuri tähän aikaan vuodesta ymmärrän, että etelän lämpöön on mukava päästä, kun on kylmää ja pimeää. Monelle matkustaminen tarkoittaa suvun ja perheen tapaamista. Mutta voisiko lomamatkalle keksiä vaihtoehdon? Miten muuten voisi rentoutua? Riittäisikö vähän vähempi?

Me tuskin lennämme tänäkään talvena lomamatkalle. Päätöstä toki helpottaa se, että ei juuri ole yhteisiä lomia enkä erityisesti edes pidä lentämisestä. Mutta vuosi vuodelta ympäristösyyt painavat enemmän; kovin on vaikea perustella lentämistä enää itselleen.

Onko hyönteisten syöminen ekoteko?

Onko hyönteisten syöminen ekoteko?

Ötökät ovat täällä. Tarkoitan tietenkin syötäviä hyönteisiä: Fazer toi tällä viikolla markkinoille näkyvästi sirkkaleivän. En ole vielä maistanut sitä enkä mitään muutakaan hyönteistä. Mutta heti syön, kun kohdalle osuu. Rapsuvia sirkan jalkoja vähän jännitän, mutta rohkea sirkan syö! Ja näen helposti itseni arkenakin lisäämässä matojauhoa tai -rouhetta ruokiini.

Ensimmäisenä pöytiimme ovat tulossa siis kotisirkka ja jauhopukki. Mustasotilaskärpästä käytetään Euroopassa kalajauhon korvaajana.

Hyönteiset voivat olla yksi osa matkalla kohti kestävämpää ruokavaliota. Kuten tiedämme, että lihan kulutuksemme on liian korkea: jo terveyden kannalta moni meistä syö liikaa punaista lihaa. Suolistosyövät jylläävät, kun punaista lihaa ja lihajalosteita menee yli puoli kiloa viikossa. Terveyden kannalta lintu ja kala ovat terveellisempiä, ja tietenkin proteiinipitoiset kasvikset.

Ympäristön kannalta proteiinin lähteistä naudan liha on kaikkein kuluttavinta (lammasta en ottanut tähän mukaan, kun sen kulutus on marginaalista ja saa siellä pysyäkin). Puhutaan 100-200-kertaisesta vaikutuksesta proteiinigrammaa kohden verrattuna vaikkapa palko- tai viljakasveihin. Ja maito menee sinne samaan suuntaan (samasta eläimestähän ne osittain tulevat). Eli kun vähennät naudan lihan syöntiä, niin kannattaa vähentää myös maitotuotteiden käyttöäkin.

Mites hyönteiset tähän osuvat? Osuvat hyvin. Luken (luonnonvarakeskuksen) arvioiden mukaan hyönteisten ilmastovaikutus on siellä luonnonvaraisen kalan kanssa samoilla viivoilla. Siipikarjan tuotannossa ilmastovaikutus voi olla vähimmillään samaa luokkaa, mutta haitari on suuri ja siellä yläpäässä vaikutus on jo kaksinkertainen.

Kaikki välttämättömät aminohapot

Hyönteisproteiinin koostumus on hyvä, muiden eläinperäisten kaltainen. Kasvisruokavaliossahan joutuu hitusen miettimään, että saa kaikki välttämättömät aminohapot. Tai no, ei kai sellaista kasvissyöjää olekaan, jonka lautasella ei olisi myös palkokasveja ja pähkinöitä ja siemeniä. Eli ei sekään suurta aivotyötä loppujen lopuksi vaadi. Hyönteisten rasvat ovat myös hyviä, paljon omega-6:sta.

Lainsäädäntö siis sallii hyönteisten kasvatuksen ja myynnin elintarvikkeeksi. Tilanne elää koko Euroopassa. Meillä saa siis nyt myydä kokonaisia hyönteisiä (ja jauhettuina yms), mutta ei sellaisia, joista on vaikka siivet poistettu.

Eikö sopisi hyvin rouskuvaksi lisäksi salaattiin? Ja kohta nähdään trendikkäillä ruokatoreilla hyönteiskojuja. Vai joko on?

Älä osta mitään vai Black Friday?

Älä osta mitään vai Black Friday?

Tänään kiskotaan kuluttajaa kahteen suuntaan. Kaupat huutavat täysillä Black Fridayta ja muutamat toimijat, Luonto-Liitto etunenässä, kehottavat harkitsemaan tarkemmin Älä osta mitään -päivänä.

Black Fridaysta alkaa joulun ajan kulutusputki, ja kaupat mainostavat mojovia alennuksia. Jenkeistähän tämäkin homma on lähtenyt, ja siellä Black Friday on suurin yksittäinen kauppapäivä. Nykyään tietysti kaupankäynti tapahtuu entistä enemmän netissä.

