Category: Ekoteko
Voiko elää lentämättä?

Voiko elää lentämättä?

By | | Comments 2 comments

Minusta tuntuu, että lentämisen ilmastovaikutuksesta ei puhuta niin paljoa kuin muutamia vuosia sitten. Lomalle lentäminen tuntuu olevan itsestään selvä juttu. Harvalla teolla kuitenkaan saa aikaa niin suurta kasvihuonekaasupäästöä kuin lentämällä. Lisäksi lentäminen on aivan naurettavan halpaa sen ilmastovaikutuksiin nähden.

En lentele erityisen paljoa, vaikka tunnen toki vähemmänkin lentäneitä. Lensin ensimmäisen kerran 23-vuotiaana, ja kauimpana kotoa olen käynyt kerran Shanghaissa. Kanarialla olen käynyt juhlimassa isäni 50- ja 60-vuotissynttäreitä (ensimmäisellä kerralla lensin Lontoosta Manner-Espanjan kautta). Olen lentänyt Tukholmaan, Riikaan ja Ljubljanaan. Lontooseen olen lentänyt monta kertaa (lähemmäs kymmenen kertaa, ehkä): kerran jatkoin siitä lentäen Skotlantiin saakka ja kerran tulin Lontoosta takaisin Suomeen junalla. Ensimmäisen kotimaan lennon lensin kuluneena syksynä.

Pikku kundi on viisivuotias ja tänä aikana olemme käyneet lentäen Lontoossa ja Kanarialla, eli lentäminen on viime vuosina jopa vähentynyt.

Millaiset ilmastovaikukset lentämisellä on?

Lentämisen ilmastovaikutuksia tutkiessa eri lähteet antavat vähän erilaisia lukuja. Pitkä matka tuottaa tietenkin enemmän päästöjä kuin lyhyt matka. Toisaalta lähelle on paremmat mahdollisuudet ylipäätään päästä muullakin kulkuvälineellä. Laskut ja nousut lisäävät päästöjä, joten suorat lennot ovat päästöjen kannalta parempi. Kalustollakin on väliä.

Sanotaan, että maailma pienenee, mutta oikeasti Thaimaa on kaukana: sinne on kahdeksan tuhatta kilometriä!

Finnairin päästölaskuri kertoo, että hiilidioksidipäästöjä syntyi edestakaisella lennollani Shanghaihin reilu 1000 kiloa. (Ja todellisuudessa varmaan enemmän, sillä tästä on jo kymmenen vuotta aikaa ja tekniikka on toivottavasti kehittynyt). Keskivertosuomalainen tuottaa hiilidioksidipäästöjä vuodessa noin 10 000 kiloa. Eli matkani tuotti kymmenesosan vuosittaisesta päästöstäni, mutta ei todellakaan maksanut kymmenesosaa vuosituloistani, vaikka ne aika pienet tuolloin olivatkin.

WWF:n arvion mukaan lentomatkustaminen tuottaa vähintään 15 kertaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä junailuun verrattuna. Jostain luin kertoimen 50, mikä kertonee suuresta vaihteluvälistä ja laskutavoista ylipäätään.

Juuri tähän aikaan vuodesta ymmärrän, että etelän lämpöön on mukava päästä, kun on kylmää ja pimeää. Monelle matkustaminen tarkoittaa suvun ja perheen tapaamista. Mutta voisiko lomamatkalle keksiä vaihtoehdon? Miten muuten voisi rentoutua? Riittäisikö vähän vähempi?

Me tuskin lennämme tänäkään talvena lomamatkalle. Päätöstä toki helpottaa se, että ei juuri ole yhteisiä lomia enkä erityisesti edes pidä lentämisestä. Mutta vuosi vuodelta ympäristösyyt painavat enemmän; kovin on vaikea perustella lentämistä enää itselleen.
Älä osta mitään vai Black Friday?

Älä osta mitään vai Black Friday?

By | | Comments 3 comments

Tänään kiskotaan kuluttajaa kahteen suuntaan. Kaupat huutavat täysillä Black Fridayta ja muutamat toimijat, Luonto-Liitto etunenässä, kehottavat harkitsemaan tarkemmin Älä osta mitään -päivänä.

