Author: Päivi

Mitä on kiertotalous?

Mitä on kiertotalous?

Jos yhtään seuraa talousuutisia, niin ei ole voinut välttyä kiertotaloudelta. Se tulee täysillä, ja se on monille yrityksille se juttu. Se millä ne menestyvät. Kiertotalous pelastaa talouden ja maapallon.

Mutta mitä se kiertotalous oikeastaan on? Lajitellaan muovipurtelot entistä huolellisemmin eikä osteta muovikasseja, niin maailma pelastuu? Ei ihan.

Kiertotalous tarkoittaa sitä, että materiaalit pysyvät käytössä mahdollisimman pitkään ja resursseja hukataan jokaisessa vaiheessa mahdollisimman vähän. Tuotteet muutetaan palveluiksi ja usein digitaalisaatiolla saadaan lisäarvoa.

Kaikki alkaa huolellisesta suunnittelusta. Tehdään juuri sellaista, mitä asiakas haluaa ja tarvitsee. Suunnitellaan tuotteen valmistus, jakelu, käyttö ja käytöstä poistaminen niin, että mahdollisimman vähän resursseja tuhlaantuu. Ei päästetä hiirtä kissalle räätäliksi, vaan suunnitellaan vaatteen kaava niin, että kankaasta jää mahdollisimman vähän hukkapaloja. Se mikä kuitenkin jää yli, palautetaan suoraan tehtaalta uudelleen kiertoon ja uudeksi kankaaksi. Optimoimaan tuotantolaitoksen tilat, optimoidaan logistiikka ja jakelu. Kun asia on etukäteen suunniteltu, ei tule tilannetta, että meillä on käsissä roska, mutta emme tiedä, mitä sillä tehdä.

Suuri murros on myös se, että tuotteet muuttuvat palveluiksi. Suurille ikäluokille voi tavaroiden omistaminen olla vielä tärkeää. Pikku hiljaa yhä suuremmalle osalle ei ole. En minä halua omistaa autoa, vaan haluan päästä näppärästi sinne minne olen menossa silloin kun haluan. En halua omistaa kirjoja, vaan lukea niitä. Monet jutut ovat jo tuttuja: en halua vuokrata dvd:tä, vaan elokuvan. Klassisesti ihminen ei tarvitse poraa, vaan reiän seinään, tai oikeastaan taulun seinälle.

Vaatekauppiaasta voisi tulla vaatevuokraaja: vuokraammehan jo nyt harvoin käytettyjä juhlavaatteita ja naamiaisasuja, miksei laskettelutakkeja ja -housuja samalla kun vuokrataan sukset. Joku muoti-intoilija kyllästyy vaatteisiin nopeasti, joten hän voisi olla kuukausisopimuksella putiikissa, joka vuokraa arkivaatteita. Aina uutta kivaa päällepantavaa ja vielä valmiiksi pestynä, silitettynä ja ilman repsottavia nappeja. Kun vaate tulee tiensä päähän, vaatevuokraaja tietää mistä materiaalista vaatteet on tehty ja voi palauttaa ne tehokkaasti tehtaalle, jossa niistä tehdään uusiokuitua ja uusia vaatteita. Tämä oli suunniteltu jo ihan alunperinkin: ei esimerkiksi sekoiteta sellaisia materiaaleja keskenään, jotka tekevät tuotteesta kierrätyskelvottoman, jos muitakin vaihtoehtoja on olemassa.

Tämä kaikkihan on vain taloudellisesti järkevää, joten jälkipolvet miettivät, että miksi on ikinä millään muulla tavalla asioita tehtykään. Ja kun emme tuhlaa resursseja, emme tuhlaa luonnonvaroja. Ympäristöystävällistä siis.

Täysin kiertävää taloutta ei ole, se taitaa olla fysiikan lakien vastaista. Mutta paljon kiertävämpään talouteen päästään. Suomalaisten ylikulutuspäivä on huhtikuun alussa eli eihän meidän ihan kaikkea kulutusta tarvitsekaan ympäristön vuoksi leikata, vaan pienentää se kolmannekseen. Kuinka nopeasti me se tehdään?