Älä osta mitään -päivä taas on sekin ison meren takaa, mutta Kanadan puolelta. Kuluttajien vapaapäivä, jolloin voi pysähtyä miettimään omia kulutustottumuksiaan, impulsiivisuuttaan kaupoilla sekä ekologisia asioita. Luonto-Liitto kehottaa tänä vuonna harkitsemaan erityisen tarkkaan lentolippujen ostamista. Se kun on yksittäisenä ostoksena yksi eniten ilmastoa rasittava ostos. Onko lomalle ja lomalla aina niin kiire? Entä voisiko kotimaan työmatkankin tehdä junalla lentämisen sijaan?

Mitä teen itse tänään?

Sovittiin, että mies käy aamulla hakemassa lapselle toppapuvun, jonka osto on jäänyt roikkumaan. Lisäksi meillä juhlitaan viikonloppuna pikku kundin syntymäpäiviä, joten käyn vielä ruokakaupoilla. Television hankinta meillä taitaa olla edessä (nykyisessä ääni pätkii lähetyksissä niin, että ohjelmien seuraaminen on joskus mahdotonta), mutta olemme vitkutelleet jo viime keväästä. Pärjäisikö ilmankin?

Mutta aamuni aloitan vieraana Sitran Debatissa aiheesta Maapallon kantokyky: seuraile somea! Esitystä Sitrasta voi seurata myös suorana klo 9 alkaen. Lisätietoa täältä.

#äläostamitään #äom #sitradebatti

Miten hävitämme koralliriutat?

Miten hävitämme koralliriutat?

Isot ympäristöongelmat ovat vaikeita asioista ja vaikkapa luonnon monimuotoisuuden merkitystä voi olla vaikea ymmärtää. Et ole voinut välttyä viestiltä, että korallit ja koralliriutat ovat vaikeuksissa. Se liittyy vahvasti luonnon monimuotoisuuteen. En ole biologi, joten asiassa on ollut paljon uusia juttuja minullekin. Mutta kerronpa mistä korallien katoaminen johtuu ja miksi se on erittäin huono juttu.

Koralliriuttoja on monissa paikoissa maailman meriä, melko lähellä rantoja. Tunnetuin on Australian Iso valliriutta, joka on 2300 kilometriä pitkä. Korallit ovat kummallisia: ne ovat eläimiä, kasveja ja kivennäisainetta, enimmäkseen kuolleita mutta täynnä elämää. Korallit muodostuvat yksittäisistä eläimistä, polyypeistä, jotka rakentavat kalkkipitoista kuorta, mikä taas jää jäljelle riuttaan, kun eläin kuolee. Jokainen polyyppi on koti pikkuruisille kasveille, joka tuottaa hiilihydraatteja korallien käyttöön. Korallien kauniit värit syntyvät juuri näistä kasveista. Korallien ympärillä kuhisee eri arvioiden mukaan puolesta miljoonasta yhdeksään miljoonaan lajiin muita eliöitä: toiset asuvat siinä, toiset syövät sitä ja toisille se on tärkeä saalistus- tai suojapaikka. Merten sademetsiä siis.

Meret happamoituvat eli niiden emäksisyys laskee, meriveden pH kun on luontaisesti yli 8. Meret happamoituvat, kun meret sitovat ilmasta hiilidioksidia, kasvihuonekaasua. Ilman merien happamoitumista ilmastonmuutos olisi tullut jo vahvemmin esiin, nimittäin ehkä noin kolmannes meidän ilmaan pumppaamasta ylimääräisestä hiilidioksidista on sitoutunut meriin. Mutta kun meret siis happamoituvat, niin korallit ja muutkin kalkkikuorta rakentavat eliöt ovat pulassa: karbonaatti-ioneja on vähemmän saatavilla. Ja kun happamoituminen jatkuu, niin kiinteä kalsiumkarbonaatti alkaa liueta takaisin veteen eli korallit liukenevat.

 

Meret myös lämpenevät. Ja kun merivesi lämpenee liiaksi, korallien päällä asustavat pikkuruiset kasvit alkavat tuottaa liiaksi koralleille haitallisia happiradikaaleja. Korallit karkottavat kasveja tuhoisin seurauksin. Tästä johtuu korallien haalistuminen, vaaleneminen. Ja korallit eivät enää kasva.

Ihminen myös kalastaa liikaa korallien lähettyvillä, ja se edistää korallien kanssa kilpailevien levien kasvua. Metsien hävittäminen johtaa veden liettymiseen ja vähentää kirkkautta: sekin tuhoisaa koralleille.

Kun jokin eliö kohtaa paljon stressiä, niin se altistuu helpommin sairauksille. Esimerkiksi bakteerin aiheuttama valkoraitatauti on ihan muutamissa vuosissa tappanut kahta alueensa tärkeää hirvensarvikorallia Karibialla niin, että ne ovat nykyään äärimmäisen uhanalaisia.

