Author: Pyjama

Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu

Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu

Postaussarja jätehierarkiasta on edennyt neljänteen osaan. Olet yrittänyt ostaa mahdollisimman vähän tavaraa (koska siitä kaikesta tulee lopulta jätettä). Olet ostanut mahdollisimman laadukasta, jotta voit käyttää sitä mahdollisimman pitkään. Kun jätettä on kuitenkin syntynyt, niin olet sen kierrättänyt niin, että materiaali saadaan talteen ja voidaan uudelleen käyttää jossain toisessa tavarassa eikä tarvitse tuhlata neitseellisiä luonnonvaroja.

Siinä on jätehierarkian kolme ensimmäistä tasoa. Kaksi seuraavaa on oikeastaan kuluttajalle vähemmän näkyviä: roska-auto vie ne johonkin. Tavoite on se, että kierrätykseen kelpaamatonta jätettä syntyisi mahdollisimman vähän.

Kotitalouksissa kierrätykseen kelpaamaton jäte on sekajätettä (tai energiajätettä tai jotain muuta, miksi kuntasi sitä nyt kutsuukaan), ja sitä poltetaan jätteenpolttolaitoksissa, jolloin jätteestä saadaan energiaa. Se on fiksua, kun päästään eroon kierrätyskelvottomasta jätteestä ja samalla vähennetään fossiilisten polttoaineiden tarvetta. Nykyvoimaloissa savukaasutkin puhdistetaan hyvin. Vuoden 2016 alusta lähtien orgaanista alkuperää (eli eloperäistä) olevaa jätettä ei olekaan saanut viedä kaatopaikoille, ja jätteidenpoltto on kasvanut kovasti viimeisen viiden vuoden aikana. Asiassa on vain yksi mutta.

 

Jätteiden määrä ei ole vähentynyt

Kotitaloudet ovat tuottaneet koko 2000-luvun jätettä suunnilleen samalla tavalla: 2,4-2,8 miljoonaa tonnia vuosittain eli noin 500 kiloa per nuppi. Se kertoo mielestäni omalta osaltaan siitä, että olemme epäonnistuneet jätehierarkian kahdella ensimmäisellä askeleella. Eli niillä tärkeimmillä. Muistatko muutes yhtään lakia tai asetusta siitä, että jätteen määrää pitäisi saada vähennettyä? Kahvipaketeista katosi se pahvinen kotelo joskus 15 vuotta sitten ja nyt kohistaan  pikkupusseista. Kauppa kiinnittää mielellään huomionsa pikku pusseihin ja hehkuttaa sillä ympäristöystävällisyyttä: sehän olisi oman oksan sahaamista sanoa, että älkää nyt hyvät ihmiset ostako turhia tavaroita.

Kuluttajien tuottaman jätteen määrä ei ole siis vähentynyt yhtään. Lisäksi jätevoimalat ovat todella kalliita laitoksia eivätkä ne voi pyöriä tyhjänä. On siis iso intressiryhmä, jonka mielestä jätemäärät eivät saakaan vähentyä eikä kierrätysaste nousta. Kuten moni on huomannut, niin viimeisen vuoden aikana kotitaloudet ovat voineet kierrättää muovijätettä, jota tuotamme noin 30 kiloa vuodessa. Muovin määrä voisi olla laskusuunnassa, kun kehitetään kevyempiä muoveja, ellemme sitten hanki niitä entistä enemmän. Myös tekstiilien kierrätystä viritellään monissa paikoissa. Tekstiilijätettähän tuotamme reilut 10 kiloa vuodessa, ja määrä on ollut kasvussa. Näiden molempien jätejakeiden soisi jatkossa olevan poissa jätevoimaloiden uuneista.

Eli toimi niin, että mahdollisimman vähän jätettä päätyisi sekajätteeseen.

Sarjan muut osat:

1. Mikä jäteasioissa on olennaista?

2. Onko se vielä käyttökelpoinen?

3. Lajittele ja kierrätä

5. Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

Pitäisikö vaatteiden kemikaaleista huolestua?

Pitäisikö vaatteiden kemikaaleista huolestua?