Black Fridaysta alkaa joulun ajan kulutusputki, ja kaupat mainostavat mojovia alennuksia. Jenkeistähän tämäkin homma on lähtenyt, ja siellä Black Friday on suurin yksittäinen kauppapäivä. Nykyään tietysti kaupankäynti tapahtuu entistä enemmän netissä.

Älä osta mitään -päivä taas on sekin ison meren takaa, mutta Kanadan puolelta. Kuluttajien vapaapäivä, jolloin voi pysähtyä miettimään omia kulutustottumuksiaan, impulsiivisuuttaan kaupoilla sekä ekologisia asioita. Luonto-Liitto kehottaa tänä vuonna harkitsemaan erityisen tarkkaan lentolippujen ostamista. Se kun on yksittäisenä ostoksena yksi eniten ilmastoa rasittava ostos. Onko lomalle ja lomalla aina niin kiire? Entä voisiko kotimaan työmatkankin tehdä junalla lentämisen sijaan?

Mitä teen itse tänään?

Sovittiin, että mies käy aamulla hakemassa lapselle toppapuvun, jonka osto on jäänyt roikkumaan. Lisäksi meillä juhlitaan viikonloppuna pikku kundin syntymäpäiviä, joten käyn vielä ruokakaupoilla. Television hankinta meillä taitaa olla edessä (nykyisessä ääni pätkii lähetyksissä niin, että ohjelmien seuraaminen on joskus mahdotonta), mutta olemme vitkutelleet jo viime keväästä. Pärjäisikö ilmankin?

Mutta aamuni aloitan vieraana Sitran Debatissa aiheesta Maapallon kantokyky: seuraile somea! Esitystä Sitrasta voi seurata myös suorana klo 9 alkaen. Lisätietoa täältä.

#äläostamitään #äom #sitradebatti
Miten vähentää ruokahävikkiä ravintolassa?

Miten vähentää ruokahävikkiä ravintolassa?

By | | Comments 1 comment

Käytiin viikonloppuna Makaronitehtaassa syömässä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kuten sanotaan. Jouduin tosin rehellisyyden nimissä lähettämään ensimmäisen annokseni takaisin keittiöön, mutta toinen lautasellinen ja muut annokset olivat hyviä. Ja ruokaa oli tosiaan riittävästi. Siis valtavasti. Lapselle ei maistunutkaan oma annos, vaan se jäi lähes koskemattomaksi. Lapsen annos oli reilu puolikas, ja onneksi tarjoilija tarjosi sen mukaan otettavaksi. Se oli lämmitettynä ihan kelvollinen lounas JA päivällinen minulle seuraavana päivänä. Lapsen annos riitti siis minulle kahdeksi ateriaksi, kun lisäsin siihen kasviksia lisäkkeeksi.

Suomalainen heittää pois valtavat määrät alun perin syömäkelpoista ruokaa, biojätteeseen tai pahimmillaan sekajätteeseen. Suurin osa tästä tulee kotona (20­-30 kiloa), mutta kilotolkulla myös ravintoloissa.

Kerro vakkarilounaspaikalle toiveesi

Lounasravintoloissa hävikkiä tulee kahdella tapaa: ravintola tekee ruokaa, joka ei koskaan päädykään asiakkaan lautaselle tai sitten asiakas ottaa liikaa ruokaa ja heittää sen pois.

Käyn arkipäivisin usein syömässä lounasravintolassa, olen tehnyt niin vuosia, olinhan pitkään yliopistolla opiskelijana ja töissä. Itse noudatan yhden lautasen taktiikkaa: helpompi kasata lautasmallin mukainen annos ja välttyä liialta ruoalta (sekä painonhallinta- että ympäristökysymys!). Lisäksi olen se ärsyttävä ihminen, joka käy etukäteen kurkkimassa, mitä on tarjolla ja miltä ruoka näyttää. Olen toki lukenut ruokalistan, mutta valitsen ruokani sen ulkonäön perusteella. Jos linjastolla onkin myöhemmin jotain paremman näköistä tarjolla (tai vaikka eilisiä pinaattilettuja!), niin kiusaus ottaa liikaa ruokaa kasvaa.