Olen kirjoittanut aiemmin ylikulutuspäivästä täällä.

TallennaTallenna

TallennaTallenna

Terveydelle ja ympäristölle haitallinen leluvuori

Terveydelle ja ympäristölle haitallinen leluvuori

Aika harvoin kuulee kenenkään valittavan, että kotona olisi liian vähän tavaraa, mutta samaan aikaan ihmisen toiveet ja tarpeet tuntuvat olevan loputtomia. Tämän asian kanssa tasapainoileminen aloitetaan jo hyvin varhain, lapsena.

Etenkin lastenhuoneissa tavaraa, leluja, on valtavasti. Luen parhaillaan Ilana Aallon, ammattijärjestäjän, kirjaa Paikka kaikelle. Hän kertoo parikymmentä vuotta vanhasta ruotsalaistutkimuksesta, jonka mukaan kahdeksanvuotiaan lapsen huoneessa on keskimäärin 560 lelua. Tämän päivän suomalaislapsella on tuskin yhtään sen vähempää. Toisen tutkimuksen mukaan lapset leikkivät päivittäin vain 12 lempilelullaan eli vain murto-osa leluista on käytössä.

Mitä haittaa leluvuoresta on?

Tavarakaaosta voi olla vaikea taltuttaa, ja kaikille leluille ei välttämättä ole hyvää säilytyspaikkaa. Lelut ovat sikinsokin isoissa laatikoissa ja lojuvat lattioilla. Sotku stressaa sekä lasta että vanhempaa. Aikaa kuluu siivoamiseen ja etsimiseen. Keittiöpsykologina mietin, että leluihin on vaikea muodostaa tunnesiteitä, kun niitä on paljon. Luovuuskin kehittyy kuulemma paremmin, kun leluja on niukemmin.

Lelu, jolla ei juuri leikitä, on turhaa rahan ja ympäristön tuhlausta: sen valmistamiseen on käytetty luonnonvaroja ja muita resursseja. Joitain leluja voi kierrättää lapselta toiselle, mutta sen jälkeen ne ovat pääsääntöisesti sekajätettä. Niitä ei voi lajitella mihinkään uusiokäyttöön, vaan menevät polttoon. Eli siis muovisetkaan lelut eivät kuulu muovinkeräykseen, vaan seka/energiajätteeseen.

Erityisen huolestuttavaa on se, että lastenhuoneissa on mitattu suurempia pitoisuuksia haitallisia kemikaaleja kuin muissa kodin huoneissa. Muoveissa on ftalaatteja eli muovinpehmentimiä ja sähkölaitteissa bromattuja palonestoaineita. Kumpikin kemikaaliryhmä on terveydelle haitallista. Ne sitoutuvat pölyyn ja laskeutuvat lattioille. Ja lapset vielä viihtyvät siellä lattiatasolla paremmin kuin aikuiset.

Minulla oli ennen lapsen syntymää melko realistinen kuva lapsiperheen elämästä enkä ole kovinkaan monessa asiassa joutunut perumaan idealistisia sanojani. Mutta leluasia on sellainen, jossa en ole toiminut niin kuin olisin halunnut. Niitä leluja tuntuu vaan tulevan enkä osaa toimia riittävänä portinvartijana.

