8 vinkkiä kirppisostoksille

Tänään lauantaina on Siivouspäivä, jolloin kuka tahansa voi pistää kirpparin pystyyn ja myydä omat vanhat, tarpeettomat tavaransa. Ja aika moni pistää pystyyn. Ja vielä suurempi joukko keskittyy enemmän siihen ostopuoleen. Siivouspäivän sivuilta löytyy kartta, mistä löytää kirppiksiä.

En ole itse enää mikään ahkera kirppisten kiertelijä. Aikaisemmin tykkäsin kierrellä paljonkin, nuorena aikuisena kävin monta kertaa viikossa kirppiksillä, mutta nykyään ei ole aikaa ja kiinnostusta ostelemiseen. Tuntuu, että ostamiseen käytetty aika on sekin tuhlaamista. Se on kyllä harmi, sillä hyvillä kirppareilla voi tehdä hyviä löytöjä. Lisäksi käytetyissä vaatteissa on se hyvä puoli, että niissä näkee, miten ne kestävät pesua. Jos paita on säilyttänyt muotonsa eikä ole nyppyyntynyt, niin ei se tee sitä jatkossakaan. Pikku kundin vaatekaappia täytyy tietenkin päivittää tämän tästä. Ostamme aika paljon uutena. Kundi on aika tarkka siitä, minkälaisia vaatteita haluaa, joten kirppareilla pitäisi käydä jatkuvasti etsimässä sopivia vermeitä. Seliseli.

Yhdestä tutusta perheestä saamme jonkin verran pieneksi jääneitä vaatteita, ja toisaalta kaikki äitini tekemät ihanat villavaatteet menevät eräälle suloiselle pojalle eteenpäin. Kerran vuodessa olen ottanut kirpparilta pöydän ja vienyt sinne myytäväksi kelpaava.

Jos suuntaat ostohousut jalassa kirppareita kiertämään, niin ota vinkkini käyttöön:

1. Ota mukaan pari kangaskassia ja joku pieni pussukka.

Myyjällä saattaa olla tarjolla jokunen muovipussi, mutta tuskin kovin montaa. Joku pieni pussukka tai kassissa oleva tasku on hyvä, jos satut löytämään jotain ihan pientä, kuten korvikset tai lapselle Tärkeän Figuurin.

2. Varaa mukaan käteistä rahaa ja lataa puhelimeen maksusovellus

Euron ja kahden euron kolikot ovat hyviä, samoin viiden euron setelit. Etenkin heti aamulla maksettaessa olisi kiva, jos olisi suunnilleen tasaraha. Iltapäivällä voi maksaa jo isommalla rahalla, mutta sitten pitää varautua siihen, että saa vaihtorahana pelkkiä kolikoita. Nykyään on monenlaisia maksusovelluksia. Siivouspäivien sivuilla mainostetaan Pivoa, sitä käytän itsekin. Useat pankit ovat jo mukana Siirto-palvelussa, jolloin rahat siirtyvät eri pankkien välissä saman tien eikä parin päivän viiveellä. Eikä siirtoon tarvitse kuin puhelinnumeron.

3. Mieti, mitä olet etsimässä

Voit listata muutaman asian, joita etsit (vanha kattila viherkasville, kukkamekko, Koiramäki-kirjat ja lapselle farkut), mutta kovin montaa et pysty päässäsi yhtä aikaa pitämään. Terästä silmäsi juuri näitä asioita varten, mutta älä pety, jos et löydä. Oikeasti voi käydä niin, että menee hallin kokoiseen itsepalvelukirpparille eikä löydä koon 29 siistejä kuomakenkiä, vaikka tuntuu, että sellaisia myydään joka toisessa pöydässä. Jotkut osaavat silmämääräisesti katsoa, ovatko esimerkiksi farkut sopivat. Minä en. Mittaa kotona sopivat farkkusi laittamalla käsivarsi housun kauluksesta sisään. Toiseen reunaan kyynärpää ja toiseen reunaan käsi niin nyrkissä tai suorana kuin tarvitsee. Ta-daa, nyt sinulla on vyötärösi mitta selvillä.

4. Etsi kiinnostava pöytä

Jokainen liikkuu kirppiksillä omalla tyylillään. Toinen penkoo jokaikisen pöydän, toinen säntäilee sinne tänne. Itse kierrän aina jossain järjestyksessä ja melko nopeasti. Jos pöytä on sotkuinen tai ensimmäiset silmääni osuvat tavarat ”vääränlaisia” (keräilykortteja, väärän kokoisia/tyylisiä vaatteita, rikkinäisiä, likaisia, ylihinnoiteltuja, niin kävelen ohi. Jos en jaksa kiertää kaikkia pöytiä, niin en harmittele. Paljon ihmisiä yhden pöydän ympärillä tarkoittaa tietenkin hyvää tavaraa (tai paljon myyjän ystäviä). Jos pöydän tarjonta osuu muuten yksiin mielenkiintojesi kanssa (eli siinä myydään lastenvaatteita ja olet niitä etsimässä), niin ehdottomasti mukaan penkomaan. Kun ihmiset myyvät omia tavaroitaan, niin yhden pöydän sisältö on yleensä samankaltaista. Jos kolme ensimmäistä näkemääsi vaatetta ovat kokoa XS, niin pöydästä tuskin löytyy kokoa XXL. Bilemekkojen seasta ei välttämättä löydy puutarhahanskoja. Parhaat myyjät ovat laittaneet lapun, jossa lukee, mitä myyvät (etenkin lastenvaatteiden kohdalla). Suuntaan suoraa päätä sinne, missä on lapussa, että 110-116 cm!