Vaatteet ja muut tekstiilit sisältävät kemikaaleja: niitä käytetään kuidun ja kankaiden valmistuksessa, värjäyksessä ja jälkikäsittelyssä ja kuljetuksessa (homeen- ja tuholaisentorjunta). Kemikaaleilla lisätään toivottuja ominaisuuksia ja poistetaan ei-toivottuja. Harva haluaa enää juoksulenkille muuta kuin teknistä vaatetta, johon on käytetty tietynlaisia kemikaaleja.

Kemikaaleja sinällään ei tarvitse vältellä, ainoastaan haitallisia kemikaaleja. Ongelma on tietenkin se, että emme ihan aina tiedä mitkä lopulta ovat haitallisia ja toisaalta taas kuluttaja en tiedä, mitä kemikaaleja jokin tietty vaate sisältää. Tyypillisesti haitalliset kemikaalit aiheuttavat allergiaa, mutta on muutamia syöpävaarallisiakin aineita ja horminihäiriköitä. Kemikaalit voivat olla haitallisia myös ympäristölle.

Vaateteollisuuden mukaan vaatteissa käytetään vain tarpeellisia kemikaaleja. Tietenkin, kemikaalitkin maksavat, joten ei niitä turhaan käytetä. Mutta kuluttajan näkökulmasta joskus näyttää siltä, että kemikaaleilla piilotellaan vaatteiden huonoja ominaisuuksia. Olen joskus haksahtanut ostamaan akryylineuleen: sehän saattaa tuntua kaupassa mukavan pehmeältä (vaikka siinä on vähän sellainen muovinenkin tuntu), mutta ensimmäisen pesun jälkeenhän vaate on käyttökelvoton, ellei ole käyttänyt huuhteluainetta, niin inhottavalta se tuntuu.

Formaldehydin voi pestä pois

Kemikaalien käyttöä tietenkin säädellään. Tyypilliset rajoitettavat tai kielletyt aineet ovat tietyt atsovärit, formaldehydi, homeenestoaine DMF, nahassa käytetty kromi, palonsuoja-aineet ja muovinpehmentimet (ftalaatit). Muovinpehmentimiä voidaan käyttää esimerkiksi lasten vaatteiden muovisissa painatuksissa.

Kaikki kemikaalit eivät haise, mutta haju on varmaankin se ominaisuus, joka saa pesemään vaatteen ennen käyttöä. Tyypillisesti haiseva kemikaali on pistävänhajuinen formaldehydi. Se ei ole kokonaan kielletty kemikaali vaatteissa, vaan sille asetettu raja-arvot. Toisin kuin vaikka kromi tai tietyt atsovärit, formaldehydi kuitenkin voidaan pestä vaatteesta pois. Formaldehydin tarkoitus on pitää kangas sileänä.

Kemikaalit voivat olla pelottava asia ja joskus aiheuttaa turhaakin huolta: suuri osa tekstiileistä on kuitenkin turvallisia. Kävin läpi vaatteet, joissa on havaittu tarkastuksissa haitallisia pitoisuuksia jotain kemikaalia viime tai tänä vuonna EU:n alueella (RAPEX-ilmoitusjärjestelmä). Niitä oli kaikkiaan noin sata, eli ei kovin montaa, kun miettii miten paljon vaatteita tulee markkinoille. Toki valvonta on rajallista. Suurin osa oli nahkavaatteita, joissa oli liikaa kromia.

Itse vältän ”kummallisia” vaatteita: muovintuntuisia, liian halpoja vaatteita ja kenkiä sekä lasten vaatteita valtavilla muovipainatuksilla (ne muovit sitä paitsi usein irtoavat pesussa kulkeutuvat jätevedenpuhdistamoiden kautta ympäristöön, kuten fleece- yms. kuidutkin). Pyrin pesemään kaikki tekstiilit ennen käyttöä. Erilaiset tekstiilien kuluttajamerkit ja standardit antavat viitteitä myös kemikaalien käytöstä. Pesussa poistuvia kemikaaleja on vähemmän tietenkin paljon pestyissä vaatteissa: omat vanhat vaatteet kunniaan! Kirpputorilta ostetuissa ongelma voi olla edellisen omistajan pesu- ja huuteluaineen läträys, joka tekee vaatteista (minun mielestäni pahalta) haisevia ja joskus jopa käyttökelvottomia, kun pesuainejäämiä ei saa useallakaan huuhtelulla pois. Näin kävi ihan oikeasti kerran fb-kirpparilta ostamani toppapuvun kanssa.