Lueskelin ruokahävikistä Fazer Amican sivuilta (joka tarjoaa 30 miljoonaa lounasta vuosittain), että on tärkeää myös kertoa vakkarilounaspaikkaan omia mieltymyksiä: mistä tykkää ja mistä ei, näin voivat suunnitella paremmin. Koulutuksen ja suunnittelun avulla Amicat olivat onnistuneet hävittämään tuotannon hävikkiä vuosien 2015-16 aikana noin neljänneksen. Siihenkin voi siis vaikuttaa.

Tolkkua annoskokoihin

Buffee-ravintoloissa asiakas voi itse vaikuttaa hävikkiin, mutta kun tilataan annoksina, niin hukassa ollaan. Vaikka olen isokokoinen nainen, niin ravintola-annokset ovat toisinaan jäätävän kokoisia, ja tähteitä jää. Muutenkin mietin usein, että voisimme jakaa annoksen lapsen kanssa (kohta 5v, ei ole nirso, mutta hyvin siro, joten ei syö kovin paljoa). Minusta vaan tuntuu, että se on paheksuttavaa, kun lapsi on jo noin vanha. Ja eihän aina mieltymyksetkään yhteen sovi.

Ravintolassa käyminen on arkipäiväistynyt: vuosituhannen vaihteessa 40 prosenttia meistä kävi säännöllisesti ravintolassa, mutta viime vuonna 77% prosenttia vastasi kyllä kysymykseen, oliko syönyt ravintolassa viimeksi kuluneen kahden viikon aikana. Vaihtoehdot ovat ähkyyn syöminen tai suuri hävikki, kumpikaan ei ole tietenkään hyväksi. Puolikkaita annoksia ei yleensä myydä kuin lapsille. Monesti alku- ja jälkiruoka jää syömättä siksi, kun tietää annosten olevan valtavia. Aina ei voi ottaa tähteitä mukaan, jos ei kestä joko kuljetusta/uudelleen lämmitystä. Herätkää ravintolat, en haluaisi tuhlata!

Jääkö sulla ravintolassa ruokaa tähteeksi?
Viisi helppoa vinkkiä ympäristöystävällisempään vaatekaappiin

Viisi helppoa vinkkiä ympäristöystävällisempään vaatekaappiin

By | | Comments 6 comments

Syksy on uuden aikaa ja kesän jäljiltä täytyy pukea enemmän vaatteita. On kolmeplusykköstä ja hulluapäivää. Vaatetta pitää ja haluaa ostaa. Haluaisitko olla ekologisempi vaatekaupoilla? Tehdä ympäristöystävällisempiä valintoja?

Kun kirjoittaa googleen ekologiset vaatteet, saa pitkän liudan vaatekauppoja ja vaatemerkkejä. Kukapa niistä tietäisi, ilman suurta tutkiskelua, että mikä niistä on ekologisin?

Mutta oikeasti ensimmäiset ja suurimmat askeleet eivät ole ollenkaan vaikeita:

  1. Hanki uutta vain tarpeeseen ja käytä vaatteesi loppuun asti.
  2. Yritä ostaa mahdollisimman laadukas vaate, joka kestää pitkään ja josta tykkäät pitkään.
  3. Pidä hyvää huolta vaatteistasi (pidä puhtaana, poista tahrat tuoreena, säilytä siististi kaapissa ja korjaa/korjauta rikkimenneet).
  4. Tuunaa ja ajanmukaista ne vaatteet, jotka meinaavat jäädä käyttämättä. Jos et osaa, niin vie ompelijalle.
  5. Yritä kierrättää käytöstä poistetut vaatteet ja tekstiilit.

Minä tarvitsen tätä ja minä haluan tämän ovat tietenkin eri asia. Mutta niin on myös minä haluan ostaa tämän nyt ja minä haluan käyttää tätä vuosikausia. En ole mikään psykologi, mutta ehkä oman elämänlaadun kannalta kannattaa pohtia niitä omia haluja.

Loppuun asti on tietenkin myös suhteellinen käsite. Luin jokin aika sitten eräästä blogista, että kirjoittaja ottaa alkukesästä käyttöön viidet tennarit ja syksyllä sitten heittää ne menemään, kun eivät enää edes kirpparille kelpaa. Jäin miettimään, mitä hän niillä kengillä tekee, kun omani tuntuvat kestävän paljon pidempään.