Muistan joulun, kun pikkukundi oli juuri täyttänyt kaksi vuottaOlimme anopin luona koko joulun, ja lahjojen jaon aikaan näin, miten lapseni lahjakasa paisui valtavaksi. Se aiheutti turhaa kateutta isommissa lapsissa (jotka toki viettivät osan joulusta muualla, joten he saivat myös muualla lahjoja). Se aiheutti negatiivisia fiboja minussa; mitä ihmettä me teemme kaikella tällä tavaralla. Entä pikku kundi? Hän avasi yhden lahjan. Yhden ainoan lahjan. Sieltä paljastui 5 ja 6 vuotta vanhempien serkkujen antama (heidän vanha) legobussi, joka oli pikku kundin mielestä paras ja aivan riittävä lahja. Yritin vähän maanitella avaamaan muitakin lahjoja, mutta lapsi ei suostunut. Siitä valtavasti lahjavuoresta onneksi iso osa oli myös vaatteita ja kirjoja ja ihan mukavia leluja ja ”tarpeellisia” leluja kuten liukuri ja pehmolelua.

Lelujen määrää en ole onnistunut rajaamaan niin paljoa kuin olisin halunnut. Sen sijaan vanhoja muovileluja meillä ei ole (niissä haitallisten muovinpehmentimien määrä voi olla hurja) eikä juuri elektroniikkaa lapsen huoneessa.

 

 

 

TallennaTallenna

Kirjat kiertoon!

Kirjat kiertoon!

Teini-ikäisenä ajattelin, että isona minulla olisi kodissani kirjastohuone: suuri kirjahyllyllinen kirjoja ja ihana lukunurkkaus muhkeine nojatuoleineen. Kirjat olivat mielestäni sivistyksen mittari, ja minä halusin olla sivistynyt. Lapsena luinkin tosi paljon, nuorenakin vielä kohtalaisesti. Nuorena aikuisena lainasin valtavasti kirjoja kirjastosta, mutta kaikkea en ehtinyt millään lukemaan.

kirjat.jpg

Nyt häpeillen myönnän, että en lue ollenkaan niin paljon kuin haluaisin. Nimittäin kirjoja. Luen kyllä blogeja, lehtiä, uutisia ja artikkeleita. Kirjoistakin useimmiten luen tietokirjoja ja kirjojen alkupuolia on kertynyt paljon enemmän kuin loppuja. Moni menee selaillessa ja parhaat palat noukkien. Tänä vuonna olen kiristänyt vähän tahtia aiempiin vuosiin verrattuna, ja nyt on kasassa parikymmentä kirjaa kannesta kanteen. Mieheni luki vielä ennen lapsen syntymää aika paljon. Kyllä hänellä edelleenkin on jatkuvasti kirja kesken, mutta tahti on hiljentynyt. Hän arvioi lukevansa toistakymmentä kirjaa vuodessa. Lastenkirjoja toki luetaan päivittäin, mutta usein hyllystä otetaan joku tuttu tarina.

Ei tällä lukutahdilla mitään kirjastoa kannata pitää, turha on neliöitä siihen haaskata. Lisäksi internet ja wikipedia on korvannut tietosanakirjat ja pinterest sisustuskirjat. Monista asioista saa netistä uudempaa ja parempaa tietoa kuin kirjoista. Romaaneja tulee harvemmin useampaan kertaan luettua.

Kirja ei ole sama esine kuin aiemmin. Kirjat pitää saada kiertoon. Pari vuotta sitten karsimme kolmasosan kirjoistamme, jotta saimme pikku kundin sängyn mahtumaan kotiimme. Osan annoimme pois kavereille ja loput veimme antikvariaattiin. Euroja ei siinä vaihdossa kulkenut, ja lopulta lahjoitimme kirjat sinne, kun kukaan ei muistanut käyttää saatua lahjakorttia. Nyt olemme pyrkineet siihen, että kaikki kirjat mahtuvat kirjahyllyyn eli kirjoja menisi ulospäin vähintään yhtä paljon kuin tulee sisään. Toki kirjastoakin käytämme ahkerasti.

Kun menee tapaamiseen tai juhliin, jossa on useampia ihmisiä koolla, niin nappaan toisinaan mukaan viimeksi lukemani pokkarin. Usein se kelpaa jollekin. Kirjoja voi jättää vaikka puiston penkille tai kahvilaan odottamaan seuraavaa lukijaa. Jotkut ovat ihan hurahtaneet siihen liittyvään harrastukseen, bookcrossingiin, jolloin voi seurata kirjan liikkeitä. Useimmissa kirjastoissa on eteisessä omat hyllynsä kirjoille, jotka on laitettu kiertoon.