Erilaiset korallit ovat rakentaneet valtavaa Isoa koralliriuttaa ainakin pari miljoonaa vuotta. Siis kaksi miljoonaa vuotta! Ihmislaji syntyi noin 300 000 vuotta sitten ja muutaman kymmenen vuoden aikana olemme saaneet aikaan valtavaa tuhoa. Kysymys ei ole vain siitä, että korallit olisivat kauniita, vaan valtavat määrät eri lajeja ovat riippuvaisia niistä. Mihin ne sitten menevät? Katoavat nekin?

Tuhoammeko tämän ekosysteemin kokonaan?

Inspiraatio tähän tekstiin tuli kolmesta suunnasta: minä luen parhaillaan kirjaa Kuudes sukupuutto (Elizabeth Kolbert) ja lapseni on intohimoinen Oktonautti-fani. Isänpäivän viihdykkeenä kävimme koko perhe Sealifessa: pikku kundi hämmästytti lajitietoudellaan ja opimme kaikki taas vähän lisää meristä ja muun muassa koralleista. Vahva suositus siis kaikkiin: kirjaan, sarjaan ja merikeskukselle.

 

(Ja selvyyden vuoksi: olen itse hankkinut kirjani ja maksanut liput.)

Tarvitseeko jätteitä enää lajitella?

Tarvitseeko jätteitä enää lajitella?

Moni on huomannut ja muistaa, että niin sanottu kaatopaikkakielto astui voimaan viime vuoden alusta. Kyseinen asetus kieltää dumppaamasta kaatopaikalle orgaanista* jätettä. Kotitalouksien sekajätettä ei siis viedä enää kaatopaikoille, vaan ne poltetaan jätevoimaloissa. Liian moni on laskenut tästä nyt yksi plus yksi: jätteitä ei tarvitse enää lajitella, kun ne kerta poltetaan. Kaatopaikalle ei mene mitään. Problem solved.

Väärin!

Sinun jätteesi on nimittäin tärkeää raaka-ainetta. On paljon järkevämpää (sekä ympäristön että pääsääntöisesti myös talouden kannalta) käyttää käytöstä poistettu esine tai asia raaka-aineena uuden valmistamiseen kuin energiaksi (eli polttaa). Uutta muovia, paperia ja tekstiiliä tehdään joka tapauksessa, joten on parempi käyttää kierrätysraaka-ainetta kuin neitseellistä öljyä, puuta tai puuvillaa.

Tätä kutsutaan jätehierarkiaksi ja olen kirjoittanut siitä viisiosaisen postaussarjan, joka alkaa postauksella Mikä jäteasioissa on olennaista. Hierarkiaa ei ole rakennettu huvikseen, vaan se on järkevää toimintaa, niin ympäristön kuin taloudenkin kannalta. Kun jäte poltetaan, siitä saa energiaa: sähköä ja lämpöä. Sähköä voidaan tuottaa muillakin ympäristöystävällisillä tavoilla. Lämpöä syntyy vähän siellä sun täällä, ja se on monesti jopa jätettä. Toki jätevoimalat ovat kalliita laitoksia, eivätkä ne tyhjinä jauha omistajilleen rahaa.

Jätemaksut ovat muutenkin niin pienet, ettei niitä välttämättä huomaa, etenkään rivi- tai kerrostaloissa. Moni omakotitaloasuja on kuitenkin tajunnut, että lajittelemalla kaiken mahdollisen jätteen, oma sekajätelaatikko voidaan tyhjentää todella harvoin ja siinä säästyy rahaa. Katsoin hintaesimerkkejä HSY:n sivuilta. Jos jäteauto piipahtaa omassa pihassa parin viikon välein, niin hinta on parisataa vuodessa. Jos välin onnistuu tuplaamaan, niin summa puolittuu (ja vähän enemmänkin). Jos kompostoi omalla pihalla ja onnistuu tikistämään sekajätteiden määrän kahteen jätesäkkiin vuodessa, jätemaksu on 34 euroa vuodessa.

Lisäksi esimerkiksi biojätteen polttaminen on vain typerää. Jos et usko, niin voithan sitä kokeilla ensi kesänä oman kesämökkisi saunassa. 😉

Eli vastaus otsikon kysymykseen: Jätteiden lajittelu on aivan yhtä tärkeää kuin ennenkin.