Kannattaa siis pestä uudet vaatteet ennen käyttöä ja välttää vaatteissa muovia. Lisätietoa muun muassa sertifikaateista löytyy Allergia- ja astmaliiton sivuilta.

***

Luitko myös listaukseni omista ympäristösynneistäni?

Lajittele ja kierrätä

Lajittele ja kierrätä

Ollaan kolmannessa osassa jätteitä käsittelevää postaussarjaa: tärkeintä on estää jätteen syntyminen ja vähentää jätettä jättämällä turhat tavarat kauppaan ja hankkimalla vähemmän, mutta laadukkaampaa tavaraa. Seuraavaksi tärkeintä käyttää tavaroita ja esineitä aina vaan uudelleen, mahdollisimman pitkään.

Jätehierarkian kolmas steppi on se kaikkein tutuin, ja valitettavasti usein se on ainoa asia, johon kiinnitämme huomiota eli

Kierrätä

Kierrätä kaikki mahdollinen. Kierrättäminen tarkoittaa sitä, että lajittelet ja valmistelet tavarat ja esineet siihen tilaan, että joku toinen (ihminen tai yritys) voi käyttää ne uudelleen jossain toisessa tavarassa tai esineessä. Materiaali kiertää. Kotona lajittelu on kaiken a ja o: jos olet heittänyt kaiken samaan pussiin, ei niitä kukaan enää erilleen kaivele.

Yritä tehdä kotiisi mahdollisimman helppo ja toimiva systeemi lajittelulle. Älä päästä mitään kädestäsi miettimättä, että kuuluuko jäte johonkin muualle kuin sekajätteeseen. Meillä on tiskialtaan alla bio- ja muovijäte sekä nykyään yhä pienemmäksi käyvä sekajäte (jota voidaan kutsua eri kunnissa monilla nimillä) sekä lasille että metallille pienet pussit. Kartonkijäte sullotaan aina niin että yhteen isompaan (puuro)pakettiin menee monen monta pienempää. Vanhoille vaatteille on kaksi kassia: toiseen rikkinäiset tai muuten ei-kirppikselle menevät ja toiseen kirppikselle tai tutuille kiertoon menevät. Paperinkeräyskassi on vaatehuoneessa, yhdessä pussissa ovat patterit, toisessa tyhjät mustepatruunat ja kolmannessa vanhaksi menneet lääkkeet. Arkikielessä puhumme kierrättämisestä, vaikka osa tavaroista meneekin vielä uudelleen käyttöön kuten mustepatruunat tai ihan vaan poltettavaksi kuten vanhat lääkkeet.

Jätteille pitää välillä myös tehdä jotain, että niitä voi kierrättää: homehtunut leipä ja muovipussi on erotettava toisistaan ja muovi- ja kartonkipakkaus on vähän huuhtaistava.

Kierrätykselle on nykyään jo aika hyvät mahdollisuudet kun vertaa vaikka parinkymmenen vuoden taakse, mutta paljon on vielä tekemistä, etenkin asenteissa. Viimeisen päälle tehty kierrättäminen on työlästä, myönnetään. Mutta minusta se kuuluu osana tavaran hankkimista: jos et ole valmis huolehtimaan tavarasta loppuun asti, älä hanki sitä. Toki se helpottuu, kun käyttää vähän aikaa suunnitteluun ja järjestää kotona asiat toimivaksi.

Kaupungeissa kierrättäminen onnistuu kelvollisesti jakeesta riippuen. Tällä hetkellä muovit ja tekstiilit voi joutua kantamaan vähän kauemmaksi, ja autottomana se voi olla hankalaa, mutta kokeile silti. Maaseudulla taas kierrätyspömpeleitä ei välttämättä ole joka kulmalla, mutta toisaalta autolla kuljetaan usein kauppaan, jonka pihassa kierrätyslaatikot ovat. Omakotitalossa asuva ystäväni muovinkierrätyksen olevan ehdottoman hyvä juttu: sekajätettä tulee niin sen ansiosta niin vähän, että jätemaksut pienenevät. Sama jätemaksujen pieneneminen koskettaa toki kerrostalossa asuviakin, vaikka sen vähän vaikeammin huomaa (periaatteessa yhtiövastikkeessa).