Laadukkaan vaatteen tunnistaminen voi olla vaikeaa, mutta ainakin sen todella huonolaatuisen tunnistaa, esimerkiksi napit ja saumat huonosti ommeltu ja näyttää jo vähän nuhjuiselta kaupassa. Itse olen oppinut kurkistamaan tuotetietoja lapuista ja jättämään ainakin kaiken akryylipitoisen kauppaan. Hinta ei välttämättä kerro mitään laadusta: muistan edelleen karvaasti 50 euron hintaiset kotimaiset (kangas toki todennäköisesti kudottu ulkomailla) legginsit, jotka nyppyyntyivät jo ensimmäisellä käyttökerralla. Vaikka sain uudet tilalle, niin nekin olivat parissa kuukaudessa reikäiset.

Jos ei osaa itse korjata, niin ompelijoita ja suutareita kannattaa käyttää. Ja hiiteen sellainen ajattelu, että ei kannata korjata, jos korjaaminen maksaa enemmän kuin uusi halpistuote. Olen itse vaihdattanut vetoketjun talvitakkiin, josta maksoin kirpparilla vitosen. Maksoin nahkasaappaiden uusista pohjista kolmekymppiä ja saan käyttää hyviä kenkiäni vielä vuosia.

 

Tiesitkö tämän biojätteestä?

Tiesitkö tämän biojätteestä?

By | | Comments 9 comments

Kaikkihan nyt biojätteet osaavat lajitella, ja niinhän he myös tekevät. Tai ainakin valtaosa? Vai miten se menikään?

Jätteiden lajittelu- ja keräystavat vaihtelevat seudullisesti. Harvaan asutussa Lapissa ei ole kerätty biojätettä erikseen lainkaan ja Pohjanmaalla biojäte kerättiin ainakin vielä viime vuonna mustiin jätesäkkeihin samaan astiaan muun jätteen sekaan (muu jäte pakattiin valkoiseen tai värilliseen pussiin ja jätteet lajiteltiin optisesti). Turussa erilliskerätyn biojätteen kerääminen on melko uusi juttu, Helsingissä sitä on tehty 90-luvulta lähtien. Lisäksi erilaiset kiinteistöt ovat eri asemassa: vanhempieni muutaman asunnon taloyhtiössä ei ole biojätteille omaa astiaa, ja sama koskee monia omakotiasujia ympäri Suomen. Pääkaupunkiseudulla omakotitalojen bioastiat kuitenkin tyhjennetään siinä missä muutkin, jos ovat reitin varrella. Kompostointia suositellaan toki niille, joilla keräystä ei ole. Saahan siitä hyvää multaa pihalle. Jos ei osaa, niin apua on tarjolla vaikka kansalaisopistoissa.

Miten biojäte lajitellaan?

Biojätteeseen kuuluvat ruoantähteet, kuoret ja kahvinpurut. Sinne laitetaan kalanruodot ja eläinten luut. Mukaan kelpaavat kuolleet kukkaset, lemmikkieläinten puupohjaiset kuivikkeet sekä talouspaperi. HSY:n ohjeiden mukaan leivinpaperi kuuluu sekajätteeseen. Jos siinä näppärästi kääräisee biojätettä mukana, niin kelpaa myös biojätteeseen, vaikka ei siinä mitään ravinteita olekaan kierrätettäväksi.

Nyt ehkä joku pyörittelee päätään, että eihän hamsterin kuivikkeita saa laittaa bioroskiin. Ei saakaan, jos asuu vaikkapa Hämeenlinnan liepeillä, jossa biojätteestä tehdään bioetanolia. Bioetanoli vaatii ”puhtaampaa” biojätettä. Eli ne oman taloyhtiön/kunnan ohjeet kannattaa ihan oikeasti lukea.

Sinne ei saa laittaa nesteitä eikä nestemäisiä öljyjä (jälkimmäiset pulloon ja sekajätteeseen, ellei satu löytämään öljynkeräystä, firmoille sellaisia on). Yksittäisestä roskasta purukumi on usein väärään paikkaan eksyvä; se kuuluu sekajätteeseen. Sitten sellaiset tuotteet, joita ehkä jopa vähän viherpestään kompostoituva/maatuva-termeillä: kuten vaipat, terveyssiteet tai puuvartiset hammasharjat, eivät maadu riittävän nopeasti eli sekajätteeseen. (Olen kirjoittanut sekoittavista ekotermeistä aiemmin, kannatta lukea.) Ja sitten luulisi olevan sanomattakin selvää, että muovia ei saa laittaa biojätteeseen.