5. Sopiva combo nopeutta ja harkintaa

Aa! Tämä on ihana! Pakko saada! Ja raha vaihtaa omistajaa. Harkitse hetki. Onhan se sopiva? Onhan se varmasti ehjä (vaattesta reiän tai ratkennen sauman löytäminen vasta kotona on ärsyttävää)? Osaatko/jaksatko huoltaa sitä (vain kuivapesu)? Tarvitseeko se pientä tuunausta (siinä tapauksessa unohda, vai aiot ihan oikeastioikeasti tuunata)? Mihin laitat sen kotonasi? Onko sille paikka? Sopiiko se muuhun tyyliisi? Milloin käytät sitä? Voit hillota tavaraa tai vaatetta kädessäsi sen ajan, kun pengot kyseistä pöytää. Sitten olisi tehtävä päätös. Jos yhtään epäilet, niin jätä pöytään. Jos vielä kirpparikierroksen lopuksi olet sitä mieltä, että haluat sen, niin käy katsomassa, onko se vielä myymättä.

6. Ole reilu, kun tingit

Minusta pienistä ja muutenkin halvoista hinnoista tinkiminen on ärsyttävää. Jos myyjä pyytää paidasta 1,50 euroa, niin maksan sen enkä kysy että saisinko eurolla. Jos myyjä pyytää naurettavia (minusta sopiva arvo olisi 5 euroa ja hän pyytää 50), niin hymyilen vaan kauniisti ja jätän siihen. Isommista ostoksista voi toki tinkiä (50->40) ja tietenkin paljousalennusta, jos ostaa monta (kuusi kahden euron vaatetta voisi hyvinkin olla tasan kymppi).

7. Älä osta toiselle, ellet ole IHAN varma

Sirkku-Liisa tykkäisi tästä taulusta ihan varmasti! Ellet ole 100% varma, että tykkäisi, niin älä osta. Älä edes toisen lapselle vaatteita. Tai ainakin lahjaa antaessasi tee se niin, että vastaanottajalla on mahdollisuus olla sitä ottamatta.

8. Iloitse löydöistäsi

Saatat löytää jotain ihanaa tai tarpeellista, mitä et etsinytkään. Iloitse siitä! Käytä sitä. Säästit todennäköisesti rahaa ja ympäristöä. Jos se kuitenkin oli hutiostos, niin huomista seuraava Siivouspäivä on toukokuussa, mene silloin myymään tarpeettomia tavaroitasi.

Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

Pientä hiljaiseloa viime ja varmasti vielä tämäkin viikko. Nimittäin hiirikäden peukalossa on jännetuppi tulehtunut ja yritän sitä parannella. Kortisonipiikin sain jo, jospa se auttaisi. 😀

Lupasin jätepuolen postaussarjasta viisiosainen. Tämä viimeinen osa on kaikkein tylsin. Viimeinen askel jätehierarkiassa on loppukäsittely eli käytännössä kaatopaikka. Eli kun olemme välttäneet jätteen syntymistä viimeiseen asti, käyttäneet uudelleen, tehneet materiaalista jotain uutta ja lopulta hyödyntäneet tavarassa/esineessä olleen energian, niin lopulta viimeinen osoite on kaatopaikka. Sinne saa viedä jätteen vain, jos sen hyödyntäminen ei ole jostain syystä mahdollista. Esimerkiksi poltosta jäljelle jäänyt kuona ja tuhka voidaan viedä kaatopaikalle.

Vuonna 2015 kotitalouksien jätteistä enää alle 10 prosenttia meni kaatopaikoille, kun kymmenen vuotta taaksepäin sinne päätyi suurin osa. Eteenpäin on tultu hirvittävästi aika lyhyessä ajassa, tosin vallan on kaapannut kierrätyksen sijaan poltto.

Sitkeässä on muuten ollut sellainen legenda, että on ihan turha lajitella jätteitä, kun ne menevät kuitenkin kaikki samaan paikkaan. Roska-auto seuratessa voi tosiaan nähdä, että samaan autoon saatetaan kipata vaikka seka- ja biojäte, mutta autossa on kaksi erillistä säiliötä. (Roska-autointoilijoiden vanhemmat tietävät tämän!) Kaatopaikoille ei saa enää viedä mitään biohajoavaa, joten sekajäte viedään polttoon. Biojätettä on turha polttoon viedä; voit kokeilla itse polttaa porkkanan kuoria.