Kierrättäminen on tärkeää, mutta olethan lukenut sarjan kaksi ensimmäistä postausta. Ne ovat ne olennaisemmat askeleet jätehierarkiassa!

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?
  2. Onko se vielä käyttökelpoinen?

Ja sarjan seuraavat osat (lisätty 5.11.17)

4. Kun jätteiden kierrätys epäonnistuu

5. Jätteitä ei viedä kaatopaikalle

Kulutamme lastemme tulevaisuutta

Kulutamme lastemme tulevaisuutta

Tänään on maailman ylikulutuspäivä eli maapallomme väki on tänään kuluttanut sen määrän, joka olisi kestävä vuosikulutus. Me suomalaiset ohitimme oman ylikulutuspäivämme jo huhtikuussa. Tämä ei ole kestävää.

Teemme paljon hyviä, pieniä tekoja, mutta oikeasti meidän tulisi laittaa muutamia isoja asioita kuntoon ja lopettaa ylenmääräinen kuluttaminen. Tottakai se vaatii muutosta ja muutokset ovat usein vähän hankalia ja pelottavia, mutta ei niiden tarvitse olla huonoja. Kestävään elämäntapaan siirtyminen voi olla hauskaa ja palkitsevaa. Ja sitä paitsi sillä voi hiljentää omatuntoaan, kun ei kuluta tulevien sukupolvien mahdollisuutta hyvään elämään.

Kuluttajan kolme kovaa pohtimisen aihetta ovat ruoka, liikkuminen ja asuminen. Mitä pitäisi tehdä? Alkuun pääset vaikka lukemalla tämän postauksen: Haluatko tehdä merkityksellisiä ekotekoja?

Lisää ylikuluspäivästä ympäristöministeriön ja WWF:n sivuilla.

Onko se vielä käyttökelpoinen?

Onko se vielä käyttökelpoinen?

Tämä on toinen osa jätteitä käsittelevässä postaussarjassa. Luitko jo ensimmäisen osan ja vähennät jätteiden määrää hankkimalla vähemmän tavaroita ja asioita? Niistä kun tulee kaikista lopulta jätettä.

EU-tasolla on päätetty viisiportainen hierarkia, joka ohjaa (tai ainakin pitäisi ohjata) kaikkea jätehuoltoa. Jätteen määrän vähentämisen jälkeen seuraavaksi tärkein asia jätehierarkiassa on seuraava:

Käytä uudelleen

Kun olet hankkinut laadukkaan tavaran tai vaatteen, niin on itsestään selvää, että voit käyttää sitä monta kertaa. Pidä siitä hyvää huolta, niin voit käyttää vieläkin useamman kerran: pese tai pesetä vaatteet ohjeiden mukaan, kiinnitä irronneet napit ja korjaa/korjauta ratkenneet saumat ja vetoketjut. Suojele elektroniikka kolhuilta suojakuorilla ja kengät suojasuihkeella, puhdista sähkölaitteesi pölystä. Huollata fillarit, tietokoneet ja autot. Korjaa tai korjauta pikkuviat vaatteista, kengistä, huonekaluista ja elektroniikasta. Näin voit käyttää niitä uudelleen erityisen monta kertaa eikä niistä tule vielä jätettä.

Tavaraa tai esinettä voi muokata niin, että sitä voi käyttää uudelleen. Mekosta voi tulla hame tai huonekalu voi vaihtaa väriä. Uudistuisiko lattiakin uudelleen lakkaamalla tai keittiön välitilan kaakelit maalaamalla?

Haluaako joku muu käyttää uudelleen? Joku saattaa osata korjata pikkuvikaisen dvd-soittimen ja vanhoja rillejä kerätään kehitysmaihin käytettäväksi. Kirjan tai lehden haluaa lukea joku muukin (etenkin, jos et ole hillonnut sitä kaapissasi vuosikausia). Tämä voi olla työläs vaihtoehto, jos tekisi mieli vaan heittää tavara menemään. Itse ajattelen niin, että kun hankkii tavaran, niin samalla sitoutuu huolehtimaan siitä asianmukaisesti niin, että se on minun tai jonkun muun käytössä mahdollisimman kauan. Facebookin roskalavaryhmät voivat olla hyvä tapa päästä eroon itselle tarpeettomista tavaroista.