Jos on hankkinut uutuusromaanin, lukenut sen ja haluaa laittaa kiertoon, niin jos sen tekee nopeasti, niin kirjasta voi vielä saada muutaman euronkin. Kirjojen arvo kun tuntuu laskevan aika nopeasti, jos vaikka kirpparilla kirjoja selailee. Kukaan ei halua ostaa sisustuskirjoja, joita olen hillonnut hyllyssäni kymmenen vuotta. Toki tietyt kirjat säilyttävät arvonsa pitkään: siskoni kertoi jahdanneensa pari vuotta jotain tiettyä anatomian kirjaa. Sen jälleenmyyntiarvo on pyörinyt 80-90 euron kieppeillä, mutta nyt oli onnistunut saamaan sen 50 eurolla.

Lisäksi olen pikku hiljaa siirtymässä sähköisiin kirjoihin. Etenkin reissuun lähtiessä pädi kulkee joka tapauksessa mukana. Yhtään romaania en ole vielä sähköisenä lukenut, mutta tietokirjoja useita. Kirjaston kautta saa lainattua ilmaiseksi e-kirjoja, ja hesarin tilauksen mukana tulee viikon kirja. Maksullisia palveluja on vaikka kuinka paljon. Puhelimessakin testasin yhden palvelun, ihan toimiva. Tarjonnat alkavat olla hyviä ja hinta ei päätä hirvitä (jos vaan tulee luettua!).

kijrat.jpg

Entä se ekologisuus? Yhden painetun kirjan hiilijalanjälki on VTT:n laskelmien mukaan 1,2 kiloa hiilidioksidiekvivalenttina eli helposti tuplaat jalanjäljen, jos ajat autolla ostamaan kirjan. Ylipäätään sanomalehtien, kirjojen ja muiden paperituotteiden osuus kokonaishiilijalanjäljestä on yhden prosentin luokkaa (ollut vuonna 2005, mutta ei se siitä ainakaan kasvanut ole). Jonkin laskelman mukaan kun lukulaitteella on lukenut 14 e-kirjaa, niin sen jälkeen lukulaite on ilmastoystävällisempi kuin painettu kirja. Jätepuolelta sellainen tieto, että kustantajilta poistoon menevät kirjat eivät mene liiman vuoksi uusiopaperiksi vaan ne poltetaan.

Valinnassa fyysisen ja e-kirjan välillä ei välttämättä siis ilmastokysymykset kovin paljoa paina. Tietenkin kirjoista, etenkin kirjaston kirjoista, on pidettävä hyvä huoli, että kestävät mahdollisimman pitkään. Ei sivuja hiirenkorville eikä makkaraa sivujen väliin. Ehkä paras ilmasto- ja ympäristöteko voisi olla se, että lukee jonkin hyvän aiheeseen liittyvän kirjan ja muuttaa toimiaan sen myötä. Pistänkin korvan taakse, että postaan oman suosikkilistani.

Hesari kirjoitti kesällä, että kirjahyllyt ovat katoamassa kodeista. Kyllä meillä on vielä kirjahylly täynnä kirjoja. Kirjahylly ei tosin ole olohuoneessa, vaan meidän vanhempien makuuhuoneessa. Ja keskeneräisiä kirjoja on kaikkialla kodissamme, jospa saisi taas jonkun luettua loppuun.

Tiesitkö tämän biojätteestä?

Tiesitkö tämän biojätteestä?

Kaikkihan nyt biojätteet osaavat lajitella, ja niinhän he myös tekevät. Tai ainakin valtaosa? Vai miten se menikään?