Mutta eivät kaatopaikat ole mihinkään kadonneet: siellä ne ovat potentiaalisina metaanin tuottajina joka kaupungin kupeessa. Plus kun lähdetään rikkaimmista länsimaista ulos, niin kaatopaikat ovat edelleen tärkein keino päästä jätteistä eroon: poissa silmistä, poissa mielestä.

 

Kuva on Pixabaysta ja sen mukaan Filippiineiltä. Jätteiden kierrätys on paljon järkevämpää ja turvallisempaa tehdä ennen kaatopaikoille dumppaamista. 😦

Aiemmat osat:

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?
  2. Onko se vielä käyttökelpoinen?
  3. Lajittele ja kierrätä
  4. Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu

 

Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu

Postaussarja jätehierarkiasta on edennyt neljänteen osaan. Olet yrittänyt ostaa mahdollisimman vähän tavaraa (koska siitä kaikesta tulee lopulta jätettä). Olet ostanut mahdollisimman laadukasta, jotta voit käyttää sitä mahdollisimman pitkään. Kun jätettä on kuitenkin syntynyt, niin olet sen kierrättänyt niin, että materiaali saadaan talteen ja voidaan uudelleen käyttää jossain toisessa tavarassa eikä tarvitse tuhlata neitseellisiä luonnonvaroja.

Siinä on jätehierarkian kolme ensimmäistä tasoa. Kaksi seuraavaa on oikeastaan kuluttajalle vähemmän näkyviä: roska-auto vie ne johonkin. Tavoite on se, että kierrätykseen kelpaamatonta jätettä syntyisi mahdollisimman vähän.

Kotitalouksissa kierrätykseen kelpaamaton jäte on sekajätettä (tai energiajätettä tai jotain muuta, miksi kuntasi sitä nyt kutsuukaan), ja sitä poltetaan jätteenpolttolaitoksissa, jolloin jätteestä saadaan energiaa. Se on fiksua, kun päästään eroon kierrätyskelvottomasta jätteestä ja samalla vähennetään fossiilisten polttoaineiden tarvetta. Nykyvoimaloissa savukaasutkin puhdistetaan hyvin. Vuoden 2016 alusta lähtien orgaanista alkuperää (eli eloperäistä) olevaa jätettä ei olekaan saanut viedä kaatopaikoille, ja jätteidenpoltto on kasvanut kovasti viimeisen viiden vuoden aikana. Asiassa on vain yksi mutta.

 

Jätteiden määrä ei ole vähentynyt

Kotitaloudet ovat tuottaneet koko 2000-luvun jätettä suunnilleen samalla tavalla: 2,4-2,8 miljoonaa tonnia vuosittain eli noin 500 kiloa per nuppi. Se kertoo mielestäni omalta osaltaan siitä, että olemme epäonnistuneet jätehierarkian kahdella ensimmäisellä askeleella. Eli niillä tärkeimmillä. Muistatko muutes yhtään lakia tai asetusta siitä, että jätteen määrää pitäisi saada vähennettyä? Kahvipaketeista katosi se pahvinen kotelo joskus 15 vuotta sitten ja nyt kohistaan  pikkupusseista. Kauppa kiinnittää mielellään huomionsa pikku pusseihin ja hehkuttaa sillä ympäristöystävällisyyttä: sehän olisi oman oksan sahaamista sanoa, että älkää nyt hyvät ihmiset ostako turhia tavaroita.

Kuluttajien tuottaman jätteen määrä ei ole siis vähentynyt yhtään. Lisäksi jätevoimalat ovat todella kalliita laitoksia eivätkä ne voi pyöriä tyhjänä. On siis iso intressiryhmä, jonka mielestä jätemäärät eivät saakaan vähentyä eikä kierrätysaste nousta. Kuten moni on huomannut, niin viimeisen vuoden aikana kotitaloudet ovat voineet kierrättää muovijätettä, jota tuotamme noin 30 kiloa vuodessa. Muovin määrä voisi olla laskusuunnassa, kun kehitetään kevyempiä muoveja, ellemme sitten hanki niitä entistä enemmän. Myös tekstiilien kierrätystä viritellään monissa paikoissa. Tekstiilijätettähän tuotamme reilut 10 kiloa vuodessa, ja määrä on ollut kasvussa. Näiden molempien jätejakeiden soisi jatkossa olevan poissa jätevoimaloiden uuneista.

Eli toimi niin, että mahdollisimman vähän jätettä päätyisi sekajätteeseen.

Sarjan muut osat:

1. Mikä jäteasioissa on olennaista?

2. Onko se vielä käyttökelpoinen?

3. Lajittele ja kierrätä

5. Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

Pitäisikö vaatteiden kemikaaleista huolestua?

