Category: Uncategorized

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kriittiset raaka-aineet kiertoon; älä hilloa vanhaa kännykkää kaapissa

Kännykän tekemiseen tarvitaan lasia, muovia ja pitkä liuta erilaisia metalleja. Pitkä liuta tarkoittaa eri lähteiden mukaan 30-70 eri metallia tai puolimetallia. Jotkut tuttuja tai vähän tuntemattomampia: alumiinia, kuparia, kultaa, hopeaa, platinaa ja kobolttia. Ja joukossa ainakin minulle ihan mysteerejä: kuten vaikkapa harvinainen maametalli yttrium tai indinium.

Kännyköiden lisäksi meillä on kotitalouksissa ja teollisuudessa toinen toistaan erikoisempaa härveliä, jotka vaativat erilaisia raaka-aineita. Ja kuten olet huomannut, takapihallasi ei ole tehdasta, joka tuottaisi niitä harvinaisempia maametalleja. Valtaosa harvinaisista maametalleista tuotetaan Kiinassa (jopa 97%), joka luonnollisesti voi asettaa niille haluamiaan hintoja. Joitain harvinaisia raaka-aineita tulee epämääräisistä oloista vaikkapa Afrikasta: noin puolet maailman koboltista tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, ja tuskin kukaan on välttänyt kuulemasta veritimanteista ja verikännyköistä.

Kriittiset raaka-aineet

EU on listannut joukon kaikkein kriittisimpiä raaka-aineita: siellä on kobolttia, maametalleja ja indiniumia, yhteensä 14 erilaista (esim T&T on luetellut ne kaikki täällä). Ne ovat tärkeitä Euroopan taloudella ja niiden saatavuusriski on suuri. Monia raaka-aineita ei osata korvata millään muulla. Jos saatavuus heikkenee, niin talous sakkaa. Pulassa ollaan.

Jos yhtäkkinen kriisi puskee päälle ja jonkin raaka-aineen saanti vaikeutuu, niin uusia kaivoksiakaan ei ihan ensi hätään synny: sellaisen perustaminen löydöksen jälkeen kestää helposti kymmenen vuotta.

Mitä voisit tehdä?

Jos jotain raaka-ainetta ei ole, niin vaihtoehdoja on keksiä korvaavia raaka-aineita ja kierrättää käytettyjä.

Kuinka monta kännykkää olet omistanut? Kuinka moni niistä makaa laatikoissasi? En löytänyt tähän hätään arvioita siitä, kuinka monta kännykkää on kaiken kaikkiaan maailmassa valmistettu. Kännykän käyttäjiä on arvioiden mukaan jo lähemmäs viisi miljardia, ja isolla osalla ei ole menossa ensimmäinen puhelin. Numerolla ei ole väliä, määrä on aivan älyttömän paljon.

Valtaosaa kännyköistä ei kierrätetä asianmukaisesti. Vaikka maailmalla tilanne on paikoin aivan surkea, ei meillä täällä Suomessakaan ei ole erityistä hurraamisen aihetta: 70 prosenttia muistia sisältävistä laitteista jää kierrättämättä. Tämä on erityisen typerää siitäkin syystä, että melkein kaikki raaka-aineet saataisiin laitteista talteen.

SER-jätteen (jota kännykät ja tietokoneetkin ovat) voi viedä maksutta kierrätyspisteisiin, joita on vaikkapa kaikkien isojen kauppojen auloissa tai pääkaupunkiseudulla Sortti-asemilla.

Monella jää kännykät lojumaan laatikoihin tietoturvan takia: pelottaa, että joku kaivaa kaivelee tietoja esiin. Ainakin sellainen palvelu on olemassa kuin Seiffi. En ole kokeillut, mutta vaikuttaa helpolta. Vitosella saa vanhan kännykän tietoturvallisesti eteenpäin ja kympillä voi lähettää kymmenen kiloa eli koko suvun vanhat puhelimet.

Kertokaa ihmeessä, miten olette omat kännykät kierrättäneet.

 

Miten hävitämme koralliriutat?

Miten hävitämme koralliriutat?

Isot ympäristöongelmat ovat vaikeita asioista ja vaikkapa luonnon monimuotoisuuden merkitystä voi olla vaikea ymmärtää. Et ole voinut välttyä viestiltä, että korallit ja koralliriutat ovat vaikeuksissa. Se liittyy vahvasti luonnon monimuotoisuuteen. En ole biologi, joten asiassa on ollut paljon uusia juttuja minullekin. Mutta kerronpa mistä korallien katoaminen johtuu ja miksi se on erittäin huono juttu.