Biojätteen voi pakata biopussiin, jauhopussiin tai sanomalehteen. Myös tyhjä puuropaketti kelpaa, jos se ei ole muovitettu (kuten maitopurkki on). Laittaapa joku isoihin kirjekuoriinkin (ei ikkunallinen). Minä laitan etenkin jauhopussin pohjalle vähän kananmunakennoa imemään kosteutta, ja lisäksi annan teepussien kuivahtaa hetken ennen biojätteeseen laittoa.

Mitä biojätteestä tehdään?

Biojätteestä voidaan siis tehdä jo mainittua bioetanolia polttoaineeksi, mutta se on harvinaisempaa. Yleisemmin biojätteestä saadaan energiaa kaasuna ja multaa. Meidän biojätteet Espoossa viedään Ämmässuolle, jossa ne jaotellaan kahteen osaan hienojakoinen mädätykseen ja karkeampi suoraan kompostointiin. Mädätys tarkoittaa sitä, että mikrobit hajottavat ainesta hapettomissa olosuhteissa ja syntyy biokaasua (metaania ja hiidioksidia). Tähän prosessiin menee kolmisen viikkoa.

Biokaasu käytetään Ämmässuolla omassa voimalassaan sähkön ja lämmön tuotantoon. Jyväskylässä biokaasua puhdistetaan (eli poistetaan hiilidioksidia), jolloin se sopii kaasuauton tankkiin.

Mädätysjäänne ja se karkeampi osa biojätteestä menee kompostoriin. Joukkoon lisätään tukiaineeksi risuhaketta, ja massa ohjataan kulkemaan kompostointitunnelin läpi (tekniikoita on toki muitakin). Kompostointi kestää pari, kolme viikkoa (joten voit uskoa, että se vaippa tai puinen esine ei siellä mullaksi muutu), minkä jälkeen komposti viedään jälkikypsymään ulos kasoihin, aumoihin. Ja sieltä saa lopulta kypsyttelyn jälkeen multaa, jota esimerkiksi Jyväskylässä sai käydä ostamassa suoraan jäteasemalta.

Mihin sun biojätteet menevät? Toivottavasti hyötykäyttöön, sillä raaka-ainettahan se on.

 

 

 

 

 

Työmatkalla ilmastotalkoisiin

Työmatkalla ilmastotalkoisiin

By | | Comments 2 comments

Tänään vietetään autotonta päivää.

Vastoin omia arvoja eläminen on rassaavaa, mutta sitähän arki joskus on: kompromissia kompromissin perään. Aina on puutetta jostain, rahasta, ajasta ja jaksamisesta ja niin edelleen. Mutta silti on aina hyvä miettiä, että voisiko valita toisin. Työmatkat ovat yksi kohta elämää, jossa voi miettiä hiilijalanjälkeään. Yksityisautoilu kun ei tosiaankaan ole mikään ekoteko.

Meillä on auto, jolla ajoin koko viime talven arkipäivisin töihin. Ja automme ei suinkaan ole mikään vähäpäästöinen kaasu- tai sähköauto, vaan ihan perhemallinen volkkari, joka käyttää polttoaineenaan vielä dieseliä. Eikä kovin uusikaan. Kuten monesti on sanottu ympäristöasioissa on joskus suo siellä, vetelä täällä. Dieseliähän pidettiin jossain vaiheessa ympäristön kannalta bensaa parempana: kulutuslukemat ja hiilidioksidipäästöt olivat matalammat kuin bensiinillä. Mutta nyt tiedetään, että typenoksidit ja pienhiukkaset pilaavat lähi-ilman, vaikka ilmastopäästöissä vähän voitetaan. Plus sitten vielä oli volkkarin päästömittaushuijaukset ja tietysti pienhiukkaset.