Vaatteet ja muut tekstiilit sisältävät kemikaaleja: niitä käytetään kuidun ja kankaiden valmistuksessa, värjäyksessä ja jälkikäsittelyssä ja kuljetuksessa (homeen- ja tuholaisentorjunta). Kemikaaleilla lisätään toivottuja ominaisuuksia ja poistetaan ei-toivottuja. Harva haluaa enää juoksulenkille muuta kuin teknistä vaatetta, johon on käytetty tietynlaisia kemikaaleja.

Kemikaaleja sinällään ei tarvitse vältellä, ainoastaan haitallisia kemikaaleja. Ongelma on tietenkin se, että emme ihan aina tiedä mitkä lopulta ovat haitallisia ja toisaalta taas kuluttaja en tiedä, mitä kemikaaleja jokin tietty vaate sisältää. Tyypillisesti haitalliset kemikaalit aiheuttavat allergiaa, mutta on muutamia syöpävaarallisiakin aineita ja horminihäiriköitä. Kemikaalit voivat olla haitallisia myös ympäristölle.

Vaateteollisuuden mukaan vaatteissa käytetään vain tarpeellisia kemikaaleja. Tietenkin, kemikaalitkin maksavat, joten ei niitä turhaan käytetä. Mutta kuluttajan näkökulmasta joskus näyttää siltä, että kemikaaleilla piilotellaan vaatteiden huonoja ominaisuuksia. Olen joskus haksahtanut ostamaan akryylineuleen: sehän saattaa tuntua kaupassa mukavan pehmeältä (vaikka siinä on vähän sellainen muovinenkin tuntu), mutta ensimmäisen pesun jälkeenhän vaate on käyttökelvoton, ellei ole käyttänyt huuhteluainetta, niin inhottavalta se tuntuu.

Formaldehydin voi pestä pois

Kemikaalien käyttöä tietenkin säädellään. Tyypilliset rajoitettavat tai kielletyt aineet ovat tietyt atsovärit, formaldehydi, homeenestoaine DMF, nahassa käytetty kromi, palonsuoja-aineet ja muovinpehmentimet (ftalaatit). Muovinpehmentimiä voidaan käyttää esimerkiksi lasten vaatteiden muovisissa painatuksissa.

Kaikki kemikaalit eivät haise, mutta haju on varmaankin se ominaisuus, joka saa pesemään vaatteen ennen käyttöä. Tyypillisesti haiseva kemikaali on pistävänhajuinen formaldehydi. Se ei ole kokonaan kielletty kemikaali vaatteissa, vaan sille asetettu raja-arvot. Toisin kuin vaikka kromi tai tietyt atsovärit, formaldehydi kuitenkin voidaan pestä vaatteesta pois. Formaldehydin tarkoitus on pitää kangas sileänä.

Kemikaalit voivat olla pelottava asia ja joskus aiheuttaa turhaakin huolta: suuri osa tekstiileistä on kuitenkin turvallisia. Kävin läpi vaatteet, joissa on havaittu tarkastuksissa haitallisia pitoisuuksia jotain kemikaalia viime tai tänä vuonna EU:n alueella (RAPEX-ilmoitusjärjestelmä). Niitä oli kaikkiaan noin sata, eli ei kovin montaa, kun miettii miten paljon vaatteita tulee markkinoille. Toki valvonta on rajallista. Suurin osa oli nahkavaatteita, joissa oli liikaa kromia.

Itse vältän ”kummallisia” vaatteita: muovintuntuisia, liian halpoja vaatteita ja kenkiä sekä lasten vaatteita valtavilla muovipainatuksilla (ne muovit sitä paitsi usein irtoavat pesussa kulkeutuvat jätevedenpuhdistamoiden kautta ympäristöön, kuten fleece- yms. kuidutkin). Pyrin pesemään kaikki tekstiilit ennen käyttöä. Erilaiset tekstiilien kuluttajamerkit ja standardit antavat viitteitä myös kemikaalien käytöstä. Pesussa poistuvia kemikaaleja on vähemmän tietenkin paljon pestyissä vaatteissa: omat vanhat vaatteet kunniaan! Kirpputorilta ostetuissa ongelma voi olla edellisen omistajan pesu- ja huuteluaineen läträys, joka tekee vaatteista (minun mielestäni pahalta) haisevia ja joskus jopa käyttökelvottomia, kun pesuainejäämiä ei saa useallakaan huuhtelulla pois. Näin kävi ihan oikeasti kerran fb-kirpparilta ostamani toppapuvun kanssa.

Kannattaa siis pestä uudet vaatteet ennen käyttöä ja välttää vaatteissa muovia. Lisätietoa muun muassa sertifikaateista löytyy Allergia- ja astmaliiton sivuilta.

***

Luitko myös listaukseni omista ympäristösynneistäni?

Lajittele ja kierrätä

Ollaan kolmannessa osassa jätteitä käsittelevää postaussarjaa: tärkeintä on estää jätteen syntyminen ja vähentää jätettä jättämällä turhat tavarat kauppaan ja hankkimalla vähemmän, mutta laadukkaampaa tavaraa. Seuraavaksi tärkeintä käyttää tavaroita ja esineitä aina vaan uudelleen, mahdollisimman pitkään.