Koralliriuttoja on monissa paikoissa maailman meriä, melko lähellä rantoja. Tunnetuin on Australian Iso valliriutta, joka on 2300 kilometriä pitkä. Korallit ovat kummallisia: ne ovat eläimiä, kasveja ja kivennäisainetta, enimmäkseen kuolleita mutta täynnä elämää. Korallit muodostuvat yksittäisistä eläimistä, polyypeistä, jotka rakentavat kalkkipitoista kuorta, mikä taas jää jäljelle riuttaan, kun eläin kuolee. Jokainen polyyppi on koti pikkuruisille kasveille, joka tuottaa hiilihydraatteja korallien käyttöön. Korallien kauniit värit syntyvät juuri näistä kasveista. Korallien ympärillä kuhisee eri arvioiden mukaan puolesta miljoonasta yhdeksään miljoonaan lajiin muita eliöitä: toiset asuvat siinä, toiset syövät sitä ja toisille se on tärkeä saalistus- tai suojapaikka. Merten sademetsiä siis.

Meret happamoituvat eli niiden emäksisyys laskee, meriveden pH kun on luontaisesti yli 8. Meret happamoituvat, kun meret sitovat ilmasta hiilidioksidia, kasvihuonekaasua. Ilman merien happamoitumista ilmastonmuutos olisi tullut jo vahvemmin esiin, nimittäin ehkä noin kolmannes meidän ilmaan pumppaamasta ylimääräisestä hiilidioksidista on sitoutunut meriin. Mutta kun meret siis happamoituvat, niin korallit ja muutkin kalkkikuorta rakentavat eliöt ovat pulassa: karbonaatti-ioneja on vähemmän saatavilla. Ja kun happamoituminen jatkuu, niin kiinteä kalsiumkarbonaatti alkaa liueta takaisin veteen eli korallit liukenevat.

 

Meret myös lämpenevät. Ja kun merivesi lämpenee liiaksi, korallien päällä asustavat pikkuruiset kasvit alkavat tuottaa liiaksi koralleille haitallisia happiradikaaleja. Korallit karkottavat kasveja tuhoisin seurauksin. Tästä johtuu korallien haalistuminen, vaaleneminen. Ja korallit eivät enää kasva.

Ihminen myös kalastaa liikaa korallien lähettyvillä, ja se edistää korallien kanssa kilpailevien levien kasvua. Metsien hävittäminen johtaa veden liettymiseen ja vähentää kirkkautta: sekin tuhoisaa koralleille.

Kun jokin eliö kohtaa paljon stressiä, niin se altistuu helpommin sairauksille. Esimerkiksi bakteerin aiheuttama valkoraitatauti on ihan muutamissa vuosissa tappanut kahta alueensa tärkeää hirvensarvikorallia Karibialla niin, että ne ovat nykyään äärimmäisen uhanalaisia.

Erilaiset korallit ovat rakentaneet valtavaa Isoa koralliriuttaa ainakin pari miljoonaa vuotta. Siis kaksi miljoonaa vuotta! Ihmislaji syntyi noin 300 000 vuotta sitten ja muutaman kymmenen vuoden aikana olemme saaneet aikaan valtavaa tuhoa. Kysymys ei ole vain siitä, että korallit olisivat kauniita, vaan valtavat määrät eri lajeja ovat riippuvaisia niistä. Mihin ne sitten menevät? Katoavat nekin?

Tuhoammeko tämän ekosysteemin kokonaan?

Inspiraatio tähän tekstiin tuli kolmesta suunnasta: minä luen parhaillaan kirjaa Kuudes sukupuutto (Elizabeth Kolbert) ja lapseni on intohimoinen Oktonautti-fani. Isänpäivän viihdykkeenä kävimme koko perhe Sealifessa: pikku kundi hämmästytti lajitietoudellaan ja opimme kaikki taas vähän lisää meristä ja muun muassa koralleista. Vahva suositus siis kaikkiin: kirjaan, sarjaan ja merikeskukselle.

 

(Ja selvyyden vuoksi: olen itse hankkinut kirjani ja maksanut liput.)