Jätteiden lajittelu- ja keräystavat vaihtelevat seudullisesti. Harvaan asutussa Lapissa ei ole kerätty biojätettä erikseen lainkaan ja Pohjanmaalla biojäte kerättiin ainakin vielä viime vuonna mustiin jätesäkkeihin samaan astiaan muun jätteen sekaan (muu jäte pakattiin valkoiseen tai värilliseen pussiin ja jätteet lajiteltiin optisesti). Turussa erilliskerätyn biojätteen kerääminen on melko uusi juttu, Helsingissä sitä on tehty 90-luvulta lähtien. Lisäksi erilaiset kiinteistöt ovat eri asemassa: vanhempieni muutaman asunnon taloyhtiössä ei ole biojätteille omaa astiaa, ja sama koskee monia omakotiasujia ympäri Suomen. Pääkaupunkiseudulla omakotitalojen bioastiat kuitenkin tyhjennetään siinä missä muutkin, jos ovat reitin varrella. Kompostointia suositellaan toki niille, joilla keräystä ei ole. Saahan siitä hyvää multaa pihalle. Jos ei osaa, niin apua on tarjolla vaikka kansalaisopistoissa.

Miten biojäte lajitellaan?

Biojätteeseen kuuluvat ruoantähteet, kuoret ja kahvinpurut. Sinne laitetaan kalanruodot ja eläinten luut. Mukaan kelpaavat kuolleet kukkaset, lemmikkieläinten puupohjaiset kuivikkeet sekä talouspaperi. HSY:n ohjeiden mukaan leivinpaperi kuuluu sekajätteeseen. Jos siinä näppärästi kääräisee biojätettä mukana, niin kelpaa myös biojätteeseen, vaikka ei siinä mitään ravinteita olekaan kierrätettäväksi.

Nyt ehkä joku pyörittelee päätään, että eihän hamsterin kuivikkeita saa laittaa bioroskiin. Ei saakaan, jos asuu vaikkapa Hämeenlinnan liepeillä, jossa biojätteestä tehdään bioetanolia. Bioetanoli vaatii ”puhtaampaa” biojätettä. Eli ne oman taloyhtiön/kunnan ohjeet kannattaa ihan oikeasti lukea.

Sinne ei saa laittaa nesteitä eikä nestemäisiä öljyjä (jälkimmäiset pulloon ja sekajätteeseen, ellei satu löytämään öljynkeräystä, firmoille sellaisia on). Yksittäisestä roskasta purukumi on usein väärään paikkaan eksyvä; se kuuluu sekajätteeseen. Sitten sellaiset tuotteet, joita ehkä jopa vähän viherpestään kompostoituva/maatuva-termeillä: kuten vaipat, terveyssiteet tai puuvartiset hammasharjat, eivät maadu riittävän nopeasti eli sekajätteeseen. (Olen kirjoittanut sekoittavista ekotermeistä aiemmin, kannatta lukea.) Ja sitten luulisi olevan sanomattakin selvää, että muovia ei saa laittaa biojätteeseen.

Biojätteen voi pakata biopussiin, jauhopussiin tai sanomalehteen. Myös tyhjä puuropaketti kelpaa, jos se ei ole muovitettu (kuten maitopurkki on). Laittaapa joku isoihin kirjekuoriinkin (ei ikkunallinen). Minä laitan etenkin jauhopussin pohjalle vähän kananmunakennoa imemään kosteutta, ja lisäksi annan teepussien kuivahtaa hetken ennen biojätteeseen laittoa.

Mitä biojätteestä tehdään?

Biojätteestä voidaan siis tehdä jo mainittua bioetanolia polttoaineeksi, mutta se on harvinaisempaa. Yleisemmin biojätteestä saadaan energiaa kaasuna ja multaa. Meidän biojätteet Espoossa viedään Ämmässuolle, jossa ne jaotellaan kahteen osaan hienojakoinen mädätykseen ja karkeampi suoraan kompostointiin. Mädätys tarkoittaa sitä, että mikrobit hajottavat ainesta hapettomissa olosuhteissa ja syntyy biokaasua (metaania ja hiidioksidia). Tähän prosessiin menee kolmisen viikkoa.