Jätehierarkian kolmas steppi on se kaikkein tutuin, ja valitettavasti usein se on ainoa asia, johon kiinnitämme huomiota eli

Kierrätä

Kierrätä kaikki mahdollinen. Kierrättäminen tarkoittaa sitä, että lajittelet ja valmistelet tavarat ja esineet siihen tilaan, että joku toinen (ihminen tai yritys) voi käyttää ne uudelleen jossain toisessa tavarassa tai esineessä. Materiaali kiertää. Kotona lajittelu on kaiken a ja o: jos olet heittänyt kaiken samaan pussiin, ei niitä kukaan enää erilleen kaivele.

 

Yritä tehdä kotiisi mahdollisimman helppo ja toimiva systeemi lajittelulle. Älä päästä mitään kädestäsi miettimättä, että kuuluuko jäte johonkin muualle kuin sekajätteeseen. Meillä on tiskialtaan alla bio- ja muovijäte sekä nykyään yhä pienemmäksi käyvä sekajäte (jota voidaan kutsua eri kunnissa monilla nimillä) sekä lasille että metallille pienet pussit. Kartonkijäte sullotaan aina niin että yhteen isompaan (puuro)pakettiin menee monen monta pienempää. Vanhoille vaatteille on kaksi kassia: toiseen rikkinäiset tai muuten ei-kirppikselle menevät ja toiseen kirppikselle tai tutuille kiertoon menevät. Paperinkeräyskassi on vaatehuoneessa, yhdessä pussissa ovat patterit, toisessa tyhjät mustepatruunat ja kolmannessa vanhaksi menneet lääkkeet. Arkikielessä puhumme kierrättämisestä, vaikka osa tavaroista meneekin vielä uudelleen käyttöön kuten mustepatruunat tai ihan vaan poltettavaksi kuten vanhat lääkkeet.

Jätteille pitää välillä myös tehdä jotain, että niitä voi kierrättää: homehtunut leipä ja muovipussi on erotettava toisistaan ja muovi- ja kartonkipakkaus on vähän huuhtaistava.

Kierrätykselle on nykyään jo aika hyvät mahdollisuudet kun vertaa vaikka parinkymmenen vuoden taakse, mutta paljon on vielä tekemistä, etenkin asenteissa. Viimeisen päälle tehty kierrättäminen on työlästä, myönnetään. Mutta minusta se kuuluu osana tavaran hankkimista: jos et ole valmis huolehtimaan tavarasta loppuun asti, älä hanki sitä. Toki se helpottuu, kun käyttää vähän aikaa suunnitteluun ja järjestää kotona asiat toimivaksi.

Kaupungeissa kierrättäminen onnistuu kelvollisesti jakeesta riippuen. Tällä hetkellä muovit ja tekstiilit voi joutua kantamaan vähän kauemmaksi, ja autottomana se voi olla hankalaa, mutta kokeile silti. Maaseudulla taas kierrätyspömpeleitä ei välttämättä ole joka kulmalla, mutta toisaalta autolla kuljetaan usein kauppaan, jonka pihassa kierrätyslaatikot ovat. Omakotitalossa asuva ystäväni muovinkierrätyksen olevan ehdottoman hyvä juttu: sekajätettä tulee niin sen ansiosta niin vähän, että jätemaksut pienenevät. Sama jätemaksujen pieneneminen koskettaa toki kerrostalossa asuviakin, vaikka sen vähän vaikeammin huomaa (periaatteessa yhtiövastikkeessa).

Kierrättäminen on tärkeää, mutta olethan lukenut sarjan kaksi ensimmäistä postausta. Ne ovat ne olennaisemmat askeleet jätehierarkiassa!

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?
  2. Onko se vielä käyttökelpoinen?

Kulutamme lastemme tulevaisuutta

Tänään on maailman ylikulutuspäivä eli maapallomme väki on tänään kuluttanut sen määrän, joka olisi kestävä vuosikulutus. Me suomalaiset ohitimme oman ylikulutuspäivämme jo huhtikuussa. Tämä ei ole kestävää.

Teemme paljon hyviä, pieniä tekoja, mutta oikeasti meidän tulisi laittaa muutamia isoja asioita kuntoon ja lopettaa ylenmääräinen kuluttaminen. Tottakai se vaatii muutosta ja muutokset ovat usein vähän hankalia ja pelottavia, mutta ei niiden tarvitse olla huonoja. Kestävään elämäntapaan siirtyminen voi olla hauskaa ja palkitsevaa. Ja sitä paitsi sillä voi hiljentää omatuntoaan, kun ei kuluta tulevien sukupolvien mahdollisuutta hyvään elämään.

Kuluttajan kolme kovaa pohtimisen aihetta ovat ruoka, liikkuminen ja asuminen. Mitä pitäisi tehdä? Alkuun pääset vaikka lukemalla tämän postauksen: Haluatko tehdä merkityksellisiä ekotekoja?