 

Ideaalitilanteessa kulkisin töihin pyörällä, niin kuin yleensä tein Jyväskylässä. Nyt minulla on noin 15 kilometrin työmatka, olen liian laiska pyöräilemään sitä. Pyörämatkan päälle pitäisi päästä suihkuun eli mukana pitäisi kantaa pyyhkeestä ja hiustenkuivaajasta lähtien vaikka mitä. Tiedän, että on selittelyn makua, kun mies on pyöräillyt jopa 30 kilometriä suuntaansa työmatkaa. Tosin hän ei sitä hiustenkuivaajaa tarvitse, ja käy työvuoron aikana muutenkin suihkussa. Kuljin kesän aikana työmatkan pyörällä neljä kertaa. Autolla hurautan matkan reilussa 20 minuutissa, julkisilla kuluu lähes tunti ja vähintään kerran pitää vaihtaa kulkuneuvoa.

Ensinnäkin inhottaa olla osa yksinajelevien ilmansaastuttajien letkaa. Inhoan istua liikkumattomassa autossa, sillä kolareita ja muita hidasteita matkan varrelle osuu. Tuntuu, että aika kuluu hukkaan. En tykkää radiosta. Minulla on vain kaksi cd-levyä autossa, joten olen kiukutellut huonoa musiikkia ja ärsyttäviä mainoksia. Pitäisi-listalla ovat podcastit tai äänikirjat, ne voisivat olla viihdyttävää kuunneltavaa. Talvella matka-aikaa pidensivät myös auton puhdistaminen lumesta.

Keväällä aloin kokeilla julkista liikennettä, ja kuljen nykyään julkisilla töihin 2-4 kertaa viikossa. Siinä on lukuisia ilon aiheita. Koska matkat kotoa pysäkille ja toisaalta taas pysäkiltä töihin vievät kukin noin 7-8 minuuttia, niin kävelen joka päivä puoli tuntia enemmän kuin muuten kävelisin. Olen vienyt myös lapsen päiväkotiin kävellen, mikä on ollut todella kivaa yhteistä aikaa. Tie vie mukavasti pienen metsän läpi, mikä rentouttava aloitus päivälle.

Toinen iloinen asia on lukeminen. Jostain syystä lukuharrastus on kuihtunut lähes olemattomiin ja harmittelen sitä jatkuvasti. Laskin, että ehdin lukea päivän aikana noin 60 sivua. Sehän tarkoittaa suunnilleen yhtä kirjaa viikossa! Wau.

Keksin myös yhdistää pyöräilyn ja julkisen liikenteen: olen välillä pyöräillyt lähimmälle juna-asemalle (vajaa 5 kilometriä) ja siitä mennyt loppumatkan kahdella junalla. Matka-aika on suunnilleen sama kuin koko matka bussilla ja junalla kulkiessa. Todellinen win-win-tilanne: saa vähän liikuntaa ja olla ulkona sekä ehtii muutaman sivun lukea.

Haen lapsen päiväkodista noin viisi-kuusi kertaa kuukaudessa. Niinä päivinä olen kulkenut autolla, sillä olen häntä hakemassa 40 minuuttia aiemmin.

Etäpäivät ovat monelle yksi tapa vähentää työmatka-autoilua. Osalle ne eivät tule koskaan mahdolliseksi (opettajat, hoitajat, bussikuskit ja palomiehet pysykööt työpaikoillaan), mutta ottakoot käyttöön ne, joille se sopii. Toinen työni verkkokurssin tuntiopettajana on alusta lähtien ollut omassa kodissani tietokoneen äärellä. Kerran vuodessa matkustan paikan päälle opettamaan ja toisen kerran olen tavannut pomoani suunnittelun merkeissä. Nyt sovittiin sekin palaveri kameran välityksellä pidettäväksi.

Suurimpien kaupunkien ulkopuolella julkinen liikenne ei yleensä valitettavasti toimi omien tarpeiden mukaan. Neljältä kotiin pääsevä ei ehkä ehdi viimeiseen bussiin tai bussit eivät kulje ollenkaan. Niissä monesti kimppakyydit ovat hyvä vaihtoehto. Samalle työpaikalle tulevat osaavat usein järjestää kyytinsä, mutta toivottavasti tulee hyviä sovelluksia, jotka osaavat ehdottaa samaan autokyytiin myös toisille tuntemattomia ihmisiä.

Jääkö sinulla auto tänään kotiin? Ovatko työmatkasi ekoteko?

 

TallennaTallenna