*Orgaanista? Älä sotkeennu englannin kielen luomua tarkoittavaan organic-sanaan. Orgaaninen eli eloperäinen on vastakohta epäorgaaniselle. Kaikki asiat, jotka ovat joskus olleet jotain elävää ovat orgaanista. Jopa fossiilinen öljy on joskus ollut elävää. Kemisti sanoisi, että hiiltä sisältävät asiat. Epäorgaanisia, niitä kaatopaikalle luvan kanssa vietäviä asioita voisivat olla kivijäte ja tuhka, silloin kun ne eivät ole käyttökelpoisia mihinkään.

 

Miten vähentää ruokahävikkiä ravintolassa?

Miten vähentää ruokahävikkiä ravintolassa?

Käytiin viikonloppuna Makaronitehtaassa syömässä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kuten sanotaan. Jouduin tosin rehellisyyden nimissä lähettämään ensimmäisen annokseni takaisin keittiöön, mutta toinen lautasellinen ja muut annokset olivat hyviä. Ja ruokaa oli tosiaan riittävästi. Siis valtavasti. Lapselle ei maistunutkaan oma annos, vaan se jäi lähes koskemattomaksi. Lapsen annos oli reilu puolikas, ja onneksi tarjoilija tarjosi sen mukaan otettavaksi. Se oli lämmitettynä ihan kelvollinen lounas JA päivällinen minulle seuraavana päivänä. Lapsen annos riitti siis minulle kahdeksi ateriaksi, kun lisäsin siihen kasviksia lisäkkeeksi.

Suomalainen heittää pois valtavat määrät alun perin syömäkelpoista ruokaa, biojätteeseen tai pahimmillaan sekajätteeseen. Suurin osa tästä tulee kotona (20­-30 kiloa), mutta kilotolkulla myös ravintoloissa.

Kerro vakkarilounaspaikalle toiveesi

Lounasravintoloissa hävikkiä tulee kahdella tapaa: ravintola tekee ruokaa, joka ei koskaan päädykään asiakkaan lautaselle tai sitten asiakas ottaa liikaa ruokaa ja heittää sen pois.

Käyn arkipäivisin usein syömässä lounasravintolassa, olen tehnyt niin vuosia, olinhan pitkään yliopistolla opiskelijana ja töissä. Itse noudatan yhden lautasen taktiikkaa: helpompi kasata lautasmallin mukainen annos ja välttyä liialta ruoalta (sekä painonhallinta- että ympäristökysymys!). Lisäksi olen se ärsyttävä ihminen, joka käy etukäteen kurkkimassa, mitä on tarjolla ja miltä ruoka näyttää. Olen toki lukenut ruokalistan, mutta valitsen ruokani sen ulkonäön perusteella. Jos linjastolla onkin myöhemmin jotain paremman näköistä tarjolla (tai vaikka eilisiä pinaattilettuja!), niin kiusaus ottaa liikaa ruokaa kasvaa.

Lueskelin ruokahävikistä Fazer Amican sivuilta (joka tarjoaa 30 miljoonaa lounasta vuosittain), että on tärkeää myös kertoa vakkarilounaspaikkaan omia mieltymyksiä: mistä tykkää ja mistä ei, näin voivat suunnitella paremmin. Koulutuksen ja suunnittelun avulla Amicat olivat onnistuneet hävittämään tuotannon hävikkiä vuosien 2015-16 aikana noin neljänneksen. Siihenkin voi siis vaikuttaa.

Tolkkua annoskokoihin

Buffee-ravintoloissa asiakas voi itse vaikuttaa hävikkiin, mutta kun tilataan annoksina, niin hukassa ollaan. Vaikka olen isokokoinen nainen, niin ravintola-annokset ovat toisinaan jäätävän kokoisia, ja tähteitä jää. Muutenkin mietin usein, että voisimme jakaa annoksen lapsen kanssa (kohta 5v, ei ole nirso, mutta hyvin siro, joten ei syö kovin paljoa). Minusta vaan tuntuu, että se on paheksuttavaa, kun lapsi on jo noin vanha. Ja eihän aina mieltymyksetkään yhteen sovi.

Ravintolassa käyminen on arkipäiväistynyt: vuosituhannen vaihteessa 40 prosenttia meistä kävi säännöllisesti ravintolassa, mutta viime vuonna 77% prosenttia vastasi kyllä kysymykseen, oliko syönyt ravintolassa viimeksi kuluneen kahden viikon aikana. Vaihtoehdot ovat ähkyyn syöminen tai suuri hävikki, kumpikaan ei ole tietenkään hyväksi. Puolikkaita annoksia ei yleensä myydä kuin lapsille. Monesti alku- ja jälkiruoka jää syömättä siksi, kun tietää annosten olevan valtavia. Aina ei voi ottaa tähteitä mukaan, jos ei kestä joko kuljetusta/uudelleen lämmitystä. Herätkää ravintolat, en haluaisi tuhlata!

Jääkö sulla ravintolassa ruokaa tähteeksi?