Category: Ruoka

Oletko herännyt vähentämään ruokahävikkiä?

Oletko herännyt vähentämään ruokahävikkiä?

Heitämme keskimäärin 23 kiloa ruokaa menemään per nuppi. Eli kolmen hengen perhe heittää joka viikko 1,2 kiloa ruokaa roskiin (tai no, toivon mukaan edes biojätteeseen). Ruokaa, joka on ollut alunperin syömäkelpoista. Tämän verran syntyy hävikkiä pelkästään ihmisten kodeissa; kaupat, ravintolat ja teollisuus tuhlaa myös oman osansa, mutta kotitaloudet ovat suurin tuhlaaja.

Samaan aikaan jotkut nurisevat, miten kallista ruoka on. Eihän se voi olla kallista, jos sitä on varaa heittää roskiin! Ja kuten aina, nuo luvut ovat keskiarvoja: joissain perheissä ei hukkaan mene käytännössä mitään ja toisissa sitten sikaillaan sitten urakalla.

Ruoan ilmastovaikutukset ovat kovat ja roskiin heitettyyn ruokaan on tuhlattu resursseja aivan turhaan. Globaalisti laskettuna jopa 30% ruoasta menee hukkaan. Sillä on jo merkitystä nälän taltuttamisen kanssa.

Minua suututtaa joka kerta, jos heitän jotain ruokaa menemään, vaikka yritän minimoida ruokajätteen määrän. Toisinaan hedelmät pilaantuvat nopeammin kuin arvaakaan. Aikuiset syövät kyllä lautasensa tyhjäksi, mutta lapsen lautaselta toisinaan tähteitä jää: jo valmiiksi ylipainoisena ihmisenä en viitsi ylimääräistä ruokaa itseeni tunkea, mutta kasvikset syön pois. Joskus lautasen voi palauttaa jääkaapin ja mikron kautta takaisin pöytään seuraavalle aterialle.

Ylijäämäpuurosta paistan toisinaan lettuja, joskus teen sämpylöitä. Tortillaletuista loput pakastimeen ja eilenkin mies heitti puolikkaan purkin tacokastiketta tomaattikeittoon. Riisistä tulee ihanaan paistettua riisiä (lisää vain porkkanasuikaleet ja munaa), paistetut perunat sopivat vaikka salaatin kaveriksi. Ylijäämäkermat pyrin pitämään mielessä, kun teen seuraavaa ruokaa. Jos jokin uhkaa mennä vanhaksi: päiväys lähestyy tai tehtyä ruokaa jää yli, niin se menee pakastimeen. Meillä onkin säännöllisesti jämäpäiviä, jolloin syödään ruokaa pakastimesta. Eikä ole ollenkaan hullua, että perheenjäsenet syövät eri ruokaa samalla aterialla. Vähän kuin ravintolassa olisi. 😉

Ruokahävikin vähentäminen ei ole mitään rakettitiedettä: monesti riittää, kun vähän herää siihen. Kotona ei tarvitse säilyttää valtavia määriä ruokaa, etenkin jos asuu kaupungissa kauppojen lähellä. Pakastin on oiva apu. Kun joku on menossa vanhaksi, niin kannattaa reagoida heti: leikkaa hedelmästä pala pois, loppu on syötävää tai laittaa viimeistä käyttöpäivää käyvän heti pakastimeen eikä huomenna.

Jos asut/olet pääkaupunkiseudulla, niin huomenna on Hävikkifestarit Teurastamon pihalla ja Kellohallissa. Ohjelmassa vaikuttaisi olevan asiaa ja hyvää ruokaa. Ei voi olla huono tapahtuma!

Lisätietoa ruokahävikistä Saa syödä -sivuilta.

 

Omat ympäristösyntini

Omat ympäristösyntini

Jotta omaa elämäntapaansa voi muuttaa kestävämmäksi ja ekologisemmaksi, pitää ensin tietää, missä kohdin voi parantaa. On paljon mukavampi listata niitä asioita, jotka tekee jo hyvin ja joista on ylpeä. Omien huonojen tapojen, vikojen ja muiden negatiivisten asioiden luetteleminen onkin kiusallisempaa.