Lisää ylikuluspäivästä ympäristöministeriön ja WWF:n sivuilla.

Onko se vielä käyttökelpoinen?

Tämä on toinen osa jätteitä käsittelevässä postaussarjassa. Luitko jo ensimmäisen osan ja vähennät jätteiden määrää hankkimalla vähemmän tavaroita ja asioita? Niistä kun tulee kaikista lopulta jätettä.

EU-tasolla on päätetty viisiportainen hierarkia, joka ohjaa (tai ainakin pitäisi ohjata) kaikkea jätehuoltoa. Jätteen määrän vähentämisen jälkeen seuraavaksi tärkein asia jätehierarkiassa on seuraava:

Käytä uudelleen

Kun olet hankkinut laadukkaan tavaran tai vaatteen, niin on itsestään selvää, että voit käyttää sitä monta kertaa. Pidä siitä hyvää huolta, niin voit käyttää vieläkin useamman kerran: pese tai pesetä vaatteet ohjeiden mukaan, kiinnitä irronneet napit ja korjaa/korjauta ratkenneet saumat ja vetoketjut. Suojele elektroniikka kolhuilta suojakuorilla ja kengät suojasuihkeella, puhdista sähkölaitteesi pölystä. Huollata fillarit, tietokoneet ja autot. Korjaa tai korjauta pikkuviat vaatteista, kengistä, huonekaluista ja elektroniikasta. Näin voit käyttää niitä uudelleen erityisen monta kertaa eikä niistä tule vielä jätettä.

Tavaraa tai esinettä voi muokata niin, että sitä voi käyttää uudelleen. Mekosta voi tulla hame tai huonekalu voi vaihtaa väriä. Uudistuisiko lattiakin uudelleen lakkaamalla tai keittiön välitilan kaakelit maalaamalla?

Haluaako joku muu käyttää uudelleen? Joku saattaa osata korjata pikkuvikaisen dvd-soittimen ja vanhoja rillejä kerätään kehitysmaihin käytettäväksi. Kirjan tai lehden haluaa lukea joku muukin (etenkin, jos et ole hillonnut sitä kaapissasi vuosikausia). Tämä voi olla työläs vaihtoehto, jos tekisi mieli vaan heittää tavara menemään. Itse ajattelen niin, että kun hankkii tavaran, niin samalla sitoutuu huolehtimaan siitä asianmukaisesti niin, että se on minun tai jonkun muun käytössä mahdollisimman kauan. Facebookin roskalavaryhmät voivat olla hyvä tapa päästä eroon itselle tarpeettomista tavaroista.

Jopa ruoasta voi ajatella, että voisiko jämät käyttää uuteen ruokaan. Perunamuusista tulee ihania rieskoja, puurot voi leipoa sämpylöihin ja juustot uppoavat kastikkeisiin tai laatikoihin. Tekeepä joku mansikanperkeistä yrttijuomaakin.

Minä otan toisinaan kaupasta niitä pikkupusseja, mutta en koskaan laita muovinkeräykseen käyttämättä uudelleen: sujautan niihin eväsleivät, käytän vessassa pikkuroskiksen pusseina ja kannan patterit ja vanhentuneet lääkkeet keräyksiin.

Tällä osastolla jokainen tietysti päättää, miten pitkälle menee. Suodatinpussien peseminen voi tuntua liitoittelulta, ja onkin hyvä muistaa, että yleensä isoimmat ja kalleimmat asiat ovat olennaisimpia. Aika monta kertakäyttöpilliä saat pestä, jos yrität kompensoida puolen vuoden käytön jälkeen poisheittämäsi kännykän tai nahkasaappaat. Ja kyllä, olen joskus huuhtaissut pillin uudelleen käyttöön, kun niitä tuntui yhteen aikaan kuluvan aika paljon. 🙂

Postaussarjan muut osat:

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?

Omat ympäristösyntini

Jotta omaa elämäntapaansa voi muuttaa kestävämmäksi ja ekologisemmaksi, pitää ensin tietää, missä kohdin voi parantaa. On paljon mukavampi listata niitä asioita, jotka tekee jo hyvin ja joista on ylpeä. Omien huonojen tapojen, vikojen ja muiden negatiivisten asioiden luetteleminen onkin kiusallisempaa.

Vaikka keskustelen jatkuvasti ympäristöasioista, niin en silti tee kaikkia asioita parhaan tietoni mukaan. En välttämättä ole ollenkaan hyvä esimerkki. Syitä on useita: laiskuus, tapa, joskus ajan tai rahan puute, tai ihan vain kaiken maailman tekosyyt.