Jopa ruoasta voi ajatella, että voisiko jämät käyttää uuteen ruokaan. Perunamuusista tulee ihania rieskoja, puurot voi leipoa sämpylöihin ja juustot uppoavat kastikkeisiin tai laatikoihin. Tekeepä joku mansikanperkeistä yrttijuomaakin.

Minä otan toisinaan kaupasta niitä pikkupusseja, mutta en koskaan laita muovinkeräykseen käyttämättä uudelleen: sujautan niihin eväsleivät, käytän vessassa pikkuroskiksen pusseina ja kannan patterit ja vanhentuneet lääkkeet keräyksiin.

Tällä osastolla jokainen tietysti päättää, miten pitkälle menee. Suodatinpussien peseminen voi tuntua liitoittelulta, ja onkin hyvä muistaa, että yleensä isoimmat ja kalleimmat asiat ovat olennaisimpia. Aika monta kertakäyttöpilliä saat pestä, jos yrität kompensoida puolen vuoden käytön jälkeen poisheittämäsi kännykän tai nahkasaappaat. Ja kyllä, olen joskus huuhtaissut pillin uudelleen käyttöön, kun niitä tuntui yhteen aikaan kuluvan aika paljon. 🙂

Postaussarjan muut osat:

  1. Mikä jäteasioissa on olennaista?
Omat ympäristösyntini

Omat ympäristösyntini

Jotta omaa elämäntapaansa voi muuttaa kestävämmäksi ja ekologisemmaksi, pitää ensin tietää, missä kohdin voi parantaa. On paljon mukavampi listata niitä asioita, jotka tekee jo hyvin ja joista on ylpeä. Omien huonojen tapojen, vikojen ja muiden negatiivisten asioiden luetteleminen onkin kiusallisempaa.

Vaikka keskustelen jatkuvasti ympäristöasioista, niin en silti tee kaikkia asioita parhaan tietoni mukaan. En välttämättä ole ollenkaan hyvä esimerkki. Syitä on useita: laiskuus, tapa, joskus ajan tai rahan puute, tai ihan vain kaiken maailman tekosyyt.

Päätin listata ”ympäristösyntini”, joita voin sitten jatkossa petrata. Tässä tulee kolmen kärki:

  1. Yksityisautoilu diesel-autolla
  2. Lihansyönti
  3. Ruoan tuhlaaminen

Perheessämme on dieselillä kulkeva auto, jolla tulee kilometrejä runsaasti, yli 20 000 kilometriä vuodessa. Kuljin viime talven töihin autolla, mutta keväällä se jo suututti minua. 36 kilometriä päivässä saastutusta. En ole riittävän reipas pyöräilemään sitä päivittäin, mutta olen kulkenut välillä julkisilla ja nyt uusin yritykseni on kulkea osan matkaa pyörällä ja loppumatka kahdella junalla. Autoa ei ole pakko omistaa, etenkin jos vuokra-auton saisi jostain läheltä käyttöön, mutta monet kivat asiat jäisivät tekemättä ja monet asiat olisivat hankalia. Mutta monessa kohdin voi valita pyörän tai julkisen.

Toinen on auton polttoaine. Seuraavaksi autoksi haluan vähäpäästöisemmän. Tässä kohdin puhuu valitettavasti myös raha.

Syön lihaa viikottain, useitakin kertoja, mutta vähemmän kuin keskivertosuomalainen (81 kg/vuosi eli 1,5 kiloa viikossa). (Punaisen) Lihan vähentäminen on kuitenkin yksi helpoimmista tavoista pienentää hiilijalanjälkeä. Tapakysymys. Ravintolassa tilaan yleensä liharuoan.

Ruoan tuhlaaminen on näistä kolmesta mielestäni nolointa. Meillä taloudessa kaksi ihmistä tekee ruokaa, ja liian usein jääkaappiin unohtuu avattu kerma tai juusto, kasvikset pilaantuvat, hedelmät homehtuvat. Kun yrittää käydä harvemmin kaupassa, ruokaa on niin paljon, että kaikkea ei heti näe. Lisäksi ylipainoisena ihmisenä syön enemmän kuin energiantarpeeni on.

Tiedän, mitä asioille voin tehdä. Pikkuhiljaa. Esimerkiksi talvella voi taas tutkailla omia tapojani, mikä on muuttunut.

Mitkä ovat sinun ympäristö”syntisi”?