Vaikka keskustelen jatkuvasti ympäristöasioista, niin en silti tee kaikkia asioita parhaan tietoni mukaan. En välttämättä ole ollenkaan hyvä esimerkki. Syitä on useita: laiskuus, tapa, joskus ajan tai rahan puute, tai ihan vain kaiken maailman tekosyyt.

Päätin listata ”ympäristösyntini”, joita voin sitten jatkossa petrata. Tässä tulee kolmen kärki:

  1. Yksityisautoilu diesel-autolla
  2. Lihansyönti
  3. Ruoan tuhlaaminen

Perheessämme on dieselillä kulkeva auto, jolla tulee kilometrejä runsaasti, yli 20 000 kilometriä vuodessa. Kuljin viime talven töihin autolla, mutta keväällä se jo suututti minua. 36 kilometriä päivässä saastutusta. En ole riittävän reipas pyöräilemään sitä päivittäin, mutta olen kulkenut välillä julkisilla ja nyt uusin yritykseni on kulkea osan matkaa pyörällä ja loppumatka kahdella junalla. Autoa ei ole pakko omistaa, etenkin jos vuokra-auton saisi jostain läheltä käyttöön, mutta monet kivat asiat jäisivät tekemättä ja monet asiat olisivat hankalia. Mutta monessa kohdin voi valita pyörän tai julkisen.

Toinen on auton polttoaine. Seuraavaksi autoksi haluan vähäpäästöisemmän. Tässä kohdin puhuu valitettavasti myös raha.

Syön lihaa viikottain, useitakin kertoja, mutta vähemmän kuin keskivertosuomalainen (81 kg/vuosi eli 1,5 kiloa viikossa). (Punaisen) Lihan vähentäminen on kuitenkin yksi helpoimmista tavoista pienentää hiilijalanjälkeä. Tapakysymys. Ravintolassa tilaan yleensä liharuoan.

Ruoan tuhlaaminen on näistä kolmesta mielestäni nolointa. Meillä taloudessa kaksi ihmistä tekee ruokaa, ja liian usein jääkaappiin unohtuu avattu kerma tai juusto, kasvikset pilaantuvat, hedelmät homehtuvat. Kun yrittää käydä harvemmin kaupassa, ruokaa on niin paljon, että kaikkea ei heti näe. Lisäksi ylipainoisena ihmisenä syön enemmän kuin energiantarpeeni on.

Tiedän, mitä asioille voin tehdä. Pikkuhiljaa. Esimerkiksi talvella voi taas tutkailla omia tapojani, mikä on muuttunut.

Mitkä ovat sinun ympäristö”syntisi”?

Nyhtökaura ja muut kasviproteiinit

Nyhtökaura ja muut kasviproteiinit

Varmasti jokaisen korvaan on jo kantautunut viesti siitä, että lihan, erityisesti punaisen lihan, kulutusta tulisi vähentää sekä ympäristö- että terveyssyistä. Tuotamme syömällä noin viidenneksen kasvuhuonekaasupäästöistämme, ja erityisen paljon ilmastoon vaikuttaa naudanlihan syöminen. Lisäksi punainen liha on terveysriski, ja uusimmissa ravitsemussuosituksissa kehoitetaan rajoittamaan sen syöntiä korkeintaan puoleen kiloon viikossa.

Kun elämänmenoa seuraa medioista, niin elämme kasvisruokabuumia nyhtökauroineen ja härkäpapuineen. Lihaa kuitenkin tuotettiin vuonna 2016 enemmän kuin koskaan aiemmin (kertoo Luke eli Luonnonvarakeskus), ja lihaa myös syötiin pari prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena eli 81 kiloa. Kasvissyöjiä joukossamme on kolmisen prosenttia ja vegaaneja prosentti.