Päätin listata ”ympäristösyntini”, joita voin sitten jatkossa petrata. Tässä tulee kolmen kärki:

  1. Yksityisautoilu diesel-autolla
  2. Lihansyönti
  3. Ruoan tuhlaaminen

Perheessämme on dieselillä kulkeva auto, jolla tulee kilometrejä runsaasti, yli 20 000 kilometriä vuodessa. Kuljin viime talven töihin autolla, mutta keväällä se jo suututti minua. 36 kilometriä päivässä saastutusta. En ole riittävän reipas pyöräilemään sitä päivittäin, mutta olen kulkenut välillä julkisilla ja nyt uusin yritykseni on kulkea osan matkaa pyörällä ja loppumatka kahdella junalla. Autoa ei ole pakko omistaa, etenkin jos vuokra-auton saisi jostain läheltä käyttöön, mutta monet kivat asiat jäisivät tekemättä ja monet asiat olisivat hankalia. Mutta monessa kohdin voi valita pyörän tai julkisen.

Toinen on auton polttoaine. Seuraavaksi autoksi haluan vähäpäästöisemmän. Tässä kohdin puhuu valitettavasti myös raha.

Syön lihaa viikottain, useitakin kertoja, mutta vähemmän kuin keskivertosuomalainen (81 kg/vuosi eli 1,5 kiloa viikossa). (Punaisen) Lihan vähentäminen on kuitenkin yksi helpoimmista tavoista pienentää hiilijalanjälkeä. Tapakysymys. Ravintolassa tilaan yleensä liharuoan.

Ruoan tuhlaaminen on näistä kolmesta mielestäni nolointa. Meillä taloudessa kaksi ihmistä tekee ruokaa, ja liian usein jääkaappiin unohtuu avattu kerma tai juusto, kasvikset pilaantuvat, hedelmät homehtuvat. Kun yrittää käydä harvemmin kaupassa, ruokaa on niin paljon, että kaikkea ei heti näe. Lisäksi ylipainoisena ihmisenä syön enemmän kuin energiantarpeeni on.

Tiedän, mitä asioille voin tehdä. Pikkuhiljaa. Esimerkiksi talvella voi taas tutkailla omia tapojani, mikä on muuttunut.

Mitkä ovat sinun ympäristö”syntisi”?

Mikä jäteasioissa on olennaista?

Kannattaako muovinen jogurttipikari polttaa energiaksi? Vai lajitella erikseen ja kierrättää uusiksi muovipusseiksi? Onkohan tämä teepussi biojätettä?

Jäte. Roska. Haluat olla ympäristöystävällinen, mutta mikä on olennaista. Oletko tehnyt kaikkesi, kun tunnollisesti kierrätät kaiken syntyvän jätteen? Oikeasti jäteasioiden miettiminen alkaa jo siinä vaiheessa, kun olet hölläämässä kukkarosi nyörejä.

EU:n tasolla on mietitty direktiivi, jätehierarkia, joka määrittelee, mikä on tärkeysjärjestys jätekysymyksissä. Hierarkiassa on viisi tasoa ja valotan sitä tässä viiden postauksen sarjassa. Tämän ensimmäisen postauksen ydin on:

Jätteen määrän vähentäminen on kaikkein olennaisinta

Jäte eli roska on mitä tahansa, minkä heität pois käytöstä. Eli toisinpäin ajateltuna: jokainen esine, tavara ja asia, jonka ostat tai otat vastaan, on jonain päivänä jätettä. Se voi olla jätettä jo siinä vaiheessa, kun olet vielä kaupan eteisessä (suklaapatukan kääre) tai vasta satojen vuosien päästä (perintökoru, joka kulkeutuu suvussa eteenpäin).

Sisään kannetussa tavarassa on olennaista on siis se, että ostat mahdollisimman vähän, vain tarpeeseen ja mahdollisimman pitkään kulutusta kestävää. Useimmiten nämä kaksi asiaa ovat myös keinoja parantaa oman elämänsä laatua, eli kyse ei ole oman elämän ankeuttamisesta.

  • Osta ruokaa, jonka syöt kaiken.
  • Osta kosmetiikkaa, jonka käytät kaiken.
  • Osta harkiten vaatteita, joita varmasti pidät ja jotka kestävät pitkään hyvinä (eli ovat laadukkaita).
  • Harkitse tarkkaan ostamasi elektroniikka, uusia malleja tulee markkinoille jatkuvasti: et ikinä voi omistaa kaikkein uusinta mallia kaikesta. Onko vanha puhelimesi/telkkarisi/tablettisi/tietokoneesi vielä niin käyttökelpoinen, että voisit lykätä uuden hankintaa vielä hetken. Kuukauden, puoli vuotta, vuoden tai kaksi? Tarvitset niitä elämäsi varrella useita, ja jos venytät hankintaväliä, niin tarvitset vähemmän. (Toki joskus laitteet, kuten autot tai ikivanhat pakastimet, kuluttavat esimerkiksi niin paljon energiaa, että vaihtaminen voi olla ympäristön kannaltakin järkevää.)
  • Tarvitsetko härveliä ollenkaan? Voisitko lainata tai vuokrata ompelukoneen, pistosahan, sukset tai moottoripyörän?