Biokaasu käytetään Ämmässuolla omassa voimalassaan sähkön ja lämmön tuotantoon. Jyväskylässä biokaasua puhdistetaan (eli poistetaan hiilidioksidia), jolloin se sopii kaasuauton tankkiin.

Mädätysjäänne ja se karkeampi osa biojätteestä menee kompostoriin. Joukkoon lisätään tukiaineeksi risuhaketta, ja massa ohjataan kulkemaan kompostointitunnelin läpi (tekniikoita on toki muitakin). Kompostointi kestää pari, kolme viikkoa (joten voit uskoa, että se vaippa tai puinen esine ei siellä mullaksi muutu), minkä jälkeen komposti viedään jälkikypsymään ulos kasoihin, aumoihin. Ja sieltä saa lopulta kypsyttelyn jälkeen multaa, jota esimerkiksi Jyväskylässä sai käydä ostamassa suoraan jäteasemalta.

Mihin sun biojätteet menevät? Toivottavasti hyötykäyttöön, sillä raaka-ainettahan se on.

 

 

 

 

 

Miten toimia, jos identiteettivaras iskee?

Miten toimia, jos identiteettivaras iskee?

Identiteettivarkaudet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. THL on juuri kämmännyt ja levittänyt 6000 ihmisen henkilötietoja. Hesarissa oli talvella juttua identiteettivarkauksista (maksumuurin takana €) ja esimerkkinä nainen, jonka katala poikaystävä väärinkäytti pankkitunnuksia, jotka oli saanut käyttöönsä. Erittäin ikävä juttu, mutta pelottavaa on se, että ei rikollinen tarvitse edes pankkitunnuksia väärinkäytöksiin. Siihen riittää pelkkä henkiötunnus. Oikeasti. Netistä voi tilata pelkällä henkilötunnuksella laskulle yhtä sun toista, ja vielä lähettää tuotteet mihin tahansa osoitteeseen. Minulle kävi näin viime talvena ja asia on viimein etenemässä syyttäjälle.

Ja mitä henkilötunnuksiin tulee, niin sellaisen käteen saaminen on todella helppoa. Kuten vaikka viime talvena Hesarissa kirjoitettiin liittyen pääministeri Sipilän lentolupatietojen ”urkintaan”Henkilötunnusten hankkiminen on toimittajien normaalia tiedonhankintaa. … Sipilän henkilötunnuksen käsiin saaminen on tuskin ollut erityisen vaikeaa, sillä henkilötunnuksen voi löytää monista erilaisista dokumenteista.

Tavallisen ihminen henkilötunnuksen voi kuulla hammaslääkärin tiskillä, löytää postilaatikosta tai paperinkeräyslaatikosta. Tai saada käsiinsä tietovuodon seurauksena. Ne ovat poliisin mukaan ihan käypää kauppatavaraa rikollisten keskuudessa.

Identiteettivarkaus on lisätty lakiin vasta vuonna 2015, ja niiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Vuonna 2015 rikosilmoituksia tehtiin reilut 500 ja viime vuonna 3300. Yleensä ne nivoutuvat johonkin toiseen rikokseen, kuten petokseen tai kunnianloukkaukseen. Identiteettivarkauden ja petoksen uhri huomaa rikoksen siitä, että kotiin tulee lasku tuotteesta, jota ei ole tilannut.

Mitä teet, jos näin käy? Apua saa rikosuhripäivystyksestä ja sen nettisivuilla on ohjeet. Älä missään tapauksessa maksa laskua. Tee rikosilmoitus. Se kannattaa käydä tekemässä henkilökohtaisesti poliisilaitoksella, tulee nopeammin käsiteltyä. Toki sen voi myös tehdä netissä. Rikosilmoituksen tehdessäsi saat tutkintanumeron. Soita laskun lähettäneeseen paikkaan ja ilmoita tekemästäsi rikosilmoituksesta ja anna tutkintanumero. Jos laskun lähettäjä on eri (eli ns. laskun välittäjä, kuten Klarna), niin ilmoita myös nettikauppaan, josta ostos on tehty. Jokaisesta uudesta petoksesta pitää tehdä uusi rikosilmoitus ja uutta rikosilmoitusta tehdessä kannattaa mainita se ensimmäisen ilmoituksen tutkintanumero.

Tee luottokiellot Asiakastieto Oy:lle ja Bisnode Oy:lle. Ensimmäinen maksaa parikymppiä ja on voimassa kaksi vuotta, jälkimmäinen on ilmainen, mutta se pitää tehdä etanapostilla. Nämä voit tehdä, vaikka identiteettiäsi ei olisi varastettukaan! Jos et tarvitse jatkuvasti luottoja ja pikavippejä, ei liene haittaa vaikka ne tekisi varotoimeksi. Lisäksi saat sieltä todistuksen, jonka avulla voit tehdä luottosopimuksen, jos sellaista tarvitsee. Myös laskunvälittäjää voi kieltää myymästä henkilötunnuksellasi mitään, senkin voi yrittää tehdä, vaikka ei olisi uhriksi joutunutkaan.

Miten suojautua identiteettivarkaalta? Älä sano henkiötunnustasi ääneen missään niin, että kukaan ulkopuolinen voi sen kuulla. Hävitä henkilötietosi sisältävät asiakirjat tietoturvajätteenä (jos vaikka työpaikallesi saa viedä) tai polttamalla (vaikka kesämökin saunassa). Luonnollisesti kannattaa pitää myös henkilöllisyystodistukset, pankkitunnukset ja luottokortit tunnuslukuineen varmassa tallessa.

Ja sittenkin jää vielä netissä vaanivat rikolliset ja huolimattomat viranomaiset. Mielestäni systeemiä pitäisikin muuttaa niin, että pelkällä henkilötunnukselle ei pitäisi saada tilattua mitään. Sitähän ei ole tarkoitettu henkilön tunnistamiseen, vaan yksilöintiin. Verkkokaupat? Politikot? Hoi, nyt pitää toimia!

Kuva Pixabay

 

Tykkäsitkö jutusta? Näytä se: jaa somessa ja pistä Pyjamapäivät seurantaan vaikka facebookissa.

Pese hyvä ihminen kädet!

Pese hyvä ihminen kädet!

Koulut, työt ja päiväkodit alkoivat lomien jälkeen, ja ihmiset ovat sulloutuneet sisätiloihin eli flunssakausi on täällä. Minä tunnun sairastavan kausittain. Nuorena aikuisena olin huonoista elintavoistani huolimatta terve kuin pukki. Reilu kymmenen vuotta sitten asuin vuoden Lontoossa (jossa varmaan kaikki talot ovat homeessa) ja sairastuin nolla kertaa. Siitä muutin Suomeen homeiseen omakotitaloon ja olin koko syksyn kipeänä otsaonteloiden tulehduksia myöten. En tiedä, oliko se homeisen talon syytä, mutta pois siitä muutettiin.

Yhtenä syksynä sairastin viitisen vatsatautia peräjälkeen. Toisena talvena sairastimme miehen kanssa koko talven: ensin mies (joka on siis hyvin harvoin kipeä, fyysisen kova kunto suojelee myös taudeilta) yski kuukausisotalla ja sitten minä koko kirjon flunssan jälkeen korva-, kurkunpää-, keuhkoputki- ja poskiontelotulehdukset.

En tiedä, suojeliko pitkä imettäminen taudeilta vai oliko sitä pienen lapsen kanssa entistä tarkempi käsihygienian kanssa, mutta pikku kundin vauvavuosina (kolme ensimmäistä vuotta) on ihan terve. Samoin pikku kundimme on ollut keskimääräistä terveempi lapsi, toki hänet on hoidettu melkein kolmevuotiaaksi asti kotona.

Ja viime talvi menikin sitten koko perheellä sairastaessa. Oliko taustalla muutto ja kaikilla uudet kuviot, stressiäkin ehkä vai pelkästään huono tuuri?  Tiedä häntä. Tänä syksynäkin olen ollut jo yli kaksi viikkoa flunssassa ja siihen liittyvässä kurkunpääntulehduksessa, joka vei muutamaksi päiväksi äänen. Nyt alkaa helpottaa.

Miten flunssa ehkäistään?

Ennen kun alkaa luettelemaan maitohappobakteereita, nenäkannuja, sinkkiä, C- ja D-vitamiinia sekä ylipäätään omasta fyysisestä ja henkisestä terveydestä huolehtimista, niin mieleen pitäisi tulla joku yksinkertainen tapa. Nimittäin käsienpesu.

Luulisi olevan itsestäänselvä asia, mutta ei kuulemma ole. Siskoni työskentelee terveydenhuollon parissa, ja hänen sydäntä lähellä tuntuu olevan käsihygienia. Katsopa ympärillesi. Ihmiset yskivät ja aivastavat kämmeniinsä eivätkä pese käsiään. Jos ei ole nenäliinaa mukana, niin onhan se ällöttävää, jos on räät takin hihassa, mutta ällöttävää ne ovat käsissäkin. Sieltä ne iloisesti leviävät kaikkialle, minne kosketaan. Kun niistää isosti nenäliinaan, niin kyllä sen jälkeen on syytä pestä kädet.

Aivastuksessa mikrobeita sisältävät pisarat voivat lentää kuuden metrin päähän ja yhdessä aivastuksessa on vähintäänkin kymmeniä tuhansia mikrobeja. Kevyimmät pisarat jäävät ilmaan leijailemaan. Toiset taudit tarttuvat helpommin kuin toiset, esimerkiksi noroviruksen aiheuttaman vatsataudin voi saada kymmenestä viruksesta.

Lapset opetetaan pesemään kädet, tottakai. Aamulla päiväkotiin tullessa pestään kädet ja se on usein vanhempien vastuulla (muistithan sen?). Olenpahan nähnyt päiväkodissa kankaisen käsipyyhkeen, johon kaikki lapset pyyhkivät (huonosti) pestyt kätensä: mikä ihana tapa levittää tauteja.

Kädet pestään wc-käynnin jälkeen, ruoanlaiton yhteydessä monta kertaa ja meillä kaikki pesevät kädet aina sisälle tultaessa. Joskus se voi tuntua vähän hölmölle, jos lapsi on ollut koko kauppareissun ajan lapaset kädessä, mutta tuleepahan kädet pestyä säännöllisesti.

Kuinka moni aikuinen pesee kätensä ennen syöntiä? Vaikka syödessä taitaa enimmäkseen vetää niitä mikrobeja sisäänpäin, niin kuinka moni pesemätön käsi koskee lounaslinjaston soppakauhaa? Ovenkahvoissa voi usein välttää käsikosketusta, mutta soppakauhassa ei.

Erityisesti haluan pestä kädet silloin, kun on oltu kaupungilla tai jossain tapahtumassa ja alamme syömään, ja ehkä vielä käsinsyötävää ruokaa, kuten ranskalaisia tai leipää. Aina siihen ei ole mahdollisuutta (esim. katukojut), mutta toivoisi, että ruoan myyjä tarjoaisi tiskillään käsidesiä pumppupullosta.

Minulla oli ennen käsilaukussa aina käsidesipullo. Taidan ottaa sen takaisin käyttöön.

Pysykää terveinä!

PS. Jos et usko minua, niin seuraile tänään ihmisten käsihygieniaa. Ja kuinka monta kertaa itse kosketat naamaasi päivän mittaan?

Mikrobien lukumääriä kaivelin Duodecim-lehden artikkelista.

 

 

 

TallennaTallenna