Ruokailutapojen muutos voi olla hyvin hidasta. Joku ehkä saa ahaa-elämyksen ja muuttaa tapojaan nopeastikin, mutta tyypillisempää on muuttaa niitä pikku hiljaa. Aika kauas olen minäkin tullut siitä nuoresta neidistä, joka eli sokerijogurtilla, leivällä, makaronilla ja kahvilla.

Olen itse kiinnittänyt huomiota lihan kulutukseeni usean vuoden ajan. (Oikeastaan olin yhden talven ilman lihaa ja kalaa jo reilut kymmenen vuotta sitten, mutta silloin asiaan ei liittynyt erityistä pohdintaa, mutta todistetusti pystyn olemaan syömättä lihaa). Jo muutama vuosi sitten huomasin, että harvoin tulee syötyä kolmea kertaa viikossa punaista lihaa, joten pysyn terveyssuositusten sisällä. Kalasta pidämme ja syömme sitä useamman kerran viikossa (viime viikolla haukea ja savustettua lohta), toki kalatiskillä meinaa välillä iskeä piheys.

Terveysasiat ovat meidän perheessä tärkeitä ja aikuisten epämääräisten vatsaongelmien syitä on pohdittu. Tykkäämme ruoanlaitosta ja syömme hyvin vähän eineksiä tai puolivalmisteita: ne eivät vaan maistu hyvältä. Suuri osa ostamastamme ruoasta ei tarvitse ainesosaluetteloa tai se on hyvin lyhyt. Vaikka en pelkää lisäaineita sinänsä, niin niiden joukossa ruokaan tulee usein myös suolaa ja/tai sokeria. Toisaalta ruoka on myös usein miellyttävämpää ja paremman makuista, kun se tehdään tuoreista ja käsittelemättömistä raaka-aineista.

pyjamapaivia_bataattivuoka

Kun siirtyy lihasta ja kalasta kohti kasviproteiineja, niin pitää opetella uusia ruoanlaittotapoja, tietenkin. Pavuissa, soijasuikaleissa tai tofussa on toki kaikissa hyvin lyhyet ainesosaluettelot, mutta ne eivät tunnu ihan samalla tavalla tuoreelta kuin tiskistä ostettu liha tai kala. (No rehellisyyden nimissä emme kovin usein osta lihaa tiskistä, mutta naudanliha tulee osin tutulta eteläsavolaiselta tilalta). Tosin esimerkiksi tofua en osaa hirvittävästi käyttääkään: paistan pannulla ja se on siinä.

Ja suurempi juttu ovat nuo trendikkäät nyhtökaurat ja härkikset: maustamattominakin niiden tuoteselosteet ovat aika pitkiä ja etenkin härkis sisältää asioita, joita en tiedä mitä ne ovat ja molempiin on lisätty suolaa. Niin, nehän ovat eineksiä. Siitä tulee vähän ristiriitainen olo: eineksiin siirtyminen terveellisemmän ja ilmastoystävällisemmän ruoan nimissä tuntuu oudolta. Haluan kuitenkin antaa niille mahdollisuuden silloin tällöin, vaikka eivät ehkä jokapäiväiseen ruokapöytään mahdukaan.

Olemme onnistuneet tekemään nyhtökaurasta ja härkiksestä muutamia oikein hyviäkin ruokia: esimerkiksi tortillojen sisään sujahtavat mukavasti. Kirjastosta löysin nyhtökauralle omistetun keittokirjan, muutama ohje houkuttaa kokeilemaan.

Löytyykö sinun arkiruokapankista joku ruoka, jota suosittelisit?

PS. Kuvassa yksi meidän perheen suosikkiruoka linsseistä: bbq-bataattipata, ohje esimerkiksi täällä. Tuoretta minttua meillä ei koskaan ole, joten se jää pois.

PS2. Ylemmässä kuvassa on pikku kundin kasaama tortilla.