Konmaria mukaillen: osta vain tavaroita, joista on sinulle iloa pitkään. Jos ei ole varaa ostaa laadukasta nyt, säästä ja osta myöhemmin. Laadukkaissa tavaroissa on se mukava puoli, että vaikka kyllästyisitkin asioihin nopeasti, niin niillä on yleensä jonkinlainen jälleenmyyntiarvo. Halpisrytkyä ei kukaan halua kolmen pesun jälkeen, mutta puolivuosisataa vanha mekko voi olla hyvinkin hintava, sama pätee huonekaluihin ja lyhemmällä aikajänteellä jopa elektroniikkaan.

Tämän päivän ongelma on se, että aina ei tiedä, mikä on laadukasta. Yleensä voi rajata pois ne kaikkein huonolaatuisimmat, mutta lopuista ei tiedä etukäteen. Jos vertailun ja arvioinnin jälkeen huomaa pienen käytön jälkeen, että surkeahan tämä olikin, niin sitten pitää valittaa: vie tavara takaisin kauppaan, lähetä valmistajalle sähköpostia ja huuda sosiaalisessa mediassa: vaadimme laadukkaampia tuotteita, vaadimme vähemmän jätettä.

Seuraava osa tulee ensi maanantaina. Sitä ennen keskustellaan viikonloppuna jostain ihan muusta.

Pysy mukana ja seuraa Pyjamapäiviä facebookissa, twitterissä tai bloglovinissa tai tilaa postaukset sähköpostiisi sivupalkin nappulasta.

Menitkö sekaisin ekotermeissä? Saako ekohammasharjan laittaa biojätteeseen?

Joskus on vaikea toimia ympäristöystävällisesti, ja vielä vaikeampaa se on, kun ympärillä olevat yritykset viljelevät villisti eko-sanoja. Kaikki eko ei ole ekologista eikä vihreä niin kovin vihreää. Vaikka ympäristöystävällisyyteen viittaavia mainossanoja oikeasti säädelläänkin, niin jokainen tajuaa, ettei vähän vihreämpi citymaasturi kovin vihreä ole, jos sillä rällää päivät pitkät kaupungilla. Ympäristöystävällisyyteen liittyy termejä, jotka eivät välttämättä aukene heti. Biohajoava? Kompostoituva? Maatuva? Biomuovi?

Hajoava tarkoittaa sitä, että esine hajoaa jollakin tavoin (fysikaalisesti, kemiallisesti tai biologisesti, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia) ympäristössä jossakin ajassa. Valtaosa esineistä hajoaa kyllä joskus. Biohajoava tarkoittaa sitä, että mikrobit (usein bakteerit) hajottavat esineen jossain ajassa. Tärkeä merkitys on juuri ajalla ja olosuhteilla. Bakteerit kyllä hajottavat puuvillaisen paidan, mutta ei kovin nopeasti verrattuna ruokajätteeseen eikä sitä kukaan yritäkään laittaa biojätteeseen.

 

Kompostoituva on sitä, miltä se kuulostaa. Eli jos jätteen laittaa kompostiin, niin siitä pitäisi tulla suhteellisen tasalaatuista humuksen kaltaista ainetta eli se muuttuu mullaksi. Tässäkin tulee vastaan aika, eivät ne jätteet siellä kompostissa vuosikymmeniä ole. Esimerkiksi ekokaupoissa myytävää bambuvartista hammasharjaa mainostettiin kompostoituvaksi pari vuotta sitten. Huomautin asiasta, ja nyt markkinointiteksti kuuluu, että kompostoituva 2-3 vuodessa. Nyt kuluttajan pitäisi ymmärtää, että käytännössä kukaan tai mikään ei kompostoi jätteitä kolmea vuotta, vuosikin on jo aika pitkä aika. Eli kyseinen hammasharja kuuluu poltettavan jätteen joukkoon, aivan kuten ”perinteinen” muovinenkin. Eli sen ekologisuus jää tuotteen elinkaaren alkupäähän. Suurissa kompostointilaitoksissa jäte voi kulkea esimerkiksi kompostointitunnelin tai -rummun läpi viikossa tai muutamassa viikossa. Sen jälkeen se saattaa maata aumakompostissa. Maatuva tarkoittaa yleensä suunnilleen samaa kuin kompostoituva.

Biomuovi taas voi tarkoittaa kahta asiaa. Se voi olla valmistettu kasvipohjaisista, uusiutuvista raaka-aineista. Tai sitten se voi olla biohajoava. Parhaimmillaan tietenkin molempia, mutta ei välttämättä. Eli biomuovi, joka ei ole biohajoava, hajoaa vaikkapa mereen yhtä hankalaksi silpuksi kuin öljypohjainenkin muovi.

Ja vastaus otsikon kysymykseen? Ekohammasharja ei kuulu biojätteeseen. Edes biomuovipussit eivät usein ehdi kompostoitua ja ne noukitaan biojätteen seasta pois. Tyhjät jauhopussit ovatkin hyvä vaihtoehto biopusseiksi, toki ne hajoavat usein jo ennen kuin saa vietyä pussin pois keittiöstä.

%d bloggers like this: